Lila Vainikka – Maalauksia

Maalaan öljyvärein kankaalle. Työskentelen sekä esittävien että abstraktien kuva-aiheiden parissa.

Maalausteni lähtökohtana on usein valokuva. Muokkaan valokuvia digitaalisesti, kokeilen erilaisia rajauksia, värimaailmoja ja käsittelen kuvaa eri työkalujen avulla. Lähtökohtana olleen valokuvan kuva-aiheella ei välttämättä ole merkitystä. Tärkeämmäksi kuin mitä kuva esittää, koen sommitelman, muodon ja värit.

Maalaus voi jäljitellä luonnosta tai muuttua työskennellessä joksikin muuksi. Samasta luonnoksesta voi rajaamalla ja muokkaamalla tulla usempia erilaisia maalauksia. Minua kiinnostavat maalausjäljen eri variaatiot ja häivytetyn maalausjäljen tuoma liikkeen tuntu. Maalauksellisena keinona häivyttäminen ja sumentaminen ovat usein läsnä maalauksissani. Maalauksilleni ominaista ovat pehmeät liukumat väripintojen välillä.

Jenni Karhapää – TI-TYY, sanoi talitiainen

Ikkunan takana maisema velloi apaattisuudessa. Pihallani ei enää juurikaan vierailtu.
Eihän niiltä oltu edes kysytty.

Haltuunottajat julistivat: Kyllä sitä riittää! Istutetaan lisää!

Niin uusi metsä kasvoi ja vastasi koko maan peittäneellä hiljaisuudella. Jotain oli mennyt rikki, ketju oli katkennut. Liian paljon, liian laajalti.

Ti-tyy, sanoi talitiainen. Terveisiä kaupungista: Sopeudu tai katoa.

Maisema jatkoi vellomistaan ja minä virtasin sen mukana.

Jenni Karhapään (s.1984) akryyli- ja öljyvärimaalauksissa post-apokalyptinen maailmankuva yhdistyy leikkisiin elementteihin sekä väreihin. Karhapää asuu ja työskentelee Tampereella. Hän on valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi vuonna 2015.

Pinja Sydänmaa – Maapallo pyörähtää

On hyvä työskennellä rauhassa ja hiljaisuudessa.
Ryhmässä teemme yhteistyötä ja siihen tarvitaan yhteishenkeä.
Taide on taidetta.
Taide voi olla kulttuurintuntemusta, performanssia ja lahjoituksia.
Piirustukset ja maalaukset ovat elämän syke.
Taide on loistava asia elämässäni.

Olen maalannut akryyli-, tempera- ja öljyvärimaalauksia.
Maalaan erilaisia pieniä tunnelmia. Valo on töissä tärkeä asia.
Eniten tykkään väreistä ja muodoista. Olen 26 -vuotias viime keväänä kuva-artesaaniksi valmistunut nuori nainen. Olen maalauksen lisäksi kiinnostunut myös muista taiteen alueista, kuten media-taiteesta, elokuvasta ja runoudesta.

Jari Lonka – Pysäytys-Sana

Koemme asioita henkisesti ja fyysisesti, ajassa ja paikassa. Teossarjassa ”Pysäytys-Sana” etsin näiden kokemusten olemusta ja tilaa valon ja värin kautta.

Kaikki näkyvä realisoituu näkyvän valon avulla. Einstein todisti yleisessä suhteellisuusteoriassa, että suuren painovoimakentän vaikutuksesta jopa näkyvä valo taipuu.

Samoin kuin suuren painovoimakentän vaikutuksesta valo taipuu, on valon avulla kuvattu muotoina mielentiloja paineen alla. Sitä mitä me koemme fyysisesti ja henkisesti painavana, positiivisena tai negatiivisena, ”luissa ja ytimissä”.

Teoksissa valo taipuu ihmisen kylkiluiksi. Luissa ja ytimissä vellovat kokemukset väreiksi ja muodoiksi. Tila ja aika ympärillä pysähtyy tyhjäksi neliöksi.

Roy Aurinko – Saatanalliset bakkanaalit

Nuoruus on sementtiä ja katkenneita liituja

Saatanalliset bakkanaalit on Roy Auringon näyttely nuoruuden ilonpidosta, elämänpiirin hahmottamisesta ja olemisen hauraudesta. Sekatekniikalla valmistuneissa maalauksissa Aurinko on käyttänyt perinteisten materiaalien, öljyn, akryylin, temperan ja öljyliitujen lisäksi sementtiä. “Satunnaisten kokeilujen tuloksena sementti osoittautui hyväksi alustaksi teoksille, joissa olen pyrkinyt hämärtämään maalauksen ja piirroksen välistä raja-aitaa.” Työskentelyn jälki ja materiaalin tuntu ovat läsnä suurikokoisissa ekspressiivisissä maalauksissa. “Joku viisas on sanonut että maalaus ei ole koskaan valmis, vaan maalaaminen vain lopetetaan mielenkiintoisella hetkellä. Olen koettanut pitää ohjeen mielessä: hyvässä maalauksessa yhdistyvät vaaran ja helppouden tunne.” Roy Aurinko asuu ja työskentelee Heinolassa. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta 2007.

Roy Aurinko, Ääniä avoimesta ikkunasta, 2018 tempera, akryyli, öljy, öljypastelli ja sementti kankaalle 190x150cm

Sandra Kantanen – Smokeworks

”Valokuva on aina aiheuttanut minulle päänsärkyä. Yritän ymmärtää valokuvaa erittelemällä valon ominaisuuksia, mitä kameran edessä on, missä kuva syntyy, onko valokuva kuva todellisuudesta, mikä on oikeasti olemassa. Ryhdyin lainaamaan maalauksen jälkeä nähdäkseni mitä valokuva ei ole. Maisema sai toimia näiden kysymysten välineenä.

Menin Kiinaan opiskelemaan kiinalaista maisemamaalausta. Kiipesin kaikki heidän pyhät vuoret etsien kuvaa joka olikin pääni sisällä. Maisemamaalauksen perinne piti sisällään näkemyksen luonnosta joka erosi suuresti luonnon todellisesta tilasta Kiinassa tänään.

Nyt 18 vuotta myöhemmin kuvaan edelleen maisemia mutta olen oppinut näkemään kuvia lähempänä kotia. Smoke works sarja on kuvattu 5 minuuttia kotioveltani Hangossa.Työskentely tapani on muuttunut, pystyn seuraamaan säätä, valoa ja vuodenaikaa tarkemmin. Näen enemmän yksityiskohtia metsässä. Lumi on löytänyt kuviini äskettäin. Se on kuin luonnon omaa melankolista maalia.

Sandra Kantanen

Pirjo Kaartinen – Erimielisyyksiä jatkosta

Pirjo Kaartinen on maalannut ilmastonmuutosta käsittelevän näyttelynsä teokset viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa. Maalauksissaan hän pohtii ilmastonmuutoksen myötä kasvavien sään ääri-ilmiöiden aiheuttamia ongelmia esim. kuivuuden lisääntymistä ja kesien tuhoisia metsäpaloja, rankkasateiden aiheuttamia tulvia tai sukupuuttoon kuolevia kasveja. Maalauksissa ilmastonmuutoksen kohteina ja kokijoina ovat sadunomaiset eläimet ja sarjakuvamaiset ihmishahmot. Kaartinen on lahtelainen taiteen maisteri, floristi ja kuvataiteilija, ja tämä on kymmenen vuoden tauon jälkeen hänen ensimmäinen uusista teoksista koostuva yksityisnäyttelynsä.

Kaartinen tutkiskelee maalauksissaan, mikseivät poliitikot ja päättäjät tee mitään tulevan ekokatastrofin estämiseksi, vaan jättävät yksittäisten ihmisten tehtäväksi ilmastonmuutoksen torjunnan. Kokemustensa pohjalta hän on huomannut, että käytännössä harva haluaa muuttaa omia tottumuksiaan. Varmasti jotkut kansalaiset tekevätkin elämäntapamuutoksia, mutta riittävätkö vapaaehtoisten ihmisten ilmastoteot? Erimielisyyksiä jatkosta -näyttely pohtii, miten suuria häiriöitä ja vakavia katastrofeja pitää tapahtua ennen kuin poliitikot, oman kannatuksensa menettämisen pelosta huolimatta, rohkenevat tehdä lakeja ja määrätä meille veroja ilmastoa tuhoavien päästöjen vähentämiseksi?

”Koska ympäristössämme kaiken ytimessä on vesi, käytän työskentelyssäni vesivärejä”, Pirjo Kaartinen kertoo. Hän maalaa vesiväreillä kankaalle sekä lisäämällä väriä, mutta myös nk. poistotekniikalla, poistamalla väriä. Kaartinen jatkaa: ”Vedellä on suuri merkitys sekä ilmastonmuutoksessa että kestävässä kehityksessä. Vesivärimaalausteni materiaalivalinnat liittyvät omalta osaltaan kokonaisuuden teemaan. Pyrin työskentelyprosessissa ottamaan kestävän kehityksen arvot huomioon. Käytän teosteni maalauskankaina kirpputoreilta mahdollisuuksien mukaan löytämiäni vanhoja maalauksia ja maalauspohjia. Lisäksi kehystän teokset siirtolavoilta keräämilläni poisheitetyillä kehyksillä.”

”Meillä on suuria erimielisyyksiä jatkosta. Jos ilmastonmuutosta ei saada torjutuksi, meillä ei ole jatkoa”, taiteilija toteaa.

Pirjo Kaartinen, Minäkin haluan olla mukana, vesiväri kankaalle, 2019

Elina Strandberg – Heinäveistoksia

Asun ja työskentelen Helsingissä, mutta olen kotoisin Lahdesta.

Perheeni muutti Vesijärvenkadulta tornitaloon Ruolankadulle kun olin kahdeksanvuotias. Asfalttipiha muuttui harjulle muuton kautta viherpihaksi, jossa metsä alkoi kadun toiselta puolelta. Muutos oli valtava lapsen näkökulmasta, sillä metsästä tuli tästä eteenpäin leikkipaikkamme vuosiksi. Täälläkin luonto muovautui koko ajan rakentamisen, liikenteen ja muun ihmisen toiminnan kautta. Huoneeni ikkunasta näkyi mäntyjen latvoja ja vuosien aikana muistan alkaneeni huolestua enemmän ja enemmän tummista savuista, joita usein nousi Upon ja Askon tehtailta harjun juurelta. Pelkäsin mäntyjen kärsivän ja nuivettuvan niistä, mikä huoli tietenkin oli aivan aiheellinen.

Parikymppisenä lähdin opiskelemaan ja jäin asumaan Helsinkiin.

Ilmeisesti vahva suhteeni luontoon, ja varsinkin kaupunkiluontoon, sai alkunsa näistä lapsuuden harjujen leikkipaikoista. Monet teoksistani liittyvät vieläkin näihin asioihin.

HEINÄVEISTOKSIA

Berliinissä 2016 näin japanilaisten arkkitehtien piirustuksia luontoaiheista. He tekivät niitä suunnitellessaan uusia tiloja: luonnokset olivat hauraita, hengittäviä ja avaria (tutkielmia luonnosta ennen rakennuttamistapahtuman vaatimia kompromisseja).

Koin niiden herkkyyden ja avoimuuden poikkeuksellisen koskettavana.

Nämä luonnokset inspiroivat minua rakentamaan pienoisveistoksia kuivatuista kasveista, heinäveistoksia (Selviytymistarinoita 2017). Teemana oli kaupungissa lumen alta löytyvä luonto, rosoineen ja roskineen. Sulavan lumen alta paljastuu kaupunkimetsä, jossa vilahtelee myös epäorgaanisia aineksia: luontoon päätyneitä elementtejä rakentamisen, liikenteen ja muun ihmisen toiminnan kautta.

Käytän teoksissani myös osittain maatuneita kasveja sekä rannoilta, vedestä ja metsistä löytämiäni tavaroita, jolloin teoksiin tulee mukaan myös lähihistoriaa. Joistakin näistä ihmisten jäljistä ja luonnon kasvuston kohtaamisista rakennan uusia hybridejä, veistoksia heinien elämästä kasvavan kaupungin pyörteissä.

Teoksiin sisältyy japanilainen käsite wabi-sabi, jolla viitataan pelkistettyyn, karuun tyyliin, joka antaa keskeneräisyydessä ja epätäydellisyydessä piilevän kauneuden nousta esiin.

Kuivattujen kasvien hauraus sanelee veistosten koon, mutta näissäkin teoksissa etsin painovoiman kumoamista: ilmavuutta, keveyttä ja muotoa.

Tavoitteeni on luoda runollinen ja melankolinen näkökulma näihin ihmisen ja luonnon kohtaamisiin.

LYHYESTI TAITEESTANI

Olen alkujaan piirtäjä, josta tuli myöhemmin kuvanveistäjä. Työskenneltyäni kuvanveistossa valoinstallaatioiden parissa – sekä piirtäjätaustani kautta – aloin kuvata valoa myös värin kautta. Nykyään teokseni voivat olla myös maalauksia.

Valo liittyy keskeisesti työhöni. Rakennan installaatioita tilaan ja valoon, joten niiden luonteeseen kuuluu usein väliaikaisuus. Erityisen kiinnostavina pidän materiaaleja, jotka joko läpäisevät tai heijastavat valoa. Ne voivat olla myös hauraita ja lähes aineettomia. Vesi on usein mukana installaatioissa sekä puhtaana materiaalina, mutta myös taianomaisen valo- ja heijastusvoimansa vuoksi.

Opiskelin Kuvataideakatemiassa ja valmistuin sieltä kuvataiteen maisteriksi vuonna 2002.

ELINA STRANDBERG

www.elinastrandberg.com

Blogi:Taiteilijantapaus/TheCaseoftheArtist

http://elinastran.blogspot.com/

Elina Strandberg, Koditon puutarha, Lehdet, työhansikas, kasvit, muovinaru, rautalanka ja valo, 2018

PainthouseLahti -työhuonekollektiivi – RE

RE on lahtelaisen Painthouse-kollektiivin näyttelyryhmän luoma installaatio, ja se on nähtävänä Galleria Uusi Kipinän Kulmassa 20.3. 7.4.2019.

RE on pysäytys ja häivähdys fiktiivisestä tilasta ja ajasta. Kokonaisuus on ehkä aavemainen, dystooppinen tilainstallaatio, joka pikku hiljaa paljastaa tarinaansa:

Huminaa ja särähtelyä. Tila ei ole sama. Täällä on tapahtunut jotain, nyt kaikki on pysähtynyt. Kasvusto kuiskailee ja luolasta näkyy valoa. Näin on ollut kauan.

Kuinka tähän on tultu? Ainoat elolliselta vaikuttavat asiat ovat jonkun rakentamia ja liikkeessä, mutta tekijät ovat poissa.

Kolmen viikon ajan on mahdollista tutkia tätä fiktiivistä tilaa ja sen peittämiä salaisuuksia, kunnes se taas katoaa, ja ilmestyy ehkä uudelleen jonnekin. Onko se varoitus, toteamus vai mielen luoma maailma?

RE = ”tulla tai asettaa uudelleen samaan paikkaan kuin aiemmin, tehdä uudelleen tai tulla sellaiseksi, kuin aiemmin, tehdä tai sattua vielä yhden kerran samalla tai toisella tavalla”. RE-liitettä käytetään vain toimintasanojen yhteydessä, ja se osoittaa aina teon tapaa.

Työryhmä:

Hilmalyydia, Magdaleena Jakkila, Kirsi Karppinen, Päivi Lassheikki, Hanna-Sisko Onnela, Anne Rantanen, Laura Ruotsalainen, Eeva Santavuori, Lila Vainikka ja Annukka Visapää

Antti Minkkinen – Matkamies ja muita maalauksia

Näyttelyni teokset kuvaavat ihmisiä eri tilanteissa. Yritän kuvata ihmisiä mahdollisimman raadollisina, hikoilevina ja kärsivinä. Isoissa mustavalkoisissa töissä maalaan kasvoja ja varioimalla saan aikaan erilaisia tunnetiloja. Näyttelyssä olevat piirustukset ovat syntyneet nopeasti maalausten rinnalla. Viimeisissä töissä olen pyrkinyt jopa ikoniseen pelkistettyyn jälkeen, joissa kaikki muu kuin tunne on poistettu.

Työskentelen pääosin vesi- ja peitevärein. Teokset ovat syntyneet tänä ja viime vuonna.

Ateljeesäätiön työhuoneella Kerassa työskentelevä Antti Minkkinen on valmistunut Vapaasta taidekoulusta vuonna 2012. Antilla on töitä kansallisgallerian kokoelmissa (Seppo Fräntin kokoelma/Kiasma) ja yksityisissä kokoelmissa. Antti on Taidemaalariliiton kokelasjäsen ja Espoon kuvataiteilijoiden jäsen.

Antti Minkkinen, Matkamies, vesiväri, guassi ja litokynä käsintehdylle paperille, 2018

Laila Rantanen – Naisenpaikka

”Naisenpaikka” on nimenä monitulkintainen. Naisen olomuotoja on lukemattomia; jumalaisia ja jumalattomia. Omissa töissäni haluan pysähtyä ”hetkeen nolla”- aikaan ennen, tai jälkeen katastrofin. Aikaan ennen ilmettä ja reaktiota. Kierrätysmateriaalit veistoksissa ovat muistuma vuosilta, jotka asuin Ateenassa, Kreikassa. ”Hyvien” galleriavuosien aikana osallistuin näyttelyihin Ateenassa ja Kefaloniassa. Gallerioiden kaaduttua talouskriisin seurauksena rahoitin työskentelyni prostituutiolla, ja käytin vaihtoehtomateriaaleja.

Symmetria ja tietty juhlallisuus ovat minulle tärkeitä elementtejä. Symboliikka alleviivaa poissaolevaa todellisuutta. En juuri selittele töideni sisältöä; katsoja antakoon teokselle oman merkityksensä. Jos tietäisin tarkoitusperäni ennalta, ei olisi tarvetta näitä työstää.

Laila Rantanen, Vasiliki, öljy kankaalle, 2019

Elias Sormanen  – Ontelot

Espoolaislähtöinen Elias Sormanen järjestää taidenäyttelyn “Ontelot” Lahdessa, Galleria Uuden Kipinän Kirnu – tilassa. Sormanen on valmistunut metalliartesaaniksi Nummelan ammattioppilaitoksesta vuonna 2013 ja korumuotoilijaksi Lahden muotoiluinstituutista vuonna 2017. Näyttely on hänen kolmas yksityisnäyttelynsä valmistumisen jälkeen. Sormanen asuu ja työskentelee Lahdessa.

Näyttelyssä on esillä kuparilevystä vasaroimalla valmistettuja veistoksia. Menetelmässä on hyödynnetty perinteisiä kupari- ja hopeasepän käyttämiä tekniikoita. Veistokset ovat syntyneet vuoden 2018 kesän sekä vuoden 2019 maaliskuun välisenä aikana, intensiivisen materiaalin ja muodon tutkimisen prosessin tuloksena. Veistosten lähtökohtana on ihmiselämän lihallinen olemus.

Elias Sormanen, Kuori, Kuparinpakotus ja hitsaus, 2018 Kuva: Anni Laivoranta

Maija Vanhatapio ja Kaisa Sirén – Ensamble

Maija Vanhatapio ja Kaisa Sirén käsittelevät pohjoisen maisemia maalauksin ja valokuvin. Molempia yhdistää rakkaus luontoon. Vanhatapio on Kajaanissa asuva ja työskentelevä kuvataitelija ja graafikko, Oulun taitelijaseura 63:n jäsen. Rovaniemeläinen Sirén on laajasti maailmalla liikkunut lehtikuvaaja ja taidevalokuvaaja.

Kaisa Sirén kertoo:  Koska päivätyöni lehtikuvaajana on vahvasti dokumentoivaa ja esittävää, niin on vapauttavaa etsiä vapaa-ajan kuvaamisessa jotain aivan toisesta ääripäästä. Käsittelen teoksissani omia sisäisiä tunteitani ja etsin niille vastaavan mielenmaiseman luonnosta. Näkymät on valokuvattu abstrahoiden ja kunkin maiseman värimaailmaa korostaen. Maalauksellisen tekniikan ansiosta kuvissa tiivistyy oleellinen värin ja muotojen aikaansaama tunnelma ja konkretia katoaa. Kun tekniikan ansiosta jätetään taakse perinteinen ja konventionaalinen käsite ”valokuvan tarkka”, voi katsojakin syventyä valokuvaa katsellessa omaan sisäiseen tunnemaisemaansa.

Olen valonnäkijä. Kun herään aamulla, minulla on selvä visio sen päivän väristä. Pyrin vangitsemaan kaamoksen pakkasten kirpeät sävyt ja keskiyön auringon lempeän loiston maalauksellisiksi muistoiksi maisemasta jonka näin. Näkymä muuntautuu kameralla maalatessa unien kuviksi, jotka tuovat mielenrauhaa ja ajattomuudentuntua.Tavoittelen jotain taianomaista jonka pääosassa on väri.

Teokset on tulostettu suoraan 3mm paksuiselle alumiinidiboni-levylle.

Maija Vanhatapio: Näyttelyn teokset ovat matkoja kaupungin ja erämaan maisemiin. Ne ovat luonnossa liikkujan kokemuksia rakennetusta ympäristöstä, metsästä, veden ääreltä tai tunturin laelta värien, muotojen ja valon vuoropuheluina –  ihmisen ympäristön moni-ilmeisiä ja moniaistisia tunnelmia.

Maalauksillani ei ole paikannettavaa lähdettä; ne ovat muistojen mosaiikkia ja luontokokemuksen vapauttavaa, pohjoista voimaa. Teosten avulla haluan tuoda esiin syvää kosketustani luontoon ja korostaa koskemattoman luonnon säilyttämisen välttämättömyyttä nykyisten uhkakuvien alla. Poimin välähdyksiä näkemästäni ja luon teokseni ekspressionistisesta ilmaisusta impressionismiin tai väripintojen abstraktioon.

Mediana on akryyli, öljy tai niiden yhdistelmä ja sekatekniikka. Teokset ovat syntyneet tämän ja viime vuoden aikana.

www.kaisasiren.fi
@kaisasirenphotography
www.facebook.com/valokuvaajakaisasiren

http://maijavanhatapio.fi
@maijavan

Kaisa Sirén, Intohimo, valokuva alumiinilevylle, 60x90cm, 2018

Maija Vanhatapio, Passio, akryyli kankaalle, 110x80cm, 2018

Carla Lundell – Undomesticated Gentleness

Maalaan eräänlaisia vastakkaispareja: kesyttömyyttä mutta pehmeyttä, toisaalta leikkisyyttä ja vakavamielisyyttä sekä hengitystä ja kosketusta. En tiedä, ovatko ne aina yhdistettävissä, mutta maalaan kohti tällaista tilaa. Kohti sallivaa ja laajenevaa tilaa.

Tutkin kosketusta ja sekä omaa että muiden kohtelua. Kyse on ihmisten välisestä kosketuksesta ja toisen kohtelusta mutta myös ihmisen kosketuksesta ja kohtelusta itseään kohtaan. Uskalluksesta olla ja uskalluksesta luoda omaa tilaa.

Samalla konkreettinen kosketus maalausprosessissa, pensselin vauhti tai kynän vastus, on alkanut tuntua yhä merkityksellisemmältä. Materiaalien pinnat kiehtovat; paperin sileys, japaninpaperin puolipeittävyys kankaan päälle liimattuna. Niistä syntyy erilaisia mahdollisuuksia.

Onko tässä liikaa? Mahdollisesti, mutta kun ei voi kuin tutkia.

www.carlalundell.com

Carla Lundell, Inwardly, akryyli ja liitu kankaalle, 100×80 cm, 2018

Janne Lehto – Valokuvia

Valokuvanäyttelyitä Lahdessa, Jyväskylässä, Pornaisissa

Näyttely koostuu kahdesta kokonaisuudesta.

Tekniikka: Digikamera.

Matka kertomus, mopo reissulta etelä Eurooppaan

Kuvat on toteutettu: Duatone tekniikalla, Kuvat ovat lähinnä muotokuvia.

Retki alkoi Turusta, ja sieltä Ruotsin kautta Eurooppaan. Mutta matkalla aina tapahtuu, eka ongelma Klippanissa – mopo hajosi. Paikkakunnaalla oli yksi mopo korjaamo. Sitten vain Leirintä alueelle telttailemaan ja seuraavana päivänä mopo korjausta. Korjaamon ystävällinen tosi motoristi korjasi mopon, ja kun kysyin, että mitä maksaa – sain vastauksen: ”ei ole tapana ottaa matkalaisilta veloitusta työstä”. Ei tarvinnut miettiä, mihin lähettää joulukortin seuraavana Jouluna. Seuraava pidempi pysähdys Berliinissä, sieltä matka jatkui Prahaan. Prahassa kolme päivää turisti meininkiä. Ja sieltä kotiin Rostockin kautta, suoraan laivalla Hankoon. Missä matka sai murheellisen päätöksen, satamassa puhelin soi ja tuli tieto että eno on kuollut. En pystynyt ajamaan, mutta tullista tuli kaksi kivaa hemmoa, ja kysy että onko jotain ongelmaa, selitin tilanteen ja toinen ajoi mopon lähimmälle leirintä alueelle ja toi vei meidät autolla samaan paikkaan ……………

Muotokuvia oman alansa taitajista

Toinen kokonaisuus on kuvattu lähestulkoon kokonaan viimevuoden aikana muotokuvia oman alansa taitajista, lähinnä muusikoita. Uusimmat kuvat on kuvattu ravintola Virastossa, Ismo Haaviston järjestämissä Roots Thursday – tapahtumissa. Kiitos Ismolle kun mahdollisti ulkomaisten ja kotimaisten huippu blues muusikoiden kuvaamisen ennen keikkaa ja sen aikana. Kuvaaminen sisätiloissa oli haastavaa, koska kuvaus kalustoni on vuodelta yksi ja kaksi. Ulkomaisista muusikoista jäi mieleen Howard Wishman. Todella vaatimaton herrasmies, ja pitkän linjan blues muusikko ja hänestä on ollut juttua esim. The New York Times etusivulla. Hän tykkäsi yhdestä kuvasta sen verran että laittoi sen jopa F.B. – sivunsa profiilikuvaksikin.

https://www.facebook.com/Janne.Lehto.taiteilija/

Janne Lehto

Merja Simberg – Washed Ashore

Tämä näyttely on yksi kolmesta yksityisnäyttelystäni tänä keväänä, jossa olen käsitellyt suhdettani vanhoihin elokuviin ja musiikkiin. Olen pohtinut mikä niissä on ollut niin merkityksellistä että palaan niihin vieläkin.

Työskentelen akryyliväreillä ja värillisillä musteilla. Työskentelemisessä maalausprosessi  -sen sattumanvaraisuus ja fyysisyys sekä väri ovat keskeisimpiä asioita minulle. Tutkin värin materiaalisuutta ja ominaisuuksia maalaamisen aikana, mietin ja analysoin tekemääni; maalaan ja peitän osia ja jatkan joskus niin kauan että yksi maalaus saattaa pitää sisällään monta muutakin maalausta. Rakastan isolle kankaalle maalaamista, ja lattialla on yleensä työn alla useita teoksia samanaikaisesti.

Olen valmistunut Vapaasta taidekoulusta vuonna 2010 ja asun sekä työskentelen Helsingissä ja Hangossa.

www.merjasimberg.com

Merja Simberg, She is loosing it theme Revolutionary Road, muste ja akryyli kankaalle, 100X90 cm, 2017

Studio Viis -kollektiivi – Luonnon kutsu

Siinä missä luonto ajaa tikanpojan puuhun, niin myös Studio Viis -kollektiivin kuvataiteilijoilla on luontainen tarve toteuttaa toinen toistaan kuolemattomampia mestariteoksia.

JAANA MIETTINEN
Tykkään noista eläimistä ja halusin tehdä fantasiahenkistä ja söpöä – syötävän söpöä! Hymy makea -maalaukseni lisäksi esillä on veistos Auringonsuojelija. Luonnossa on paljon asioita, joita ihminen ei pysty omilla silmillä näkemään. Aurinko on ollut aikojen alusta lähtien ja halusinkin luoda jotain luontoa kunnioittavan ja suojelevan elementin, tämän veistoksen.

NEEA HAAPALA
Ghoul on eläin, joka näyttää ihmiselle. Teoksissani haluan kuvata ihmisten valtaa eläimiin ja toisiin ihmisiin. Onko kastraatio oikein ja millaisissa tilanteissa se on oikeus tehdä, tai milloin se on valinta? Nauttiiko eläimet siitä, kun se toimenpide tehdään? Milloin eläimillä ja ihmisillä lisääntyminen olisi sallittua?

KARI KESKINEN
Nukkumatti on lempikasvini. Se välillä keppostelee ja minä juttelen sille päivittäin. Se herää ennen mua ja menee ennen mua nukkumaan. Se on mun eka kukka ja se on kolme vuotta vanha. Eikä se ole menettäny yhtään lehteä enää. Nyt sillä on tuikkuja ja valoa ja se tykkää. Sen kyllä näkee.

TUIJA TOLVANEN
Minulla on haave, että ihmiset joisivat maalaamistani kupeista kahvia.
(Haaveilen -performanssit näyttelyn aikana Galleria Uudessa Kipinässä joka perjantai klo 12-13)

MARK PIEKKALA
sammakko
eläimiä
norsu
sarvikuono
tärkeitä
virtahepo
seepra
tiikeri
leijona
leopardi
leppäkerttu
sudenkorento
koppakuoriainen

KAROLIINA LEHTO
Työskentelen paljon figuurien parissa lelutohtorina, ja nyt onkin aika päästä tekemään omaa figuuria. Pidän muovailusta, ja muotin tekeminen sekä valaminen kiinnostavat. Muovailemani koirahahmo on tekosyy kokeilla uutta tekniikkaa. Nautin kun pääsen kunnolla työskentelemään.

TARJA KALLIOLA
Halusin kuvata kuinka maisema muuttuu keväästä kesään. Lähdettiin Lanun puistoon päin ja ei päästy jyrkempää reittiä. Reissusta taisi tulla yhtä merkittävä kuin itse valokuvista.

JUKKA MÄKIJÄRVI
Työskentelen mieluiten värikynillä sekä vesiväreillä. Teosteni aiheet käsittelevät musiikkia, sen rytmiä, joka piirtäessäni muokkautuu eläinhahmoiksi. Teen yksityiskohtaisia piirustuksia käden puutumisesta huolimatta. Suosikkiartistejani ovat Cheek ja Irwin Goodman.

JENNI CARLÉN
Piirrän, maalaan ja valokuvaan. Kuvataiteen lisäksi tykkään näytellä. Aiheet käsittelevät eläimiä ja luontoa. Taidetta tehdessä tuntuu vapautuneelta. Tuntuu rauhoittuneelta.

Studio Viis -kollektiivi työskentelee yhteisessä ateljeessa Lahdessa. Ryhmä jakaa työtilojen lisäksi myös samankaltaisia tavoitteita, kuten kehittyä taiteilijan ammatissa ja tehdä siitä itselleen työ. Kollektiivin taiteilijat ovat visuaalisille aloille ammatillisesti kouluttautuneita tai poikkeuksellisen tavoitteellisesti taidetta tekeviä itseoppineita.

Studio Viis -kollektiivi on käynnistetty elokuussa 2018. Ateljee sijaitsee Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän vammaispalvelujen työllistymistä ja osallisuutta tukevan toiminnan kainalossa. Kollegiaalista vuorovaikutusta taiteilijat käyvät Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän yhteisöntaiteilijoiden kuvanveistäjä Ihana Havon ja mediataiteilija Magdaleena Jakkilan kanssa. Yhteistyötä tehdään myös esittävän taiteen outsider-työryhmien ja paikallisten taiteilijayhteisöjen kanssa.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän toimintamallia Vuoksi -taide kuuluu kaikille, sekä Studio Viis -konseptin suunnittelua, käynnistämistä ja Luonnon kutsu näyttelyä on tukenut Opetus- ja kulttuuriministeriö/ Taiteen edistämiskeskus ja Lahden kaupunki.

Kari Keskinen, Nukkumatti, 2019

Jukka Male – Post Mortem

Valokuvaaja Jukka Male on taiteellisen työskentelynsä aikana keskittynyt pitkäaikaisprojekteihin, neljään suureen kokonaisuuteen, joista ensimmäisen eli puolalaisen Średnia Wieśin kylän seuraamisen hän aloitti jo vuonna 1979. Viimeiset kuvat kylästä ovat vuodelta 2015.

Reilun 30 vuoden aikana Puolan poliittinen järjestelmä vaihtui, itse asiassa koko Eurooppa muuttui, syntyi yksi ja yhteinen Eurooppa. Kylä on aivan eri kuin kuvausten alkaessa.

Muut Malen pitkäaikaisaiheista ovat Oqaatsut, pieni grönlantilaiskylä, Barrio Chinon suurkaupungin rajuinta elämää edustava kadun pätkä Barcelonassa, sekä laaja kokonaisuus Jugoslavian hajoamissotien henkilöuhreista. Kaikki mainitut projektit ovat olleet monivuotisia ja poikkeuksellisen mittavia kooltaan.

Oqaatsutin kylä on vaarassa kadota pienuuteensa, siellä on vain 45 asukasta tällä hetkellä, ja se elää juuri nyt kriittistä vaihetta suhteessaan tulevaisuuteen.

Chinon tarina kertoo pienen Carrer de Sant Ramonin kujan 40 metrin kaistaleesta. Se on, vaikkakin aivan Barcelonan keskustassa, eräänlainen yhteiskuntahierarkian kellari, jota asuttavat huumeet, prostituutio, kaikenlainen rikollisuus, yhteisenä nimittäjänä alueella kaikkialle ulottuva köyhyys.

Balkan ja entisen Jugoslavian hajoamissotiin liittyvän kokonaisuuden lähtökohta on yksinkertainen ja samalla poikkeuksellinen, sillä sodissa media esittää useimmiten yhtä osapuolta kerrallaan. Jukka Male on kuvannut konfliktin kaikkien osapuolten vaikeasti vammautuneita, sotien yhtä lopullista tulosta, jossa häviäjiä ovat kaikki; näissä sodissa niin serbit, kroaatit, Bosnian muslimit kuin Kosovon albaanitkin. Kuvien tarkoitus on ollut rikkoa se ohut pintakuori, jonka sanat peittävät. Enemmän kuin konfliktiin johtaneita syitä, kuvat pyrkivät paljastamaan sodan seurauksia.

Näiden neljän teeman lisäksi on syntynyt paljon kuvia, jotka eivät liity kyseisiin aiheisiin. Ne saattavat olla itsessään pieniä kokonaisuuksia, tai sitten aivan yksittäisiä kuvia. ”Post mortem”-näyttelystä löytyy kuvia kaikista näistä eri lajityypeistä.

Tällä hetkellä Jukka Male työstää Takamowa-dokumenttielokuvaansa, jonka teemana ovat naisten ja miesten roolit ja niiden roolien keskiset konfliktit. Elokuva on kuvattu 2014-2019 Puolassa, ja se on juuri valmistumassa esityskuntoon.

http://www.jukkamale.com/
http://www.lahdenvalokuvataide.com/

Jukka Male

Ilai Elias Lehto – Urosmarkkinat

Ilai Elias Lehto (s. 1988, Joensuu) on Helsingissä työskentelevä kuvanveistäjä, jonka kierrätystekstiiliä hyödyntävissä tilallisissa teoksissa on usein hersyvää huumoria ja kritiikkiä kulutusyhteiskuntaa kohtaan rinnakkain. Häntä kiehtovat kehon karvat ja kulttuurisen sukupuolisuuden esittämistavat. Lehto opiskelee parhaillaan Kuvataideakatemiassa kuvanveiston maisteriohjemassa.

Näyttelyn nimi ”UROSMARKKINAT” viittaa miehekkyyden markkina-arvoon, Tindr-johdannaiseen seurustelukulttuuriin ja sukupuolittuneeseen kulutuskäyttäytymiseen. Tekstiiliveistoksissa pohditaan miesvartalon esittämistapaa suhteessa markkinointiin – teoksien lähtökohtana ovat alusvaatemainoskuvien mallikuvasto. Miten tekstiili materiaalina linkittyy ajatukseen maskuliinisuudesta ja sen tuotteistumisesta?
Näyttelyni nostaa esiin kapitalistisen yhteiskunnan ja kuluttajaidentiteetin ongelmia ja niiden suhdetta sukupuolentuotantoon, markkinoihin, joissa myydään ideaa täydellisestä miehisyydestä ja maskuliinisia stereotypioita korostetaan absurditeettiin asti.

Ilai Elias Lehto, Man Lace, lyijykynäpiirros, 2019

Neea Haapala – Ghoul World

Ghoul, ihmisen uusi paras ystävä

Tällä näyttelyllä haluan tuoda esille oman sisäisen maailmani. Näyttely esittelee luomiani olentoja, omaksi ja muiden iloksi.

Ghoulit ovat eläimiä, joiden ulkonäkö muistuttaa ihmistä, mutta käyttäytyminen ja elintavat ovat kuin eläimillä. Etenkin maassa elävät ghoulit ovat koiramaisia.

Ghouleja elää lähes kaikkialla maailmassa, ainoastaan arktisilla ja lauhkeilla alueilla, joissa on talvella pakkasta, niitä ei esiinny.

Neea Haapala, Galapagossaaret, akryyli kankaalle, 100x120cm, 2018

Leena Vainio – Tuntuma

Kun olen herkimmilläni ja hauraimmillani, kaipaan haltioitumista, valoa ja kirkkautta. Maalaan niitä kohti. Valo nousee pimeydestä, väri kerrostuu paksuiksi värimassoiksi kohti valkoisuutta. Tuntuma väriin on käsin kosketeltava. Toisinaan teen värilammikoita ja haen musteen läpikuultavuutta. Värikerrokset risteilevät kankaalla ja luovat tiloja. Välillä siirryn konkreettisesti tilaan ja teen installaatioita. Installaatiotyöskentelyssäni käytän usein keveitä ja luonnonläheisiä materiaaleja, esimerkiksi pellavakuituja, lankoja ja lakanoita. Ne ovat herkkiä, hauraita ja sitkeitä – omakuvia jo sellaisenaan. Tekniikasta toiseen siirtyminen tekee työstäni kiehtovaa ja kokonaisvaltaista

Työskentelyni lähtökohdat ovat henkilökohtaisia ja liittyvät muistoihin ja mielentiloihin. Sairastuttuani v.2017 rintasyöpään teoksissani ovat näkyneet trauman kokemuksen ja toipumisen sävyt. Tietoisuus ihmisen ja luonnon haavoittuvuudesta ja pyrkimys kohti hyvää ja kaunista kaiken epävarmuuden keskellä ovat tällä hetkellä keskeisiä paitsi henkilökohtaisessa elämässäni myös tässä hullussa maailmassa.

Leena Vainio, Tuntuma 1, 2018, akryyliväri, metallipigmentti ja muste kankaalle, 90x90cm

Kirsi Karppinen – Kissamaalauksia!

Kissamaalauksia! -näyttely muodostuu kymmenistä 26 x 16 cm kokoisille metallilevyille öljyvärein maalatuista kissojen muotokuvista. Teokset on maalattu vuonna 2018 ja niitä on kaikenkaikkiaan n. 70 kappaletta. Vaikka mukana onkin Karppisen tuttavapiiriin kuuluvienkin henkilöiden lemmikkejä, suurimman osan näyttelyn teoksista muodostavat pastissit Internetin kissameemeistä. Internet-meemit voivat olla esimerkiksi kuvia, videoita tai gif -animaatioita, jotka alkavat levitä nopeasti verkossa. Toiset Internet-ilmiöt ovat lyhytikäisiä ja muodissa vain hetken, jotkin säilyvät pitkään ja saavat ajan myötä uudenlaisia muotoja. Samasta lähtökohdasta syntyy lukuisia variaatioita, jotka sisältävät kulttuurisia merkityksiä vaikka usein ovatkin viihteellisiä. Tunnetuin kissameemi lienee Grumpy cat, joka nousi Internet-ilmiöksi pahantuulisen ilmeensä takia.

Kirsi Karppinen (s.1985) on lahtelaistunut varsinais-suomalainen ja Lahden Taideinstituutin kasvatti. Kissamaalauksia! -näyttely on Karppisen toinen yksityisnäyttely Galleria Uudessa Kipinässä. Oman taiteellisen työskentelynsä lisäksi Karppinen toimii mm. Taide- ja kulttuuriosuuskunta Vasteen koulukerhojen taiteilija-ohjaajana sekä vastaa työhuonekollektiivi Painthousen Drink & Draw -piirustusiltojen järjestämisestä. Kirsi Karppinen on Taidemaalariliiton kokelasjäsen ja Lahden Taiteilijaseuran puheenjohtaja.

Kirsi Karppinen, Kissa1, öljyvari metallilevylle

Jemiina Halonen – Uncomfort zone

Kävelen eteisen halki matkalla vessaan. Maton alla ei olekaan lattia, vaan vettä, syvä mustana aaltoileva meri. Horjahdan epävakaalla pinnalla ja kaadun, aamulla on mustelmat polvissa. Kai se silti oli unta? En muista meninkö edes nukkumaan.

Pitkään jatkuva unettomuus synnyttää uuden ulottuvuuden, jossa varsinkin yksineläjä irtautuu todellisuudesta ja ympäröivästä yhteisöstä. Ulkopuolisuuden, elämästä irrallaan olon tunne, ja sekavat väsyneet aistit lisäävät epävarmuutta siitä mikä on totta ja mikä unta. Tästä myös fyysisesti kipeää tekevästä ulottuvuudesta syntyi Uncomfort zone. Sumuisten unikuvien hitaasti ja harkiten piirtämisessä on pyrkimys ottaa haltuun jotain hallitsematonta. Mindfulnessia hiilen ja paperin avulla.

https://jemiinaemilia.myportfolio.com/

Jemiina Halonen, Uncomfort zone I, hiili, akryyli, 97x68cm, 2017

Tarmo Valmela – Flowers

Valokuvanäyttely Flowers on Tarmo Valmelan (s.1964) järjestyksessään kahdestoista
yksityisnäyttely. Teokset on kuvattu vuosina 2013, 2016, 2017 ja 2018.

Teoksissa on yhdistetty kukkien muoto ja väriloisto ihmiskehon energiavirtaukseen ja
veistoksellisuuteen. Vaikka kehon liike on minimaalista, energiavirtaus voi olla
voimakasta. Teoksiin valitut kukat ovat väreiltään ja olemukseltaan kauniita ja
kiinnostavia.

Ajatus teoksista syntyi visuaalisesta mielikuvasta, joka ei päästänyt otteestaan. Valo,
muoto, väri ja virtaus. Näin syntyi Flowers.

Näyttelyä on tukenut Finnfoto – Suomen Valokuvajärjestöt ry.

Tarmo Valmela, Goutweed, 2017, ChromaLuxe Metal Print 70×100 cm

Annina Kettunen – Läsnä

Annina Kettusen ”Läsnä” -näyttely tuo esille kokonaisuuden piirustuksia sekä keraamisia veistoksia, jossa keskeisenä yksilön kokemus olemassaolon paradoksaalisuudesta.

Annina Kettunen on valmistunut Kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta keväällä 2017 pääaineenaan kuvanveisto, mutta piirtäminen etenkin suuressa skaalassa on ollut myös iso osa taiteellista työskentelyä. Kettunen on kotoisin Nurmeksesta, tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Imatralla.

http://anninakettunen.wixsite.com/portfolio

Annina Kettunen, Lakoninen havainto I, 2018, Hiili, lyijykynä, metalliefekti paperille, n. 150×200 cm

Merja Osanen – Maailmankaikkeuden pienin osanen

Olen valmistanut värejä kasveista vuodesta 2003. Olen selvitellyt vanhoja menetelmiä värien valmistamisesta ja kokeilujen kautta valmistanut omat pigmenttini ja värini.

Näillä väripigmentti teoksillani haluan luoda Kennoon tilan, jossa hetkeksi voi pysähtyä ja kohdata luomani värikartan sekä kohtaamiani asioita, tunteita ja havaintoja, joita väreilläni kuviksi olen tehnyt.

Työskentelyni lähtee usein liikkeelle pienestä luonnon aarteesta, havainnosta, löydöstä, ulkoisesta ja sisäisestä. Pienten luonnonaarteiden, kautta käsittelen paitsi luonnon ihmeellistä kauneutta ja iloa, myös surumielisyyttä ja haavoittuvuutta, ihmistä pienenä kuolevaisena luonnon osasena.

Työskentelyssäni etsin läsnäoloa. Käytän teoksissani valmistamiani kasvipigmenttejä temperan ja akvarellin muodossa, sekä lasia ja särkyneiden posliiniastioiden sirpaleita.

Näyttelyssäni on myös vanhempia töitäni, joita Lahdessa ei ole ollut esillä, sillä näiden pigmenttitöiden kautta hahmottuu matka, joka värien valmistamisessa minulla on ollut.

Olen aloittanut syksyllä 2018 keramiikan opiskelun Forssan ammatti-instituutissa ja mukaan olen ottanut myös muutamia aivan uunituoreita keramiikan töitäni.

Merja Osanen, Maailmankaikkeuden pienin osanen 2018, Kasvipigmentti akvarelli paperille, kork.32 cm x lev. 36 cm

Essi Immonen – Still

“Toistoa, saman laatan telaamista, saman värin eri variaatioita uudestaan ja uudestaan. Monotonista liikettä, kuitenkin mielekästä ja palkitsevaa, jopa vapauttavaa. Hienoisten sävyerojen tutkailemista, läpinäkyvyyden asteilla leikittelyä. Melkeinpä meditatiivinen saman eleen uusinta ja siinä harjaantuminen johtaa tasapainotteluun “täydellisen” tavoittelun, kuitenkin virheiden hyväksymisen välillä, pitäen käden ja fyysisen työskentelyn jäljet työssä niitä häivyttämättä. Painottelen suunnitellun ja sattuman välimaastossa.”

Ripustan viime keväänä opinnäytetyönä tekemääni teosta uudelleen, ja luen tekstejä prosessin ajalta. Tuntuu kuin lukisin jonkun muun tekstejä, enkä näe itseäni niissä enää. Katselen työtä uusin silmin, löydän sieltä uutta. Näen työskentelyn fyysisyyden, mutta aika on kuluttanut painolastin sen ympäriltä. Näen hiljaisuuden ja valon.

Essi Immonen (s.1995) on valmistunut kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta keväällä 2018. Nykyään Immonen asuu ja työskentelee Lahdessa. Immosen töissä painopinnat ja niiden keskinäiset suhteet sekä värien vuorovaikutus ovat työskentelyn perustana, ilmaisun vaihdellessa tilallisesta installoimisesta vahvan kaksiulotteiseen painamiseen. Immosen töitä on ollut esillä mm. Suomen taidegraafikoiden Galleria G:n tuoreita nimiä esittelevässä Nuoret Taidegraafikot 2018 -näyttelyssä.

https://www.essiimmonen.com/

Essi Immonen, Translucent Green, 2018, puupiirros kankaalle, teräs, puu

Sanni Mäkipää ja Emma Nurminen – Lymy

Sanni Mäkipää ja Emma Nurminen järjestävät Galleria Uudessa Kipinässä Lymy -näyttelyn, jossa esillä on Immen ansa niminen tekstiiliveistosinstallaatio. Taiteilijat valmistuivat Tampereen ammattikorkeakoulusta kuvataidelinjalta vuonna 2017 ja asuvat ja työskentelevät Tampereella.

Immen ansa -installaatio on materiaalisuudella houkutteleva visuaalinen loukku ja keväinen suon herääminen. Itse Impi on sekä viettelyksen että kieltämyksen noidaksi leimattu rämeestä nouseva erakko, jonka elinympäristöä installaatio esittää. Teos on kuin hetteikkö, jossa erilaiset houkutteet kasvavat ja jonka satimeen mahdolliset tunkeilijat jäävät.

Perinteisesti feminiinisiksi käsitöiksi mielletyt tekniikat, ryijyn tekeminen ja ompeleminen, saavat tilaa laajeta installaation raameissa. Teoksessa on työstetty muun muassa lankaa, ekovillaa, verkkoa ja kangasta. Materiaalivalinnoissa on vältetty uutta; kaikki tekstiilit ja langat ovat kierrätettyjä. Yhdessä ja yksittäin toteutetut teososat muodostavat runsaan kokonaisuuden, jonka pehmeitä ja kiiltäviä pintoja tekee mieli tunnustella.

emmanurminen.wordpress.com

sannimakipaa.com

Emma Nurminen ja Sanni Mäkipää, Teososia Immen ansa -installaatiosta, mitat muunneltavissa, sametti, vanu, villalanka, kuusikulmaverkko

Anna Niskanen – Tower Over

Ajoimme välillä päivällä ja joskus pitkin yötä. Siniset vuoret muuttuivat illalla vaaleista tummansinisiksi. Kun ne olivat mustat tummaa taivasta vasten, takanamme näkyi merkillinen punainen hehku. Metsä palaa, epäilimme.

Tower Over on sarja grafiikan vedoksia, jotka pohjautuvat Australiassa ottamiini valokuviin luonnosta ja maisemasta. Pirstaloidut kollaasit on rakennettu uusiksi valokuvanomaisiksi teoksiksi, jotka muistuttavat näkymiä ja muistoja vierailemistani paikoista Victoriassa ja New South Walesissa. Kuvien aiheita tukevat jäljentämäni värit, ja osa pigmenteistä on kerätty matkalla.

Sarja jatkaa kertomusta luonnonilmiöistä ja näkymistä. Viime vuonna Valokuvakeskus Perissä näytetty Hover, float oli tulkinta vuorovesistä; kuvaus vedoista ja työnnöistä vesi- ja kuukuvien kautta. Tänä vuonna valmistamani Sneaker-teoskokonaisuudessa on islantilaisia kivimuodostelmia. Kansanperinteessa on vahva uskomus yliluonnollisiin ”näkymättömiin ihmisiin”, jotka asuvat kivissä. Osa sarjaa oli esillä Valokuvakeskus Nykyajassa elokuussa.

Työskentelyprosessini ottaa osaa keskusteluun valokuvan määritelmästä. Teokset ovat vääristettyjä maisemavalokuvia, jotka on vedostettu uniikeiksi grafiikan vedoksiksi paperille ja kankaalle. Digitaalisesta kuvamateriaalista koostetut montaasit on valotettu pinnakkaisina uv-valossa syanotypioiksi ja bikromaattivedoksiksi, hyödyntäen mustesuihkutulostettuja negatiiveja.

Anna Niskanen on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka on valmistunut taiteen maisteriksi valokuvataiteen koulutusohjelmasta Aalto-yliopistosta. Hänen ensimmäinen valokuvakirjansa Lustrum julkaistiin omakustanteena keväällä 2017. Niskasella on ollut yksityisnäyttelyitä ympäri Suomea, sekä ryhmänäyttelyitä muun muassa Islannissa ja Venäjällä. Hän on myös yksi Helsingin keskustassa sijaitsevan Kosminen-taidetilan perustajajäsenistä.

www.annaniskanen.com

Anna Niskanen, Halfmoon Bay 2018, Arabikumibikromaatti paperille, 60x50cm

Samuel Lehikoinen – Dark and Shiny Things

Samuel Lehikoinen s.1990 on Jyväskyläläinen kuvataiteilija, valmistunut Kankaanpään Taidekoulusta 2016. Lehikoinen on Jyväskylän Taiteilijaseuran jäsen, ja hänen teoksiaan on myyty mm. Jyväskylän Taidemuseon kokoelmiin. Taiteilija maalaa suurikokoisia öljyväriteoksia, joissa olennaista on koon ja tekotavan kautta syntyvä syvyyden ja kolmiulotteisuuden illuusio, sekä maalausprosessin meditatiivisuus. Näyttelyssä ”Dark and Shiny Tings” on esillä abstrakteja öljyvärimaalauksia, sekä pastelliliituteoksia kahden viime vuoden ajalta.

”Sisällöltään teokset ovat jossain abstraktin ja esittävän välimaastossa. Kuvaan vieraita maisemia tai mikroskooppisia suurennoksia, yhtenäisiä loputtomia organismeja orgaanisen ja epäorgaanisen väliltä. Teoksista voi löytää tunnistettavia luonnonmuotoja ja tekstuureja, irrotettuna kontekstistaan luoden

jotain uutta ja outoa. Hengittäviä teräsverkostoja ja lapsuuden kuumepainajaisia. Oleellista maalauksissa on myös niiden mittakaava ja meditatiivinen tekotapa. Täytän suuren kankaan ohuimmalla siveltimellä. Viiva kerrallaan, kerros kerrokselta. Loppujen lopuksi ranteen liikkeistä tulee soljuvaa aaltoilua ja teos

tuntuu syntyvän itsestään. Kaoottisen elämän keskellä, taide on harvoja asioita jossa minulla on kontrolli ja päätäntävalta. Taiteessa etsin tasapainoa ja pysyvyyttä, vastakohtaa kaaokselle. Se on minun. Luon jotain mitä kukaan muu ei olisi voinut luoda, mitä ei vielä äsken ollut olemassa.”

lehikoinensamuel.com

Samuel Lehikoinen, Asleep Through It All, 2017, öljyväri kankaalle, 178x168cm

Jouni Salonen – Matkaajan päiväkirjasta

Matkaaja on kulkenut pitkän matkan niin ajassa kuin paikoissakin. Näyttely tarjoaa katsojalle mahdollisuuden hypätä matkaajan kyytiin ja palata näin ajassa taaksepäin.

Näyttelyn kuvat muodostavat päiväkirjamaisen kuvakertomuksen. Siihen on tallentunut yksittäisiä detaljeja ja kertomuksen pätkiä niistä hetkistä, jotka ovat jättäneet jälkensä niin kulkijaan kuin ympäristöönkin.

Kuvissa on vahvasti läsnä luonto. Se on usein työn lähtökohta, mutta ilmenee pääasiassa vain heijastuksina, varjoina, vireinä, väreinä tai graafisina pintoina.

Teoksissa on yhdistetty polymeerigravyyri perinteisiin syväpainotekniikoihin etsaukseen ja akvatintaan. Monet päällekkäiset kuultavat värikerrokset tuovat näyttelyn teemaan värillistä syvyyttä.

Jouni Salonen, Uni, etsaus akvatinta, polymeerigravyyri, 2017

Heta Laitakari – Teoksia

Heta Laitakari – teoksia näyttelyn nimi voisi olla yhtä hyvin merkittynä:
Heta Laitakari – tarinoita. Lähtökohtana teoksille on usein omaa polkuaan kulkevat ja kasvavat teemat ja mielikuvituksen tuotokset. Ihmettelyn aiheet, jotka vielä hakevat olemassaoloa ja paikkaa tässä maailmassa saavat veistettävistä materiaaleista muotonsa. Näyttelyssä planetaaristen aiheiden seurana on pronssista valettuja mikrouniversumeja; pieniä pesän ja siemenen kaltaisia muotoja. Hyönteisten millimetrin tarkat kodit ja erilaiset asumukset ovat olleet tarkastelun kohteina. Yöt ja öiset metsät alati innoittavat työskentelyä. Tästä muodostuu oma magian maailmansa.

Yhdistän teoksiin/tarinoihin myös valoa sekä tussitekniikoita. Töissäni valo usein symboloi vettä kuten teoskokonaisuudessa Pyhät vedet. Siinä valoa hohtavista lammista nousee metsäisiä muotoja ja energiaa, joka on ilmaistu kehämäisin muodoin.

www.hetalaitakari.com

Heta Laitakari, Kuun Tarinoita II, 2018, veistos: pronssi, kasvi, maalattu vaneri, 45cm x 45cm x 20cm