19.4.–7.5.2023 Heini Matveinen / Espoon Taiteilijakilta ry / Maria Viirros
17.4.2023
817A599
2023
akvarelli paperille
45 x 70 cm
Heini Matveinen –
Reunahuomioita II
Näyttelyssä on maalauksia ja kangasmateriaalista valmistettuja tilallisia teoksia. Akvarellien lähtökohtana ovat luonnon eristämät sähkökaapit, joissa tägikerrostumat käyvät kilpailua huomiosta etualan kasvien ja lumikinosten kanssa. Sähkökaapit osana infrastruktuuria toimivat luonnon ja kulttuurin vuoropuhelun alustana.
Maalaukset ovat yritys dokumentoida reunamille jäävää paikallishistoriaa, jossa rinnastuu pientareiden villi mikroluonto ja ihmisen jättämät merkit. Toisaalta, tallentamisen ele on lähinnä viitteellinen, sillä maalaamisen prosessi kerrostaa näkyväksi lähinnä kuilua todellisuuden ja sen tulkinnan välillä.
Teoksiani luonnehtii tilapäisyys, ajallinen muuntuminen sekä merkkien ja merkitysten kerrostuminen ja tiivistyminen tulkittavuuden äärirajoille. Työskentelyni vaikuttimia ovat satunnaiset löydökset sekä julkisen ja yksityisen rajankäynti.
Heini Matveinen
Rikottu kaava
2023
akryyli paperille
120 x 124 cm
Espoon Taiteilijakilta ry –
Kaava
Onko onnistuneeseen taideteokseen olemassa takuuvarmaa kaavaa tai reseptiä? Millaiset tekijät ohjaavat toimintaamme ja näyttäytyvät ulospäin tietynlaisten kaavojen seuraamisena? Miten paljon meillä on ylipäätään sananvaltaa ja mahdollisuuksia rikkoa omiin toimintatapoihimme vakiintuneita kaavoja ja muotteja? Tapahtuuko kaavan rikkominenkin lopulta aina saman kaavan mukaan?
Taiteellisessa prosessissa kaava voi olla kaksijakoinen. Taiteessa, ehkä myös muussakin ihmisten välillä olevassa, se on sekä tärkeä alusta että mahdollisuus jonkin uuden muodostumiselle. Kaava voi olla ohjenuora, maneeri, tuottaa turvallisuuden tunteen tai toisaalta muodostaa esimerkiksi normeja. Vastakohtana kaavalle voi nähdä kaaoksen. Milloin kaava muuttuu tai menettää tunnistettavuutensa? Onko kaava jotakin, mikä vie eteenpäin vai este kehitykselle?
Näyttely on 16 taiteilijan paperisista teoksista koostuva kokonaisuus. Taiteilijat ovat lähestyneet teemaa käyttämällä lähtökohtana arkista A4-kokoista paperia, mikä korostaa toteutuksessa kaavamaisuutta. Lopputuloksena on lukuisista yksittäisistä teoksista muodostuva yhteis-installaatio.
Näyttelyn taiteilijat:
Sanna Juujärvi-Bremer
Nina Forsman
Maarit Hedman
Pekka Kaikkonen
Krista Kortelainen
Carita Maury
Antti Minkkinen
Raúl Mejía Moreno
Anne Ovaska
Kari Puikkonen
Svetlana Ruoho
Topi Ruotsalainen
Saila Saranpää
Elina Tammiranta-Summa
Andrzej Tarasiuk
Noora Ylipieti
Espoon Taiteilijakilta ry on vuonna 2009 perustettu espoolaisten ammattitaiteilijoiden yhdistys, joka järjestää taidenäyttelyitä, seminaareja sekä muuta kuvataiteeseen liittyvää toimintaa Espoossa sekä Espoon ulkopuolella. Taiteilijakiltaan kuuluu 50 jäsentä.
www.espoontaiteilijakilta.fi www.espoontaiteilijakilta.wordpress.com www.instagram.com/espoontaiteilijakilta/ www.facebook.com/espoontaiteilijakilta
Overload
2021
serigrafia
21 x 33 cm
Maria Viirros –
Teknoaika
Prosessi tässä näyttelyssä esittämilleni töille syttyi siivotessani työhuonettani Oslossa viime talvena, jolloin yritin vältellä paluuta taiteen tekemisen ääreen. Akuutin pandemiakauden jälkeen vanhat rutiinit, ideat ja työskentelytavat tuntuivat nihkeiltä ja pirstaloituneilta arjen muutosten myllerryksessä. Samalla takaraivossa poltteli tuleva vuosi, jonka aikana tarkoitukseni oli matkustaa ja työskennellä ympäri Eurooppaa.
Raivatessani tilaa osuin laatikostoon, jossa säilytin silkkipainoa varten tarvittavia valotuskalvoja, jotka olin säästänyt aiemmista teosprojekteistani. Kalvot toimivat silkkipainossa siirtovälineenä, aihiona, jonka kautta painettava kuva kääntyy työvaiheesta toiseen. Työhuoneen lokerikon kalvoilla oli tallennettuna suuri osa aikaisemman taiteellisen tuotantoni alkumateriaaleista; luonnoksia, arkistovalokuvia Suomen sodista, puhtaan mekaanisia rasterikokeiluja, digitalisoituja röntgenkuvia Oslon yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tietopankista, magneettikuvia Helsingin lastensairaalasta… Sekalainen kokoelma kuvastoa, joka oli ehkä noin kolmen viime vuoden ajan ollut työskentelyni ytimessä.
Selatessani materiaalia, havahduin turhautuneisuuteeni tilannetta kohtaan; sormeni paloivat halusta päästä takaisin painoprosessin ääreen, mutta yhteys siihen, mikä aiemmin oli ollut tärkeää, oli katkennut. Menneisyys, ja vanhojen projektieni sisuskalut olivat irvokkaasti levällään läjässä, jonka olisin kaikkein mieluiten nakannut kierrätyslaatikkoon, pois silmistä. Muistan ajatelleeni, että haluan repiä koko roskan kappaleiksi – ja niin teinkin, tavallaan. Aloin viiltämään kalvoja suikaleiksi skalpelliveitsellä.
Silpomistyöni tultua loppuun, alkuperäisiä kuvia ei voinut enää tunnistaa. Järjestin palaset geometrisiin sommitelmiin, ja valitsin painoväreikseni CMYK-standardin – neljään sävyyn perustuvan paletin, jonka avulla voi painomekaanisen teorian mukaan valmistaa kaikki mahdolliset silmin havaittavat värisävyt. Vedostin kerroksia kerrosten päälle, ja pian muutosprosessista alkoi syntyä jotain uutta ja tunnistamatonta, mutta ennen kaikkea – raikasta. Tämä prosessi on seurannut mukanani läpi vuoden tapahtumien, ja työskentelyni kohti tätä näyttelyä, ja se toistuu kokonaan tai osittain jokaisessa teoksessa.
Taidegrafiikan ominaispiirteisiin kuuluu toisto. Yhdestä kuvasta voi valmistaa useita eri versioita, se voidaan vedostaa uudelleen lähes loputtomiin – vedostamisakti on verrannollinen uuden syntymiseen. Näyttelyäni voikin tarkastella näkökulmasta, jossa taiteellinen ilmaisu perustuu ‘hajota ja hallitse’- taktiikkaan. Tarve sietämättömän arkistoidun mediasisällön muovaamiseen kiertyy uutisahdistukseen, joka ilmiönä koskettaa suurta osaa internet-aikakauden väestöä. Halu kääntää katseensa pois alati kasautuvista globaaleista kriisiotsikoista on inhimillinen, mutta epämiellyttävät aiheet on kuitenkin kohdattava.
Jos kuvailisin näyttelyn teemaa yhdellä sanalla, se olisi ‘toiveikkuus’. Vaikka teosten taustalla häilyy kriisejä, ylisukupolvista surua ja epätietoa maailman poliittisesta tilanteesta, sanoma on kuitenkin yksinkertainen: jokaiseen ongelmaan löytyy ratkaisu, jos sen jakaa ensin pienempiin palasiin.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus sekä Nordic Culture Point.
