15.2.–5.3.2023 Aleksi Laisi / Robin Clifford Ellis / Leena Vainio / Mariliina Valkama
12.2.2023
Tomaatti puhuu: Lihantunkemat oliot
2021
öljy kankaalle
125 x 165 cm
Aleksi Laisi –
Tomaatti puhuu:
Tomaatti puhuu: on Laisin noin seitsemäs yksityisnäyttely ja ensimmäinen lajiaan Suomessa kymmeneen vuoteen.
Näyttelyn teokset ovat öljyvärimaalauksia kankaalle viimeisten kymmenen vuoden ajalta, painottuen näistä viimeisimpiin.
Superposition 1
2023
Ink on paper / Pen plotter drawing
43 x 64 cm
Robin Clifford Ellis –
Strata / Stripe
The building block for the artworks in the exhibition is the straight line; a line which becomes a stripe, a band or an area of colour when repeated. By stripping away pictorial devices my intention is to explore the materiality and agency of paper and ink, which, when combined, can produce images of startling variation and degrees of complexity. Some are quiet and meditative, some sit on the surface and move, others have great depth. All are a result of fundamentally the same process: a felt-tip pen – guided by a mechanical arm on the surface of paper – which draws a series of densely-packed parallel lines. Back and forth. Over and over. Much like in the world around us, seeming complexity is belied by surprising simplicity; a simplicity which allows for an infinite amount of variation and possibility.
Robin Clifford Ellis is an artist and educator living in Helsinki, who takes a process- based approach to image-making resulting in work which is a hybrid of printmaking and drawing. He’s interested in how materials interact and react, in particular ink and paper. Currently he uses drawing machines to explore a near-self-generative image making process which utlizes the properties of the media used rather through digital means. He is studying MFA printmaking at Kuvataideakademia.
Kaikki diagnoosini
2022
pigmenttivedos alumiinille
59 x 84 cm
kuva: Liisa Mäkinen
Leena Vainio –
EPIKRIISI vol#3
Näyttelyn teokset kertovat särkymisestä ja kokoon kursimisesta. Tarkastelun kohteena on intiimi, henkilökohtainen trauman kokemus: sairastuminen rintasyöpään. Siihen liittyy väistämättä tietoisuus katoavaisuudesta. Esiin nousee myös nostalgia, kaipaus menetettyyn aikaan – samoin kuin kiihkeä elämänhalu ja kauneuden kaipuu. Oman mikrokosmoksen kuvauksessa on mukana niitä samoja tunteita, jotka nousevat kohdatessamme elämän haurauden ja järkkymisen tässä ajassa: pandemian ja sodan läheisyyden aiheuttaman epävarmuuden ja pelon keskellä.
Leena Vainion sekatekniikkateoksissa on kirjontaa ja maalausta käärinliinan omaisille lakanoille. Kuluneet valkoiset lakanat ovat itsessään herkkiä ja kauniita. Niissä näkyy eletty elämä ja kuolemakin. Menetyksen, luopumisen ja surun tunteista kumpuavat myös nostalgia, toivo ja kauneuden kaipuu.
Leena Vainio on pirkanmaalainen kuvataiteilija. Sekä kuvataiteilija AMK että YAMK – tutkintonsa hän on tehnyt Kankaanpään taidekoulussa, SAMK. Hän asuu Kangasalla, työhuone on Tampereella. Hän on pitänyt vuosittain yksityisnäyttelyitä Gallerioissa Suomessä sekä osallistunut ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla.
Leena Vainio
Kuvataiteilija AMK/YAMK
www.leenavainio.com
Valon ja pimeyden seppele
2022
kuvansiirto vanerille
38 x 38 cm
Mariliina Valkama –
Kasvitarha
Kasvitarha on ihmisen ja kasvien yhteiselämän vuosisatainen näyttämö. Se toimii luonnon ja ihmisen muovaaman kulttuurin kohtauspaikkana ja esittää ihmisen suhteen kasveihin näkyvänä konkreettisella tavalla.
Jokainen kasvitarha on erilainen, muotoutunut kasvupaikkaansa soveltuvista kasveista tietyissä olosuhteissa ja hoidossa juuri sellaiseksi kuin on. Samalla jokaisessa kasvitarhassa on myös jotakin yhteistä, jonka myötä niistä jokainen on tunnistettavissa kasvitarhaksi.
Tarkastelen ihmisen suhdetta kasveihin valokuvalähtöisissä teoksissani, joiden materiaalinen tekniikka on kuvansiirto vanerille. Teokseni ovat useammasta valokuvasta kuvankäsittelyohjelmalla muodostettuja komposiittikuvia, jotka siirrän käsin puumateriaaleille. Käytän mm. vaneriliikkeen ylijäämäpaloja. Tällä tekniikalla digitaalisesta, toistettavasta kuvasta tulee jokaisen repeämän myötä ainutlaatuinen, uniikki teos.
Joissakin teoksissa sama kuva-aihe toistuu lähes samana rinnakkain. Kyseessä on stereokuva, jonka voi pienellä harjoittelulla nähdä ilman apuvälineitä kolmiulotteisena. Pohdin näkemistä ja aistien kautta saadun tiedon todenmukaisuutta. Millainen kuva minulla voi olla moniulotteisesta todellisuudesta, jonka näen vain yhdestä suunnasta kerrallaan?
Katson kasveja ja ihmisen suhdetta kasveihin toivon näkökulmasta. Mielestäni juuri nyt on hyvä aika etsiä utopiaa, toivontäyteistä tulevaisuutta. Kuvat heijastavat todellisuutta, mutta myös luovat sitä. Haluan luoda hyvää, utopian sisältävää todellisuutta teosteni välityksellä.
Mariliina Valkama opiskeli kuvasta ammatin Ikaalisissa (Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, kuva-artesaani) ja Torniossa (Lapin ammattikorkeakoulu, kuvataiteilija). Hän asuu ja työskentelee kasvien kanssa Tampereella.