31.5.–18.6.2023: Kaiju Haanpää / Valentina Bravo / Tuisku Ojanperä / Kimmo Ylönen


Kaiju Haanpää
Iso kala
2022
tekstiilikollaasi
85 x 131 cm

Kaiju Haanpää –
Näkijät

Kaiju Haanpää on Vihdin Huhmarissa asuva tekstiilitaiteilija. Koulutukseltaan hän on taidemaalari ja TaM, jota kangas jo opiskeluaikoina alkoi viedä mukanaan. Haanpää rakentaa tekstiilikollaasinsa silkistä pala palalta, kerros kerrokselta, intuitiivisesti ja vapaasti. Näyttelyssä olevien töiden lähtökohtia ja teemoja ovat luovuus, taiteilijuus ja yksinäisyys. Taiteilija toivoo, että teosten tarinallisuus, tutut kuvasymbolit ja kuvakerronnan runsaus vetoavat sekä katsojan aisteihin että tunteisiin ja houkuttelevat kiireettömään, intiimiin vuoropuheluun teoksen kanssa. ”Toivon myös, että teokseni koetaan kauniiksi ja lisäävät hyvää oloa, sillä mielestäni eräs taiteen merkittävistä tehtävistä on voimistaa, eheyttää ja tarjota mahdollisuus lumoutua.”


Valentina Bravo
Esantiagodechile
yksityiskohta teoksesta

Valentina Bravo

Valentina Bravo is an artist currently specializing in the production of images using oil painting and mixed media techniques. Her artistic approach challenges the conventional perception of oil painting as a noble practice by incorporating unconventional materials such as industrial enamel into her work. By doing so, Bravo presents a unique blend of oil paint and enamel that not only challenges artistic norms but also creates a humorous and thought-provoking depiction of mid-aged men and personal experiences from her own life.

Bravo’s artistic practice revolves around the playful yet provocative representation of men. Through her paintings, she aims to critique societal expectations and norms surrounding masculinity. Her use of humor serves as a tool to subvert social conventions and initiate discussions about cultural phenomena that often remain unexamined in collective consciousness. By embracing elements of caricature, gags, and simplicity, Bravo disrupts formal and art historical conventions, further reinforcing her conceptual explorations in each body of work.

Among the various themes present in Bravo’s imagery, she frequently draws inspiration from Chilean culture, literature, and popular culture. Her artworks serve as a reflection and commentary on these subjects, offering viewers a fresh perspective and inviting them to engage with these aspects of society in new ways.

Valentina Bravo’s work has been displayed, with exhibitions held in Chile, Finland, the United Kingdom, and The Netherlands.


Tuisku Ojanperä
Nimeämätön
2023
70 x 88 cm

Tuisku Ojanperä –
Olen tulessa
(Lista uimapaikoista: Osa 1)

Olen kiinnostunut sumeasta ajatuksesta, jossa yhdistyvät muutos, menetetyt yhteydet niin itseen, ympäristöön kuin muihin, sekä uuden paikan ja muodon löytäminen. Peilaan näitä teemoja kesäisin uintiretkilläni kerättyyn materiaaliin, jossa toistuvat luonnosta lainatut vertauskuvat.

Erityisesti minua kiinnostaa vesi. Se näyttäytyy minulle elementtinä, joka pystyy muuttamaan olomuotoaan esim. Jääksi tai höyryksi ja silti säilyttämään itsessään jonkinlaisen tutun ytimen. Vedessä minua kiehtoo myös siihen yhdistyvät sanat kuten ajelehtiminen, haihtuminen, sulaminen ja kuohuminen.

“Olen tulessa” on ensimmäinen osa laajemmasta “Lista uimapaikoista:” kokonaisuudesta ja se tarkastelee kuohuntaa.

//

Tuisku Ojanperä on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Vuonna 2020 hän valmistui Turun AMK:n Taideakatemian valokuvataiteen koulutusohjelmasta. Ojanperän teoksensa ammentavat autofiktiivisestä materiaalista, kuten teksteistä, valokuvista, videoista ja niiden ääniraidoista. Oleellisessa osassa hänen työskentelyään on materiaalin kerääminen silloin, kun sen käyttötarkoitusta ei vielä tiedetä.


Kimmo Ylönen
Kuiva
2022
sekatekniikka

Kimmo Ylönen –
Katovuodet

Metsän pohjalta kerätystä, kierrätetystä ja ikkunalaudalla kuivatusta materiaalista ylöspantu näyttelykokonaisuus, joka tarkastelee muuttuvaa luontoa tuttujen ja läheisten lajien kautta.

Suomeksi kutsutulla maapallon alueella erittäin uhanalaisten lintulajien listalta löytyvät muiden muassa terva, törmä-ja räystäspääsky, arkinen varpunen ja saariston asukkaalle erityisen rakas haahka. Toisaalta samalla alueella liikkuu koko joukko lajeja, jotka ovat väärässä paikassa, vaikka Laukon kartanon mailta luontoon levinnyt valkohäntäpeura sitä tuskin itse ymmärtää.

Metsästäjä-keräilijä, maanviljelijä ja teollisuusjohtaja ovat kaikki ihmisiä ja tuppaavat tekemään oman navan näkökulmasta hyödyllisiä, mutta usein valitettavan lyhytnäköisiä ratkaisuja. Ihminen on puuttunut nopeasti hitaisiin prosesseihin. Osaammeko korjata jälkemme vai kaivammeko aina vaan syvemmän kuopan? Kehittyvä teknologia voi tarjota uskomattomia ratkaisuja uskomattoman nopeasti, mutta ratkaisujen tulisi kunnioittaa miljardien vuosien ikäistä maapallojärjestelmää toisiinsa kytkeytyneiden vaikutusketjujen ja aikaperspektiivien palapelinä.

Kimmo Ylönen (syntynyt Ylöjärvellä 1970) valmistui taidemaalariksi Kankaanpään taidekoulusta 1996. Seuraavana keväänä hän muutti Norrskatan saareen Paraisille. Ylönen ryhtyi veistämään puuta. Myöhemmin tulivat mukaan muut luonnon- ja kierrätysmateriaalit neulasista räsymattoihin. Ylönen rakentaa kokonaista metsää ja puista maailmankaikkeutta. Puisen härän taakaksi hän on lastannut pahvijerusalemin.

Matkan varrella tekeminen on ottanut odottamattomiakin muotoja. Ylönen on muun muassa paistanut neljä metriä leveän leivän, muuttanut Turun kaupunkiliikenteen bussin nelipyöräiseksi vatupassiksi ja kävellyt kotiovelta Rovaniemelle taidetta rakentaen.

Photofuss

Utopias Lahti 11.5.–28.5.2023


Utopias Lahti – The Temporary Bookshelf
Utopias Lahti
The Temporary Bookshelf

Kulma –
The Temporay Bookshelf

Participants:

Bokeh, Bored Wolves, Khaos Publishing, Kontur, LAB institute of design students, Lugemik, Anni-Anett Liik, Krasimir Jovanovič Hyvärinen, Luukas Pollari, Tuulia Kivistö, Ulriika Hyry, Photobooks From Finland, EiM,K!, Rab-Rab Press, UTU Press, Dániel Szalai, TEXST Press, Tutkijaliitto.

!MORE BOOKS/ don’t miss the Seasonal Book Launches too!

Celebrate with us more than 14 new releases: hot off the press 

-Bourgeois with a Heart: The Class Suicide of Hjalmar Linder, Rab-rab Press.
-Everything Is a Projection, Sheung Yiu, published by Eriskay Connection.
-Hem, Misa Asanuma, published by Bored Wolves.
-Hardtail Harvest, Sara Dian, published by Bored Wolves.
-Bedhead, Eleonora Marton, published by Bored Wolves.
-Tapetointi, Mikko Lehtonen, published by Bokeh editions.
-Duh nuh huh, Pentti Otto Koskinen, published by Bokeh editions.
-Dies Irae, Ilkka Sariola, published published by Bokeh editions.
-Grey Mélange, Aura Saarikoski, published by Khaos Publishing.
-Saint Blanc, Natalia Kopkina, published by I am not Publishing.
-The weekend shall be warm and sunny, Ulla Kokki.
-Multipöly, Arja Karhumaa and Maarit Mustonen.
-DIM, Tanja Koljonen.
-Elämä ei ole sarja kohtauksia, sitä ei voi leikata niin kuin elokuvaa, Ilmari Pylvänäinen, published by UTU Press.

On Saturday 20th, 18.00->20/22:00
With special food delivery by @k0ira1

!TALKS ABOUT BOOKS/ Panels of discussion
Join us for the 4 panel of discussions related to publishing and its practices:

Saturday 20th of May
13:00-13:30

Rab-Rab Press, ”Bourgeois with a Heart: The Class Suicide of Hjalmar Linder”. – a talk about Rab-Rab Press newest release.

Minna Henriksson and Helen Korpak will be presenting Rab-Rab Press newest release ”Bourgeois with a Heart: The Class Suicide of Hjalmar Linder”.

”Bourgeois With a Heart” is a book about once Finland’s richest person Hjalmar Linder’s text ”Enough with Bloodbaths” written in 1918, opposing the inhuman White Terror after the Civil War.

The book presents an English language translation of ”Enough with Bloodbaths”, along with additions of other literature dating from the same period that mirror the text. In addition, the book is further contextualised by Minna Henriksson, who wrote an introduction and a glossary of terms that resuscitate this forgotten historical moment of class confrontation. Illustrated with paper cuttings, the story of Linder is effectively echoed in the afterword written by Helen Korpak.

The book is designed by Ott Kagovere.

Bourgeois with a Heart: The Class Suicide of Hjalmar Linder, Rab-Rab Press, is part of The Temporary Bookshelf Seasonal Book Launches event.

14:00-14:30

Translating the everyday to the medium of a photobook – a panel of discussion with Sheung Yiu, Sari Soininen, Daniel Szalai

In a panel discussion the artists Sari Soininen, Daniel Szalai and Sheung Yiu will discuss different forms of artistic research in relation to the book form. All of the artists have recently published books together with the Dutch publishing house Eriskay Connection. The talk will touch on themes of translating material to the medium of the photobook and the potential impact of the book form. The talk is moderated by the artistic director of Utopias Lahti Henri Airo.

Daniel Szalai’s work ”Novogen” is also a part of the festivals ”Pako/Getaway” exhibition.

Sunday 21st of May
13:00-13:30

Publishing support – a panel discussion on publishing in Finland

Photobooks From Finland (PBFF) invites guests Paola Jalili (Ei Mainoksia, Kiitos!), Ilmari Pylvänäinen (guest artist) and Ninni West (Photobook Club Helsinki) to discuss the practice of small-scale publishing in Finland, related support structures, opportunities as well as needs for further improving artists’ and cultural workers’ standard of living/working. The discussion is moderated by Tuure Leppänen (PBFF) and will feature a short Q&A session in the end.

14:00-14:30

Anya Tsaruk and Katya Lesiv

“Mother Land” – a talk about Anya Tsaruk’s upcoming photobook “Mother Land”, in collaboration with Katya Lesiv.

Ukrainian artists Anya Tsaruk and Katya Lesiv have worked together on the photobook dummy for Tsaruk’s “Mother Land”’s project. Together they will present the newly finished dummy and discuss the role of the artist book in their practices. The talk is moderated by Henri Airo, the artistic director of Utopias Lahti.

”Mother Land” is part of the festivals ”Pako/Getaway” exhibition.

This event is free of charge.


Photofuss
Utopias Lahti
Photofuss -ryhmä / Photofuss group
Portaali / Portal

Kenno –
Photofuss -ryhmä / Photofuss group
Portaali / Portal

FI

“Yksi ovi aukeaa ja toinen sulkeutuu. Menneen muiston paluu tai kokemus jostain uudesta. Mahdollisuus astua toisiin ulottuvuuksiin väreilee kaikkialla ympärillämme, taivaalla, ilmassa. Nämä portaalit vievät meidät toiseen aikaan, uusiin maailmoihin, menneeseen ja tulevaan.”

“Portaali / Portal” on Suomen Valokuvataiteen museon Photofuss-ryhmän näyttely, jossa tilaan suunniteltu installaatioteos tuo yhteen kymmenen nuoren Suomessa toimivan valokuvaajan viimeaikaisia töitä. Näyttely on tuotettu festivaalin kiertotalousmallia noudattaen ja näyttelyä varten toteutettu teos on vedostettu Lehtisepät-sanomalehtipainon ylijäämäpaperille.  

Photofuss-ryhmä on Suomen valokuvataiteen museon nuorten ryhmä, joka kokoontuu noin kahden viikon välein. Ryhmä tarjoaa valokuvataiteesta kiinnostuneille yhteisön ja ohjatun ympäristön projektien toteuttamiseen. Ryhmän vuosittaiseen ohjelmaan kuuluu mm. näyttelyvierailuja, taiteilijatapaamisia, ryhmänäyttelyn suunnittelua sekä sivuprojektina oman valokuvalehden toteutus. 

Taiteilijat:
Anastasija Kuzmina, Daryna Taushan, Emilia Rautio, Joona Möttö, Jenni Sundqvist, Karun Verma, Oona Aleksia, Rita Topaloglu, Tuukka Jaromaa, Yu Yue

EN 

𝘖𝘯𝘦 𝘥𝘰𝘰𝘳 𝘰𝘱𝘦𝘯𝘴 𝘢𝘯𝘥 𝘢𝘯𝘰𝘵𝘩𝘦𝘳 𝘰𝘯𝘦 𝘤𝘭𝘰𝘴𝘦𝘴𝘙𝘦𝘴𝘶𝘳𝘳𝘦𝘤𝘵𝘪𝘰𝘯 𝘰𝘧 𝘢 𝘮𝘦𝘮𝘰𝘳𝘺 𝘧𝘳𝘰𝘮 𝘵𝘩𝘦 𝘱𝘢𝘴𝘵 𝘰𝘳 𝘯𝘦𝘸𝘦𝘹𝘱𝘦𝘳𝘪𝘦𝘯𝘤𝘦𝘐𝘯 𝘵𝘩𝘦 𝘴𝘬𝘺𝘪𝘯 𝘵𝘩𝘦 𝘢𝘪𝘳 𝘢𝘯𝘥 𝘦𝘷𝘦𝘳𝘺𝘸𝘩𝘦𝘳𝘦 𝘢𝘳𝘰𝘶𝘯𝘥 𝘶𝘴 𝘵𝘩𝘦 𝘰𝘱𝘱𝘰𝘳𝘵𝘶𝘯𝘪𝘵𝘺 𝘵𝘰 𝘦𝘯𝘵𝘦𝘳 𝘰𝘵𝘩𝘦𝘳𝘥𝘪𝘮𝘦𝘯𝘴𝘪𝘰𝘯𝘴 𝘳𝘪𝘴𝘦𝘴𝘛𝘩𝘦𝘴𝘦 𝘱𝘰𝘳𝘵𝘢𝘭𝘴 𝘢𝘳𝘦 𝘩𝘦𝘳𝘦 𝘧𝘰𝘳 𝘶𝘴 𝘵𝘰 𝘦𝘹𝘱𝘦𝘳𝘪𝘦𝘯𝘤𝘦 𝘵𝘪𝘮𝘦 𝘴𝘩𝘪𝘧𝘵𝘴𝘯𝘦𝘸 𝘸𝘰𝘳𝘭𝘥𝘴𝘱𝘢𝘴𝘵 𝘢𝘯𝘥 𝘵𝘩𝘦𝘧𝘶𝘵𝘶𝘳𝘦.” 

“Portaali / Portal” is a group exhibition by The Photofuss group of The Finnish Museum of Photography. The spatial installation piece designed into the exhibition space brings together visual thoughts from 10 young Finland-based artists. The large artwork produced for the exhibition is constructed along the festival’s circular economy model. The main building material for the installation consists of surplus newsprint paper from a local offset printing house.

Photofuss is the Finnish Museum of Photographys in-house collective of young artists. The group was formed to provide rising talents with the opportunity to carry out photo-cultural activities in a collaborative environment. The group meets every two weeks and their yearly curriculum consists of a group exhibition, studio and exhibition visits and producing a photo-magazine project.

Artists:
Anastasija Kuzmina, Daryna Taushan, Emilia Rautio, Joona Möttö, Jenni Sundqvist, Karun Verma, Oona Aleksia, Rita Topaloglu, Tuukka Jaromaa, Yu Yue


Utopias Lahti
Kuvataidelukio Gaudian, Lahden kansanopiston ja
kuvataidekoulu Taikan opiskelijat
Imagined Realities

Kymi –
Kuvataidelukio Gaudian, Lahden kansanopiston ja
kuvataidekoulu Taikan opiskelijat
Imagined Realities

FI

Imagined Realities -näyttelykokonaisuus on rakentunut osana Utopias Lahti 2023 –festivaalin työpajayhteistyötä kolmen lahtelaisen kuvataideoppilaitoksen kanssa: kuvataidelukio Gaudia, Vapaan akatemia ja kuvataidekoulu Taika.

Kokonaisuus kuljettaa kävijän keskelle muutosta. Mitä muutos on? Miltä se näyttää, maistuu tai haisee? Missä muutos näkyy? Ja ketä muutokseen kuuluu? Näyttelyssä esillä olevat teokset ovat syntyneet syanotypia-työpajoissa kevään 2023 aikana.

Syanotypia on 1800-luvulta peräisin oleva valokuvan vedostustekniikka, jossa kemioiden ja UV-valon yhteisvaikutuksella kuva siirtyy valkoviivaisena siniselle taustalle. Keväällä 2023 pidetyissä työpajoissa Gaudian, Vapaa akatemian ja Taikan opiskelijat ovat pohtineet muutosta omassa lähiympäristössään. Kokeellisen vedostusprosessin myötä niin dystooppisten kuin utopististenkin tulkintojen kuvat pyrkivät rakentamään näkymää muutoksesta, sen tämänhetkisestä olemuksesta, tulevasta ja menneestä.

Työpajojen ohjaajina ovat toimineet taidekasvattaja Valtteri Heinonen ja valokuvaaja Josh Cockroft sekä luokkien omat opettajat Eeva Kirilin-Helenius, Taina Laakkonen ja Leena Valtonen. Näyttelyn teokset on vedostettu Painovoima ry:n tuottamalle kiertotalouspaperille ja kokonaisuus on toteutettu Minela Säätiön tuella.

Taiteilijat:
Jesse Hiltunen, Anna Korteniemi, Elisa Korvenoja, Terhi Liukkonen, Sana Ruohola, Martine Lammento, Marks Blagodatskis, Daria Grigorova,
Nella Halmeenmaa, Antto Hartikainen, Nea Harviainen, Venni Helin, Laura Kamotskin, Anniina Karjalainen, Neea Kauppinen, Sofia Kemppainen, Moona Koski, Inka Kyrö, Elina Kyyhkynen, Hartti Könönen, Roosa Laitinen, Teresa Leskinen, Simo Lukkarinen, Sara Mäyrä, Noora Niemelä, Aino Niinistö, Emilia Niskanen, Mikael Niukkanen, Paola Pelkonen, Pirre Ruuskanen, Ellen Salokorpi, Ella Suominen, Venla Suominen, Anni Tella, Aino Veijanen, Liinu Virolainen, Sofia Vironen, Aleksis Voskresenskiy, Emira Zhugri, Helinä Ahonen, Aurelia Enonkoski,
Niklas Hagström, Sofia Hyttinen, Maria Juutilainen, Elli Kaunissalo, Inka Kauppinen, Valtti Kivekäs, Senni Oksanen ja Pipsa Suursalmi.

EN

Imagined Realities –exhibition has been built as a part of the Utopias Lahti 2023 festival’s workshop collaboration with three visual arts schools in Lahti: Visual Art High School Gaudia, Lahti Folk High School Vapaa Akatemia and Visual Arts School Taika.

The exhibition brings the visitor to the centre of change. What is change? How does it look, taste or smell? Where can the change be seen, and who is a part of the change? The works in the exhibition were created in cyanotype workshops during the spring of 2023.

Cyanotype is a photo printing technique from the 19th century, where with the effect of UV light on chemical coated paper, an image is transferred as a white line onto a blue background. In the workshops held in the spring of 2023, the students of Gaudia, Vapaa Akatemia and Taika have considered and discussed about the change happening in their own surroundings and environment. With the experimental printing process, the images of both dystopian and utopian interpretations aim to build a view of change, its current essence, future and past.

The workshops were held by arts educator Valtteri Heinonen and photographer Joshua Cockroft with the classes own teachers Eeva Kirilin-Helenius, Taina Laakkonen and Leena Valtonen. The works in the exhibition have been printed on circular economy paper produced by Painovoima ry and the workshops were supported by Minela Foundation.

Artists:
Jesse Hiltunen, Anna Korteniemi, Elisa Korvenoja, Terhi Liukkonen, Sana Ruohola, Martine Lammento, Marks Blagodatskis, Daria Grigorova,
Nella Halmeenmaa, Antto Hartikainen, Nea Harviainen, Venni Helin, Laura Kamotskin, Anniina Karjalainen, Neea Kauppinen, Sofia Kemppainen, Moona Koski, Inka Kyrö, Elina Kyyhkynen, Hartti Könönen, Roosa Laitinen, Teresa Leskinen, Simo Lukkarinen, Sara Mäyrä, Noora Niemelä, Aino Niinistö, Emilia Niskanen, Mikael Niukkanen, Paola Pelkonen, Pirre Ruuskanen, Ellen Salokorpi, Ella Suominen, Venla Suominen, Anni Tella, Aino Veijanen, Liinu Virolainen, Sofia Vironen, Aleksis Voskresenskiy, Emira Zhugri, Helinä Ahonen, Aurelia Enonkoski, Niklas Hagström, Sofia Hyttinen, Maria Juutilainen, Elli Kaunissalo, Inka Kauppinen, Valtti Kivekäs, Senni Oksanen ja Pipsa Suursalmi.

 
 
 

19.4.–7.5.2023 Heini Matveinen / Espoon Taiteilijakilta ry / Maria Viirros


Heini Matveinen
817A599
2023
akvarelli paperille
45 x 70 cm

Heini Matveinen –
Reunahuomioita II

Näyttelyssä on maalauksia ja kangasmateriaalista valmistettuja tilallisia teoksia. Akvarellien lähtökohtana ovat luonnon eristämät sähkökaapit, joissa tägikerrostumat käyvät kilpailua huomiosta etualan kasvien ja lumikinosten kanssa. Sähkökaapit osana infrastruktuuria toimivat luonnon ja kulttuurin vuoropuhelun alustana.

Maalaukset ovat yritys dokumentoida reunamille jäävää paikallishistoriaa, jossa rinnastuu pientareiden villi mikroluonto ja ihmisen jättämät merkit. Toisaalta, tallentamisen ele on lähinnä viitteellinen, sillä maalaamisen prosessi kerrostaa näkyväksi lähinnä kuilua todellisuuden ja sen tulkinnan välillä.

Teoksiani luonnehtii tilapäisyys, ajallinen muuntuminen sekä merkkien ja merkitysten kerrostuminen ja tiivistyminen tulkittavuuden äärirajoille. Työskentelyni vaikuttimia ovat satunnaiset löydökset sekä julkisen ja yksityisen rajankäynti.

Heini Matveinen


Saila Saranpää
Rikottu kaava
2023
akryyli paperille
120 x 124 cm

Espoon Taiteilijakilta ry –
Kaava

Onko onnistuneeseen taideteokseen olemassa takuuvarmaa kaavaa tai reseptiä? Millaiset tekijät ohjaavat toimintaamme ja näyttäytyvät ulospäin tietynlaisten kaavojen seuraamisena? Miten paljon meillä on ylipäätään sananvaltaa ja mahdollisuuksia rikkoa omiin toimintatapoihimme vakiintuneita kaavoja ja muotteja? Tapahtuuko kaavan rikkominenkin lopulta aina saman kaavan mukaan?

Taiteellisessa prosessissa kaava voi olla kaksijakoinen. Taiteessa, ehkä myös muussakin ihmisten välillä olevassa, se on sekä tärkeä alusta että mahdollisuus jonkin uuden muodostumiselle. Kaava voi olla ohjenuora, maneeri, tuottaa turvallisuuden tunteen tai toisaalta muodostaa esimerkiksi normeja. Vastakohtana kaavalle voi nähdä kaaoksen. Milloin kaava muuttuu tai menettää tunnistettavuutensa? Onko kaava jotakin, mikä vie eteenpäin vai este kehitykselle?

Näyttely on 16 taiteilijan paperisista teoksista koostuva kokonaisuus. Taiteilijat ovat lähestyneet teemaa käyttämällä lähtökohtana arkista A4-kokoista paperia, mikä korostaa toteutuksessa kaavamaisuutta. Lopputuloksena on lukuisista yksittäisistä teoksista muodostuva yhteis-installaatio.

Näyttelyn taiteilijat: 
Sanna Juujärvi-Bremer 
Nina Forsman
Maarit Hedman
Pekka Kaikkonen 
Krista Kortelainen
Carita Maury
Antti Minkkinen
Raúl Mejía Moreno
Anne Ovaska
Kari Puikkonen
Svetlana Ruoho
Topi Ruotsalainen 
Saila Saranpää 
Elina Tammiranta-Summa
Andrzej Tarasiuk 
Noora Ylipieti

Espoon Taiteilijakilta ry on vuonna 2009 perustettu espoolaisten ammattitaiteilijoiden yhdistys, joka järjestää taidenäyttelyitä, seminaareja sekä muuta kuvataiteeseen liittyvää toimintaa Espoossa sekä Espoon ulkopuolella. Taiteilijakiltaan kuuluu 50 jäsentä.

www.espoontaiteilijakilta.fi www.espoontaiteilijakilta.wordpress.com www.instagram.com/espoontaiteilijakilta/ www.facebook.com/espoontaiteilijakilta

page2image27569328
page2image27564128

Maria Viirros
Overload
2021
serigrafia
21 x 33 cm

Maria Viirros –
Teknoaika

Prosessi tässä näyttelyssä esittämilleni töille syttyi siivotessani työhuonettani Oslossa viime talvena, jolloin yritin vältellä paluuta taiteen tekemisen ääreen. Akuutin pandemiakauden jälkeen vanhat rutiinit, ideat ja työskentelytavat tuntuivat nihkeiltä ja pirstaloituneilta arjen muutosten myllerryksessä. Samalla takaraivossa poltteli tuleva vuosi, jonka aikana tarkoitukseni oli matkustaa ja työskennellä ympäri Eurooppaa.

Raivatessani tilaa osuin laatikostoon, jossa säilytin silkkipainoa varten tarvittavia valotuskalvoja, jotka olin säästänyt aiemmista teosprojekteistani. Kalvot toimivat silkkipainossa siirtovälineenä, aihiona, jonka kautta painettava kuva kääntyy työvaiheesta toiseen. Työhuoneen lokerikon kalvoilla oli tallennettuna suuri osa aikaisemman taiteellisen tuotantoni alkumateriaaleista; luonnoksia, arkistovalokuvia Suomen sodista, puhtaan mekaanisia rasterikokeiluja, digitalisoituja röntgenkuvia Oslon yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tietopankista, magneettikuvia Helsingin lastensairaalasta… Sekalainen kokoelma kuvastoa, joka oli ehkä noin kolmen viime vuoden ajan ollut työskentelyni ytimessä.

Selatessani materiaalia, havahduin turhautuneisuuteeni tilannetta kohtaan; sormeni paloivat halusta päästä takaisin painoprosessin ääreen, mutta yhteys siihen, mikä aiemmin oli ollut tärkeää, oli katkennut. Menneisyys, ja vanhojen projektieni sisuskalut olivat irvokkaasti levällään läjässä, jonka olisin kaikkein mieluiten nakannut kierrätyslaatikkoon, pois silmistä. Muistan ajatelleeni, että haluan repiä koko roskan kappaleiksi – ja niin teinkin, tavallaan. Aloin viiltämään kalvoja suikaleiksi skalpelliveitsellä.

Silpomistyöni tultua loppuun, alkuperäisiä kuvia ei voinut enää tunnistaa. Järjestin palaset geometrisiin sommitelmiin, ja valitsin painoväreikseni CMYK-standardin – neljään sävyyn perustuvan paletin, jonka avulla voi painomekaanisen teorian mukaan valmistaa kaikki mahdolliset silmin havaittavat värisävyt. Vedostin kerroksia kerrosten päälle, ja pian muutosprosessista alkoi syntyä jotain uutta ja tunnistamatonta, mutta ennen kaikkea – raikasta. Tämä prosessi on seurannut mukanani läpi vuoden tapahtumien, ja työskentelyni kohti tätä näyttelyä, ja se toistuu kokonaan tai osittain jokaisessa teoksessa.

Taidegrafiikan ominaispiirteisiin kuuluu toisto. Yhdestä kuvasta voi valmistaa useita eri versioita, se voidaan vedostaa uudelleen lähes loputtomiin – vedostamisakti on verrannollinen uuden syntymiseen. Näyttelyäni voikin tarkastella näkökulmasta, jossa taiteellinen ilmaisu perustuu ‘hajota ja hallitse’- taktiikkaan. Tarve sietämättömän arkistoidun mediasisällön muovaamiseen kiertyy uutisahdistukseen, joka ilmiönä koskettaa suurta osaa internet-aikakauden väestöä. Halu kääntää katseensa pois alati kasautuvista globaaleista kriisiotsikoista on inhimillinen, mutta epämiellyttävät aiheet on kuitenkin kohdattava.

Jos kuvailisin näyttelyn teemaa yhdellä sanalla, se olisi ‘toiveikkuus’. Vaikka teosten taustalla häilyy kriisejä, ylisukupolvista surua ja epätietoa maailman poliittisesta tilanteesta, sanoma on kuitenkin yksinkertainen: jokaiseen ongelmaan löytyy ratkaisu, jos sen jakaa ensin pienempiin palasiin.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus sekä Nordic Culture Point.


 
 
 

29.3.–16.4.2023 Jenni Sorsa / Kaisa Koljonen / Appe Leppänen / Terhi Hulkko & Heli Leiviskä


Jenni Sorsa
The Well
2023
vapaasti puhallettu lasi/filigraani & peili
205 x 125 mm

Jenni Sorsa –
Kerro kerro kuvastin

Näyttely koostuu erilaisista peiliteoksista. Inspiraatiotani ruokkii usein muut taiteenalat kuten teatteri, sirkus, tanssi, muoti ja arkkitehtuuri. Heijastelen töissäni kokemaani ja näkemääni, mutta koska pandemian aikana ei ollut mahdollista nähdä taidetta jota reflektoida, piti katsoa peiliin.

Näyttely onkin monella tapaa henkilökohtainen ja liittyy vahvasti tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni. Peilistä heijastuvan kuvan tarkastelu liittyy keskiikäistymiseeni, siihen miltä oma keho ja iho näyttää. Peili symbolisena esineenä auttaa tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti omaa itseä ja sitä mitä olen elämässä saavuttanut ja mitä haluan tulevaisuudessa saavuttaa.

Se mitä kuvastin kertoo on katsojastaan kiinni. Asenne ratkaisee tässäkin, nykyiset lifecoachit uskovat itsekehun positiiviseen vaikutukseen. Kenties jotkut peileistäni innoittavat katsomaan itseään herkullisen muotoisesta ja värisestä peilistä ja lausumaan sanat: ”olet upea!”, ”olet kaunis!”

Historiassa ja taiteessa peiliä on käytetty symbolina ja vertauskuvana erilaisissa yhteyksissä. Narkissos rakastui lammen pintaan heijastuvaan kuvajaiseensa, kun taas juhannustaika kehoittaa katsomaan kaivoon, jotta voi nähdä kuvajaisen tulevasta puolisostaan. Näyttelyn nimi viittaa suoraan kaikkien tuntemaan Lumikki-satuun. Peiliin katsominen voi olla myös pelottava kokemus hämärässä tai hauska ja epätodellinen kokemus kuten Tivolin peilitalossa. Teoksiin liittyykin olennaisesti narratiivejä lapsuudesta.

Taiteessani toistuu usein pyöreä muoto, kuten pallo tai kupla, joka onkin kaiken lasinpuhalluksen lähtökohta. En halua vetää rajaa muotoilun ja taiteen välille. Vaikka lasinpuhallus rinnastetaan usein taidekäsityöhön haluan osoittaa materiaalin taipuvan sellaiseen ilmaisuun jota voidaan esitellä myös perinteisillä kuva- ja nykytaiteen näyttämöillä.

Jenni Sorsa on Nuutajärveläinen lasitaiteilija ja lasinpuhaltajamestari (s.1980), hän käsittelee taiteessaan omaa naiseuttaan elämän eri vaiheissa. Jennin ilmaisulle tunnusomaista ovat värikkäät ja pelkistetyt muodot, sekä raidallinen filigraanilasi. Hän haluaa haastaa itseään vaativien lasipuhallustekniikoiden parissa. Inspiraatiota Jenni on hakenut viimeaikaisiin töihinsä lapsuuden leikeistä ja sirkuksesta.


Kaisa Koljonen
Entity
2022
kuivaneula ja mezzotinto
90 x 80 cm

Kaisa Koljonen –
Hypnagogia II

Näyttelyn teemana on ihmisen psyyken ja luonnon orgaanisen maailman prosessien yhteys. Teoksissa luonnon orgaanisen maailman lait ja muotokieli yhdistyvät psyyken toimintaan ja arkkityyppiseen ja pseudo-okkultistiseen kuvastoon. Käsittelen olemassaolon kokemukseen liittyvää eksistentialistista ristiriitaa, joka syntyy siitä, että ihminen on näennäisesti dualistinen: sekä lihallinen, että psyykkinen olento, aineellinen, että aineeton.

Kuvakieli ammentaa ihmisen anatomiasta ja luonnon orgaanisesta maailmasta. Sisäelinten estetiikasta muodostuu mielen sisällä eläviä itsenäisiä entiteettejä, joilla on omat motiivinsa ja sisäinen logiikkansa. Tuon psyyken näkymättömästä maailmasta näkyvän maailman piiriin esille sen logiikan, joka vastaa minulle myös orgaanisen maailman logiikkaa. Ilmaisen visuaalisessa muodossa vaikeasti sanoitettavia mielen sisäisiä latauksia. Taiteen tekeminen on minulle osa integraatioprosessia, jossa pyrin muuttamaan kokemustani olemassaolosta vähemmän dualistiseksi. Samalla se kerryttää minulle oivalluksia itsestäni ja muista, toimien itsereflektion välineenä ja terapeuttisena prosessina taiteellisen itseisarvonsa lisäksi. Teokseni avaavat katsojalle väylän psyyken näkymättömään maailmaan, ja tarjoavat samalla mahdollisuuden itsetutkiskeluun.

Työni yhdistelevät taidegrafiikan syväpainotekniikoita. Kuva on ensin piirretty kuparilaatalle eri menetelmin, josta se on painettu käsin mustalla painovärillä paperille prässillä. Osa teoksista lähentyy abstraktia tulkintaa, ja osa painottuu symboliikkaan ja arkkityyppiseen kuvakieleen. Töitäni yhdistää pikkutarkka orgaanisen viivan käyttö. Viiva toimii yksikkönä ja liikevoimana – materiaksi tiivistyneenä energiana – joka muodostaa suurina kerääntyminä massan eli teoksen objektin. Tämä viiva on tunnistettavaa käsialaani, joka sitoo tuotantoni tyylillisesti yhteen.

Näyttelyn teokset ovat syntyneet vuosien 2017-2022 aikana. Taiteen tekemisen filosofiaani kuuluu runsas ajankäyttö. Työskentely on meditatiivisella tavalla intensiivistä: intensiteetti ei synny nopeudesta vaan siitä, että mieli luo katseensa syvemmälle itseensä lukuisien yksityiskohtien luomisprosessissa. Taiteeni tavoittaa henkilökohtaisen ja yksityisen kautta yleisinhimillisen. Syvällä mielessä odottaa arkkityyppinen todellisuus, jonka symbolit ovat yhteisiä kaikelle ihmisyyteen liittyvälle. Näyttelyn nimi Hypnagogia II viittaa unen ja valveen rajatilaan, jossa voi kuulla ääniä ja nähdä näkyjä – roomalainen numero nimessä viittaa monettako kertaa teoskokonaisuus on esillä.

Olen Jyväskylässä asuva nuorehko (s.1992) taidegraafikko. Valmistuin vuonna 2015 Kuvataiteilija AMK-tutkintoon. Toimin päätoimisena kuvataiteilijana työskennellen Jyväskylässä sijaitsevan Grafiikka- ja valokuvakeskus Ratamon tiloista käsin.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.


Appe Leppänen
Läikkä-sarja
2022
muste ja vesiväri koristeliinoille
koot vaihtelevat
n. 25 x 25 cm – 45 x 45 cm

Appe Leppänen –
Kuumehoureita

Tunnet leijuvasi – ja muita kuumehoureita

Appe Leppäsen maalauksissa fyysinen paikka ja mielen sisäinen mentaalinen tila sulautuvat yhteen. Retkeily, ulkona yöpyminen ja luontoyhteys teemoittavat sarjaa, jonka teoksissa yhdistellään useita eri tekniikoita ja materiaaleja. Maalauspohjina on käytetty kankaan ja paperin lisäksi kierrätystekstiilejä.

Kuumehoureita-näyttely kuvaa mielikuvien ja aistimusten sekoittumista, jossa havainnot fyysisen ympäristön yksityiskohdista lomittuvat henkilökohtaisten kokemusten ja muistojen fragmentteihin sekä kollektiivisesta tajunnasta kumpuaviin kuviin. Puoliabstraktit maalaukset jättävät tilaa katsojan mielikuvitukselle, pelkistettyjen figuratiivisten aiheiden yksityiskohdat tutkivat maalin käyttäytymistä, värin levitys- ja valumajälkiä.

”Taiteellisella työskentelyllä uusinnan luonnossa liikkuessa saatuja mentaalisia kokemuksia. Liitän luontoyhteyden ja lumoutumisen esoteeriseen henkisyyteen. Lumoutumisessa minua kiinnostaa ajan ja paikan ykseyden relatiivisuus sekä fyysisen paikan ja mentaalisen tilan vuorovaikutus. Kuvaan pikemminkin niitä kuin realistista maailmaa. Teokset ovat välähdyksiä paikoista, joihin ei fyysisesti voi kulkea”, Leppänen kertoo.

Kuumehoureita on osa Kirkas mieli -sarjaa, jota on aiemmin ollut esillä gallerioissa Turussa, Porissa ja Tampereella. Kokonaisuus elää ja kehittyy jatkuvasti, ja rakentuu aina uudenlaisena kuhunkin näyttelytilaan. Aiemmissa näyttelyissä keskiössä ollut maiseman ja mielentilan yhteensulautuminen väistyy, ja Kirkas mieli muuttuu Kuumehoureiksi. Maiseman sijaan ilmaisu tarkentuu hyönteisiin, liskoihin ja muihin usein häiritsevänä koettuihin olentoihin tai kutsumattomiin vieraisiin. Kirkas mieli saa tahroja, kun pelko, houre ja trauma ryömivät paikalle.

Appe Leppänen on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun AMK:n Taideakatemiasta vuonna 2020. Leppäsen työskentelyssä oleellisinta on kokeellisuus ja ilmaisu. Hän yhdistelee työssään erilaisia tekniikoita ja materiaaleja, ja antaa teosten muuttua ja toimia omavaltaisesti.


Terhi Hulkko & Heli Leiviskä
Kokonainen vuorokausi
2021
sekatekniikka paperille
A4

Terhi Hulkko & Heli Leiviskä –
Neljäs kirje

Terhi Hulkon ja Heli Leiviskän Kirje-niminen yhteistyöprojekti alkoi vuonna 2016. He lähettävät toisilleen vuorovaikutuksellista taidepostia, jota työstävät omilla tahoillansa vuoron perään. Yhdessä kuoressa kulkee kerrallaan useampi teos niin kauan kunnes ne valmistuvat.

Toinen aloittaa työn omasta ajatuksesta tai tuntemuksesta, toinen jatkaa reagoimalla työhön omista lähtökohdistaan. Kummankin työskentelyyn vaikuttaa myös sen hetkinen ympäristö ja maailman tilanne. Lopullisessa työssä eri tekniikoin toteutuneet jäljet paperilla yhdistyvät yllättäviksi kokonaisuuksiksi. Teosten takana he lähettävät toisilleen lyhyitä “tekstiviestejä”, joissa kommentoivat itse teosta tai kertovat kuulumisia. Näistä “tekstiviesteistä” valikoituu teokselle nimi.

Joskus tekstiä syntyy myös teosten kuvapuolelle ja joskus sieltä voi löytää jopa valmiita lehdestä leikattuja tekstejä.

“Tervetuloa tuntematon ystävä! Käy peremmälle.”

Terhi Hulkko ja Heli Leiviskä ovat Vapaasta Taidekoulusta eri aikaan valmistuneita taidemaalareita. Vuoteen 2016 asti he molemmat työskentelivät Taiteilijayhdistys Tapaus ry:n tiloissa Helsingissä. Kun Heli lähti sieltä pois, Kirjeprojekti käynnistyi. Näyttelyn nimi “Neljäs kirje” viittaa siihen, että kyseessä on neljäs yhteistyöhön perustuva näyttely.

8.–26.3.2023 Lumi Saarikoski / Jasmine Färling / Aulis Harmaala / Silja Uuttula


Lumi Saarikoski
Sarastus
2022
akryyli ja öljy kankaalle
60 x 90 x 4 cm

Lumi Saarikoski –
Yhteys

Lumi Saarikosken Yhteys -kokonaisuuden lähtökohtana ovat havainnot valon ja värien muutoksista luonnossa, ajatukset katoavaisuudesta ja ihmisen luontoyhteyden etsimisestä.

Saarikoski rakentaa maalauksiaan kerros kerrokselta. Alimpien kerrosten kätköissä on viitteitä ihmistoiminnan voimistamien ympäristökriisien näkymistä: ilmastonmuutoksesta, luontokadosta sekä luonnonvarojen ylikulutuksesta. Elämä on haurasta. Päällimmäisissä kerroksissa vallalla ovat valo, liike ja luonnosta löytyvät punokset, pinnat ja rakenteet. Ehkä työt tarjoavat ikkunan satumaisiin paikkoihin, jotka myös muistuttavat tästä tutusta maailmasta.

Yhteys -kokonaisuus on yritys tavoittaa jotain siitä voimasta, kauneudesta ja rauhasta, jota Saarikoski on itse luonnosta löytänyt.

Lumi Saarikoski (s. 1983) on helsinkiläinen kuvataiteilija ja kuvataideopettaja. Lumin haaveissa on löytää aikaa tehdä myös kuvituksia (satu)kirjoihin ja pyörittää pientä majataloa puutarhoineen puolisonsa kanssa. Samainen keidas tarjoaisi loppuelämän kodin rescue-eläimille ja ehkä joskus myös taidekursseja halukkaille. Sitä odotellessa iloa löytyy ainakin Helsingin keskuspuistosta, joskus jopa räntäsateessa.


Jasmine Färling
Kummakivi
2021
pigmettivedos, tammikehys
fine art pigment print, oak frame
20 x 24 cm
2/8

Jasmine Färling –
Nothing is true, everything is possible

Vuonna 1992 suomalaisen median valtasivat tarinat leijonasta piileskelemässä Ruokolahden metsissä. Kolme vuosikymmentä myöhemmin ei edelleenkään tiedetä onko legenda totta. Nothing is true, everything is possible (2020-) on tutkimusmatka leijonan jalanjälkiin. Se kietoo yhteen arkistomateriaalia, graafisia painomenetelmiä sekä uutisotsikoita leikkisän installaation kautta. Fakta ja fiktio on asetettu rinnakkain, ei huijatakseen, vaan kannustaakseen uuteen määritelmään maailmasta, jossa on olemassa vain yksi jaettu todellisuus.

Tämänhetkisen taiteellisen tutkimukseni keskiössä on valokuvan aseman kyseenalaistaminen luotettavana todistusaineistona. Visuaalisten tutkimusteni lähtökohtana ovat toimineet uutiset, joita ei ole voitu vahvistaa perättömiksi muttei myöskään tosiksi. Olen kiinnostunut ihmiskunnan luontaisesta uteliaisuudesta mytologioita kohtaan ja taipumuksesta hyväksyä tarinat totuutena. Se saattaa olla perustana valeuutisten nousulle nykyisellä ‘totuuden jälkeisellä’ aikakaudella.

Teoksissani limittyvät kolme eri aikakerrosta: 1900-luvun alun arkistomateriaali, uutismateriaali Ruokolahdelta vuodelta 1992 sekä nykyvalokuvat omista vierailuistani alueelle. Yhdistämällä eri ajanjaksoja toisiinsa, luon uudenlaisia narratiiveja ja yhteyksiä, kyseenalaistaen kuvien alkuperäisiä tarkoituksia ja konteksteja. Tutkin valeuutisten ja poliittisen polarisaation saturoimaa maailmaa valokuvan kautta. Projekti pohtii todellisen ja kuvitellun suhdetta toisiinsa ja mitä kaikki tämä voi merkitä valokuvan tulevaisuudelle.

Jasmine Färling (s. 1991) on kuvataiteilija ja dokumentaarinen valokuvaaja Helsingistä. Färling opiskelee valokuvataiteen maisteriohjelmassa Aalto-yliopistossa ja on valmistunut Swansea College of Art yliopistosta Iso-Britanniasta vuonna 2018. Valokuvan materiaalisuus ja näyttelyt ovat olennainen osa hänen työskentelyprosessiaan. Färlingin töitä on ollut esillä ympäri Eurooppaa, muun muassa Somerset Housessa & Copeland Galleryssa Lontoossa, Elysium Galleryssa & Glynn Vivian Art Galleryssa Swanseassa sekä Reine Victoriassa St. Moritzissa, Sveitsissä. Yksityisnäyttely Nothing is true, everything is possible on esillä 2023 muun muassa Galleria Uusi Kipinässä Lahdessa sekä Kulttuuritalo Laikussa Tampereella.


Aulis Harmaala
Kukkia kuolleen kissan haudalle
2023
installaatio, puu, kissankakka, kuivakukat
100 x 30 x 40 cm

Aulis Harmaala –
Kukkia kuolleen kissan haudalle

Teokseni sisältää öljymaalauksia, piirrostarinan ja puuveistos-installaation. Kissat ovat teoksissa sivustakatsojia ja päähenkilöitä. Maalauksissa kissahahmot todistavat inhimillistä elämää ja sen ristiriitoja. Piirrosten rinnalle kirjoitin tarinoita omasta elämästäni ja maailman muutoksista. Installaatiossa on shamanistinen olento kaapissa ja lasipullo. Pullossa on kakkakikkare. Lapsuudessani kissat kakkivat luontoon. Viime vuosina puhdistin kissanvessan muovipusseissa roskiin. Muuttosiivouksessa löytynyt kuiva pökäle muistuttaa yhteisestä elämästä.

Ihmiseläimellä on tarve sovitella muita eläimiä ihmisen tarinoihin ja rooleihin. Muinaisessa animistisessa maailmankuvassa eläimissä ja kasveissa uskottiin olevan henkiolentoja, jotka valvovat maailman tapahtumia. Kun julkaisin kissamaalauksia instagramissa, some hukutti minut kissavideoihin. Niissä eläimet ovat viihdettä tuottavia tuotantoeläimiä. Kissa ei halua pukeutua joulupukiksi ja matkustaa moottoripyörällä. Se ei halua miljoonaa katsojaa.

Kissatauluja maalatessa huomasin, että olen unohtanut jotain. Ymmärsin, että kissoja rakastetaan, mutta niitä myös vihataan. Lemmikki on ihmisen tunteiden välikappale, korvaushoitoa parisuhteille, puuttuvalle perheelle ja pahan maailman kolauksille. Mutta omistava rakkaus on sokea ja tyhmä. Se kieltäytyy pohtimasta omia tekoja ja asenteita kriittisesti. Ihmisen luoman kissamarkkinatalouden seuraava oire voi olla suuri kissasalaliittoteoria.

Lopputyöni Kankaanpään taidekoulussa 1994 kertoi Musti-koirasta ja lapsuuden lopusta. Vuonna 2010 keräsimme puolisoni kanssa kissanviiksiä parisuhteestamme kertovaan installaatioon ja 2016 rakensin perhosen siipiä yli 50-vuotiaille rumille miehille. Esitin omia kokemuksiani koiran, kissan ja perhosen kautta. Tämäkin teos on henkilökohtaisella tavalla poliittinen katsaus maailman menoon. Se kertoo enemmän meistä ihmisistä. Lopuksi haluan muistuttaa, että minäkin myyn kissamaalauksia.

Kuvataiteilija Aulis Harmaala asuu Espoossa. Hän on syntynyt vuonna 1966. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto yliopistosta vuonna 2011. Harmaalan teokset ovat viime vuosina olleet öljymaalauksia ja installaatioita. Näyttelyiden teemoissa on usein henkilökohtaiseen elämään liittyviä kokemuksia ja yhteiskunnallisia asioita.


Silja Uuttula
Höyryää elävä maa
2022
öljy kankaalle
55 x 60 cm

Silja Uuttula –
Jotain outoa siinä kesässä oli

Jotain outoa siinä kesässä oli kun
isä näki pellossa käärmeen
ja samana iltana naakka lensi keittiöön ikkunat säpissä.

Taivaan isä ei kato hyvällä
kun katottiin enteitä numeroista, tuulesta ja eläinten jäljistä.

Matalapaine ja savua kahdessa kerroksessa. Hormista putoavat siivet, luut ja markkinasormus.
Nurkkia kiertävät neljä liljaa ja kahdet kädet.

Vatvon asioita – niitä, joita olisi voinut tapahtua, tai joita pelkään tai toivon tapahtuneen. Harmittomalta näyttävässä voi piillä vaara. Olen koukussa paikoista ja tiloista nouseviin affekteihin, epämiellyttäviinkin. Nauru kuuluu jostain kaukaa, äänessä tumma väri. Joku unohti lukita oven, astun sisään. Julia Kristevan mukaan melankolian ja kielen suhde on problemaattinen – kun puhe katoaa, tulee taiteesta melankolian puhetta. Melankolia ei ole passiivisuutta tai suremista, vaan valinnan ulottumattomissa oleva pohjavire.

Silja Uuttula (s. 1988) on valmistunut taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta 2022. Uuttula on opiskellut myös kulttuurintutkimusta Itä-Suomen yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2015. Uuttula maalaa pääosin öljyväreillä, minkä lisäksi hän piirtää sekä kirjoittaa. Uuttulan figuratiivisia maalauksia voi lähestyä eräänlaisina pieninä, avoimina novelleina. Tällä hetkellä Uuttula on erityisen kiinnostunut tilallisista sekä ruumiillisista periferioista ja syrjäisen tematiikasta.

Näyttelyä ovat tukeneet Vantaan kaupunki sekä Paulon säätiö.

15.2.–5.3.2023 Aleksi Laisi / Robin Clifford Ellis / Leena Vainio / Mariliina Valkama


Aleksi Laisi
Tomaatti puhuu: Lihantunkemat oliot
2021
öljy kankaalle
125 x 165 cm

Aleksi Laisi –
Tomaatti puhuu:

Tomaatti puhuu: on Laisin noin seitsemäs yksityisnäyttely ja ensimmäinen lajiaan Suomessa kymmeneen vuoteen.

Näyttelyn teokset ovat öljyvärimaalauksia kankaalle viimeisten kymmenen vuoden ajalta, painottuen näistä viimeisimpiin.


Robin Clifford Ellis
Superposition 1
2023
Ink on paper / Pen plotter drawing
43 x 64 cm

Robin Clifford Ellis –
Strata / Stripe

The building block for the artworks in the exhibition is the straight line; a line which becomes a stripe, a band or an area of colour when repeated. By stripping away pictorial devices my intention is to explore the materiality and agency of paper and ink, which, when combined, can produce images of startling variation and degrees of complexity. Some are quiet and meditative, some sit on the surface and move, others have great depth. All are a result of fundamentally the same process: a felt-tip pen – guided by a mechanical arm on the surface of paper – which draws a series of densely-packed parallel lines. Back and forth. Over and over. Much like in the world around us, seeming complexity is belied by surprising simplicity; a simplicity which allows for an infinite amount of variation and possibility.

Robin Clifford Ellis is an artist and educator living in Helsinki, who takes a process- based approach to image-making resulting in work which is a hybrid of printmaking and drawing. He’s interested in how materials interact and react, in particular ink and paper. Currently he uses drawing machines to explore a near-self-generative image making process which utlizes the properties of the media used rather through digital means. He is studying MFA printmaking at Kuvataideakademia.


Leena Vainio
Kaikki diagnoosini
2022
pigmenttivedos alumiinille
59 x 84 cm
kuva: Liisa Mäkinen

Leena Vainio –
EPIKRIISI vol#3

Näyttelyn teokset kertovat särkymisestä ja kokoon kursimisesta. Tarkastelun kohteena on intiimi, henkilökohtainen trauman kokemus: sairastuminen rintasyöpään. Siihen liittyy väistämättä tietoisuus katoavaisuudesta. Esiin nousee myös nostalgia, kaipaus menetettyyn aikaan – samoin kuin kiihkeä elämänhalu ja kauneuden kaipuu. Oman mikrokosmoksen kuvauksessa on mukana niitä samoja tunteita, jotka nousevat kohdatessamme elämän haurauden ja järkkymisen tässä ajassa: pandemian ja sodan läheisyyden aiheuttaman epävarmuuden ja pelon keskellä.

Leena Vainion sekatekniikkateoksissa on kirjontaa ja maalausta käärinliinan omaisille lakanoille. Kuluneet valkoiset lakanat ovat itsessään herkkiä ja kauniita. Niissä näkyy eletty elämä ja kuolemakin. Menetyksen, luopumisen ja surun tunteista kumpuavat myös nostalgia, toivo ja kauneuden kaipuu.

Leena Vainio on pirkanmaalainen kuvataiteilija. Sekä kuvataiteilija AMK että YAMK – tutkintonsa hän on tehnyt Kankaanpään taidekoulussa, SAMK. Hän asuu Kangasalla, työhuone on Tampereella. Hän on pitänyt vuosittain yksityisnäyttelyitä Gallerioissa Suomessä sekä osallistunut ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla.

Leena Vainio
Kuvataiteilija AMK/YAMK
www.leenavainio.com


Mariliina Valkama
Valon ja pimeyden seppele
2022
kuvansiirto vanerille
38 x 38 cm

Mariliina Valkama –
Kasvitarha

Kasvitarha on ihmisen ja kasvien yhteiselämän vuosisatainen näyttämö. Se toimii luonnon ja ihmisen muovaaman kulttuurin kohtauspaikkana ja esittää ihmisen suhteen kasveihin näkyvänä konkreettisella tavalla.

Jokainen kasvitarha on erilainen, muotoutunut kasvupaikkaansa soveltuvista kasveista tietyissä olosuhteissa ja hoidossa juuri sellaiseksi kuin on. Samalla jokaisessa kasvitarhassa on myös jotakin yhteistä, jonka myötä niistä jokainen on tunnistettavissa kasvitarhaksi.

Tarkastelen ihmisen suhdetta kasveihin valokuvalähtöisissä teoksissani, joiden materiaalinen tekniikka on kuvansiirto vanerille. Teokseni ovat useammasta valokuvasta kuvankäsittelyohjelmalla muodostettuja komposiittikuvia, jotka siirrän käsin puumateriaaleille. Käytän mm. vaneriliikkeen ylijäämäpaloja. Tällä tekniikalla digitaalisesta, toistettavasta kuvasta tulee jokaisen repeämän myötä ainutlaatuinen, uniikki teos.

Joissakin teoksissa sama kuva-aihe toistuu lähes samana rinnakkain. Kyseessä on stereokuva, jonka voi pienellä harjoittelulla nähdä ilman apuvälineitä kolmiulotteisena. Pohdin näkemistä ja aistien kautta saadun tiedon todenmukaisuutta. Millainen kuva minulla voi olla moniulotteisesta todellisuudesta, jonka näen vain yhdestä suunnasta kerrallaan?

Katson kasveja ja ihmisen suhdetta kasveihin toivon näkökulmasta. Mielestäni juuri nyt on hyvä aika etsiä utopiaa, toivontäyteistä tulevaisuutta. Kuvat heijastavat todellisuutta, mutta myös luovat sitä. Haluan luoda hyvää, utopian sisältävää todellisuutta teosteni välityksellä.

Mariliina Valkama opiskeli kuvasta ammatin Ikaalisissa (Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, kuva-artesaani) ja Torniossa (Lapin ammattikorkeakoulu, kuvataiteilija). Hän asuu ja työskentelee kasvien kanssa Tampereella.

25.1.–12.2.2023 Teemu Raudaskoski / Milja Laurila * / Meri-Pauliina Sundén / Minna & Sauli Iso-Lähteenmäki


Teemu Raudaskoski
Onsun
2022
akryyli kankaalle
90 x 90 cm

Teemu Raudaskoski –
Seikkailuni värien ja muotojen maailmassa

Maalaaminen johdattaa minut aina jonnekin uuteen jännään paikkaan. Välillä vastaan tulee risteyksiä, joissa pitää tarkoin harkita mihin suuntaan kannattaa lähteä. Joskus päätökset ovat vääriä ja vastaan tulee umpikuja. Silloin pitää pakittaa hieman, tai astua sivupolulle jolloin löytääkin uuden reitin aarteen luo!

Näyttelyn teokset ovat akryylimaalauksia kankaalle ja tehty vuosina 2021-2023.

Olen Tamperelainen kuvataiteilija ja työskentelen pääasiassa maalauksen, videotaiteen ja musiikin parissa. Videoteoksiani on ollut esillä mm. Projio -valo ja mediataide tapahtumassa Tampereella ja Metronom tapahtumassa Mustionlinnan puistossa Raaseporissa. Musiikkia teen QOSQI -aliaksella joka on tyyliltään elektronista folkkia. QOSQI musiikkia on julkaistu mm. Wonderwheel recordings ja Global hybrid levy-yhtiöllä. Olen tehnyt yhteismaalauksia kuvataiteilijja Inka Hannulan kanssa vuodesta 2020. Olemme tehneet yhdessä maalausperformansseja sekä pitäneet näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla.

Linkkejä:
Portfolio ja lisää teoksia löytyy osoitteesta: www.teemuraudaskoski.com
Instagram: teemuraudaskoski
Yhteismaalauksia Inka Hannulan kanssa: www.hannularaudaskoski.com
Musiikkia spotify ja soundcloud suoratoistopalveluissa: QOSQI


Milja Laurila
Untitled, Woman III
2021
kuva: Marcus Schneider

* Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely: Milja Laurila –
Nimettömiä naisia

Milja Laurilan näyttelyn teokset pohjautuvat 1930-luvulla julkaistuun tietokirjaan Woman. An Historical Gynæcological and Anthropological Compendium. Ensimmäisen kerran saksaksi vuonna 1885 julkaistu yli tuhatsivuinen teos oli aikanaan alansa vaikutusvaltaisimpia tekstejä. Naisen fysiologiaa antropologisesta näkökulmasta kuvaavassa kirjassa on satoja valokuvia alastomista naisista ja lapsista eri puolilta maailmaa. Kirja on hämmentävä yhdistelmä seksuaalista ja tietoteoreettista halua, jonka kohteena olevat naiset ja tytöt esitetään tiedemiesten luonnosta löytäminä näytteinä. Kirjan kuvatekstit kertovat länsimaisten tutkijoiden asenteesta: ”Intialainen tyttö esittelee sulojaan”; ”Tunisialaisen kiinteät, kimmoisat rinnat”.

Näyttelyssä on esillä valokuvia ja ääniteos. Valokuvakokonaisuus Nimettömiä naisia (Untitled Women) tutkii katsomista ja katsottavana olemista sekä̈ niihin liittyviä valta- asetelmia. Alkuperäisessä yhteydessä naisten ulkonäön ja vartalonosien yksityiskohtainen arviointi oli kuvien katsomisen keskiössä, mutta Laurilan näyttelyssä katsoja ei näe niitä selvästi kehyslasin alle sijoitetun läpikuultavan paperin sumentaessa näkymän. Mitä lähemmäs kuvaa katsoja menee, sitä epätarkempi on vartalon kuva. Milja Laurila kääntää huomion naisten silmiin. Kuvien kohteet katsovat paperiin leikatun aukon läpi tiiviisti kohti katsojaa, kuin kysyen miltä katseen kohteena oleminen tuntuu.

Ääniteos Nainen. Yli 1000 mustavalkoista valokuvaa ja seitsemän värikuvaa koostuu antropologisen tietokirjan alkuperäisistä kuvateksteistä. Kuten Milja Laurilan aiemmissa tekstiteoksissa, muodostuu sisältö tässäkin yksittäisistä lauseista, jotka ovat kuin pieniä runoja tai välähdyksenomaisia näkyjä: Mies ja nainen. Aatami ja Eeva; Kahden naisen kivitys; Hedelmällisyystaikuutta. Kyse on edelleen valokuvasta – puuttuvista tai kuvitelluista kuvista, jotka ääni kutsuu katsojan muodostamaan mielessään. Ääniteos on toteutettu yhteistyössä äänisuunnittelija, kuvataiteilija Joonas Sirenin ja näyttelijä Teijo Elorannan kanssa.

Milja Laurila on helsinkiläinen valokuvataiteilija. Hän valmistui Taiteen maisteriksi Aalto- yliopiston valokuvataiteen ohjelmasta vuonna 2010. Laurila asettaa teoksissaan tieteellistä arkistomateriaalia, niin kuvia kuin tekstejä, uusiin konteksteihin. Laurilan teoksia on ollut viime vuosina esillä̈ mm. näyttelyissä LACMA-museossa Los Angelesissa, Taidehallissa ja Valokuvagalleria Hippolytessä Helsingissä̈ , Persons Projectsissa Berliinissä sekä Paris Photo -taidemessuilla Pariisissa.

Taiteilijaa ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto.


Meri-Pauliina Sundén
Greetings from Deimos II
2022
oil on canvas
80 x 80 cm

Meri-Pauliina Sundén –
Greetings from Imaginary Places

Terveisiä kuvitteellisista paikoista -sarja käsittelee keksittyjä maisemia.
Teokset ovat kuin postikortteja lomamatkalta, josta lähetetään maisemakuva kotiin tai ystäville. Maalausten lähtökohtana on todellisen ja fiktiivisen tilan välinen ero. Maisemat ovat melkein oikeita, lähes tuttuja, mutta samaan aikaan outoja ja vääriä.

Outo laakso (uncanny valley) on ilmiö, jossa keinotekoisen ihmishahmon etääntyessä ihmismäisyydestä sen outous kasvaa ja katsojan on vaikeampi samaistua luotuun hahmoon. Laakso-nimitys viittaa kuoppaan käyrässä, joka kuvaa hahmon samastuttavuutta. Öljyvärimaalaukset ovat tervehdyksiä kuvitteellisten maisemien oudosta laaksosta, jonka reunalta katsomme.

Myös T. S. Eliotin Autio maa -runon kohta on inspiroinut maalauksia.

And I will show you something different from either
Your shadow at morning striding behind you

Or your shadow at evening rising to meet you;
I will show you fear in a handful of dust.

Shantih Shantih Shantih

Meri-Pauliina Sundén on Turussa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän on valmistunut Italiasta kuvataiteilijaksi ja Aalto-yliopistosta muotoilun osastolta tekstiilitaiteilijaksi. Sundénia kiinnostaa keinotekoisen ja luonnon välinen suhde ympäristössä. Teoksissaan hän tarkastelee todellisen ja kuvitteellisen maailman rajapintaa.

Sundén maalaa pääasiassa öljyväreillä, joiden kautta tutkii erilaisia väripintojen häivytyksiä, teräviä ja sumeita rajoja. Joissakin teoksissa on tarttumapainantaa, jossa väriä siirretään paperilta hieroen kankaalle.


Sauli Iso-Lähteenmäki
Aamun vaiheet
2022
etsaus, akvatinta
40 x 41 cm

Minna & Sauli Iso-Lähteenmäki –
Maalauksia ja grafiikkaa

Minna Iso-Lähteenmäki

Maalausten ja grafiikan tekijänä olen suurelta osin itseoppinut. Teoreettinen pohja kuvilleni löytyy kuitenkin nuoruuden taidehistorian opinnoista, Helsingin Yliopistossa. Ja jossain vaiheessa huomasin kuvamaailmani lähentyvän yhä enemmän naivismia.

Maalaan öljyllä puulle ja kankaalle tai akryylimaaleilla joskus pleksille. Syväpainografiikkaa olen harrastanut puolisoni, taidegraafikko Sauli Iso-Lähteenmäen ohjauksessa ja hauskaa on ollut.

Luonto on minulle kovin rakas ja inspiroidun usein euforisista kokemuksista metsissä, vesien ja tunturien äärillä.

Mökkimme puutarhakin on järven rannalla, ja siellä jos missä ajatus kulkee parhaiten ja kuvia syntyy. Siellä on touhua ja elämää öin ja päivin, aamusta iltaan. Viereinen vesi kaikuu lintujen pitkistä huudoista ja kaislikossa kuhisee. Kaulushaikara kumisee vastarannalla ja joutsenet seurustelevat kovaan ääneen. Kasvimaata perkaillessa monet ystävät, rastaat ja pikkulinnut tarkkailevat, mitä tapahtuu ja mitä löytyy. Mullan tonkimiseen on aina apua tarjolla. On monenlaista pörrääjää ja perhosta, matelijaa ja sammakkoa seurana. Maailmoja löytyy myös ruohonkorsien ja neulasten välistä .Väsymätöntä pikkuväkeä touhuaa ympärillä – ja yöllä saapuvat kiitäjät, yököt, kiiltomadot ja muu hämärän kansa.

Täällä kasvaa iloa ja hyväntuulisuutta, joka on mielen tasapainon ja elämisen taiteen perusta. Ulkomaailma jää etäämmäksi ja sisäinen ilo ja optimismi alkaa kukkia tämän paikan kokemustarkkailijalla. Kuvakulma on lähellä maata, siellä ruohojen tasolla.

Metsän rauhassa ajan kuluminen hidastuu ja voi kokea puhdasta nautintoa. – Toisaalla kuivumaan jätetyt hakkuuaukeat tekevät kipeää.

Mutta sitten pohjoisissa odottavat virtaavat joet ja kosket, jotka kutsuvat kalareissuille , aina jäämerelle asti. Mittakaavat kasvavat ja horisontti loittonee ja häviää. Etäisyydet antavat suhteellisuuden tajua.

Olen v.1963 Tyrväällä syntynyt ja nyttemmin monien osoitteiden jälkeen Nokialle mieheni kanssa muuttanut.

minnaiso-lahteenmaki.weebly.com

–––

Sauli Iso-Lähteenmäki

Kuva-aiheissani lähestytään usein luontoa ja eläimiä. Metsiä, virtaavia vesiä, vuoria ja taivaita, sammakoita, lintuja ja liskoja tai merta ja kukkia. Työstän aiheitani pois todellisuudesta omanlaiseeni muotokieleen. Teokseni ovat enemmänkin kuvia suhteesta ympäröivään, kuin sen kuvittamista.

Toteutan teokseni pääasiassa syväpainografiikkana ja öljymaalauksina sekä yhdistellen näitä tekniikoita keskenään. Julkisia teoksia olen valmistanut myös mm. alumiiniin, betoniin ja teräkseen.

Asun nykyisin Nokialla ja työskentelen vanhan tekstiilitehtaan, Nanso-Talon, kolmannessa kerroksessa.

Valmistuin Kuvataiteilijaksi 1984 ja olen siitä lähtien toiminut ammatissa.

Teoksiani on ollut esillä monissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä sekä kotimaassa, että ulkomailla. Teoksiani on lukuisissa yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa sekä Suomessa että ulkomailla.

Kirnun näyttelyyn on valikoitunut teoskokonaisuus muutamalta viime vuodelta.

www.sauliiso-lahteenmaki.fi #sauli_iso_lahteenmaki

4.–22.1.2023 Ordotoksinen kirkko / Noora Isoeskeli / Elisa Sakko / Sirkka Tapio


Ordotoksinen kirkko
Intruusio – Kohde 6509
2021
sekatekniikkaveistos
10 x 20 x 13 cm

Ordotoksinen kirkko –
Intruusio II

INTRUUSIO II on pysähtynyttä hetkeä ilmentävä asetelmallinen installaatio. Ylösalaisen pyramidin kärki hohtaa valoa.
Veistokset sulavat, muotokuvat turmeltuvat.
Vallan symbolit luhistuvat.

ORDOTOKSINEN KIRKKO on anonyymien kuvataiteilijoiden muodostama kollektiivi, jonka kiinnostuksen, tarkastelun ja purkamisen kohteita ovat vallan symbolit, rakennelmat ja mekanismit. Kollektiivi katselee maailmaa okkultismin ja scifin sävyttämien lasien läpi ja hyödyntää työskentelyssään pääasiassa löydettyä ja kierrätettyä materiaalia.

INTRUUSIO II on ordotoksisen kirkon toinen julkinen ilmentymä. Ensimmäinen ilmentymä tapahtui Galleria Rajatilassa Tampereella 2022.


Noora Isoeskeli
(Past) Present (Future)
2022
kehystetty valokuvavedos
50 x 30 cm

Noora Isoeskeli –
______Worry, Be Happy 2

Näyttelyn nimi ______Worry, Be Happy 2 viittaa lausahdukseen: ”Don’t Worry, Be Happy”, joka on tullut tunnetuksi Robert ”Bobby” McFerrinin samannimisestä kappaleesta. Lauseen uudessa, muokatussa muodossa ”Don’t”-sana on pyyhitty pois ja murehtimisesta on tullut tasavertaista toimintaa onnellisena olemisen rinnalla.

Näyttelyteosten lähtökohtana on kokemus maailmasta tosien ja kuviteltujen tapahtuminen, tarinoiden ja unien kudoksena, jossa oma mielikuvitus ruokkii niin unelmia kuin pelkojakin. Teossarjan taustalla oleva ajatus on siinä kokemuksessa, joka tuntuu leimaavan tätä aikaa, jossa onnellisuuden keskellä on oltava jatkuvasti huolissaan ja huolien keskellä on syytä olla onnellinen. Se on kahden vastakkaiseen suuntaan työntyvän tunteen yhteensovittamaton liitto; kaksoistunne, heiluriliike ja puolelta toiselle kallistuva horisontti. Vaikka silmät eivät näe kauas, voi mielen katse harhailla oletetuissa tulevaisuuksissa ja jo kadotetussa menneisyydessä. Teokset ammentavat sen kaipuusta, mitä ei ole vielä menetetty, mutta joka on mahdollista menettää sekä siinä ilossa, joka on käsillä nyt.

Peilikuva on yksi näyttelyn teemoista. Teosten peilistä heijastuva kuva ei kuitenkaan ole kohteensa ilmi- ja näköiskuva, vaan toisenlainen kuvajainen, joka ilmentää paikkaamme ajassa eri tavalla kuin heijastus kiiltävällä pinnalla. Näyttelyn töiden materiaaleina on käytetty muun muassa pölyä, purukumia, vahaa ja muovia. Pölyn voi ajatella olevan ajan kulumisen tuottamaa materiaa, joka kertyy pinnoille huomaamattomasti kuin jonkinlaisena olemassaolon sivuhuomautuksena. Sen voi kuvitella levittäytyvän kaiken aikaa kaikkialle, hienovaraisesti, mutta ehdottomasti. Pöly näyttää peilin kuvajaisen rinnalla toisenlaisen kuvan, kuin metatiedon tapahtumasta, jota peili ei pysty taltioimaan. Se näyttää olemassaolomme hiukkasin.

Silikonimuotilla valetut vahaveistokset muistuttavat perinteisen valokuvan tallennusmekanismia: kumpikin niistä voi taltoida näköiskuvan kohteestaan. Valokuvassa ja vahaveistoksessa ajan voidaan ajatella jähmettyneen paikoilleen, mutta tätä jähmettymistä edeltävän ja sitä seuraavan liikkeen voimme edelleen kuvitella mielessämme. Valokuvan taltiontihetkeä edeltää ja seuraa kuvaajan ja kuvatun liike, vahan jähmettymistä muodonmuutos ja sula, paikalleen vielä asettumaton aines. Muovisen kukan muutos ajassa on puolestaan silmälle liian hidas taltioitavaksi. Siinä missä sen elollisen esikuvan ilmiasu on jo kohta muuttunut toiseksi, tekokukan visuaalinen muoto säilyy turmeltumattomana ajasta aikaan.

Galleria Uudessa Kipinässä esillä oleva kokonaisuus on ______Worry Be Happy– teossarjan toinen osa. Ensimmäinen osa oli esillä Valokuvagalleria Hippolytessä, Helsingissä kesällä 2022.

Noora Isoeskeli (s. 1982) on turkulainen kuvataiteilija ja valokuvataiteilija. Hän valmistui Taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston valokuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2020 ja hänen töitään on ollut esillä näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Isoeskeli työskentelee pääosin lavastetun valokuvan keinoin ja hänen työskentelynsä taustalla on pohdinta siitä, millainen valta katseella on näkevän ihmisen maailmassa. Hän ajattelee katsomista tapahtumaksi, johon liittyy, miten katsomme. Hänen pyrkimyksenään on teostensa kautta tuoda katse ja katsominen lähemmäs tilaa, jossa näkeminen muuttuu passiivisesta aktiiviseksi teoksi ja itse näkijä aktiiviseksi tulkitsijaksi. Isoeskeli ehdottaa, että maailmasta tekemämme tulkinnat sekä toimintamme on alisteisia sille, kuinka olemme oppineet havainnoimaan omaa paikkaamme siinä yksityisessä ja jaetussa kulttuurissa ja tilassa, jota kutsumme todellisuudeksi.

Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus. Näyttelyn kirjainmuotoilusta on vastannut Jaakko Suomalainen.


Elisa Sakko
A Fix, Attempt IV & V
2022
IV: kangas, lanka 68 x 14 cm
V: kankaat, lanka, 61 x 10 cm

Elisa Sakko –
A Fix

Virheen korjaaminen on kömpelöä, väkivaltaista, määrätietoista, hellää.

Korjaamiseen liittyy katumusta. Korjausyritys peittelee, harhauttaa ja parantelee. Virheen jälkeen totuutta voi venyttää tai virheitä katsoa läpi sormien.

Virheet saattavat toistua jatkumona. Korjaaminen onnistuu tai johtaa johonkin muuhun. Menetettyä voi yrittää korvata ja virheet liukuvat yli sukupolvien.

A Fix on joukko korjausyrityksiä.

Kokonaisuutta työstäessäni mietin korjaamisen ja peittämisen suhdetta. Paikkasin, koristelin ja jäljittelin pintoja. Mietin onttoutta, virheestä jäävää kiusallisuutta, menetystä, häpeää, korjauksen sympaattisuutta, onnistumista, eteenpäin menemistä, unohtamista ja muuttumista. Näyttelyn teokset käsittelevät rakenteita, päätöksiä ja tehtyjä tekoja sekä virheen tulkinnanvaraisuutta ja merkitystä.

Teosten materiaaleina on käytetty mm. erilaisia puun kappaleita, terästä, kankaita, nauloja, lankaa ja mustetta. Tutkimalla kappaleiden suhteita, kitkaa ja jännitteitä olen yrittänyt hahmottaa tilanteita sekä korjaamisen jälkeisiä tunteita ja lopputuloksia, mahdollisia välivaiheita. Kappaleet hakevat toisistaan läheisyyttä ja välilleen ilmaa muodostaen kokonaisuutta.

Elisa Sakko (s.1994) on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun AMK:n Taideakatemiasta toukokuussa 2022. Tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Turussa pääosin kuvanveiston ja installaation keinoin. Sakon työskentely pohjautuu vanhojen teosten hajottamiseen, sekä muihin löydettyihin ja saatuihin materiaaleihin, joita hän purkaa ja kasaa. Työskentelyä ohjaa etenkin kiinnostus materiaalin aktiiviseen toimijuuteen.


Sirkka Tapio
Puhdas keltainen
2021
sekatekniikka
15 x 24 x 3 cm
photo: Noomi Ljungdell

Sirkka Tapio –
Runoja työhuoneelta

Työhuoneeni läheltä purettiin yrityskiinteistö. Matkalla työhuoneelleni jäin usein katselemaan massiivisia purkutöitä, tuhottavien sekä siirreltävien materiaalien määrää ja sitä järjestelmää, kuinka jokin muuttuu toiseksi; aiempi talo tarinoineen ammottavan tyhjäksi tontiksi, metalliputket rakennustelineiksi, kivi ja vesi betoniksi, työenergia rakennukseksi. Koin siinä suunnattomassa materiaalien ja työn koreografiassa jotain kiehtovaa ja kaunista. Hyvä rakennus on osaavien rakentajien varassa. Ollaan tekniikan, materiaalitietouden ja käsityön perusasioiden äärellä.

Taiteilijana käsittelen, tutkin ja hyödynnän jatkuvasti lukuisia erilaisia materiaaleja ja työvälineitä. Yleensä niiden avulla muotoutuu maalaus tai piirustus. Joskus niitä jää myös käyttämättä, tulee tehtyä mokia ja siivottua roskiin.

Nyt opiskelin niitä toisin: paneuduin materiaalien luonteeseen, niiden synnyttämiin assosiaatioihin ja antauduin myös niillä leikittelyyn. Kooltaan pieni onkin suurta, koristeellinen tai leikkisä saattaa vaikuttaa kuin meditaatio. Virttynyt tiskirätti ylistää keltaista perusväriä tai betonilaatat tiivistävät kaiken oleellisen.

Tähän näyttelyyn olen rakentanut materiaalikoosteita, mitkä nostavat itse materiaalit arvoonsa.

Halusin myös esittää toisenlaisen esteettisen näkökulman. Ylijäämän tai kertaalleen hyljätyn olen nähnyt toisin, kauniisti. Materiaaleista tiivistyi visuaalisia runoja, jotka ovat samanaikaisesti sekä syvästi rauhoittavia että keventäviä. Teoksista tuli mielen liikutuksen amuletteja.

Olen nauttinut suunnattomasti näille materiaalirunoille altistumisesta.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Sirkka Tapio

8.–31.12.2022 Jyri Ala-Ruona / Juuso Joutsi / Anna Kuokkanen / Joonas Hyvönen


Jyri Ala-Ruona
The Labyrinth
2022
öljyväri kankaalle
138 x 85 cm

Jyri Ala-Ruona –
HIIT

Jyri Ala-Ruona on kiinnostunut energian ja kuvien vastaavuuksista erilaisina virtauksina. Näyttelyn maalauksissa eristelevyt ja sähköeristeet rinnastuvat ja limittyvät ihmiskehoon ja sen energiankulutukseen. Esimerkiksi hiki toimii teoksissa maalattuna merkkinä kehon virtauksista, mutta myös konkreettisesti maalausnesteenä. Näyttelyn nimi HIIT on nopeatempoisen kuntoilumuodon englanninkielinen lyhenne (High Intensity Interval Training) ja lausuttuna viittaa lämpöön (heat). Suhteessa teoksiin ja niiden erilaisiin toteutustapoihin nimi on monimerkityksinen. Ilkikurinen humoristisuus, kuvallinen leikittely ja liioittelu ovat Ala-Ruonalle työkaluja, joiden avulla hän käsittelee kysymyksiä taiteilijuudesta ja maalaamisen mahdollisuuksista.

Jyri Ala-Ruona (s.1986) on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden Muotoilu- ja Taideinstituutista vuonna 2011 sekä kuvataiteen maisteriksi maalaustaiteen osastolta Kuvataideakatemiasta vuonna 2020. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyt esimerkiksi Galleria Myymälä2:ssa, Taidekeskus Mältinrannan studiossa sekä Galleria Katariinassa. Hänen teoksiaan on muun muassa Espoon modernin taiteen museo EMMAn sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUSin kokoelmissa.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.


Juuso Joutsi
Aikuinen ihminen siivoaa
2021
akryyli ja pigmenttivedos MDF-levylle
152 x 120 cm

Juuso Joutsi –
Kolhut

Juuso Joutsin maalausta ja valokuvaa yhdistelevistä teoksista koostuva näyttely käsittelee yksilön identiteetin ja minuuden rakentumista ja siihen ajan myötä vaikuttavia tekijöitä.

Maalaukset käsittelevät eri osa-alueita jotka ovat muokanneet teosten päähenkilön tämänhetkiseen muotoonsa. Ympäristön vaikutus, kriisit, valta-asetelmat sekä yksilön oma tietoinen ja tiedostamaton rakentuminen ovat lähtökohtaisia teemoja joiden käsittelyn kautta kuvat ovat syntyneet.

Kokonaisuuden yhdistävänä tekijänä on dilemma siitä, kuinka suuri tietoinen rooli ja sitä kautta vastuu itsensä rakentumisesta yksilöllä on.
Näyttelyn ei ole tarkoitus olla tyhjentävä selonteko, joka tarjoaisi vastauksia, vaan
yritys visualisoida yksittäisiä ajatuksia aiheesta, joka jollain tavalla on läsnä jokaisessa tekemässämme ratkaisussa.

Teoksissa leikitellään aiheilla, joiden ääreltä turha vakavuus on etäännyttänyt kokijan. Keskeneräinen, rujon humoristinen estetiikka pyrkii madaltamaan kynnystä tuntea tulkita kuvia suoraan, katsojan omistakin lähtökohdista.

Juuso Joutsi on valmistunut Taidekoulu MAA:sta 2010 ja toiminut siitä saakka kuvataiteilijana. Omia maalauksiaan esittelevien näyttelyiden lisäksi hän on viime vuosina Ollut osana monimediallista Halo Kaisto -projektia. Joutsi asuu ja työskentelee Helsingissä.


Anna Kuokkanen
Sasalle Helsingin Klubitalon yhteisö ja hänen siellä tekemänsä työ on ollut korvaamatonta myös koronapandemian aikana.

Anna Kuokkanen –
Samassa veneessä

Koronapandemian aiheuttama poikkeustila mullisti suomalaisten elämän maaliskuussa 2020. Koronaan liittyvät rajoitukset pysäyttivät monia itsestäänselvyyksinä pidettyjä yhteiskunnan toimintoja ja sosiaalinen kanssakäyminen piti rajoittaa minimiin.

Pandemian aikana mediassa ja julkisessa keskustelussa toisteltiin ajatusta siitä, että olemme koronakriisin myötä kaikki samassa veneessä, Suomessa ja globaalisti. Se oli lohdullinen ajatus, mutta ei aivan totta. Todellisuudessa emme kaikki olleet samassa veneessä, kuten emme normaalitilanteessakaan ole. Sosioekonominen asema, elämäntilanne, ikä, terveydentila ja sosiaaliset verkostot vaikuttivat siihen, miten koronapandemia vaikutti ihmisten elämään.

Koronarajoitukset osuivat vakavimmin niihin, jotka olivat hankalassa tilanteessa jo ennen koronaa. Yksinäiset olivat entistä yksinäisempiä, työttömillä oli entistä vähemmän arkea kannattelevia rakenteita ympärillään.

Suomessa koronaa käsittelevissä mediaesityksissä näkökulma oli usein keskiluokkaisen työssäkäyvän perheellisen, joka kamppaili etätyön, koronakaranteenien sekä perheen ja työn yhteensovittamisen kanssa. Näkökulma jätti kuitenkin paljon ulkopuolelleen. Suurin osa suomalaisista tekee sellaista työtä, jota ei voinut koronankaan aikana tehdä etänä. Monilla ihmisillä ei ylipäätään ollut päiväntyön ja perheen kaltaisia rakenteita suojanaan poikkeustilan aikana.

Kuvasin tätä näyttelyä varten työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä koronapandemian aikana. Kertomukset heidän korona-ajastaan osoittavat, että monet kokemukset pandemiasta ovat jaettuja. Toisaalta ne tekevät näkyväksi myös yhteiskunnallisia eroja. Pandemian jälkihoidossa nämä erot tulisi tunnistaa ja kohdistaa tukea niille, jotka ovat kärsineet poikkeuksellisista oloista eniten. Yhteiskunnalliset ja hyvinvointiin liittyvät erot ovat olemassa edelleen, vaikka pandemia ei enää rajoita arkeamme.


Joonas Hyvönen
A Hollow’s Dream
2022
3d-animaatio

Joonas Hyvönen –
A Hollow’s Dream

A Hollow’s Dream on 3d-animoitu videoteos, joka kertoo satumaista tarinaa kissojen kiipeilypuuta muistuttavaa rakennelmaa yhä korkeammaksi rakentavista ja sitä asuttavista pirumaisista olennoista. Piruilla on yhteinen päämäärä, joka ajaa heidät päättymättömään rakennusprojektiin määrätietoisuudella, jota ei uhkaa edes se, että päämäärä pysyy aina saavuttamattomissa ja rakennuksen perustukset alkavat jo pettää.

Joonas Hyvönen (s.1990) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hyvönen työskentelee tarinallisesti usein digitaalisten ilmiöiden parissa eritoten 3d-animaatiota hyödyntäen. Hyvönen on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2016 ja osallistunut näyttelyihin Suomessa sekä ulkomailla.

16.11.–4.12.2022 Satu Loukkola, Tiina Salmi & Annukka Visapää / Susanna Selin / Elina Strandberg / Tanskanen & Siipola


Tiina Salmi
Vaaleaa
2022
viivasyövytys, imageon, akvatinta
60,5 x 53,5 cm

Satu Loukkola, Tiina Salmi & Annukka Visapää –
Mielestä

Satu Loukkola, Tiina Salmi, Annukka Visapää, kolme Lahdessa ja Järvelässä asuvaa taiteilijaa.

Luonto ja mieli nivoutuvat ikiaikaisesti meidän ihmisten olemukseen. Vaikka ihminen on vain yksi eläinlaji maailman lajien joukossa, on ihminen ottanut yliotteen planeetastamme.

Vasta viime aikoina on alettu myös tieteellisen tutkimuksen kautta hyväksyä luonnon kokonaisvaltainen merkitys ja sen energeettinen yhteys sekä vaikutus ihmiseen. Tiedämme vähän, mutta intuitiolla voimme kokea yhteyttä kaiken maa-planeetalla kasvavan, elävän ja olevan kanssa. Etenkin nyt tässä epävakauden maailmantilanteessa, luonnon energia ja sen tasaava voima ihmismielen auttajana korostuu.

Tämä yhteys luontoon ja ihmismieleen on meitä kolmea yhdistävä tekijä ja aina läsnä työskentelyssämme.


Susanna Selin
she could have split me compeletely in two halves 2
2022
valokuva silisecille
30 x 20 cm

Susanna Selin –
always remember silkiness and water bodies

Susanna Selinin always remember silkiness and water bodies -näyttelykokonaisuudessa kehon muodot ja lihallisuus rinnastuvat luonnon samaistuttaviin muotoihin ja pintoihin rakentaen ajatuksellisia siltoja kuvien välille. Luontoa kosketetaan ja se koskettaa.

Eri tekniikoin toteutettujen valokuvateosten kautta Selin tarkastelee ekokriisin myötä vaikeutuneen luontosuhteemme aiheuttamaa hämmennystä. Se voi saada aikaan tunteen oman elämän kokemisesta absurdina esityksenä. Näyttelyssä häpeän ja rakkauden tuntemukset sulautuvat yhteen suhteessa meitä ympäröivään todellisuuteen. Luonto koetaan teoksessa feminiinisenä ja haavoittuvana tilana. Valokuvasarja on osittain kuubanamerikkalaisen taiteilijan, Ana Mendietan teoksista inspiroitunut jatkuvassa prosessissa oleva kokonaisuus.

Voiko ääni muuttaa valokuvan katsomisen kokemusta? Teoskokonaisuudessa tavoitellaan konnotaatioita kuvien ja äänimaisemien välille muodon esittämisen ja vertauskuvallisuuden kautta.

Susanna Selin on valokuva- ja videotaiteilija, joka työskentelee kotikaupungissaan Helsingissä. Taiteellisessa tutkimuksessaan hän tarkastelee ihmisen ja luonnon välisiä valtasuhteita. Selinin taiteelliset prosessit vuorottelevat rakennetun ja spontaanin kuvan välimaastossa. Erityisinä kiinnostuksen kohteina hänellä on arjen absurdius ja asetelmat ekokriisin myötä vaikeutuneessa luontosuhteessa. Selinin teoksia on ollut aiemmin esillä lukuisissa ryhmänäyttelyissä Suomessa ja hän debytoi kahden yksityisnäyttelyn myötä loppuvuonna 2022 Oulussa ja Lahdessa. Näyttelyä ja taiteilijan työtä ovat tukeneet Taiteen Edistämiskeskus ja Finnfoto.


Elina Strandberg
Lentoharjoituksia
2022
kuivatut ja prässätyt kasvit, valokuvat, metallilanka, japaninpaperi, styrox, valo
30 x 40 x 30 cm
kuvaaja: Jesse Avdeikov

Elina Strandberg –
Heinäteatteri

Heinäteatterin näyttämöillä on esillä elämään kuuluva häilyväisyys: hauraus, rosoisuus ja kauneus. Itse näyttämötkin ovat henkäyksenkevyitä. Materiaaleina on käytetty kuivattuja, herkästi murtuvia kasveja, ohuinta löytämääni japaninpaperia sekä vanhoja kuvia.

Rakennan kuivatuista tai prässätyistä kasveista heinäveistoksia. Ne voivat olla installaatioita, veistoksia tai kollaaseja metsistä ja lähiluonnosta löytämistäni materiaaleista. Heinäteatteri on ollut jatkoa näille heinäveistoksille. Kuivattujen kasvien hauraus sanelee veistosten kokoa, mutta rakentaessani teoksia minua inspiroivat aina valo, ilmavuus ja muoto.

Idea teatterimaisista näyttämöistä syntyi korona-epidemian aikana. Syksyllä luonnossa kävellessäni näin metsiköissä kukintoja, joita ensimmäiset pakkasyöt olivat kurittaneet. Sisukkaat ja pinnistelevät kasvustot, Kauniit ja Rohkeat, toivat mieleeni lockdownin kanssa kipuilevat kaupunkilaiset. Lopulta teosten teemaksi kasvoi tämä elämämme epätäydellisyys ja haavoittuvaisuus sekä juuri näiden asioiden takia, myös sen erityislaatuinen kauneus.

Aloin keräämään ihmisten kertomuksia omista kokemuksistaan korona-ajasta. Tähän tarjoutui tilaisuus kesäkuussa 2021 Olohuone 306,5 festivaalissa Turussa, johon osallistuin performanssilla ja kahdella rakentamallani faunilla. Haastattelimme faunien kanssa turkulaisia siitä miten korona oli vaikuttanut heidän elämäänsä. Joitain näistä keräämistäni tunnelmista päätyi myös heinäteatterin näyttämöille.

Näyttämöissä on ripaus aasialaista varjoteatteria ja hitunen view master -tunnelmaa. Ohueksi maatuneet ja valoa läpäisevät kasvit saavat valaistuina aikaan kolmiulotteisen, maisemallisen tilan heinien teatterille. Hahmot ovat valokuvista ja myöhäissyksyn kukinnoista rakennettuja kollaaseja ja ihmisen sekä luonnon kuvitteellisia hybridejä. Teoksien maailmat toimivat mielikuvituksen herättäjinä katsojalle.

Teosten estetiikkaan sisältyy japanilainen käsite wabi-sabi, jolla viitataan pelkistettyyn, karuun tyyliin joka antaa keskeneräisyydessä ja epätäydellisyydessä piilevän kauneuden nousta esiin.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Elina Strandberg
Kuvanveistäjä


Tanskanen & Siipola
Jonnekin tuntemattomaan

Tanskanen & Siipola –
Jonnekin tuntemattomaan

Näyttelytilassa istuu mustiin pukeutunut hahmo katsellen seinälle heijastettua metsämaisemaa. Aika vaikuttaa pysähtyneen. Jos jää katselemaan, alkaa kuvassa nähdä pientä liikettä.

Teosta katsellaan näyttelytilan ulkopuolelta ikkunasta.

Pasi Siipola ja Tiina Tanskanen ovat Kuopiossa asuvia kuvataiteilijoita. He työskentelevät valokuvan parissa, aikaan ja muistoihin liittyvien teemojen innoittamana.