Satu Metsola / Erkki Raskinen / Mette Matilda / Hilmakollektiivi

15.1.-2.2.2025


Satu Metsola
Kissani auringossa ajattelee kuin vuori, 2024
öljy kankaalle

Satu Metsola – Menkäämme lähteelle

Näyttely Menkäämme lähteelle koostuu hehkuvissa väreissä kylpevistä öljyvärimaalauksista, jotka eivät esitä mitään tai pyri tarjoamaan valmiita tulkintoja, vaan pyytävät pysähtymään, olemaan läsnä ja näkemään. Metsolalle maalaaminen on enemmän kuin pelkkä tekninen prosessi – se on henkinen ja hengittävä kokemus. Hän lähestyy maalaamista meditatiivisena, spontaanina ja intuitiivisena tilana, joka ei ole etukäteen määriteltyihin suunnitelmiin rajoittuva. Teokset avaavat ovia matkoille moniin mahdollisiin maailmoihin.

”Pysähtyminen ja läsnäolo – niin maalauksen kuin itseni kanssa – on minulle hiljainen aktio maailmaa puskevan kiireen, kuvavirran ja keinoälytodellisuuden keskellä. Maalaaminen on minulle tietoisen läsnäolon tapahtuma, keskittymisen tuoman rauhallisuuden ja liikkeen välisen sopusoinnun sekä intuitiivisen oivalluksen tila. Annan alati soljuvan prosessin johdatella eteenpäin tiellä, jolta voi löytyä alkulähde elämään tai piilossa pysytellyt yllätys.”

Satu Metsola on iittiläislähtöinen, Helsingissä asuva ja työskentelevä taidemaalari ja kuraattori. Hän on valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan taidehistoria, ja opiskelee paraikaa kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemiassa. Näyttelyssä nähtävän teossarjan maalauksia on ollut esillä ryhmänäyttelyssä New Yorkin Manhattanilla joulukuussa 2024.


Erkki Raskinen
Paavi Johannes Paavali II Saapuu Suomeen vierailulle, 1989

Erkki Raskinen – Eihän sitä koskaan tiedä

Pitkältä lehtikuvaajan uraltani olen koonnut tähän kolmanteentoista yksityisnäyttelyyni yllättäviä tilanteita, joita olen kamerallani onnistunut tallentamaan. Ensimmäiset kuvat ovat 60-luvulta.
Usein tilanne on tullut salamannopeasti, joskus sitä on odotettu tuntikausia räntäsateessa, tuulessa, paahtavassa helteessä. Parhaita ovat ne hetket, kun tietää vanginneensa kuvaan sen ”jonkin”. Tilanteet eivät uusiudu.

Yksi huikeimmista ”Eihän sitä koskaan tiedä” -tilanne tuli työmatkalla Tallinnaan kesäkuussa vuonna 1988. Matkan tarkoitus oli toimittaja Timo Haapalan kanssa tehdä reportaasi suomalaisiin turisteihin kohdistuneista ryöstötöistä. Juttua tehdessämme Tallinnan keskustassa eräs mies tuli keskustelemaan kanssamme. Kun kerroimme hänelle olevamme lehtimiehiä, hän innostui ja kertoi tulevan yön tapahtumasta laululavalla. Mies kavereineen haki autollaan meidät hotellilta ja niin olimme ainoina ulkomaisina lehtimiehinä todistamassa laulavaa vallankumousta 70000 virolaisen kanssa.

Näyttely alkaa tästä tapahtumasta pienellä kuvakoosteella. Lippukuva ”Vapauden huuma” valittiin Suomessa 1988 vuoden uutiskuvaksi ja vuoden lehtikuvaksi. Kuva on otettu varhain aamulla, kun väki laululavalta lähti koteihinsa. Kuvasin kukkia esiintymislavalla, kun poikajoukko nousi lavalle ja alkoi heiluttaa Viron lippua. Sain otettua viisi kuvaa, kun pojat hyppäsivät pois poliisin pelossa.

Tämän näyttelyn kuvat on kuvattu filmimaterialle, paitsi näyttelyn kaksi viimeistä kuvaa. Ne on otettu älypuhelimen kameralla.

Näyttelyn mustavalkoisista kuvista suurimman osan olen itse valmistanut vanhalla menetelmällä pimiössä.

Raskinen (s.1947) vapaa toimittaja ja kuvaaja Tampereella vuodesta 1965. Vuonna 1972-73 Kyproksella ja Egyptissä Suomen YK-pataljoonan kuvaaja. Vuonna 1975–2008 lehtikuvaaja Sanoma Oy:ssä (Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat). Eläkkeellä vuodesta 2008.


Mette Matilda
Lähikuva teoksesta Olon palasia 1, 2025
Keramiikka
40 x 50 cm

Mette Matilda Olomuotoja

Olomuotoja näyttely sisältää keramiikasta tehtyjä reliefejä ja veistoksia, jotka ovat saaneet inspiraationsa kehon psyykkisen ja fyysisen suhteen aiheuttamien olotilojen tasapainosta sekä sisälmyksistä.

Teokset syntyivät, kun olin kärsinyt erilaisista kivuista kehossani. Vietin paljon aikaa yrittäen ymmärtää ja tunnustella, mikä sisälläni aiheuttaa kipua. Vihdoin osoittautui, ettei kehossani ollut mitään vikaa, ja kyse oli vain stressistä. Äitini lohdutti minua sanomalla: ”Ihmiset ovat psykofyysisiä olentoja.” Kehoni reagoi ennen kuin itse edes osasin. Fyysinen kipu, jota tunsin, oli todellista, muttei mistään oikeasta vammasta johtuvaa. Lohduttava lause muistuu mieleeni, kun kehoni reagoi epämiellyttävinä hetkinä. Oli kyseessä sitten stressivatsakipu tai ahdistuksen luoma kurkun puristus. Absurdisti näitä hetkistä voi myös olla sisälmysten näkeminen. Pelkästään kuva avoleikkauksesta voi tuntua omassa vatsassa. Tunnemme empatiaa elimiä kohtaan. Jonkin, jonka kuuluisi olla piilossa, näkeminen esillä karmii, jopa traumatisoi. Kehomme ovat ihmeellisiä. Siksi halusin luoda sisälmyksiä, jotka voivat vähän ällöttää, mutta jotka ovat ennen kaikkea kauniita ja elinvoimaisia.


Hilmakollektiivi
Julistekuva teoksesta Sisään ja ulos, 2024

Hilmakollektiivi – Sisään ja ulos

Sisään ja ulos on Hilmakollektiivin moniaistinen näyttelykokonaisuus, joka muodostuu kahdesta videoinstallaatiosta, ääniteoksesta, lässähtäneistä jumppapalloista ja avajaisissa nähtävässä performanssista.

Sisään ja ulos on surrealistinen ja viistosti hymyilevä teoskokonaisuus, joka käsittelee näkyväksi tulemisen ja tietoisen läsnäolon sietämätöntä keveyttä ja painoa. Ulko- ja sisäpuoli sotkeentuvat, menee vähän sekaisin toiston ja varioinnin kautta.

Ensimmäisessä videoperformanssissa hopeisiin housuihin ja vaaleanpunaiseen takkiin pukeutunut hahmo seisoo suurien verhojen edessä, tuijottaa neuloksen kuvioita kuin yrittäisi saada niiltä vastausta kysymykseen. Alkaa hidas liike, jossa hahmo yrittää hakata päätänsä paksuihin sinapinkeltaisiin verhoihin. Liike näyttäytyy yhtä aikaa pehmeältä (kuin kissan kiehnäys) ja aggressiiviselta (kuin haluaisi halkaista kallon, hakata sen palasiksi).

Toisessa videoperformanssissa hopeisiin housuihin ja valkoisiin saappaisiin pukeutunut hahmo seisoo sinapinkeltaisten suurien verhojen takana. Verhot liikkuvat hengityksen tahtiin, aaltoilevat kuin rintakehä.

Samalla huoneeseen leviää matala pehmeä ääni. Ota hyvä asento. Se kuiskaa. Hengitä. Se haluaa johdattaa. Hengitä. Johdattaa tietoisen poissaolon toiselle puolelle sisään ja ulos, nenän kautta. Hengitä.

Hiljalleen rauhallisen äänen lukema teksti alkaa rakoilla ja siihen tihkuu aistimuksia – hajuja, tulee hiki, eritteitä ja niiden jäljillä kulkevia ajatuksia.

Hilmakollektiivi on kuvataiteilija/dramaturgi Silja Kejosen ja näyttelijä/esitystaiteilija Outi Vuorirannan muodostama poikkitaiteellinen duo, joka työskentelee runouden, kuva- ja esitystaiteen rajapinnoilla.