Saara Mesterton – Värejä ja suhteita

Tunnustelen ihmisen erilaisia puolia; haurautta, rajallisuutta, kykenemättömyyttä, kuin myös voimaa, pyrkimystä kauneuteen ja harmoniaan värien kautta. Taiteeni syntyy halusta ymmärtää ihmisen osaa elämässä ja kuolemassa. Työskentelyyni on vaikuttanut Bauhausin modernismi ja erityisesti Josef Albersin väriajattelu.

Olen etsinyt abstrakteihin maalauksiini kerronnallisuutta. Tämän näyttelyn teoksissa yhdistän öljyvärimaalauksiini kuvia, jotka kuvataiteilija, tutkija Hannu Töyrylä on luonut itse kehittämillään tekoälypohjaisilla työkaluilla. Monimerkitykselliset kuvat yhdistyivät osaksi abstrakteja maalauksiani ja sitä kautta pystyn paremmin käsittelemään aiheita, jotka koen tärkeiksi.

Yksi teoksista, ”Menetetty arvo”, pohtii kuinka aika on armoton tuomari. Suurella todennäköisyydellä monet tämän hetken ihanteista, arvostuksista, käytännöistä, politiikasta, tutkimus tuloksista jne kokevat tulevaisuudessa arvon menetyksen.

”Perintö” taas pohtii aikaisempien sukupolvien jättämää perintöä, jonka pohjalle koko elämämme rakentuu. Perinnön hoitaminen vaatii kuitenkin sen kyseenalaistamista ja jatkuvaa uudelleen arviointia.

Nämä teokset, Menetetty arvo ja Perintö, ovat mukana Jani Vepsän Taiteellista ajattelua koskevassa väitöskirjatutkimuksessa.

Näyttelyn uusin työ, kesällä valmistunut ”Värejä ja suhteita”, lepää lattialla, joten sitä katsotaan alaviistoon. Muutamat mustat raidat nousevat koholle maalauspinnasta. Teoksessa on tunnelmaa räsymatosta, jossa vanhoista vaatteista leikatut kuteet kertovat eletystä elämästä.

Sähköposti:
saara.mesterton@gmail.com
Taiteilijasivut:
liipetti.net/saaramesterton
Kuvataiteilijamatrikkeli: https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/saara-mesterton
Instagram: https://www.instagram.com/saaramesterton/

Näyttelyä on tukenut Keravan kaupungin kulttuuripalvelut

Hannu Töyrylä – Epävakaita näkymiä

Kuva näytöllä tuntuu taidegrafiikalta, mutta sehän elää ja muuttuu vähitellen. Kaupunkinäkymät, tutut ja vieraat, sekoittuvat oudosti keskenään, muiden maisemien ja abstraktienkin elementtien kanssa.  Muutoksessa on jotakin unenomaista. Katsot maisemaa ja yhtäkkiä ollaankin jossain toisaalla. Mutta hetkinen, tässä on myös nuppi josta voit palata takaisin äskeiseen, tai hypätä jonnekin muualle.

Seinällä on vedoksia, jotka ovat syntyneet samasta prosessista, osittain abstraktia, unen maailmaa.


Toisella näytöllä taiteilijan omakuva hakee muotoaan, siinäkin eri asennot, ilmeet ja kuvakulmat sekoittuvat. Välillä kuva on pelkkä läiskä, josta vähitellen kehittyy tunnistettavat, ilmehtivät kasvot.


Lahden näkymät ovat kuvissa mukana. Onhan se synnyinkaupunkini, josta muutin pois viisivuotiaana. Kuusikymmenluvun alun Lahdesta on jäänyt mieleeni joukko unenomaisia muistikuvia. Tätä näyttelyä varten kiersin kameran kanssa tutuilla paikoilla saadakseni niitä mukaan näiden epävakaiden näkymieni unimaailmaan.


Elämässäni olen tehnyt monenlaista, tietotekniikasta historiantutkimukseen. Taiteilijaksi lähdin kootakseni yhteen elämäni eri langat. Taiteellinen työni lähtee valokuvista, joista syntyy itse kehittelemieni prosessien avulla eräänlaisia omia kuvamaailmoja. Kuvaa muuntavat työkaluni teen pääosin itse, koodaamalla ohjelmia yhdistellen kuvankäsittelyä ja tekoälyä. Tekoälyn käytössä minulle on oleellista oman materiaalin käsittely ja työstäminen omien ideoiden pohjalta, valmiit tyhjästä kuvaa tekevät automaatit eivät kiinnosta. 

Lisätietoja näyttelystä:
https://liipetti.net/retkia/epavakaita-nakymia

hannu.toyryla@gmail.com
https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/toyryla-hannu
https://www.instagram.com/htoyryla
https://liipetti.net/visual

Leena Niivuori
Lima nro 1, 2023
Hiilikynä ja akryyli kankaalle
95 x 95 cm 

Leena Niivuori – Lima

Näyttelyni nimi on Lima. Se koostuu realistisista hiilipiirroksista leluksi tarkoitetusta limasta. Näyttelyssä on mukana myös pieni video ja osallistava lima-installaatio.

Työskentelyni lähtökohtana on tutkia ja kohdata asian olio eli sen omin olemus. Tavoittaakseni olion, esitän asiat mahdollisimman objektiivisesti lisäämättä niihin mitään minusta lähtöisin olevia merkityksiä. Mietin, voiko jonkin omimman olemuksen eli sen, mikä on siinä itsessään, tavoittaa piirtämällä tai maalaamalla? Kuinka kuvata jotain, mikä on olemassa jo ennen aisteja ja havaitsemista?

Liman oliota tavoitellessani olen ensin leikkinyt limalla. Olen tutkinut erilaisiin muotoihin ja möykkyihin venytettyä limaa kameran linssin läpi, zoomannut erietäisyyksille ja piirtänyt sen jälkeen havaintoni mahdollisimman tarkasti. Vaikka Lima-sarjan teokset esittävät leluksi tarkoitettua limaa, ne voi kokea liikkuvat jossain abstraktin ja esittävän välissä. Ne esittävät limaa, joka ei lähtökohtasesti esitä mitään muuta kuin itseään. Kuitenkin, teoksessa olevan muodon voi nähdä myös puhtaasti abstraktina asiana. Ehkä myös välähdys oliota, sitä olemisen ydintä, joka meillä kaikilla on muista riippumatta olemassa, on läsnä.

Huomasitkin varmaan myös pienet hyllyt gallerian seinällä. Piirtämällä ja maalaamalla tehtyjen teosten lisäksi näyttelyyni kuuluu lima-installaatio, minkä ideana on, että kävijät saavat itse muovata hyllyn päällä olevan limamöykyn haluamaansa muotoon ja asettaa sen takaisin hyllylle. Lima ei säilytä muotoaan pitkään, vaan se lähtee vähitellen valumaan ja muuttuu litteäksi levyksi, jonka voi jälleen muotoilla uudestaan. Tämä kiertokulku, jossa syntyy joka kerta uusi muoto, jatkuu niin kauan kuin muovaajia riittää.

Näyttelykokonaisuus pitää sisällään myös jatkuvalla toistolla pyörivän videon limasta, joka hengittää hiljaa. Tässä kohdassa olen poikennut objektiivisen tarkkailijan ja tutkijan roolista lisäämällä teokseen jotain, mitä ei oikeasti ole.

Paula Saraste
Kohtaus videoteoksesta Let us Stay for a While, 2022
Väri, stereo, 2.35:1
30 minuuttia
Tekstitetty suomeksi

Paula Saraste – Let us Stay for a While

Let us Stay for a While on 30-minuuttinen performanssia ja narratiivista elokuvaa yhdistävä videoteos, joka on projisoitu Kirnu-tilaan digitaalisesti. Teos kertoo tarinan viikonlopusta yksinäisellä saarella. Päähenkilöt havaitsevat lentokoneen tippuvan ja pelastavat yhden eloonjääneen vedestä. Selittämättömät tapahtumat herkistävät heidät menneille tapahtumille ja peloille, eikä saari halua päästää heitä otteestaan.

Let us Stay for a While on saanut inspiraationsa Jean-Luc Nancyn ehdotuksesta, että voisimme pysyä alttiina erilaisille katastrofeille ja ajatella, mitä meille on tapahtumassa. Me tulemme ja lähdemme, ja me kohtaamme katastrofaalisia tapahtumia tai aikakausia, kuten antroposeenin. Elokuvassa lentokone ihmisen teknisen kehityksen symbolina – ihmiskone – tuhoutuu ja uudenlainen aika alkaa.

Teos herättää kysymyksen siitä, mitä meistä jää jäljelle ja mitä haluamme jättää jälkeemme. Mitkä ovat tavat jäädä ja mitkä lähteä? Se myös kyseenalaistaa, minne olemme menossa, ja toivoo, että voisimme jäädä vähän pidemmäksikin aikaa. Ajatus luonnosta verhoutuneena ja ihmiselle vain hitaasti paljastuvana on elokuvassa tematisoitu – saarelta on löydetty mystinen kivi – ja päähenkilöiden ymmärrys tai tietämys toisistaan tai siitä, mitä he näkevät, ei voi olla täydellistä, vaan vain osittaista.

Teos on narratiivinen elokuva, joka yhdistää psykologisen trillerin genren ja performanssia.
Esteettisesti elokuva kutoo yhteen elementtejä menneestä ja tulevasta ajasta. Puvustuksessa on jälkiä 1920-luvun venäläisestä avantgardesta sekä partio- ja sotilaspuvuista.

Paula Saraste (s. 1981) työskentelee elokuvan, valokuvan ja performanssin parissa. Teoksissaan hän käsittelee menneen ja nykyhetken välistä suhdetta, pelkoa ja identiteettiä ja ne puhuvat laajemmista kysymyksistä yli niiden psykologisen tason. Sarasteella on kuvataiteen maisterin tutkinto Kuvataideakatemiasta (2016). Aikaisemmin hän on valmistunut Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksesta ja Helsingin yliopistosta. Sarasteen teoksia on ollut esillä yhteis- ja ryhmänäyttelyissä mm. galleria Myymälä2:ssa Helsingissä, Galleria Beckerissä Jyväskylässä ja Galerie Heike Arndt:issä Berliinissä 2022–2023. Edeltävinä vuosina hänen töitään on ollut esillä yksityis- yhteis- ja ryhmänäyttelyissä mm. galleria Forum Boxissa ja Valokuvagalleria Hippolytessä. Hän on osallistunut screeningeihin Suomessa ja ulkomailla.

Teoksen tuotantoa ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, AVEK ja Ballhaus Rixdorf Studiot.