Johanna Lumme / Inkeri Halme / Sanna Koskimäki / Miia Elisa Westerlund

9.-27.10.2024


Johanna Lumme
Kelottuminen, 2024
Öljy pellavalle
20 x 20 cm

Johanna Lumme – Juurella

Luonnossa asetun päättymisen ja uusiutumisen äärelle ja pohdin muutosta, joka on läsnä kaikessa olevassa. Kasvien maailmaa näyttäytyy minulle valtavina juurina, jonka verkosto ulottuu meihin kaikkiin. Ihminen ei voi toimia tästä irrallaan, sillä ruumis on aina kiinni muuttuvassa ympäristössä. Posthumanistiset teemat taiteessa virittävät ajatuksiani: ekosysteemit ilmentävät sekä monimuotoisuutta että vuorovaikutusta eri elämänmuotojen välillä ja korostavat yhteiselon ja keskinäisen riippuvuuden merkitystä.

Juurella näyttelyssä tarkastelen pohjaa, aluskasvillisuutta, juuria. Onko olemassa suuntia, entä alkuja ja loppuja? Vai onko varmaa vain jatkuva muutos ja syklisyys? Näyttelyn teossarja sai alkunsa Pohjois-Karjalan lapsuuden maisemissa. Tutun lähimetsän äärellä hiljentyessä asetun tarkkailemaan itseäni. Tunnistan punoksen ja voimaverkon, joka sitoo kaiken läsnäolevan yhteen. Metsästä muodostuu kehoni jatke, jossa minuuteni kietoutuu puiden juurakon sykkivään suonistoon. Ajattelen muistoja, jotka ovat kiinnittyneet ympäristöönsä jännitteiseksi rihmastoksi. Metsässä olen sisällä, olen osana, olen yhteydessä. Täällä aine on jatkuvassa kierrossa, kun jotain päättyy, uusi saa alkunsa ja lopulta muutumme kaikki toisiksemme.

Johanna Lumme on kuvataiteilija ja kuvittaja (s.1990) joka työskentelee pääsääntöisesti maalaamisen ja piirtämisen keinoin. Lumpeen teoksia on aiemmin ollut esillä yksityisnäyttelyissä ja useissa yhteisnäyttelyissä Suomessa, että kansainvälisesti Virossa, Ruotsissa ja Saksassa. Lumme on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Hän on Taidemaalariliiton ja Helsingin taiteilijaseuran jäsen.

www.johannalumme.com
IG: @johannalumme


Inkeri Halme
Kasvimaa, 2023
Öljymaali ja öljypastelli liitupohjalle
30 x 30 cm

Inkeri Halme Mutainen maa

Maisemat ovat enemmän kuin paikkoja ja näkymiä. Ne ovat historiallisten ja kulttuuristen tarinoiden ja uskomusten tuotteita, jotka muovaavat sitä, kuka olen ja keitä olemme.

Inkeri Halme pohtii teoksissaan näkemisen ja ymmärtämisen logiikkaa. Milloin ja mistä representaatio saa alkunsa, milloin siitä alkaa muodostua symboleita ja lopulta jaettua ymmärrystä? Halme on teoksissaan pyrkinyt tavoittamaan oman kokemuksensa maisemasta sen täsmällisen jäljentämisen sijaan. Teoksien maisemat edustavat Halmeelle maiseman arkkityyppiä: ne saavat impulssin siitä, millainen näkymä avautui ala-asteen luokkahuoneen ikkunasta tai purjeveneestä keskellä aavaa.

Halme työstää jännitettä ja tilaa kaksiulotteisten ja kolmiulotteisten pintojen sekä viivojen avulla. Missä ovat katsomisen ja sen ymmärtämisen rajat? Halmeen työskentelyn taustakaikuna toimii teos ”Landscape and Power” (toim.W. J. T. Mitchell,2. painos, 2002). Teoksessa käsitellään sitä, miten maisemamaalaus ei ole vain neutraali tai esteettinen kuvaus luonnosta, vaan se toimii myös kulttuuristen arvojen ja valtarakenteiden ilmaisijana.

Halme valmistui taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta keväällä 2020. Halmeen viimeisin yksityisnäyttely oli Taidekeskus Mältinrannassa vuonna 2022. Halme työskenteli vuonna 2021 Vermeeriana Säätiön Aida Alliman -apurahan ja vuosina 2020 ja 2022 Taiken apurahoilla. Halmeen teoksia löytyy yksityiskokoelmien lisäksi Valtion taideteostoimikunnan/ Kansallisgallerian kokoelmista, Helsingin Satakuntalainen osakunnan kokoelmasta ja Sokos Hotel Tornin kokoelmasta. Vuonna 2025 Halmeen teoksia voi nähdä Turussa B Galleriassa ja Lappeenrannassa Taidekeskus Idässä.


Sanna Koskimäki
Valtakunta, 2024
Öljy puuvillalle
108 x 117 x 4 cm

Sanna Koskimäki Kotona Eläin

Koiran omistaminen voi joskus tarkoittaa sitä, että löytää kakkapökäleen jääkaapistaan tai itsensä pyyhkimästä jätöksiä kyseisen olennon pyllystä. Tällaisina hetkinä mietin, miksi me olemme niin sosiaalisia eläimiä, että haluamme huolehtia jopa toisen lajin edustajista? Ja onko kyseessä halu huolehtia vai vain tarve olla toisen olennon seurassa?

Palataanpa hetkeksi ajassa taaksepäin. Noin 15 000 vuotta sitten ihmiset huomasivat, että sudesta kesyyntynyt koira on hyödyllinen eläin pitää asutuksen lähellä ja mukana metsällä. Sittemmin joukkoon liittyi muita nykyisiä kotieläimiä ja seurauksena syvä kiintymys heitä kohtaan. Muinaiset egyptiläiset pitivät lemmikkejä niin suuressa arvossa, että balsamoivat heidät omistajiensa mukaan tuonpuoleiseen. Siinä missä lemmikit ennen suojelivat ruokaamme ja kotiamme, suojelevat he nyt meitä elintapasairauksilta ja yksinäisyydeltä.

Näyttelyn teokset kertovat tarinoita ihanasta läsnäolosta, jonka eläinten kanssa vietetty aika voi antaa ja toisaalta siitä kauheudesta, jonka voimme toisillemme tuottaa. On tarinoita uskollisista koirista ja rakastetuista kissoista ja sitten niistä toisista, joiden kurjasta kohtalosta ei puhuta tarpeeksi. Kaltoinkohtelu, sodat ja heitteillejättö korostavat eläinten alisteista asemaa suhteessa ihmisiin. Yksi maalauksistani sai alkunsa eläinsuojelurikosuutisesta, jossa kerrottiin häkkiin jätetyistä koirista, joiden hätähuutoja omistaja oli koittanut peitellä. Toinen maalaus sai innoituksen uskollisen Hachikon tarinasta, koirasta joka odotti päivittäin kuolleen omistajansa paluuta.

Ihmisen ja eläimen suhteessa minua kiehtoo miten hyvää ja toisaalta kieroontunutta se voi olla. Lemmikkien pitäminen keikkuu vapauden ja vankeuden veitsenterällä, jossa määräämme eläinten elämässä lähes kaikesta. Olemme taitavia kontrolloimaan ja voisi sanoa, että olemme itsekin seiniemme, rakenteidemme ja kulttuuriemme vankeja. Vaihdamme vapautemme kultaiseen häkkiin, sillä se pitää meidät turvassa kaikelta muulta paitsi itseltämme. Teosteni eläimet ovat vapaita ja vankeja, onnellisia ja onnettomia ihmisen rakentamassa ympäristössä ja kulttuurissa. Niissä väkivalta kohtaa lempeyden ja ihmisen läsnäolo on sielläkin, missä häntä ei näy.

Toimin taideopettajana sekä vapaana kuvataiteilijana Helsingissä. Olen tutkinut ihmisen ja eläimen välisiä valtasuhteita ja kesyyntymisen teemoja vuodesta 2019 asti. Maisterin opinnäytetyöni keskittyi tarkastelemaan kahden lajin välisiä valtasuhteita ja pohdin toisen olennon omistamisen ja koiran kanssa yhteistyössä toimimisen taustalla vaikuttavaa vallan epätasapainoa. Aiheen tutkiminen laajentui taiteellisessa työssäni yleisemmälle tasolle ja vuonna 2023 pidin kaksi näyttelyä Helsingissä, jotka käsittelivät ihmisen ja eläinten välistä suhdetta.

Parhaimmillaan suhde lemmikkiin voi antaa molemmille tunteen siitä, että on rakastettu ja toivottu. Olemme sosiaalisia eläimiä, sekä me että lemmikkimme, ja kaipaamme huolenpitoa ja seuraa. Niin paljon, että olemme valmiita kohtaamaan sen tuomat seuraukset.

www.sannakoskimaki.com
IG: @saqkoskimaki


Miia Elisa Westerlund
Hän sanoi mene ja minä menin, 2023
akryyli kankaalle
38 x 54 cm

Miia Elisa Westerlund – Toiset lähtee toiset jää

Istun kaupungin yllä ja mietin, että jos paha ylitse pyyhkäisisi ja kaikki materia menisi, niin mitä minulle jäisi. Mieleeni nousee eräs lempisanonnoistani; Omnia Mea Mecum Porto. Kaikki mitä minulla on, kannan mukanani.

Koen, että jokainen tapaamani ihminen, jokainen kohdalleni osunut tapahtuma ja jokainen vierailemani paikka on tehnyt minusta minut. Näitä tapaamisia, tapahtumia ja paikkoja kannan minä mukanani.

Vaikka alkusysäys tämän näyttelyn teoksille on varsin konkreettinen ja henkilökohtainen, sitä ei kuitenkaan ole työskentelyn lopputulos. Teokset muuttuvat väläyksiksi jostain eletystä ja olleesta. Mitä enemmän pohdin tapahtumaa, ihmistä tai paikkaa, sitä pienemmän jäljen sivellin sielusta hakee. Eivätkä ne jäljet enää lopuksi edes ole totta.

Näyttelyn teokset ovat pääasiassa akryylimaalauksia.

Taiteeni on kasvanut ja muokkautunut kokeilujen myötä vuosien saatossa, silti sen keskeisin aihe: ihminen ja yhteiskunta, on ja pysyy. Teoksissani käsittelen ympärilläni näkemääni, kokemaani ja kuulemaani. Elämässä, ja taiteessa, rakastan ironiaa, mustaa huumoria ja positiivista vastakkainasettelua.