29.3.–16.4.2023 Jenni Sorsa / Kaisa Koljonen / Appe Leppänen / Terhi Hulkko & Heli Leiviskä
27.3.2023
The Well
2023
vapaasti puhallettu lasi/filigraani & peili
205 x 125 mm
Jenni Sorsa –
Kerro kerro kuvastin
Näyttely koostuu erilaisista peiliteoksista. Inspiraatiotani ruokkii usein muut taiteenalat kuten teatteri, sirkus, tanssi, muoti ja arkkitehtuuri. Heijastelen töissäni kokemaani ja näkemääni, mutta koska pandemian aikana ei ollut mahdollista nähdä taidetta jota reflektoida, piti katsoa peiliin.
Näyttely onkin monella tapaa henkilökohtainen ja liittyy vahvasti tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni. Peilistä heijastuvan kuvan tarkastelu liittyy keskiikäistymiseeni, siihen miltä oma keho ja iho näyttää. Peili symbolisena esineenä auttaa tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti omaa itseä ja sitä mitä olen elämässä saavuttanut ja mitä haluan tulevaisuudessa saavuttaa.
Se mitä kuvastin kertoo on katsojastaan kiinni. Asenne ratkaisee tässäkin, nykyiset lifecoachit uskovat itsekehun positiiviseen vaikutukseen. Kenties jotkut peileistäni innoittavat katsomaan itseään herkullisen muotoisesta ja värisestä peilistä ja lausumaan sanat: ”olet upea!”, ”olet kaunis!”
Historiassa ja taiteessa peiliä on käytetty symbolina ja vertauskuvana erilaisissa yhteyksissä. Narkissos rakastui lammen pintaan heijastuvaan kuvajaiseensa, kun taas juhannustaika kehoittaa katsomaan kaivoon, jotta voi nähdä kuvajaisen tulevasta puolisostaan. Näyttelyn nimi viittaa suoraan kaikkien tuntemaan Lumikki-satuun. Peiliin katsominen voi olla myös pelottava kokemus hämärässä tai hauska ja epätodellinen kokemus kuten Tivolin peilitalossa. Teoksiin liittyykin olennaisesti narratiivejä lapsuudesta.
Taiteessani toistuu usein pyöreä muoto, kuten pallo tai kupla, joka onkin kaiken lasinpuhalluksen lähtökohta. En halua vetää rajaa muotoilun ja taiteen välille. Vaikka lasinpuhallus rinnastetaan usein taidekäsityöhön haluan osoittaa materiaalin taipuvan sellaiseen ilmaisuun jota voidaan esitellä myös perinteisillä kuva- ja nykytaiteen näyttämöillä.
Jenni Sorsa on Nuutajärveläinen lasitaiteilija ja lasinpuhaltajamestari (s.1980), hän käsittelee taiteessaan omaa naiseuttaan elämän eri vaiheissa. Jennin ilmaisulle tunnusomaista ovat värikkäät ja pelkistetyt muodot, sekä raidallinen filigraanilasi. Hän haluaa haastaa itseään vaativien lasipuhallustekniikoiden parissa. Inspiraatiota Jenni on hakenut viimeaikaisiin töihinsä lapsuuden leikeistä ja sirkuksesta.
Entity
2022
kuivaneula ja mezzotinto
90 x 80 cm
Kaisa Koljonen –
Hypnagogia II
Näyttelyn teemana on ihmisen psyyken ja luonnon orgaanisen maailman prosessien yhteys. Teoksissa luonnon orgaanisen maailman lait ja muotokieli yhdistyvät psyyken toimintaan ja arkkityyppiseen ja pseudo-okkultistiseen kuvastoon. Käsittelen olemassaolon kokemukseen liittyvää eksistentialistista ristiriitaa, joka syntyy siitä, että ihminen on näennäisesti dualistinen: sekä lihallinen, että psyykkinen olento, aineellinen, että aineeton.
Kuvakieli ammentaa ihmisen anatomiasta ja luonnon orgaanisesta maailmasta. Sisäelinten estetiikasta muodostuu mielen sisällä eläviä itsenäisiä entiteettejä, joilla on omat motiivinsa ja sisäinen logiikkansa. Tuon psyyken näkymättömästä maailmasta näkyvän maailman piiriin esille sen logiikan, joka vastaa minulle myös orgaanisen maailman logiikkaa. Ilmaisen visuaalisessa muodossa vaikeasti sanoitettavia mielen sisäisiä latauksia. Taiteen tekeminen on minulle osa integraatioprosessia, jossa pyrin muuttamaan kokemustani olemassaolosta vähemmän dualistiseksi. Samalla se kerryttää minulle oivalluksia itsestäni ja muista, toimien itsereflektion välineenä ja terapeuttisena prosessina taiteellisen itseisarvonsa lisäksi. Teokseni avaavat katsojalle väylän psyyken näkymättömään maailmaan, ja tarjoavat samalla mahdollisuuden itsetutkiskeluun.
Työni yhdistelevät taidegrafiikan syväpainotekniikoita. Kuva on ensin piirretty kuparilaatalle eri menetelmin, josta se on painettu käsin mustalla painovärillä paperille prässillä. Osa teoksista lähentyy abstraktia tulkintaa, ja osa painottuu symboliikkaan ja arkkityyppiseen kuvakieleen. Töitäni yhdistää pikkutarkka orgaanisen viivan käyttö. Viiva toimii yksikkönä ja liikevoimana – materiaksi tiivistyneenä energiana – joka muodostaa suurina kerääntyminä massan eli teoksen objektin. Tämä viiva on tunnistettavaa käsialaani, joka sitoo tuotantoni tyylillisesti yhteen.
Näyttelyn teokset ovat syntyneet vuosien 2017-2022 aikana. Taiteen tekemisen filosofiaani kuuluu runsas ajankäyttö. Työskentely on meditatiivisella tavalla intensiivistä: intensiteetti ei synny nopeudesta vaan siitä, että mieli luo katseensa syvemmälle itseensä lukuisien yksityiskohtien luomisprosessissa. Taiteeni tavoittaa henkilökohtaisen ja yksityisen kautta yleisinhimillisen. Syvällä mielessä odottaa arkkityyppinen todellisuus, jonka symbolit ovat yhteisiä kaikelle ihmisyyteen liittyvälle. Näyttelyn nimi Hypnagogia II viittaa unen ja valveen rajatilaan, jossa voi kuulla ääniä ja nähdä näkyjä – roomalainen numero nimessä viittaa monettako kertaa teoskokonaisuus on esillä.
Olen Jyväskylässä asuva nuorehko (s.1992) taidegraafikko. Valmistuin vuonna 2015 Kuvataiteilija AMK-tutkintoon. Toimin päätoimisena kuvataiteilijana työskennellen Jyväskylässä sijaitsevan Grafiikka- ja valokuvakeskus Ratamon tiloista käsin.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Läikkä-sarja
2022
muste ja vesiväri koristeliinoille
koot vaihtelevat
n. 25 x 25 cm – 45 x 45 cm
Appe Leppänen –
Kuumehoureita
Tunnet leijuvasi – ja muita kuumehoureita
Appe Leppäsen maalauksissa fyysinen paikka ja mielen sisäinen mentaalinen tila sulautuvat yhteen. Retkeily, ulkona yöpyminen ja luontoyhteys teemoittavat sarjaa, jonka teoksissa yhdistellään useita eri tekniikoita ja materiaaleja. Maalauspohjina on käytetty kankaan ja paperin lisäksi kierrätystekstiilejä.
Kuumehoureita-näyttely kuvaa mielikuvien ja aistimusten sekoittumista, jossa havainnot fyysisen ympäristön yksityiskohdista lomittuvat henkilökohtaisten kokemusten ja muistojen fragmentteihin sekä kollektiivisesta tajunnasta kumpuaviin kuviin. Puoliabstraktit maalaukset jättävät tilaa katsojan mielikuvitukselle, pelkistettyjen figuratiivisten aiheiden yksityiskohdat tutkivat maalin käyttäytymistä, värin levitys- ja valumajälkiä.
”Taiteellisella työskentelyllä uusinnan luonnossa liikkuessa saatuja mentaalisia kokemuksia. Liitän luontoyhteyden ja lumoutumisen esoteeriseen henkisyyteen. Lumoutumisessa minua kiinnostaa ajan ja paikan ykseyden relatiivisuus sekä fyysisen paikan ja mentaalisen tilan vuorovaikutus. Kuvaan pikemminkin niitä kuin realistista maailmaa. Teokset ovat välähdyksiä paikoista, joihin ei fyysisesti voi kulkea”, Leppänen kertoo.
Kuumehoureita on osa Kirkas mieli -sarjaa, jota on aiemmin ollut esillä gallerioissa Turussa, Porissa ja Tampereella. Kokonaisuus elää ja kehittyy jatkuvasti, ja rakentuu aina uudenlaisena kuhunkin näyttelytilaan. Aiemmissa näyttelyissä keskiössä ollut maiseman ja mielentilan yhteensulautuminen väistyy, ja Kirkas mieli muuttuu Kuumehoureiksi. Maiseman sijaan ilmaisu tarkentuu hyönteisiin, liskoihin ja muihin usein häiritsevänä koettuihin olentoihin tai kutsumattomiin vieraisiin. Kirkas mieli saa tahroja, kun pelko, houre ja trauma ryömivät paikalle.
Appe Leppänen on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun AMK:n Taideakatemiasta vuonna 2020. Leppäsen työskentelyssä oleellisinta on kokeellisuus ja ilmaisu. Hän yhdistelee työssään erilaisia tekniikoita ja materiaaleja, ja antaa teosten muuttua ja toimia omavaltaisesti.
Kokonainen vuorokausi
2021
sekatekniikka paperille
A4
Terhi Hulkko & Heli Leiviskä –
Neljäs kirje
Terhi Hulkon ja Heli Leiviskän Kirje-niminen yhteistyöprojekti alkoi vuonna 2016. He lähettävät toisilleen vuorovaikutuksellista taidepostia, jota työstävät omilla tahoillansa vuoron perään. Yhdessä kuoressa kulkee kerrallaan useampi teos niin kauan kunnes ne valmistuvat.
Toinen aloittaa työn omasta ajatuksesta tai tuntemuksesta, toinen jatkaa reagoimalla työhön omista lähtökohdistaan. Kummankin työskentelyyn vaikuttaa myös sen hetkinen ympäristö ja maailman tilanne. Lopullisessa työssä eri tekniikoin toteutuneet jäljet paperilla yhdistyvät yllättäviksi kokonaisuuksiksi. Teosten takana he lähettävät toisilleen lyhyitä “tekstiviestejä”, joissa kommentoivat itse teosta tai kertovat kuulumisia. Näistä “tekstiviesteistä” valikoituu teokselle nimi.
Joskus tekstiä syntyy myös teosten kuvapuolelle ja joskus sieltä voi löytää jopa valmiita lehdestä leikattuja tekstejä.
“Tervetuloa tuntematon ystävä! Käy peremmälle.”
—
Terhi Hulkko ja Heli Leiviskä ovat Vapaasta Taidekoulusta eri aikaan valmistuneita taidemaalareita. Vuoteen 2016 asti he molemmat työskentelivät Taiteilijayhdistys Tapaus ry:n tiloissa Helsingissä. Kun Heli lähti sieltä pois, Kirjeprojekti käynnistyi. Näyttelyn nimi “Neljäs kirje” viittaa siihen, että kyseessä on neljäs yhteistyöhön perustuva näyttely.
8.–26.3.2023 Lumi Saarikoski / Jasmine Färling / Aulis Harmaala / Silja Uuttula
5.3.2023
Sarastus
2022
akryyli ja öljy kankaalle
60 x 90 x 4 cm
Lumi Saarikoski –
Yhteys
Lumi Saarikosken Yhteys -kokonaisuuden lähtökohtana ovat havainnot valon ja värien muutoksista luonnossa, ajatukset katoavaisuudesta ja ihmisen luontoyhteyden etsimisestä.
Saarikoski rakentaa maalauksiaan kerros kerrokselta. Alimpien kerrosten kätköissä on viitteitä ihmistoiminnan voimistamien ympäristökriisien näkymistä: ilmastonmuutoksesta, luontokadosta sekä luonnonvarojen ylikulutuksesta. Elämä on haurasta. Päällimmäisissä kerroksissa vallalla ovat valo, liike ja luonnosta löytyvät punokset, pinnat ja rakenteet. Ehkä työt tarjoavat ikkunan satumaisiin paikkoihin, jotka myös muistuttavat tästä tutusta maailmasta.
Yhteys -kokonaisuus on yritys tavoittaa jotain siitä voimasta, kauneudesta ja rauhasta, jota Saarikoski on itse luonnosta löytänyt.
Lumi Saarikoski (s. 1983) on helsinkiläinen kuvataiteilija ja kuvataideopettaja. Lumin haaveissa on löytää aikaa tehdä myös kuvituksia (satu)kirjoihin ja pyörittää pientä majataloa puutarhoineen puolisonsa kanssa. Samainen keidas tarjoaisi loppuelämän kodin rescue-eläimille ja ehkä joskus myös taidekursseja halukkaille. Sitä odotellessa iloa löytyy ainakin Helsingin keskuspuistosta, joskus jopa räntäsateessa.
Kummakivi
2021
pigmettivedos, tammikehys
fine art pigment print, oak frame
20 x 24 cm
2/8
Jasmine Färling –
Nothing is true, everything is possible
Vuonna 1992 suomalaisen median valtasivat tarinat leijonasta piileskelemässä Ruokolahden metsissä. Kolme vuosikymmentä myöhemmin ei edelleenkään tiedetä onko legenda totta. Nothing is true, everything is possible (2020-) on tutkimusmatka leijonan jalanjälkiin. Se kietoo yhteen arkistomateriaalia, graafisia painomenetelmiä sekä uutisotsikoita leikkisän installaation kautta. Fakta ja fiktio on asetettu rinnakkain, ei huijatakseen, vaan kannustaakseen uuteen määritelmään maailmasta, jossa on olemassa vain yksi jaettu todellisuus.
Tämänhetkisen taiteellisen tutkimukseni keskiössä on valokuvan aseman kyseenalaistaminen luotettavana todistusaineistona. Visuaalisten tutkimusteni lähtökohtana ovat toimineet uutiset, joita ei ole voitu vahvistaa perättömiksi muttei myöskään tosiksi. Olen kiinnostunut ihmiskunnan luontaisesta uteliaisuudesta mytologioita kohtaan ja taipumuksesta hyväksyä tarinat totuutena. Se saattaa olla perustana valeuutisten nousulle nykyisellä ‘totuuden jälkeisellä’ aikakaudella.
Teoksissani limittyvät kolme eri aikakerrosta: 1900-luvun alun arkistomateriaali, uutismateriaali Ruokolahdelta vuodelta 1992 sekä nykyvalokuvat omista vierailuistani alueelle. Yhdistämällä eri ajanjaksoja toisiinsa, luon uudenlaisia narratiiveja ja yhteyksiä, kyseenalaistaen kuvien alkuperäisiä tarkoituksia ja konteksteja. Tutkin valeuutisten ja poliittisen polarisaation saturoimaa maailmaa valokuvan kautta. Projekti pohtii todellisen ja kuvitellun suhdetta toisiinsa ja mitä kaikki tämä voi merkitä valokuvan tulevaisuudelle.
Jasmine Färling (s. 1991) on kuvataiteilija ja dokumentaarinen valokuvaaja Helsingistä. Färling opiskelee valokuvataiteen maisteriohjelmassa Aalto-yliopistossa ja on valmistunut Swansea College of Art yliopistosta Iso-Britanniasta vuonna 2018. Valokuvan materiaalisuus ja näyttelyt ovat olennainen osa hänen työskentelyprosessiaan. Färlingin töitä on ollut esillä ympäri Eurooppaa, muun muassa Somerset Housessa & Copeland Galleryssa Lontoossa, Elysium Galleryssa & Glynn Vivian Art Galleryssa Swanseassa sekä Reine Victoriassa St. Moritzissa, Sveitsissä. Yksityisnäyttely Nothing is true, everything is possible on esillä 2023 muun muassa Galleria Uusi Kipinässä Lahdessa sekä Kulttuuritalo Laikussa Tampereella.
Kukkia kuolleen kissan haudalle
2023
installaatio, puu, kissankakka, kuivakukat
100 x 30 x 40 cm
Aulis Harmaala –
Kukkia kuolleen kissan haudalle
Teokseni sisältää öljymaalauksia, piirrostarinan ja puuveistos-installaation. Kissat ovat teoksissa sivustakatsojia ja päähenkilöitä. Maalauksissa kissahahmot todistavat inhimillistä elämää ja sen ristiriitoja. Piirrosten rinnalle kirjoitin tarinoita omasta elämästäni ja maailman muutoksista. Installaatiossa on shamanistinen olento kaapissa ja lasipullo. Pullossa on kakkakikkare. Lapsuudessani kissat kakkivat luontoon. Viime vuosina puhdistin kissanvessan muovipusseissa roskiin. Muuttosiivouksessa löytynyt kuiva pökäle muistuttaa yhteisestä elämästä.
Ihmiseläimellä on tarve sovitella muita eläimiä ihmisen tarinoihin ja rooleihin. Muinaisessa animistisessa maailmankuvassa eläimissä ja kasveissa uskottiin olevan henkiolentoja, jotka valvovat maailman tapahtumia. Kun julkaisin kissamaalauksia instagramissa, some hukutti minut kissavideoihin. Niissä eläimet ovat viihdettä tuottavia tuotantoeläimiä. Kissa ei halua pukeutua joulupukiksi ja matkustaa moottoripyörällä. Se ei halua miljoonaa katsojaa.
Kissatauluja maalatessa huomasin, että olen unohtanut jotain. Ymmärsin, että kissoja rakastetaan, mutta niitä myös vihataan. Lemmikki on ihmisen tunteiden välikappale, korvaushoitoa parisuhteille, puuttuvalle perheelle ja pahan maailman kolauksille. Mutta omistava rakkaus on sokea ja tyhmä. Se kieltäytyy pohtimasta omia tekoja ja asenteita kriittisesti. Ihmisen luoman kissamarkkinatalouden seuraava oire voi olla suuri kissasalaliittoteoria.
Lopputyöni Kankaanpään taidekoulussa 1994 kertoi Musti-koirasta ja lapsuuden lopusta. Vuonna 2010 keräsimme puolisoni kanssa kissanviiksiä parisuhteestamme kertovaan installaatioon ja 2016 rakensin perhosen siipiä yli 50-vuotiaille rumille miehille. Esitin omia kokemuksiani koiran, kissan ja perhosen kautta. Tämäkin teos on henkilökohtaisella tavalla poliittinen katsaus maailman menoon. Se kertoo enemmän meistä ihmisistä. Lopuksi haluan muistuttaa, että minäkin myyn kissamaalauksia.
Kuvataiteilija Aulis Harmaala asuu Espoossa. Hän on syntynyt vuonna 1966. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto yliopistosta vuonna 2011. Harmaalan teokset ovat viime vuosina olleet öljymaalauksia ja installaatioita. Näyttelyiden teemoissa on usein henkilökohtaiseen elämään liittyviä kokemuksia ja yhteiskunnallisia asioita.
Höyryää elävä maa
2022
öljy kankaalle
55 x 60 cm
Silja Uuttula –
Jotain outoa siinä kesässä oli
Jotain outoa siinä kesässä oli kun
isä näki pellossa käärmeen
ja samana iltana naakka lensi keittiöön ikkunat säpissä.
Taivaan isä ei kato hyvällä
kun katottiin enteitä numeroista, tuulesta ja eläinten jäljistä.
Matalapaine ja savua kahdessa kerroksessa. Hormista putoavat siivet, luut ja markkinasormus.
Nurkkia kiertävät neljä liljaa ja kahdet kädet.
Vatvon asioita – niitä, joita olisi voinut tapahtua, tai joita pelkään tai toivon tapahtuneen. Harmittomalta näyttävässä voi piillä vaara. Olen koukussa paikoista ja tiloista nouseviin affekteihin, epämiellyttäviinkin. Nauru kuuluu jostain kaukaa, äänessä tumma väri. Joku unohti lukita oven, astun sisään. Julia Kristevan mukaan melankolian ja kielen suhde on problemaattinen – kun puhe katoaa, tulee taiteesta melankolian puhetta. Melankolia ei ole passiivisuutta tai suremista, vaan valinnan ulottumattomissa oleva pohjavire.
Silja Uuttula (s. 1988) on valmistunut taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta 2022. Uuttula on opiskellut myös kulttuurintutkimusta Itä-Suomen yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2015. Uuttula maalaa pääosin öljyväreillä, minkä lisäksi hän piirtää sekä kirjoittaa. Uuttulan figuratiivisia maalauksia voi lähestyä eräänlaisina pieninä, avoimina novelleina. Tällä hetkellä Uuttula on erityisen kiinnostunut tilallisista sekä ruumiillisista periferioista ja syrjäisen tematiikasta.
Näyttelyä ovat tukeneet Vantaan kaupunki sekä Paulon säätiö.
15.2.–5.3.2023 Aleksi Laisi / Robin Clifford Ellis / Leena Vainio / Mariliina Valkama
12.2.2023
Tomaatti puhuu: Lihantunkemat oliot
2021
öljy kankaalle
125 x 165 cm
Aleksi Laisi –
Tomaatti puhuu:
Tomaatti puhuu: on Laisin noin seitsemäs yksityisnäyttely ja ensimmäinen lajiaan Suomessa kymmeneen vuoteen.
Näyttelyn teokset ovat öljyvärimaalauksia kankaalle viimeisten kymmenen vuoden ajalta, painottuen näistä viimeisimpiin.
Superposition 1
2023
Ink on paper / Pen plotter drawing
43 x 64 cm
Robin Clifford Ellis –
Strata / Stripe
The building block for the artworks in the exhibition is the straight line; a line which becomes a stripe, a band or an area of colour when repeated. By stripping away pictorial devices my intention is to explore the materiality and agency of paper and ink, which, when combined, can produce images of startling variation and degrees of complexity. Some are quiet and meditative, some sit on the surface and move, others have great depth. All are a result of fundamentally the same process: a felt-tip pen – guided by a mechanical arm on the surface of paper – which draws a series of densely-packed parallel lines. Back and forth. Over and over. Much like in the world around us, seeming complexity is belied by surprising simplicity; a simplicity which allows for an infinite amount of variation and possibility.
Robin Clifford Ellis is an artist and educator living in Helsinki, who takes a process- based approach to image-making resulting in work which is a hybrid of printmaking and drawing. He’s interested in how materials interact and react, in particular ink and paper. Currently he uses drawing machines to explore a near-self-generative image making process which utlizes the properties of the media used rather through digital means. He is studying MFA printmaking at Kuvataideakademia.
Kaikki diagnoosini
2022
pigmenttivedos alumiinille
59 x 84 cm
kuva: Liisa Mäkinen
Leena Vainio –
EPIKRIISI vol#3
Näyttelyn teokset kertovat särkymisestä ja kokoon kursimisesta. Tarkastelun kohteena on intiimi, henkilökohtainen trauman kokemus: sairastuminen rintasyöpään. Siihen liittyy väistämättä tietoisuus katoavaisuudesta. Esiin nousee myös nostalgia, kaipaus menetettyyn aikaan – samoin kuin kiihkeä elämänhalu ja kauneuden kaipuu. Oman mikrokosmoksen kuvauksessa on mukana niitä samoja tunteita, jotka nousevat kohdatessamme elämän haurauden ja järkkymisen tässä ajassa: pandemian ja sodan läheisyyden aiheuttaman epävarmuuden ja pelon keskellä.
Leena Vainion sekatekniikkateoksissa on kirjontaa ja maalausta käärinliinan omaisille lakanoille. Kuluneet valkoiset lakanat ovat itsessään herkkiä ja kauniita. Niissä näkyy eletty elämä ja kuolemakin. Menetyksen, luopumisen ja surun tunteista kumpuavat myös nostalgia, toivo ja kauneuden kaipuu.
Leena Vainio on pirkanmaalainen kuvataiteilija. Sekä kuvataiteilija AMK että YAMK – tutkintonsa hän on tehnyt Kankaanpään taidekoulussa, SAMK. Hän asuu Kangasalla, työhuone on Tampereella. Hän on pitänyt vuosittain yksityisnäyttelyitä Gallerioissa Suomessä sekä osallistunut ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla.
Leena Vainio
Kuvataiteilija AMK/YAMK
www.leenavainio.com
Valon ja pimeyden seppele
2022
kuvansiirto vanerille
38 x 38 cm
Mariliina Valkama –
Kasvitarha
Kasvitarha on ihmisen ja kasvien yhteiselämän vuosisatainen näyttämö. Se toimii luonnon ja ihmisen muovaaman kulttuurin kohtauspaikkana ja esittää ihmisen suhteen kasveihin näkyvänä konkreettisella tavalla.
Jokainen kasvitarha on erilainen, muotoutunut kasvupaikkaansa soveltuvista kasveista tietyissä olosuhteissa ja hoidossa juuri sellaiseksi kuin on. Samalla jokaisessa kasvitarhassa on myös jotakin yhteistä, jonka myötä niistä jokainen on tunnistettavissa kasvitarhaksi.
Tarkastelen ihmisen suhdetta kasveihin valokuvalähtöisissä teoksissani, joiden materiaalinen tekniikka on kuvansiirto vanerille. Teokseni ovat useammasta valokuvasta kuvankäsittelyohjelmalla muodostettuja komposiittikuvia, jotka siirrän käsin puumateriaaleille. Käytän mm. vaneriliikkeen ylijäämäpaloja. Tällä tekniikalla digitaalisesta, toistettavasta kuvasta tulee jokaisen repeämän myötä ainutlaatuinen, uniikki teos.
Joissakin teoksissa sama kuva-aihe toistuu lähes samana rinnakkain. Kyseessä on stereokuva, jonka voi pienellä harjoittelulla nähdä ilman apuvälineitä kolmiulotteisena. Pohdin näkemistä ja aistien kautta saadun tiedon todenmukaisuutta. Millainen kuva minulla voi olla moniulotteisesta todellisuudesta, jonka näen vain yhdestä suunnasta kerrallaan?
Katson kasveja ja ihmisen suhdetta kasveihin toivon näkökulmasta. Mielestäni juuri nyt on hyvä aika etsiä utopiaa, toivontäyteistä tulevaisuutta. Kuvat heijastavat todellisuutta, mutta myös luovat sitä. Haluan luoda hyvää, utopian sisältävää todellisuutta teosteni välityksellä.
Mariliina Valkama opiskeli kuvasta ammatin Ikaalisissa (Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, kuva-artesaani) ja Torniossa (Lapin ammattikorkeakoulu, kuvataiteilija). Hän asuu ja työskentelee kasvien kanssa Tampereella.
25.1.–12.2.2023 Teemu Raudaskoski / Milja Laurila * / Meri-Pauliina Sundén / Minna & Sauli Iso-Lähteenmäki
22.1.2023
Onsun
2022
akryyli kankaalle
90 x 90 cm
Teemu Raudaskoski –
Seikkailuni värien ja muotojen maailmassa
Maalaaminen johdattaa minut aina jonnekin uuteen jännään paikkaan. Välillä vastaan tulee risteyksiä, joissa pitää tarkoin harkita mihin suuntaan kannattaa lähteä. Joskus päätökset ovat vääriä ja vastaan tulee umpikuja. Silloin pitää pakittaa hieman, tai astua sivupolulle jolloin löytääkin uuden reitin aarteen luo!
Näyttelyn teokset ovat akryylimaalauksia kankaalle ja tehty vuosina 2021-2023.
Olen Tamperelainen kuvataiteilija ja työskentelen pääasiassa maalauksen, videotaiteen ja musiikin parissa. Videoteoksiani on ollut esillä mm. Projio -valo ja mediataide tapahtumassa Tampereella ja Metronom tapahtumassa Mustionlinnan puistossa Raaseporissa. Musiikkia teen QOSQI -aliaksella joka on tyyliltään elektronista folkkia. QOSQI musiikkia on julkaistu mm. Wonderwheel recordings ja Global hybrid levy-yhtiöllä. Olen tehnyt yhteismaalauksia kuvataiteilijja Inka Hannulan kanssa vuodesta 2020. Olemme tehneet yhdessä maalausperformansseja sekä pitäneet näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla.
Linkkejä:
Portfolio ja lisää teoksia löytyy osoitteesta: www.teemuraudaskoski.com
Instagram: teemuraudaskoski
Yhteismaalauksia Inka Hannulan kanssa: www.hannularaudaskoski.com
Musiikkia spotify ja soundcloud suoratoistopalveluissa: QOSQI
Untitled, Woman III
2021
kuva: Marcus Schneider
* Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely: Milja Laurila –
Nimettömiä naisia
Milja Laurilan näyttelyn teokset pohjautuvat 1930-luvulla julkaistuun tietokirjaan Woman. An Historical Gynæcological and Anthropological Compendium. Ensimmäisen kerran saksaksi vuonna 1885 julkaistu yli tuhatsivuinen teos oli aikanaan alansa vaikutusvaltaisimpia tekstejä. Naisen fysiologiaa antropologisesta näkökulmasta kuvaavassa kirjassa on satoja valokuvia alastomista naisista ja lapsista eri puolilta maailmaa. Kirja on hämmentävä yhdistelmä seksuaalista ja tietoteoreettista halua, jonka kohteena olevat naiset ja tytöt esitetään tiedemiesten luonnosta löytäminä näytteinä. Kirjan kuvatekstit kertovat länsimaisten tutkijoiden asenteesta: ”Intialainen tyttö esittelee sulojaan”; ”Tunisialaisen kiinteät, kimmoisat rinnat”.
Näyttelyssä on esillä valokuvia ja ääniteos. Valokuvakokonaisuus Nimettömiä naisia (Untitled Women) tutkii katsomista ja katsottavana olemista sekä̈ niihin liittyviä valta- asetelmia. Alkuperäisessä yhteydessä naisten ulkonäön ja vartalonosien yksityiskohtainen arviointi oli kuvien katsomisen keskiössä, mutta Laurilan näyttelyssä katsoja ei näe niitä selvästi kehyslasin alle sijoitetun läpikuultavan paperin sumentaessa näkymän. Mitä lähemmäs kuvaa katsoja menee, sitä epätarkempi on vartalon kuva. Milja Laurila kääntää huomion naisten silmiin. Kuvien kohteet katsovat paperiin leikatun aukon läpi tiiviisti kohti katsojaa, kuin kysyen miltä katseen kohteena oleminen tuntuu.
Ääniteos Nainen. Yli 1000 mustavalkoista valokuvaa ja seitsemän värikuvaa koostuu antropologisen tietokirjan alkuperäisistä kuvateksteistä. Kuten Milja Laurilan aiemmissa tekstiteoksissa, muodostuu sisältö tässäkin yksittäisistä lauseista, jotka ovat kuin pieniä runoja tai välähdyksenomaisia näkyjä: Mies ja nainen. Aatami ja Eeva; Kahden naisen kivitys; Hedelmällisyystaikuutta. Kyse on edelleen valokuvasta – puuttuvista tai kuvitelluista kuvista, jotka ääni kutsuu katsojan muodostamaan mielessään. Ääniteos on toteutettu yhteistyössä äänisuunnittelija, kuvataiteilija Joonas Sirenin ja näyttelijä Teijo Elorannan kanssa.
Milja Laurila on helsinkiläinen valokuvataiteilija. Hän valmistui Taiteen maisteriksi Aalto- yliopiston valokuvataiteen ohjelmasta vuonna 2010. Laurila asettaa teoksissaan tieteellistä arkistomateriaalia, niin kuvia kuin tekstejä, uusiin konteksteihin. Laurilan teoksia on ollut viime vuosina esillä̈ mm. näyttelyissä LACMA-museossa Los Angelesissa, Taidehallissa ja Valokuvagalleria Hippolytessä Helsingissä̈ , Persons Projectsissa Berliinissä sekä Paris Photo -taidemessuilla Pariisissa.
Taiteilijaa ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto.
Greetings from Deimos II
2022
oil on canvas
80 x 80 cm
Meri-Pauliina Sundén –
Greetings from Imaginary Places
Terveisiä kuvitteellisista paikoista -sarja käsittelee keksittyjä maisemia.
Teokset ovat kuin postikortteja lomamatkalta, josta lähetetään maisemakuva kotiin tai ystäville. Maalausten lähtökohtana on todellisen ja fiktiivisen tilan välinen ero. Maisemat ovat melkein oikeita, lähes tuttuja, mutta samaan aikaan outoja ja vääriä.
Outo laakso (uncanny valley) on ilmiö, jossa keinotekoisen ihmishahmon etääntyessä ihmismäisyydestä sen outous kasvaa ja katsojan on vaikeampi samaistua luotuun hahmoon. Laakso-nimitys viittaa kuoppaan käyrässä, joka kuvaa hahmon samastuttavuutta. Öljyvärimaalaukset ovat tervehdyksiä kuvitteellisten maisemien oudosta laaksosta, jonka reunalta katsomme.
Myös T. S. Eliotin Autio maa -runon kohta on inspiroinut maalauksia.
And I will show you something different from either
Your shadow at morning striding behind you
Or your shadow at evening rising to meet you;
I will show you fear in a handful of dust.
Shantih Shantih Shantih
Meri-Pauliina Sundén on Turussa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän on valmistunut Italiasta kuvataiteilijaksi ja Aalto-yliopistosta muotoilun osastolta tekstiilitaiteilijaksi. Sundénia kiinnostaa keinotekoisen ja luonnon välinen suhde ympäristössä. Teoksissaan hän tarkastelee todellisen ja kuvitteellisen maailman rajapintaa.
Sundén maalaa pääasiassa öljyväreillä, joiden kautta tutkii erilaisia väripintojen häivytyksiä, teräviä ja sumeita rajoja. Joissakin teoksissa on tarttumapainantaa, jossa väriä siirretään paperilta hieroen kankaalle.
Aamun vaiheet
2022
etsaus, akvatinta
40 x 41 cm
Minna & Sauli Iso-Lähteenmäki –
Maalauksia ja grafiikkaa
Minna Iso-Lähteenmäki
Maalausten ja grafiikan tekijänä olen suurelta osin itseoppinut. Teoreettinen pohja kuvilleni löytyy kuitenkin nuoruuden taidehistorian opinnoista, Helsingin Yliopistossa. Ja jossain vaiheessa huomasin kuvamaailmani lähentyvän yhä enemmän naivismia.
Maalaan öljyllä puulle ja kankaalle tai akryylimaaleilla joskus pleksille. Syväpainografiikkaa olen harrastanut puolisoni, taidegraafikko Sauli Iso-Lähteenmäen ohjauksessa ja hauskaa on ollut.
Luonto on minulle kovin rakas ja inspiroidun usein euforisista kokemuksista metsissä, vesien ja tunturien äärillä.
Mökkimme puutarhakin on järven rannalla, ja siellä jos missä ajatus kulkee parhaiten ja kuvia syntyy. Siellä on touhua ja elämää öin ja päivin, aamusta iltaan. Viereinen vesi kaikuu lintujen pitkistä huudoista ja kaislikossa kuhisee. Kaulushaikara kumisee vastarannalla ja joutsenet seurustelevat kovaan ääneen. Kasvimaata perkaillessa monet ystävät, rastaat ja pikkulinnut tarkkailevat, mitä tapahtuu ja mitä löytyy. Mullan tonkimiseen on aina apua tarjolla. On monenlaista pörrääjää ja perhosta, matelijaa ja sammakkoa seurana. Maailmoja löytyy myös ruohonkorsien ja neulasten välistä .Väsymätöntä pikkuväkeä touhuaa ympärillä – ja yöllä saapuvat kiitäjät, yököt, kiiltomadot ja muu hämärän kansa.
Täällä kasvaa iloa ja hyväntuulisuutta, joka on mielen tasapainon ja elämisen taiteen perusta. Ulkomaailma jää etäämmäksi ja sisäinen ilo ja optimismi alkaa kukkia tämän paikan kokemustarkkailijalla. Kuvakulma on lähellä maata, siellä ruohojen tasolla.
Metsän rauhassa ajan kuluminen hidastuu ja voi kokea puhdasta nautintoa. – Toisaalla kuivumaan jätetyt hakkuuaukeat tekevät kipeää.
Mutta sitten pohjoisissa odottavat virtaavat joet ja kosket, jotka kutsuvat kalareissuille , aina jäämerelle asti. Mittakaavat kasvavat ja horisontti loittonee ja häviää. Etäisyydet antavat suhteellisuuden tajua.
Olen v.1963 Tyrväällä syntynyt ja nyttemmin monien osoitteiden jälkeen Nokialle mieheni kanssa muuttanut.
minnaiso-lahteenmaki.weebly.com
–––
Sauli Iso-Lähteenmäki
Kuva-aiheissani lähestytään usein luontoa ja eläimiä. Metsiä, virtaavia vesiä, vuoria ja taivaita, sammakoita, lintuja ja liskoja tai merta ja kukkia. Työstän aiheitani pois todellisuudesta omanlaiseeni muotokieleen. Teokseni ovat enemmänkin kuvia suhteesta ympäröivään, kuin sen kuvittamista.
Toteutan teokseni pääasiassa syväpainografiikkana ja öljymaalauksina sekä yhdistellen näitä tekniikoita keskenään. Julkisia teoksia olen valmistanut myös mm. alumiiniin, betoniin ja teräkseen.
Asun nykyisin Nokialla ja työskentelen vanhan tekstiilitehtaan, Nanso-Talon, kolmannessa kerroksessa.
Valmistuin Kuvataiteilijaksi 1984 ja olen siitä lähtien toiminut ammatissa.
Teoksiani on ollut esillä monissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä sekä kotimaassa, että ulkomailla. Teoksiani on lukuisissa yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa sekä Suomessa että ulkomailla.
Kirnun näyttelyyn on valikoitunut teoskokonaisuus muutamalta viime vuodelta.
www.sauliiso-lahteenmaki.fi #sauli_iso_lahteenmaki