Saija Starr / Teemu Siika / Maarit Rantala / Anna Reivilä
24.10.2023
25.10.–12.11.2023
Saija Starr
Kaikki ennallaan
2023
öljy kankaalle
100 cm x 70 cm
Saija Starr – Paikat joita kannan mukanani
Tuuli riepottelee kukkia ja puita,
katkoo oksia,
levittää terälehtiä ympäristöön,
muuttaa maisemaa, ja minua.
Mietin onko lapsuuteni kiipeilypuu vielä pystyssä ja jäikö puuhun jälki niin kuin minuun, kun kiipeilin sen oksilla. Kävelen puutarhassa ja ajattelen ajan kulumista, ikuista muutosta ja liikehdintää. Jahtaan sydän pakahtuen jotain määrittelemätöntä, jonka haluaisin saattaa jonkinlaiseen muotoon, pysäyttää, mutta en tiedä miten, enkä edes kunnolla mitä se on. Ehkä tuo tunne / muisto / muistikuva / tila löytyy maalauksesta: ainakin maalatessa koen olevani lähinnä tuota pakahtumisen tunnetta ja saavani jostain hetkittäin kiinni.
Näyttely kertoo muistoista, kaipuusta, ja paikoista, joita kannan mukanani.
Teemu Siika
Ryhmäkuva teoksista, 2022
Teemu Siika – Näyttely
Luonnossa muovautuneita, syntyneitä̈ ja esiintyviä̈ ilmiöitä̈ – geologisia muodostelmia, maisemia, elollisia olentoja, lumen kinostumista, aaltoliikettä, liekkien tanssia ja hiilloksen sykkivää hehkua, jopa maahan varisseiden lehtien muodostamia installaatioita – pidetään yleisesti esteettisesti kauniina ja henkisesti rauhoittavina. Näille yhteistä on niiden syntyprosessin takana oleva puhdas sattuma. Onko samaa estetiikkaa ja rauhoittavaa vaikutusta mahdollista saavuttaa taiteessa, jonka muotojen ja komposition synnyn takana on merkittävissä määrin sattuma?
Teemu Siika on tutkinut tätä maalaustaiteen ja keramiikan keinoin. Teosten toteutustapa on ennalta määritelty, mutta sattuma on saanut sanoa viimeisen sanan niiden ulkoasussa. Siian keraamisissa teoksissa sattuman airuena toimii painovoima. Maalauksissa sattuman oikkuja edustaa ihmiskäden ja siveltimen yhteyden kautta syntyvä rytmiikan ja motorisen epätarkkuuden hienovarainen muutos.
Keraamiset teokset Siika toteuttaa kehittämällään menetelmällä, jossa teoksen lopullisessa muodossa esiintyvät vaihtelut ovat painovoiman avustaman sattuman kautta syntyneitä. Maalausten tekniikkana on meditatiivinen pilkutus vaihtelevan kokoisilla siveltimillä ja erilaisen viskositeetin omaavilla maaleilla. Teosten komposition ja rytmiikan määrää siveltimestä valuvan maalin määrä, sekä hienomotorisen epätarkkuuden ja keskittymisen herpaantumisen luoma tiheysvaihtelu.
Sattuman estetiikka on Siian toinen taiteellinen pääsuuntaus. Hän keskittyy myös ihmisyyden ja yhteiskunnan tutkimiseen lisäämällä kerroksia ja merkityksiä lasten populaari- ja lelukulttuurista fyysisen innoituksensa saaviin keraamisiin veistoksiin perehtymällä kulloinkin käsittelemäänsä aihetta ruotiviin sosiaalipsykologian ja muiden ihmistieteiden julkaisuihin. Sattuman estetiikka on hänelle vastapainoa tälle ajoittain syvälle ihmisyyteen menevän tutkimuksen kuormittavuuteen. Siian ihmisen kokoisia veistoksia on viimeksi nähty Lahdessa niin ikään Galleria Uudessa Kipinässä vuonna 2020.
Maarit Rantala
Keitaalla
2022
Öljyväri kovalevylle
211 cm× 122 cm
Maarit Rantala – Ilmestyksiä
Ilmestyksiä – näyttely on matka ilmestyksiin ja omintakeisiin maisemiin, joissa fakta ja fiktio synnyttävät rinnakkaisia todellisuuksia. Ihmismielen sisäiset kerrostumat ovat liikkeellepaneva sysäys näkymiin, joita kohtaamme. On kyse hetkistä ja impressioista – maisemallisista keidastuokioista, joissa mieli pysähtyy ja kutsuu esiin paikan hengen. Luomakunnan kauneimmat ja kummallisimmat oliot ilmestyvät runollisiin maisemiin tehden taikojaan. Niillä on sanomansa: tapaamme olioissa ja esineissä ristiriitaisuuksia ja löydämme niiden sisältä meille tarkoitettuja viestejä. Tervetuloa matkalle.
Näyttely sisältää akryyli- ja öljyvärin maalattuja maalattuja maalauksia.
Maarit Rantala on Hyvinkään taidekoulusta 2013 ja Vapaasta taidekoulusta 2018 valmistunut taiteilija, jonka työskentelyperiaatteita ohjaavat sisäinen kaaos ja elämään piiloutuneet ristiriidat. Hänen maalauskielensä on yhtä aikaa rouheaa ja herkän salaperäistä. Sekasortoisen maailman keskellä maalaus on kuin runo, joka voi yhtä aikaa lohduttaa ja tavoittaa pyhyyden kokemuksen.
Anna Reivilä
Possible planets #1
2023
pigmenttivedos
20 x 30 cm
Anna Reivilä – Crude matter
Minä olen silmä, jolla maailmankaikkeus itseään katsoo, jumaluutensa tuntien. – Percy Shelly
Jokainen sukupolvi on kohottanut katseensa yötaivaalle ja ihmetellyt avaruuden kauneutta. Avaruus on ollut niin inspiraation lähteenä kuin matkan kohteena. Tiedemiehet näkevät avaruuden arvoitukset jopa elämän kysymysten avaimena, visionäärit tulevaisuuden mahdollisuuksina, taiteilijat luovuuden lähteenä. Avaruus on romanttinen, uhkaava, symbolinen sekä salamyhkäinen.
Mutta mikä on se polku kaukaisista tähdistä kämmenelläni pitelemääni punaiseen omenaan – ja minuun itseeni. Sen polun täytyy johtaa tähdistä meihin, suuresta pieneen, sillä me emme tehneet tätä planeettaa, eikä Maa tehnyt Aurinkoa ja muita tähtiä. Valokuvasarja Crude Matter tutkii ihmisen suhdetta maailmankaikkeuteen materian kautta. Sarjan ajava voima on idea siitä, kuinka kosmos luo meidät, mutta myös me luomme kosmoksen havaitsemalla sitä.
Taidetta tutkittaessa keskeisessä asemassa ovat aika -sekä paikkasidonnaisuus. Mutta avaruutta tutkiessa huomaa pian, että aika ja paikka ovat kaikkea muuta kuin absoluuttiset, tasapainoiset ja muuttumattomat. Aika voi kaartua ja jopa tyhjyydellä on muoto. Tilassa on monta kerrosta, valo kameran kennolle on matkustanut kuolleesta tähdestä vuosikymmeniä halki avaruuden. Maailmankaikkeuden todellisuus on jotain aivan muuta kuin meidän todellisuutemme. Se on enimmäkseen pimeää ainetta, vain pikkuisen karkeaa ainesta sekä valon kaltaisia arjen energioita.
Anna Reivilä tutkii kiviainesta avaruuden materiaalina. Hän viittaa teoksillaan siihen, miten kaikki maapallon materiaalit ovat tulleet avaruudesta, ja miten on mahdotonta tutkia avaruutta pelkästään katsomalla. Teoksissa katse kääntyy pois ihmisestä elinkaaremme ajan ylittäviin kiviin. Koska näyttelyn valokuvissa ihmisen tekemä teko on kuitenkin aina läsnä, tulee taiteilija samalla tutkineeksi inhimillisyyden rajoja.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Lasse Lassheikki / Johannes Romppanen & Risto Musta / Jenni Lahtinen / Janika Salonen
5.10.2023
4.-22.10.2023
Lasse Lassheikki
Geoment
Lasse Lassheikki – Geoment
GEOMENT on geometrinen ornamentti, joka koostuu kuudesta erilaisesta samankokoisesta neliönmuotoisesta geometrisesta kuviosta. Näiden peruselementtien pinta on jaettu osiin geometrisillä perusmuodoilla, suorilla viivoilla tai ympyräkaarilla. Siitä myös johtuu nimi Geoment.
Näitä peruselementtejä voi asetella vierekkäin niin, että laattojen muodostamat kuviot jatkuvat laatasta toiseen muodostaen erilaisia kuvioita ”loputtomasti”. Yksittäistä peruselementtiä vaihtamalla tai kääntämällä iso Geoment kuvio muuttuu. Geoment on vähän kuin Domino peli, sillä erotuksella, että tässä kaikki vaihtoehdot ovat oikein. Geoment on myös ”palapeli”, jossa myös kaikki vaihtoehdot ovat oikein.
Tässä näyttelyssä yleisö voi peruselementtejä, laattoja vaihdellen muuttaa teosta. Löytämisen iloa!
Esillä on myös maalaamiani valmiita Geoment maalauksia.
Romppanen & Musta
Kevät
Johannes Romppanen & Risto Musta – Yhteisen kutsu
Yhteisen kutsu on esillä Galleria Uusi Kipinässä Lahdessa 4.-22.10.2023 Kenno-tilassa. Näyttelyssämme pohdimme dialogista ja kollektiivista taiteen tekemistä valokuvan keinoin. Teokset rakentuvat arkistoista, olemassa olevista teoksista sekä yhteisen tekemisen kautta uusista kuvista.
Johannes: Noni, se on siinä! Ajattelin, että siinä voisi olla meidän yhteistä taustaa. Ollaan alotettu 2013 yhdessä tekeminen kaupallisella kentällä.
Risto: Voidaan kirjottaa tällanen dialogi ja miettiä sitten mikä on se lopullinen muoto. Mutta siis, yhdessä ollaan tehty jo matkaa. Nyt yritetään jotain uutta. Viritellään.
J: Ollaan puhuttu, viimeks tänään, että tämähän on ihan erilainen viitekehys toimia verrattuna kun saa toimeksiannon asiakkaalta. Niin nyt saatiin apurahaa, ja mahdollisuus kokeilla yhteistä tekemistä omilla ehdoilla ja vilpittömästi, ja rehellisesti.
R: Niinpä, ja koomista onkin, että uus kehys onkin tietyllä tapaa paljon vaikeampi kun mitään vakiintuneita käytäntöjä ei ole. Eli nyt leikitään.. ajatuksella, että olisi yhteinen tai jaettu tekijyys. Ja halutaan nähdä mitä siitä syntyy ja toimiiko se ja jne.
J: Niin siis täsmennys, että vakiintuneita käytäntöjä ei ole tässä taiteen viitekehyksessä. Tämä yhteinen taiteen tekeminen tuntuu merkityksellisemmältä ja vakavammalta jollain tapaa, siinä on enemmän itseä pelissä.
R: Joo, kaupallisessa työssä se toimijuus on rajoitettua. Ja sitte me molemmat ollaan tehty omia taidejuttuja itsenäisesti, mutta tässä yhteisessä tulee taas kysymys jaetusta toimijuudesta. Tai jopa yhteisestä. Ja se on just hyvä haaste, mutta pitää antaa toisaalta aikaa, että se voi kehittyä.
J: Kiinnostavaa tässä yhtälössä onki se, että meidän oma taiteellinen työ̈ on periaatteessa hyvinkin erilaista, että mistä se halu yhdessä tekemiseen oikein tulee.
Johannes Romppanen (s. 1982) on Espoossa asuva ja työskentelevä valokuvataiteilija ja muotokuvaaja. Hänen työskentelynsä keskiössä ovat ihmisyys ja sen moninaiset suhteet. Vuonna 2020 Romppanen voitti Vuoden valokuvataidekirja 2019 -palkinnon Lilja-valokuvataidekirjallaan, joka on omakohtainen kertomus hänen cp-vammaisesta Lilja-tyttärestään ja lapsiperheen arjesta, jossa sairaalakäynnit ovat osa päivittäistä elämää.
Risto Musta (s. 1981) on Raaseporissa asuva kuvataiteilija, joka on kiinnostunut abstraktin, esittävän ja dokumentaarisen kuvan suhteesta. Hän haluaa työssään tuoda ilmiöitä esiin mahdollisimman läsnäolevana, mahdollistaen pääsyn vahvan kokemuksen äärelle. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttely Synkro Raaseporin valokuvakeskuksessa oli esillä elo-syyskuussa 2023.
Sekä Johannes että Risto ovat nyt syksyllä aloittaneet valokuvataiteen maisteriopinnot.
Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto / Päijät-Hämeen rahasto.
Jenni Lahtinen
Komeetta
2022
vesi- ja puuväri paperille
Jenni Lahtinen – Museokokoelma
Nukkuvan naisen tyynyllä lepäävä pää,
komeetan hehku öisen kaupungin yllä.
Yhdet irrotetut kädet,
Vakavasti katsovat kaksoset ja heidän uskolliset koiransa.
Viimevuosina taidemuseot ovat julkaisseet kokoelmistaan online-näyttelyitä ja arkistoja. Näissä kokoelmissa on usein esillä lopullisten teosten lisäksi niiden luonnoksia sekä keskeneräisiksi jääneitä tai osittain tuhoutuneita teoksia. Suuri osa materiaalista on vapaasti käytettävissä. Vietin runsaasti aikaa loputtoman tuntuisia kokoelmia selatessani, ja vähitellen tietyt kuvat alkoivat nousta esiin satojen joukosta, palasin niihin yhä uudelleen.
Näyttelyssä esittämäni lyijykynäpiirustukset sekä vesiväriteokset ovat syntyneet näitä kuvia toistaen ja muokaten. Näyttelytilassa eri aikakausilta, eri taiteilijoilta ja erilaisista kokoelmista peräisin olevat teokset yhdistyvät ja muodostavat ehdotuksia uusiksi tarinoiksi.
Jenni Lahtinen (s.1984) on Suomessa ja Portugalissa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija.
Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta, taidegrafiikasta 2018.
Janika Salonen
Neonkeltaisen pelko
Installaatio
2023
Janika Salonen – Neonkeltaisen pelko
Neonkeltaisen pelko on moniaistillinen teos, joka kutsuu näyttelykävijät osallistavaan teokseen. Teoksessa keskitytään käsittelemään pelkoa, epävarmuutta ja epäonnistumisen mahdollisuutta. Näyttelyn visuaalinen ilme luo kontrastia tässä hetkessä tekemisen ja tulevaisuudessa odottavan välille.
Teoksessa käsitellään pelkoa. Pelko on tarpeellinen tunne, joka kuitenkin saattaa myös lamaannuttaa ja olla este kasvulle ja henkilökohtaiselle kehitykselle. Teoksen tarkoituksena on kannustaa näyttelykävijää astumaan omalle epämukavuusalueelleen ja löytämään mahdollisuuksia epävarmuudesta. Epäonnistuminen on tärkeä osa oppimisen prosessia. Epäonnistuminen on aarre.
Neonkeltaisen pelko -teoksessa näyttelyvieras voi osallistua teokseen piirtämällä. Niin onnistuneet kuin epäonnistuneetkin tuotokset saa asettaa joko kaikkien nähtäville seinälle tai näyttelytilassa oleviin roskakoreihin.
Teokseen kuuluu äänimaisema, jossa kuuluu taiteilijan oma hiilipiirtämisen ääni. Äänimaiseman voi tulkita esimerkiksi taiteilijan läsnäolona tai samuutena. Äänimaisema kannustaa näyttelykävijää tarttumaan annettuun haasteeseen.
Neonkeltainen on kirkas ja voimakas väri, ja sitä on vaikea sivuuttaa. Kirkas keltainen liitetään usein positiivisuuteen, onnellisuuteen, lämpöön ja viisauteen. Toisaalta se on myös varoituksen väri, ja erityisesti neonkeltaista käytetään usein esimerkiksi huomiovaatteissa.
Teokseen osallistuneiden tuotoksista julkaistaan myöhemmin e-kirja.
Studio Viis / Anni Henriksson / Tea Tuovila / Susanna Pesonen
14.9.2023
Studio Viis -Logo
puukehikko kirjaimilla, akryyli kankaalle
yhteistuotanto, 2022–2023
Kirjaimet: S – Salla, T – Jenni, U – Eemil, D – Heidi,
I – Kari, O – Jaana, V – Mark, I – Tiina, I – Jukka, S – Neea.
Kehikko / kirjainpohjat: Nestori Hellgren
Studio Viis – Viisvuotisjuhlanäyttely
Studio Viis -kollektiivi juhlii viisvuotista taivaltaan näyttelyllä Galleria Uudessa Kipinässä 13.9.-1.10.2023
Juhlanäyttely kokoaa taiteilijoiden uusimmat teokset hahmogalleriaan yhtenäiseksi rintamaksi kertoakseen, että Outsider-taiteessa on voimaa sekä asennetta tulla nähdyksi! Taiteilijamme ovat ylpeitä itsestään, toisistaan ja teoksistaan.
Kollektiivin viisivuotiseen historiaan mahtuu paljon saavutuksia: useita omia näyttelyitä eri puolilla Suomea, useamman jäsenen edustuksia Outsider Art Festivaaleilla viimeisen kolmen vuoden aikana, studiotavaroiden muuttoa tilojen vaihtuessa isompiin, lukuisa joukko vierailevia kuvataiteilijoita osana toimintaamme, yhteistyötahojen kanssa järjestettyjä mahtavia projekteja ja hankkeita, useampi taiteilijamentori luotsaamassa toimintaa, kollektiivin jäsenten lukumäärän kasvamista vuosien varrella, vaihtuvia näyttelyitä Kahvila! -kahvilassa (Aleksanterinkatu 15, Lahti), toistemme kannustamista työhuoneella sekä ennen kaikkea uuden oppimista ja itsensä ylittämistä jokaisen uuden teoksen valmistumisen myötä.
Kollektiivimme koostuu erityistä tukea tarvitsevista ammattikuvataiteilijoista sekä taidementorista. Toimintamme tähtää ammattimaiseen kuvataiteelliseen tuotantoon sekä laajaan näyttelytoimintaan osana kollektiivia. Olemme Lahdessa, Kiveriössä toimiva vapaa ja itsenäinen taiteilijaryhmä. Kollektiivimme toimii osana Päijät-Hämeen Hyvinvointialueen vammaispalvelujen päiväaikaista toimintaa. Juhlanäyttelyssä on nähtävillä kollektiivin yhdentoista tällä hetkellä aktiivisen taiteilijan teoksia.
Tervetuloa viihtymään juhlanäyttelyyn!
Ota teoksista rohkeasti kuvia sosiaaliseen mediaan. Tägääthän meidät kuviisi ja seuraa meitä Instagramin puolella @studioviis
Eläköön Outsider Art!
Anni Henriksson
Pehmeä taivas
Anni Henriksson – Pehmeä taivas
Pyyhin kädet savesta, jotta voin kirjoittaa tämän tiedotteen. Savesta, jota kaivaessa juutuin ojan pohjan mutaan ja saappaat hörppäsivät vettä. Nauratti.
Opettelen dreijaamaan vähän ennen näyttelyn avajaisia. Dreijan kiekolle paiskattu savi on jäykkää ja hiekka raapii ihoa. Etsin voimaani kimpale muinaista merenpohjaa kämmenten välissä. Savi paljastaa heti kun käteni haparoivat. Itkettää.
Muistuu mieleen lapsuuden savityökerho. Silloin päätin, että en osaa tätä hommaa. Päätös, jota en tiedostanut tehneeni mutta jonka takana ehkä juuri siksi olen pysynyt kohta neljä vuosikymmentä. Elän uudelleen ajan kerrostumia – hetkiä, jolloin olen pelännyt epäonnistumista ja pelon ohjaamana tehnyt sitä minkä tiedän jo osaavani. Olen hylännyt iloni, eikä ole lainkaan yksinkertaista löytää takaisin sen luo.
Tänään lupaan itselleni, että onnistumista ei määrittele lopputuloksen olemus. Onnistun kun vastaan materiaalin olemukseen koko ruumiillani ja tunnen nautinnon imun paljaissa jalkapohjissa asti.
Pehmeä taivas on ensimmäinen oma näyttelyni kymmeneen vuoteen. Olen miettinyt kauan mitä haluan. Vihdoin ymmärsin kysyä käsiltä, kysyä sydämeltä.
Haluan laulaa, haluan tanssia ja haluan huutaa täysillä.
Kiitos
SKR Päijät-Hämeen rahasto
Lahden kaupunki
Kauno ry
Ateljee Artelli savipajan Henna Nuutinen
paras dreijausope Pauliina Purhonen
Inari, kumppanini lapion varressa ja
ojan pientareella
Hullu NainenMaa
Tea Tuovila
Aurinko, tähdet ja kaikki päivät
2023
monotypia, carborundum, kuivaneula, ompelu
55x85cm
Tea Tuovila – Omat ympyrät
Pyörin näissä omissa ympyröissäni.
Välillä ne rajaavat pientä omaa tilaa ja joskus se on koko maailma. En tiedä mistä ne alunperin tulivat, mutta sinne ne vain pyrkivät tulemaan.
Tea Tuovilan ilmaisutyyli on abstrakti minimalismi. Teoksissaan hän jäsentää maailmaa abstraktien symbolien ja värien kautta. Usein pelkistämisen jälkeen jäljelle jää vain väripintaa. Teoksissa ympyrät symboloivat taiteilijalle jatkuvuutta, maailmankaikkeutta, maapalloa, aurinkoa tai omaa kuplaa. Kuvio on ikuinen ja iätön. Sen tutkiminen on loputon mielenkiinnon kohde. Teoksissa toistuu usein myös suora ohut viiva. Viivan käyttäminen rauhoittaa kuvaa, antamalla tukea ja rauhaa.
Tekniikkana on carborundum ja kuivaneula. Teokset ovat värikylläisiä, mutta usein pelkkä musta voi viedä voiton. Ne ovat myös uniikkeja, koska niistä ei ole olemassa vedossarjoja. Kehystämisessä ei ole käytetty paspista ja lasia, vaan vedospaperi on pingotettu rimasta ja vanerista tehtyjen 4,5 cm paksujen pohjien päälle, jotka tuovat ne irti seinäpinnasta. Perinteinen kehystystapa ei teoksille sopisikaan. Taiteilija kokee sen hallitsevan ja vangitsevan kuvaa liikaa. Kuvat myös jatkuvat reunojen yli ja teokset ovat maalausten kaltaisia; uniikkeja, värikylläisiä yksilöitä, joille carborundun luo pintastruktuurin
Tuovilan teokset eivät julista mitään, vaan näyttävät sen, mikä tekijää itseään puhuttelee – ja toivottavasti myös katsojaa. Tea Tuovila on Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2000 valmistunut kuvataiteilija (AMK), joka on myös intohimoinen valokuvaaja.
Susanna Pesonen
Alex – Doing what matters
2023
Susanna Pesonen – Doing What Matters in Times of Stress
Doing What Matters in the Times of Stress -näyttely käsittelee Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksia turvallisuuden tunteeseen, toimijuuteen ja mielenterveyteen. Se koostuu videoinstallaatiosta ja työpajassa toteutetuista kuvista.
Videoinstallaatiossa As a Russian, you cannot be silent, venäläinen sotaa vastustava aktivisti Alex kertoo vastarinnasta ja valinnoista. Alex on osallistunut mielenosoituksiin sodan ensimmäisistä päivistä lähtien Ukrainan lippu harteillaan. Teos pohjaa audiovisuaaliseen Yhdessä sotaa vastaan -artikkeliin (julkaistu Ylellä 9.4.2023.) Se tutkii journalistisin menetelmin kerätyn aineiston tuomista verkkojournalismin maailmasta tilalliseen näyttelymuotoon. Videoissa kuullaan haastatteluita, nähdään mielenosoituksia Suomessa ja otteita eri medioiden uutisvideoista Ukrainasta ja Venäjältä.
Off focus? Visualizing my values -valokuvaterapia työpajassa toteutettu kokonaisuus muodostuu työpajaan osallistuneiden ukrainalaisten tuomista ja ottamista valokuvista. Päivän kestävässä työpajassa käsiteltiin mielenterveyttä sota-aikana sekä elämän merkityksellisempien asioiden tunnistamista ja kuvaamista yhdessä valokuvaaja Susanna Pesosen ja terapeutti Maiju Tokolan kanssa. Osallistujat toivat kolme heille tärkeää kuvaa, joiden herättämiä tunteita ja merkityksiä avattiin yhdessä keskustellen. Vanhojen kuvien rinnalle otettiin uusia kuvia, jotka peilaavat vanhoista kuvista nousseita teemoja tässä hetkessä ja ympäristössä.
Susanna Pesonen (s. 1996) on Helsingissä asuva valokuvaaja ja aktivisti. Pesonen työskentelee dokumentaristisen ja journalistisen kuvan parissa, yhdistäen itse kuvattua ja lainattua materiaalia. Hänen työskentelynsä keskiössä on usein yhteiskunnalliset ilmiöt ja henkilötarinat. Hän on valmistunut LAB Muotoiluinstituutista keväällä 2023 sekä opiskellut Skotlannissa Edinburgh College of artissa. Hänen töitään on ollut esillä ryhmänäyttelyssä Skotlannissa sekä useissa ryhmänäyttelyissä Suomessa. Pesonen työskentelee freelancer kuvaajana sekä visuaalisena journalistina Ylellä.
Näyttelyn toteutusta on tukeneet Patricia Seppälän Säätiö ja Kauno ry.
ENG
Doing What Matters in Times of Stress -exhibition adresses the effects of Russia’s war of agression on feelings of security, human agency and mental health. It consists of a video installation and pictures actualized in a workshop.
In the video installation, ”As a Russian, You Cannot Be Silent”, russian anti-war activist Alex discusses resistance and choices. Alex has participated in anti-war protests in Finland since the first days of the war, ukrainian flag on his shoulders. The installation is based on an audiovisual article, ”Yhdessä Sotaa Vastaan” (published on Yle 9.4.2023). The installation explores adapting materials gathered through journalistic methods from the world of online journalism into a shape of an exhibition.
In it we’ll see an interview of Alex, footage of the anti-war demonstrations and excerpts of news footage from Ukraine and Russia.
Off Focus? Visualizing My Values is a set realised in photographic therapy and it consists of pictures brought and taken by Ukrainians. The day long workshop processed mental health during the war time and focused on finding and photographing the more meaningful things in life with the lead of photographer Susanna Pesonen and therapist Maiju Tokkola.
The exhibition is sponsored by Patricia Seppälä’s foundation and Kauno ry.
UKR
Виставка «Робити те, що має значення під час стресу» розглядає вплив загарбницької війни Росії на відчуття безпеки, свободу волі та психічне здоров’я. Він складається з відеоінсталяції та фотографій, актуалізованих у майстерні.
У відеоінсталяції «Як росіянин не можна мовчати» російський антивоєнний активіст Алекс обговорює спротив і вибір. Алекс брав участь в антивоєнних протестах у Фінляндії з перших днів війни, з українським прапором на плечах. В основу інсталяції покладено аудіовізуальну статтю «Yhdessä Sotaa Vastaan» (опубліковано в Yle 9.4.2023). Інсталяція досліджує адаптацію матеріалів, зібраних журналістськими методами зі світу онлайн-журналістики, у форму виставки.
У ньому ми побачимо інтерв’ю Алекса, кадри антивоєнних демонстрацій та уривки новин з України та Росії.
Не у фокусі? «Візуалізація моїх цінностей» — це набір, реалізований у фототерапії, який складається зі світлин, які принесли та зробили українці. Денний семінар розглядав психічне здоров’я під час війни та зосереджувався на пошуку та фотографуванні більш значущих речей у житті під керівництвом фотографа Сусанни Песонен і терапевта Майджу Токкола.
Спонсорами виставки є фонд Патриції Сеппяля та Kauno ry.
Sonya Mantere / Vesa Hjort / Okko Pöyliö / Visa Seilola
23.8.2023
#13 The Businessman
2020
Pigmenttivedos alumiinille, pyökkikehys, museolasi /
Pigment print mounted on aluminium composite, beech frame, museum glass
70 x 50 cm
Ed. 1/5 + 2 (AP)
Sonya Mantere – (She wanted to be named) Rebecca
Äitini on aina kutsunut itseään Rebeccaksi, vaikka hänen oikea nimensä on Lubov – se tarkoittaa rakkautta venäjäksi.
Hän nimesi minut Sonya Rebeccaksi, jotta minusta tulisi osa häntä. Olen hänen tyttärensä, ja samalla toinen versio hänestä.
Halusin kääntää äidin ja tyttären välisen dynamiikan ja rakentaa omia rekonstruktioita hänestä; äitinäni, mutta myös sellaisina henkilöhahmoina, jollaisia hän ei ole koskaan edustanut.
Yhdessä äitini kanssa, tutkin näitä henkilöhahmoja – aitoja ja fiktiivisiä. Väistämättä, dokumentoin myös meidän välistä suhdetta.
(She wanted to be named) Rebecca laajentaa vanhemman naisen representaation arkkityyppejä naiseuden ja identiteetin näkökulmasta, irrallisena sosiaalisista ja kulttuurisista normeista.
Gradient Expansion
2023
puukynä paperille
Vesa Hjort – Siirtymiä
Vesa Hjortin uudet puukynäpiirrokset ja akryylimaalaukset käsittelevät keveyden ja tyhjyyden, muunnoksen ja muuntumisen teemoja useammalla eri tavalla. Näyttelyn teosten sisältämä symboliikka rakentaa moniulotteista narratiivia, jossa unelmat ja näynomaisuus sekoittuvat autiuden ja poissaolon kanssa muodostaen tulkinnalle tilaa antavan vastakohtaisuuden. On kuin kuvat kutsuisivat astumaan sisään oudolle matkalle, jonka määränpää jää kutkuttavalla tavalla avoimeksi
Näyttelyn uusimpia töitä ovat tänä vuonna syntyneet meditatiiviset puukynäpiirrokset. Hienovaraiset piirrokset ovat saaneet muotonsa kärsivällisen ja keskittyneen piirtämisen, meditatiivisen viivoituksen lisäämisen kautta. Syntyneet kuvat tuntuvat olevan jatkuvassa muunnoksen tilassa, jossa ne samanaikaisesti hajoavat ja uudelleenjärjestyvät yhä uudelleen kuitenkin ryhtinsä pitäen.
Hjortin teoksissa maisema on hiljentymisen ja etsimisen paikka. Kuva sisäisestä tilasta, joka päästää irti todellisuuden kahleista. Se on mielenmaisemaa, joka on yhtäaikaisesti eskapistinen ja hyvin todellinen. Maisemaa, joka avaa näkymän metafyysiseen kokemukseen, arjen henkiseen ulottuvuuteen.
Vesa Hjort (synt. 1971) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka on pitänyt useita yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Tällä hetkellä hänen pääasiallinen tekniikkansa on akryylimaalaus, mutta hän on käyttänyt myös öljymaalausta, akvarellia ja piirtämisen erilaisia tekniikoita uransa aikana. Hänen teoksiaan on sekä yksityisissä että julkisissa kokoelmissa.
Sofia
2019
lyijykynä paperille
Okko Pöyliö – Sofia
Sofia (2019) jatkaa Okko Pöyliön vuonna 2014 alkanutta sarjakuvallisten Novelleja-piirrosinstallaatioiden sarjaa, joissa käsitellään moraalisia ongelmia. Teokset tuovat raskaat aiheet lähelle. Ne rikkovat perinteisiä kerronnan kaavoja ja haastavat katsojaa niin aiheen käsittelytavan puolesta mutta myös kysymällä mihin sarjakuvallisen kerronnan keinot voivat venyä?
Novelleja-sarjan seitsemäs osa Sofia oli ensi kertaa esillä B-galleriassa, Turussa, 2019. Kahdestatoista ympyrään ripustetusta lyijykynäpiirroksesta muodostuva teossarja asettaa katsojan pohtimaan omaa suhtautumistaan naisten itsemääräämisoikeuteen. Teoksen keskiössä oleva raskauden keskeytyksen teema herättää edelleen keskustelua myös Suomessa ja on nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä vielä ajankohtaisempi, kuin teoksen valmistumisvuotena.
”Pöyliön koko paperiarkin täyttävät piirrokset fokusoivat ihmiselämän affektintäyteisiin hetkiin. Pöyliö piirtää Sofian yläviistosta perspektiivistä, katsekontaktissa katsojan kanssa. Hänen dilemmansa tulee lähelle. Syntyy vaikutelma, että olen itse käymässä dialogia Sofian kanssa: ”Kiitos kun sinä olet siinä”.” Lars Saari, Turun Sanomat 9.11.2019
Tällä hetkellä Pöyliö käsikirjoittaa ensimmäistä pidempää sarjakuvaromaaniaan, joka jatkaa tyylin ja henkensä puolesta Novelleja-teoksia, laajentaen teoksille tyypillistä katsojakontaktiin perustuvaa tarinankerrontaa yli sadan sivun mittaiseksi.
Taiteellista työskentelyä ja näyttelyn järjestämistä ovat tukeneet: Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Taideyhdistys
Haluatko varrasta
2021
öljy ja lyöntimetalli kankaalle
Visa Seilola – Kulinarismin kulminaatio
Kolmisen vuotta sitten istuin taiteen historian tunnilla LAB-ammattikorkeakoulussa. Lehtorini kertoessa Kouros ja Kore patsaista mietin, miksi kaikki ovat niin nuorina ja atleettisina kuvattu. Tuntien edistyessä käsittelimme taiteen erilaisia vuosisatoja. Pohdin, kuinka naisia on esitetty vaikka millä tavalla – hyvinkin erilaisine vartalotyyppeineen. Miehet ovat taas mielestäni kautta linjan kuvattu aina nuorina, atleettisina ja ennen kaikkea karvattomina.
Sitten mieleeni tuli ruoka, ja aloin pohtimaan kuinka välttämätöntä se on elämälle. Siihen liittyy myös paljon tunteita, romantiikkaa ja jopa seksiä. Romanttiset illalliset, juhlat, jälkiruoka – tai jopa ”jälkiruoka makuuhuoneessa”. Ruoan esillepano on visuaalista, ja siihen käytetään runsaasti aikaa. Ruokailun etikettiä luin esimerkiksi Käytöksen kultaisesta kirjasta. Eikä kyse ole ”vain” ruoasta. Kuinka paljon aikaa vaatikaan esimerkiksi loisteliaan päivällisen valmistus ja esillepano?
Tuli ensimmäinen taiteellisen työskentelyn kurssi, jossa ajattelin lähteä kokeilemaan uusia ideoita. Koulussa työnimenä oli ”Perseillen”. Opettajani ei tuntunut olevan mukavuusalueellaan, mutta kannusti tästä huolimatta jatkamaan. Suuri kiitos siitä hänelle! Aloitin ensimmäistä työtä ”Samettinen jälkiruoka”. Ajattelin sitä, kuinka miehiä ei tyypillisesti ole esitetty. Teoksessa mietin jälkiruokana joko kermavaahtoa tai jäätelöä. Jatkoin maalauksen tekemistä, ja näytin sitä koulussani. Yksi kaverini heitti kommentin: ”vielä kun olisi kirsikka päällä, niin jälkiruoka olisi täydellinen”. Valmis teos herätti hymyä, hilpeyttä, naurua ja poskien punoitustakin. Juuri sitä, mitä elämässä on hyvä olla.
Ajattelin ottaa mukaan sopivasti kaksimielistä huumoria. Aloin lukemaan lisää julkaisuja, ravitsemissuosituksia, reseptejä… Kaikkea, mistä voisi ammentaa ideoita erilaisiin ruokiin. Juttelin myös kavereideni kanssa palloitellen uusia ajatuksia. Joskus ideat tulivat suoraan, esimerkiksi seuratessani Kyproksella Souvlaki -vartaiden syöntiä. Tästä syntyi teos nimeltään ”Haluatko varrasta”.
Viikot kuluivat, sitten kuukaudet, ja lopulta nämäkin vaihtuivat vuosiksi. Viime vuonna näyttelyäni kohtaan valoi lisää uskoa se, että sain apua Kuurojen Liitolta (huhtikuussa) sekä Bovallius säätiöltä (joulukuussa). Ilman heitä ei näyttely olisi ollut mahdollinen. Opiskelujeni ohella työskentelin vakavissani – unohtamatta hymyä ja naurua. Se mikä alkoi ”perseillein”, jalostui ruokalajien ja päivällispöytätapojen pohtimisen myötä ”Kulinarismin kulminaatioksi”.
Sarja on valmis näyttelyn osalta, mutta ideat eivät. Kuten kokitkin jatkavat reseptien kehittämistä ja jalostamista, kehittelen minäkin uusia ideoita pohtien, hymyillen ja nauraen. Toivon teoksieni tuovan hymyn huulille, ilon pyrskähdyksiä ilmaan – ja kenties kevyttä poskien punehtumistakin.
Se on elämää!
Nauti näyttelystäni. Halutessasi voit kirjoittaa vieraskirjaan myös ajatuksia pelkän nimikirjoituksen sijaan.
Kiitokset: Bovallius Säätiö, Kuurojen Liitto ja Lähipiirini
Kati Sankala / Mari Mäntynen & Ronja Siitonen / Mikael Alanko / Eeva-Maija Priha
7.8.2023
Kaiku
2023
akryyli pohjustamattomalle kankaalle
70 x 60 cm
Kati Sankala – NELIÖ JA PUNAINEN
Olin 11-vuotias, kun kävelin Vesijärvenkadulla ja taivaan peitti ensin ääni, sitten naakkaparvi. Naakkoja oli varmasti tuhat, ja jokaiselle niistä oli yksi sana. Istuin bussiin ja jäin toistamaan mietteissäni naakan sanaa. Naakka-naakka-naakka-. Toisto sai maailman sidokset höltymään. Naakka ei ollutkaan enää harmaanmusta siivekäs, vaan lystikäs kirjainyhdistelmä, joka jäi irralleen leijumaan, viittaamatta mihinkään. Se olisi voinut tarttua yhtä hyvin sormikkaaseen tai jääkaapin alapuolella olevaan kuivatavarakaappiin.
Nyt esillä olevat maalaukset ovat saaneet alkunsa arkisista havainnoista ja niiden muistoista. Ne liittyvät ihmisen muokkaamaan maailmaan, kuten liikennemerkkeihin, tyhjiin akvaarioihin ja lähiöpihoihin. Tutut asiat ilmestyvät maalauksiin yhä uudelleen, ottaen erilaisia muotoja ja värejä, muodostaen erilaisia suhteita toisiinsa. Asiat vapautuvat vaivihkaa niille annetuista nimistä. Merkillinen puolalaiskirjailija Bruno Schulz puolustaa eräässä novellissaan materiaalisen maailman salaista kuhinaa nimeämisvimmaltamme: ”Tuo yhdennäköisyys, tuo ulkoinen vaikutelma ja nimi tyynnyttävät mielemme ja estävät meitä kysymästä, kuka tuo onneton luomus omissa silmissään oikeastaan on…”
Myös näyttelyn teoksissa on kyse paitsi ajattelusta, myös aineellisen maailman ihmeistä. Maalaukset ovat muodostuneet tuhlailevista määristä rautaoksideja, rautahydroksideja, kadmiumsulfidia, natriumalumiinisulfosilikaattia, kromioksidia, hiillettyä luuta ja akryylipolymeeriemulsiota. Itse valmistetut maalit ovat villimpiä kuin tehdasvalmisteiset: usein ne rahisevat liiaallisesta pigmenttimäärästä ja ovat melkein paakkuisia, joskus taas emulsio tekee väristä liimamaista lientä. Aineen oikusta tulee myös kuvan oikku. Kati Sankala on Lahdessa syntynyt kuvataiteilija, joka on opiskellut taidemaalariksi Vapaassa taidekoulussa Helsingissä. Tällä hetkellä hän viimeistelee kuvataiteen maisteriopintoja Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Sankalan teoksia on yksityisten taidekokoelmien lisäksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sekä Valtion taidekokoelmissa.
Teos sarjasta Lemmikki
Teos sarjasta Ihastuspäiväkirja
Ronja Siitonen & Mari Mäntynen – Kiintymyksen asentoja
Kiintymyksen asentoja on Ronja Siitosen ja Mari Mäntysen yhteisnäyttely, jonka teemoja ovat läheiset ihmissuhteet ja omakuvallinen performanssi kameralle. Siitonen on lähestynyt kameransa kanssa entisiä ihastuksiaan ja Mäntynen sisaruksiaan ja isäänsä.
Siitonen ja Mäntynen ovat molemmat valmistuneet valokuvaajiksi LAB Muotoiluinstituutista keväällä 2023.
Ihastuspäiväkirja -teoskokonaisuus rakentuu yhteisomakuvien ympärille, joita Siitonen on kuvannut entisten ihastustensa kanssa. Siitonen on ollut ihastunut kuvissa esiintyviin henkilöihin viimeisen 12 vuoden aikana. Ihastuspäiväkirja sai alkunsa vuonna 2021 Siitosen halusta dokumentoida monilukuista ihastushistoriaansa, sillä aihe vaivasi taukoamatta hänen mieltään joko ihastustunnemyrskyinä, tai analyysinä yhteiskunnan pariutumismalleista ja -odotuksista, joihin hän ei itse samaistunut. Teoksen toinen osa Suudelma Jaron kanssa on kameralle performoitu suudelma, jonka Siitonen ja hänen entinen ihastuksensa toteuttavat videolle. Projekti käsittelee lavastettujen yhteisomakuvien kautta tunnustamista, valokuvan valikoivaa totuutta ja mahdollista sukupolvikokemusta sitoutumisen haasteellisuudesta.
Lemmikki (2021-) on projekti, jossa Mäntynen on havainnoinut perheenjäsentensä välisten suhteiden muutoksia. Miten vanhemman ja lapsen roolit muuttuvat perheen sisällä ajan kuluessa, sekä miten sisarussuhteiden dynamiikat ja roolit voivat olla iskostuneet meihin hienovaraisen syvälle. Valokuvat ovat inspiroituneet perheen vanhoista kotialbumikuvista ja osa kuvista onkin suoria kopioita
niistä. Näyttelyssä on myös esillä behind the scenes -videoita kuvaustilanteista. Videot voivat paljastaa jotain idyllisten ja aseteltujen lapsuudenkuvien takaa.
Pop is war
2021
akryyli kankaalle
55 x 55 cm
Mikael Alanko – Kerro mulle olenko olemassa
”Vastustan mitä tahansa uskontoa ja kommunismia ja natsismia – ne ovat molemmat yhtä uskontoja. He ovat vain korvaavia jumalia.”
– Lemmy Kilmister
”Laitoin sydämeni ja sieluni työhöni, ja olen menettänyt järkeni tässä prosessissa.”
– Vincent van Gogh
Olen meditoinut yhdeksän vuotta mutta maailma ei ole muuttunut ollenkaan. Olen huolestunut maapallon tilanteesta. Tämä onkin todella paha paikka.
Teen taidetta, jossa haluan oikeasti sanoa ja antaa totuutta ihmisille. Musiikki antaa minulle rauhoittumista ja onnellisuutta ja buddhalaisuus ajattelemisen aihetta: ollakko olemassa vai olematta?
Ajattelen että maailmaa ei muuteta väkivallalla vaan taistelemalla pahaa vastaan. Samaan aikaan kun ateismi ja buddhalaisuus väittelevät, kunnioittaen kyllä toistensa näkemyksiä, filosofisesta kysymyksestä Jumalan olemassaolosta, mun vastaukseni ja elämänohjeeni on filosofia.
Ja – Kauan eläköön onnellisuus!
Mikael Alanko on valmistunut Kuvallisen ilmaisun toteuttajaksi 2022 Koulutuskeskus Salpauksesta. Nuoresta iästään huolimatta Alanko on ehtinyt osallistua jo moniin yhteisnäyttelyihin, joista ehkä tärkeimpänä mainittakoon Generation 2020 Amos Rexissä. Mikael Alanko on hyvin laaja-alainen taiteilija ja kiinnostunut niin kaksi- ja kolmiulotteisesta työskentelystä kuin animaatioistakin. Alangon teokset ovat voimakkaita ja usein kantaaottavia.
Kerro mulle olenko olemassa on Mikael Alangon ensimmäinen yksityisnäyttely. Kiitokset Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahastolle, joka on tukenut näyttelyä.
Nimetön
2023
editio 1/3+ 2AP
pigmenttivedos
29,7 x 42 cm
Eeva-Maija Priha – Malus Domestica
Miten lankesi päivänvalo? Miltä suunnalta puhalsi tuuli? – Bo Carpelan
Pandemia-aika pakotti meidät pysymään kotona, matkailemaan ja rentoutumaan lähellä. Nyt maailma on taas auki. Näyttelyni teokset kysyvät, entä jos meidän ei tarvitsekaan lähteä kauemmas? Mitä on tässä ja nyt – aivan minun vieressäni ja lähelläni?
Lähdin liikkeelle läheltä, pienestä ja arkisesta. Kävelin päivittäin kotini lähellä: metsässä, suolla, moottoritien reunalla, hylätyissä puutarhoissa ja uusille asuinalueille raivatuilla mailla. Tutun ja totutun alta paljastui uusia syvyyksiä, kun maltoin pysähtyä. Ensimmäiseksi kiinnitin huomioni hylätyn puutarhan omenapuuhun ja sen jatkuvasti muuttuvaan muotoon. Pysähdyin yksityiskohtien äärelle ja totesin ettei valon, vuorokauden ja vuodenaikojen vaihtelussa mikään ole koskaan samoin, vaan alati muuttuvaa luonnon kiertokulkua. Tarkastelin maiseman jälkiä, ja mietin mikä on luonnon tekemää, mikä ihmisen – ja entä minun jälkeni. Halusin tietää mitä lähiluonnossani on, mitä koen kun maltan pysähtyä ja katsoa tarkoin, ja mitä se kaikki merkitsee omalle luontosuhteelleni.
Näyttely koostuu kävelyilläni kuvaamista valokuvista ja puusta, jonka näyttelyn jälkeen istutan lähiympäristööni osaksi muuttuvaa maisemaa. Tekniikkana filmille kuvaaminen on hidasta; yhdelle filmirullalla mahtuu 12 valittua rajausta maisemasta. Valokuvasarjan voi nähdä kuvaesseenä lähiluonnosta ja luontosuhteesta. Valmiita vastauksia se ei tarjoa, mutta lukemattomia yksityiskohtia ja määritelmää pakenevia rönsyjä. Ehkä myös ehdotuksen kävellä ja kokea – ihan lähellä.
12.–30.7.2023 Alex Markwith | Emilia Mäkelä | Tapio Hirvonen | Juuli Kangasniemi
13.7.2023
Cybermortality I
2023
acrylic, spray paint, graphite, chalk,
paper and inkjet prints on canvas
117 x 89cm
Alex Markwith – Confluence: Synthetic Visions
All parts of this project have been produced using human-AI interaction
Alex Markwith Painting Exhibition at Galleria Uusi Kipinä Includes original paintings that have been inspired using a process that includes iterative artificial intelligence techniques created in Collaboration with Jori Grym.
Galleria Uusi Kipinä is proud to present an extraordinary exhibition featuring visionary mixed media paintings by Alex Markwith incorporating a ground-breaking iterative AI process made in collaboration with behavioral strategist and researcher Jori Grym. From July 12th to July 30th, you are invited to immerse yourself in the captivating realm where abstraction meets representation, and traditional techniques merge with cutting-edge technology. This not-to-be-missed exhibition will take place at Galleria Uusi Kipinä, located at Kymintie 1, 15140 Lahti.
Markwith’s abstract expressionist roots are evident in the bold strokes and vibrant colors that dominate the canvas. His paintings are a visual symphony, a riot of color and form that draws the viewer into a world of emotion and sensation. A reinterpretation of the neo-classical masterpiece, ”The Death of Socrates” serves as the conceptual starting point. Recurring images such as skulls and chess pieces, symbols of mortality and strategy, add a layer of depth and introspection to the works.
A highlight of the exhibition is the ground-breaking collaboration between Alex Markwith and Jori Grym, where artificial intelligence is harnessed as a co-creative tool. Witness the harmonious blend of human ingenuity and technological prowess as AI-generated images come to life in the tactile real world. This unprecedented partnership pushes the boundaries of artistic creation, blurring the lines between human and machine creativity.
The exhibition will open with a grand reception on Tuesday, July 11th, from 6:00pm to 8:00pm. This exclusive event provides an opportunity to meet the artist, gain insights into the creative process, and delve deeper into the intricate layers of Markwith’s artistic vision.
We invite art enthusiasts, collectors, and the curious alike to experience this extraordinary exhibition at Galleria Uusi Kipinä. Join us from July 12th to July 30th as we embark on a journey through Alex Markwith’s diverse artistic world, where tradition and innovation collide, and imagination knows no bounds.
”Confluence: Synthetic Visions”
Galleria Uusi Kipinä tarjoaa poikkeuksellisen näyttelyn, jossa nähdään näkemyksellisiä sekatekniikan maalauksia Alex Markwithilta. Maalaukset on luotu käyttämällä mullistavaa iteratiivista tekoälyprosessia, joka on luotu yhteistyössä käyttäytymisstrategi ja tutkija Jori Grymin kanssa.
Keskustelu tekoälystä pyörii eri teknologioiden ja ihmisosaamisen kilpailun välillä: vievätkö kielimallipohjaiset järjestelmät kuten ChatGPT kirjoittajien työt? Korvaavatko Midjourneyn kaltaiset stabiilidiffuusiojärjestelmät perinteiset kuvataitelijat? Tarvitaanko meitä ihmisiä enää uuden luomiseen?
Markwith ja Grym lähestyvät aihetta eri suunnalta. Samalla tavoin kuin tämän päivän parhaat shakkipelaajat ovat ihmisten tai koneiden sijaan ihmis-kone-tiimejä, jotka hyödyntävät sekä inhimillistä intuitiota että koneellista laskentatehoa, voivat taiteilijatkin Markwithin ja Grymin mukaan luoda taiteen tekijätiimejä. Nekin muodostuvat aivojaan käyttävistä ihmisistä ja erilaisista tekoälyentiteeteistä.
Prosessi alkaa Alex Markwithin alkuperäisistä teoksista, joissa yhdistyvät nykytaiteen erilaiset tekniikat kuten abstrakti maalaus ja kuvanveisto. Nämä taulut analysoi kuvien tarkasteluun luotu tekoäly, joka kuvailee taulut tekstimuotoon. Tekstin taas tulkitsee toinen tekoäly, joka pyrkii kuvauksen perusteella tuottamaan ohjeistuksen kolmannelle, kuvaa tuottavalle tekoälylle. Se luo ohjeistuksen perusteella omia digitaalisia teoksiaan. Nämä digitaaliset teokset puolestaan toimivat pohjana Markwithin seuraaville maalauksille.
Lopputuloksena on täysin originaaleja, ihmiskäsin luotuja veistoksellisia maalauksia. Tämä iteratiivinen ja kehämäinen prosessi on luotu yhteistyössä tutkija Jori Grymin kanssa.
”Confluence: Synthetic Visions” on peloton esimerkki inhimillisen ja koneellisen älyn yhdistämisestä luomistyössä.
ALEX MARKWITH BIO
Alex Markwith is a Helsinki-based visual artist known for his mixed media paintings and sculptures. Merging abstraction, collage and street art influences, Markwith’s current body of work hybridizes his physical, process-oriented approach with digital tools imagery.
Previously based in New York City, Markwith has participated in more than fifty exhibitions worldwide, including solo shows in New York, Houston, Paris and Helsinki. Recent projects include a Copenhagen residency as part of ARTIVAL: Re-Connect and participation in NordArt 2023, Europe’s largest juried exhibition of contemporary art held annually in Büdelsdorf, Germany.
Born 1988, Kinston, PA (USA), Markwith earned his Bachelor of Fine Arts from Rhode Island School of Design (Painting, 2011) and completed the school’s European Honors Program in Rome, Italy. Markwith has received grants from the City of Helsinki and the Arts Promotion Center of Finland (Taike) and is a member of Taidemaalariliitto and Helsinki Artists’ Association. His work is held in numerous private collections and the Museum of Fine Arts, Houston.
JORI GRYM BIO
Jori Grym is a distinguished strategist and researcher, whose expertise lies at the intersection of behavior, economics, and technology. As a behavioral strategist at the Finnish Tax Administration and a researcher of behaviorale economics and experimental philosophy at the Hanken School of Economics, Grym has dedicated his career to unraveling the complex dynamics of human decision- making and judgment.
Grym is no stranger to the public sphere; his insights are frequently sought after, with appearances on the Finnish morning TV science program, ”Jälkikaronkka,” and numerous public lectures under his belt.
Grym’s ongoing exploration of AI-generated images is his first venture into the realm of contemporary art, produced in collaboration with visual artist Alex Markwith. Drawing upon his deep knowledge of new technologies, including AI tools and cryptocurrencies, Grym seeks to examine the influence of these technologies on human perception and judgment, pushing the boundaries of both art and science.
Half’n’half
2023
öljy kankaalle
43cm x 33cm
Emilia Mäkelä – Greenery / Vehryt
Käsittelen teoksissani transfeminiiniä kehoa. Pohjaan maalaukseni ottamiini ns. thirst trap valokuviin. Töissäni omakuva ei liity pelkästään identiteetin rakentamiseen vaan haluun nähdä poseerauksen läpi ja näyttää oma kömpelyyteni sekä epävarmuuteni maalausprosessin kautta.
Näyttelykokonaisuus koostuu kankaalle maalatuista öljyväritöistä.
ORALLEJA NR17
2023
akryyli ja öljy kankaalle
81x65x2cm
Tapio Hirvonen – Pinnan alla
Kuuluin lapsena ”Meren Salaisuudet” -kerhoon, joka toimitti kuukausittain ilmestyvää samannimistä lehteä. Kerho oli ranskalaisen tutkimusmatkailijan Jacques Cousteaun samannimisen merentutkimus -dokumenttisarjan ja Calypso tutkimuslaivan fani- ja oheistuote. Ohjelmasarja ja kerhon lehdet herättivät kiinnostukseni merenalaiseen maailmaan. Akvaario harrastus tuli jäädäkseen yhtenä tärkeänä lisänä vedenalaisen elämän tarkkailuun.
Korallieläimiä on ollut merissä jo 500 miljoonaa vuotta sitten. Korallieläimet jaetaan symmetriatasojen mukaan kahteen alaluokkaan: sulkakoralleihin ja kukkakoralleihin. Kukkakoralleihin kuuluvat myös merivuokot. Korallieläimet muodostavat koralliriutoilla monipuolisen ja rikkaan elinympäristön, jossa lukuisat eliö – ja kalalajit elävät symbioosissa keskenään korallien kanssa. Korallit tarjoavat suojaa monille kalaparville, sekä eliöille, joskin jotkut korallit kuitenkin saalistavat selkärangattomia eläimiä kuten planktonia ja pikkukaloja suulonkeroiden polttiaissoluilla. Korallit elävät joko kovalla alustalla tai liejussa ja hiekassa meren pohjassa. Korallieläimet viihtyvät parhaiten trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Kylmänmeren korallit esiintyvät syvemmässä ja kylmemmässä vedessä.
Ilmaston lämpeneminen uhkaa koralliriuttoja sekä merenpinnan nousun että varsinkin pintaveden lämpötilan nousun kautta. Yksi koralliriuttoja uhkaavista tekijöistä on rantojen ja rantavesien voimakas muokkaaminen ja sen seurauksena syntynyt eroosio. Myös meriveden happamoituminen uhkaa koralliriuttoja.
Koralliriuttojen ennallistamistyötä on alettu tehdä siellä, missä korallit ovat jo alkaneet hävitä ja tulokset ovat osittain lupaavia. Merivesien lämpötila ei saa nousta 3–4 astetta, koska seurauksena on korallien häviäminen ja kuolema.
Tällä näyttelyllä ja näillä seitsemällä koralliaiheisella työlläni haluan tarjota katsojalle mahdollisuuden syventyä töissä esillä olevaan rikkaaseen merenalaiseen väri ja muoto maailmaan, joka lähestyy monin paikoin abstraktia taidetta. Töiden lähdemateriaalina olen käyttänyt kuvapankkien vapaita merenalaisia digi kuvia sekä lisännyt joitakin yksityiskohtia vapaasti mielikuvitusta käyttäen, joten työt eivät esiinny 1:1 tunnistettavina netissä vaan muodostavat oman visuaalisen ja taiteellisen tyylinsä ja ilmeensä.
Näyttelyn myötä toivon katsojan kokevan esteettisen mielihyvän lisäksi merien suojelun tarpeellisuuden ja sen kiireellisyyden ilmastonmuutoksen ollessa vääjäämätön tosiasia. Näyttelyn tarkoitus ei ole jäädä pelkästään esteettiseksi elämykseksi, vaan herättää katsoja ja kokija pohtimaan ilmastonmuutoksen yhtä vakavaa ilmiötä ja muistuttamaan myös meitä lähinnä olevien Itämeren ja sisämaan järvien tilasta ja kunnosta.
Pigmenttivedos
33 x 48 cm
Juuli Kangasniemi – CIRCLE
Näyttelyn teoskokonaisuus koostuu arjessa dokumentoiduista hetkistä sekä osittain ohjatuista muotokuvista taiteilijan tyttärestä. Näyttely tarkastelee äitinä ja tyttärenä olemista. Se pohtii katseen kulkemista kehässä, äidistä tyttäreen ja edelleen tyttärestä äitiin. Tarkastelun ja kuvaamisen kautta syntyy heijastuksia, joiden kautta pyritään ymmärtämään tätä ainutlaatuista sekä monimutkaista sidettä äitien ja tyttärien välillä. Valokuvissa tutkitaan tätä sidettä, jossa tunteet, muistot ja kehittyvät roolit kietoutuvat yhteen. Ympyrä, joka kätkee sisälleen ja jättää ulkopuolelle.
Juuli Kangasniemi on Helsingissä asuva kuvataiteilija. Hän työskentelee tällä hetkellä valokuvan, liikkuvan kuvan ja tekstiilien parissa. Kamera työvälineenä mahdollistaa leikkisyyden ja erilaisten näkökulmien tutkimisen. Viime aikoina hän on teoksissaan tutkinut äiti-tytär-suhdetta, äkillisiä tunteita ja absurdia todellisuutta. Kangasniemi on inspiroitunut herkullisesta sekä runsaan koristeellisesta estetiikasta.
21.6.–9.7.2023: Zen-makers | Anneli Holmstrom | Oona Laitinen | Hanna Kytö
2.7.2023
Zen-makers –
Muina naisina
Näyttelykokonaisuuden muodostavat kolmen graafikon teokset. Puupiirrosta, japaninpaperia, syanotypiaa, lehtikultaa, kasvipainotekniikoita, häviävää laattaa, auringolla valotusta… …monenlaista herkkua tarjolla grafiikan ystäville. Kolme erilaista harmoniaa synnyttää yhden uuden.
Maarit Lipsanen-Rogersin teoksissa tilat aukeavat rauhassa istuskeluun ja mietteliääseen reflektointiin, vastapainoksi vaatimuksille ja lääkkeeksi kiireen hiuduttamalle sisimmälle. Teosten tekninen toteutus löytyy usein ‘entäpä jos’ polkua seuraten, luovan kurittomuuden kautta.
Ritvamarja Rantala kuvaa elämää kauniisti liikkuvan viivan kautta. Hän käsittelee teoksissaan luonnon ihmeitä, arjen tapahtumia ja ihmisten välistä kanssakäymistä. Yltäkylläisen kuvamaailman ja informaatiotulvan keskellä, hän uskoo ajatukseen, että aina ei tarvii huutaa, kuulluksi voi tulla kuiskaten.
Mari Susoa kiehtoo pohjoiset juuret ja animistinen luonnonkatsomus. Luonnossa on jotain voimaa, mitä emme näe. Hän etsii sointia erilaisten jälkien välille ja painaa kokeellisia uniikkeja vedoksia luonnonmateriaalia matriisina käyttäen.
HORSE 100 x 70cm
Anneli Holmstrom
HORSE.MONKEYSHADOW.CLIFF on narratiivinen maalausnäyttely, joka käsittelee tarinankerrontaa, maalaustaidetta ja sitä, miten tarinat auttavat meitä kehystämään kokemuksiamme.
Esillä olevat teokset ovat valikoima vuonna 2021 alkaneesta laajemmasta samannimisestä, yhä kehittyvästä sarjasta. Kuten näyttelyn nimi kertoo, maalaussarja kartoittaa neljä tarinalankaa, jotka näyttelyssä järjestetään ja kudotaan uudelleen uusiksi tarinaketjuiksi. Teossarjassa kiinnitetään erityistä huomiota ”visuaaliseen verkostoon” sekä yksittäisten maalausten sisällä, että koko kuvasarjassa. Toisin kuin tyypillisissä kuvituksissa, näiden maalausten tarinat ovat itseään synnyttäviä, ja kuvamotiivit, hahmot ja maisemat muodostavat jatkuvasti uusia runollisia suhteita.
Kuten satunnainen katkelma kirjasta – tai katkennut unijakso – jokainen maalaus on visuaalinen fragmentti, joka pyrkii laajempaan kertomukseen oman kehyksensä ulkopuolella. Tämä muuttuvuuden tunne ulottuu myös maalausten hahmojen nestemäiseen tilaan, joka voi helposti siirtyä ei-inhimillisestä inhimilliseen muotoon. Toisin kuin lineaarisemmissa tarinoissa, näiden maalausten tarinoita ei ole ankkuroitu keskeisiin päähenkilöihin tai ruumiinmuotoihin – sen sijaan niille on annettu vapaus liikkua vaivattomasti eläimellisten, mineraalisten, kodin esineistön tai orgaanisten muotojen välillä.
Näyttely pyrkii siis tarjoamaan monikerroksisen tarinankerronnan paikan, joka kutsuu katsojan aktiiviseksi lukijaksi kuvien keräämiseen ja yhdistämiseen.
——
Anneli Holmström (s. 1985) on skotlantilais-suomalainen kuvataiteilija, joka asuu tällä hetkellä Pietarsaaressa.
Valmistuttuaan maisteriksi Edinburgh College of Art:sta hän on pitänyt lukuisia yksityis- ja
ryhmänäyttelyitä sekä kotimaissaan Suomessa ja Skotlannissa, että muualla ulkomailla. Hänen taiteellinen ilmaisunsa lähtee liikkeelle maalaustaiteen laajennetusta lähestymistavasta ja yhdistää maalaustaiteellisia menetelmiä veistoksellisiin, performatiivisiin sekä yhteistötaiteellisiin näkökohtiin. Hänen estetiikkansa omaksuu monitulkintaisuuden ja avoimuuden – näkemys, joka luottaa visuaaliseen tarinankerrontaan välineenä artikuloida esisanallisia tunteita ja tietoa.
Näyttelyä ovat tukeneet TAIKE Taiteen edistämiskeskus ja Svenska Kulturfonden.
ENG
HORSE.MONKEYSHADOW.CLIFF is a narrative painting exhibition about storytelling, painting, and how stories help us frame our experience.
The works on show are a selection of a larger evolving series with the same name begun in 2021. As the title of the show indicates, the painting series charts four story threads that within the exhibition are reordered and re-woven to form fresh story chains. Across the series, close attention is paid to the ’visual network’ both within singular paintings and across an image sequence. Unlike in typical illustrations, the stories in these paintings are self-generative with pictorial motifs, characters and landscapes continually re-mined to form new poetic relationships.
Like a random passage from a book – or a broken dream sequence – each painting is a visual fragment that aspires to a larger narrative beyond its own frame. This sense of mutability is likewise extended to the fluid state of the characters in the paintings which can readily shift between non-human and human forms. Unlike in more linear stories, the narratives in these paintings are not anchored by central protagonists or bodily forms – instead they are granted freedom to move effortlessly between animal, mineral, domestic or organic shapes.
What this exhibition therefore aims to offer is a multilayered storytelling site – one that invites the viewer as an active reader in the gathering and bridging of the imagery. The exhibition has been supported by TAIKE, Konstsamfundet and Svenska Kulturfonden.
——
Anneli Holmström (b. 1985) is a Scottish-Finnish visual artist currently living and working in Jakobstad, Finland.
Since graduating with her Masters degree from Edinburgh College of Art in 2009, she has exhibited widely in solo and group exhibitions in both her home countries of Finland and Scotland, and elsewhere abroad. Starting from an expanded painting approach, Anneli’s work often combines painting methods with sculptural, performative and collaborative aspects. Her aesthetics is one which embraces ambiguity and open-endedness – a take that puts faith in visual storytelling as a tool for articulating pre-verbal feeling and knowledge.
The exhibition has been supported by TAIKE, Konstsamfundet and Svenska Kulturfonden.
SVE
HORSE.MONKEYSHADOW.CLIFF är en narrativ måleriserie om berättande målning och hur historier hjälper oss att förstå erfarenheter.
De visade verken i denna show är ett urval av en större och utvecklande serie med samma namn påbörjad år 2021. Som titeln antyder så följer serien fyra berättelsetrådar vilka kan ordnas och vävas igen för varje utställning för att skapa en ny historia. Serien ger speciell uppmärksamhet åt det ’visuella nätverket’ inom enskilda målningar och även tvärs över de olika bildsekvenserna. Till skillnad från typiska illustrationer så är berättelserna i dessa målningar självformande med bildliga motiv, karaktärer och landskap vilka kontinuerligt omarbetas för att skapa nya poetiska sammanhang.
Liksom en lösryckt passage från en bok – eller som ett uppvaknande mitt i en dröm – så representerar varje målning ett isolerat fragment som söker ett större narrativ utöver sitt eget. Denna känsla av föränderlighet är likaså reflekterad i de flytande former som karaktärerna har i målningarna med skiften mellan mänskliga och icke-mänskliga former. I motsats till mera linjära berättelser så är narrativen i dessa målningar inte ankrade av centrala aktörer eller kroppsliga former men har istället frihet att skifta mellan djur, mineral, domestiska föremål och organiska varelser.
Kerttu-Liisa ja tyhjän kulhon mysteeri
öljy kankaalle
27cm x 35cm
2022
Oona Laitinen –
Tyhjien päivien jälkiä
Tyhjien päivien jälkiä on Oona Laitisen näyttelykokonaisuus, joka käsittelee arkisia havaintoja taiteilijan omasta ympäristöstä ja joutenoloa olemisen tapana. Teoksissa näkyy ennen kaikkea odotus ajasta, jossa joutenoloa ei mielletä enää laiskuutena tai välinpitämättömyytenä, vaan erilaisena tapana katsoa ja kokea maailmaan jossa elämme. Teosten aiheita yhdistää arkiset ja dokumentaariset havainnot omasta todellisuudesta sekä ihanne minkään tekemättömyydestä.
Näyttelykokonaisuus on ylistys joutenololle ja kannuste erilaiseen olemisen tapaan yhteiskunnassa, joka arvottaa tuottavuuden, produktiivisuuden ja tehokkuuden ylitse hyvinvoinnin ja levon. Joutenolon voi nähdä ideologisena muutoksena suorittamisen ja burnouttien yhteiskunnassa. Jälki-kapitalistisessa yhteiskunnassa tarvitsemme enemmän ajatuksia levosta ja lempeydestä, sekä minkään tekemättömyydestä. Ajatuksia maailmasta, jota ei hallitsekaan jatkuva kasvu, kuluttaminen ja ihanne ainaisesta produktiivisuudesta oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Tyhjien päivien jälkiä -teossarjan aiheet tulevat läheltä. Teokset ovat täynnä arkisia havaintoja taiteilijan omasta elinpiiristä ja ympäristöstä. Pieniä hetkiä täynnä pysähtymistä ja odotusta. Tyhjien päivien jälkiä on kutsu sinulle kokea kesä ja kokea hetki levätä ja olla. Havaita ja myötäelää dokumentaarisia havaintoja elosta ja taiteilijan omasta elinpiiristä.
Laitinen on Hämeenlinnasta lähtöisin oleva taiteilija, joka asustelee nykyään Tampereella. Laitinen työskentelee erityisesti maalaustaiteen, videon sekä videorunouden parissa. Temaattisesti häntä kiehtoo tällä hetkellä joutenolo, välitilat, lapsuuden ja kasvamisen kysymykset suhteessa luokkaan sekä juurettomuuden kokemukset. Laitisen työskentelyä leimaa kokeileminen, värit, leikki ja lempeys.
Rainbow road to the other side
2023
Hanna Kytö –
Rainbow road to the other side
Hanna Kytö yhdistää taiteellisessa työssään tarinallisuuden ja maalauksen. Hänen työskentelynsä runkona on fiktiivinen tarina naisesta, joka lähtee kotoa maailmalle ja joutuu avaruusaluksen kaappaamaksi.
Käsillä olevassa näyttelyssä “Rainbow road to the other side” seuraamme päähenkilön matkaa läpi metsikön kohti h-hetkeä. Näyttelyssä taiteilija pilotoi sarjakuvaa maalausten rinnalla alleviivatakseen maalaustensa ja fiktiivisen tarinan yhteenkuulumista.
Avaruusalus jää vielä näkemättä tällä kertaa. Sitä joudumme odottamaan Kuvan Kevääseen 2024*.
Tarina
Tarinan alussa nainen on jumissa kotonaan. Koti on luonteeltaan ennen kaikkea henkinen vankila. Huoneessa, josta tarina alkaa, ei ole ikkunan ikkunaa. Nainen istuu puhelinpöydän ääressä odottaen kenties puhelua joltakulta. Hän haaveilee ulos lähtemisestä, mutta puntaroi ja empii vaihtoehtojaan. Odottamatta – kuin vastaukseksi hänen kysymykseensä – halki ulottuvuuksien lentää häntä kohti Amorin nuoli. Se osuu naista kaulaan ja hän horjahtaa sen vaikutuksesta pois penkiltään. Amorin nuolen rohkaisemana hän pakkaa laukkunsa ja lähtee ulos asunnostaan maailmalle.
Myöhemmin ulkomaailmassa, hän kävelee kaupungilla, mutta hän tuntee jonkin kutsuvan. Se ei ole kukaan, mutta se on jokin, mikä kutsuu häntä. Hän lähtee kaupungilta kävelemään kohti puistikkoa ja puiston läpi hän kulkee taskulamppu kädessään kohti metsää. Hän kulkee metsän halki. Metsä koostuu havupuista ja siellä täällä on muutama lehtipuu. Maasto on sammaleinen ja kohtuu helppo kulkuinen. Polulla on muutamia kiviä ja maasto muuttuu heinikoksi. Nainen kävelee niin kauan, että päivä kääntyy illaksi. Hämärän tultua taivaalta lentää avaruusalus naisen eteen. Se kaappaa hänet mukaansa.
Avaruudessa nainen uudelleen kootaan ja hänestä rakennetaan salaiselle palvelulle agentti. Hän päätyy moniin eeppisiin seikkailuihin ja löytää uusia ystäviä. Lopulta hän palaa takaisin maahan, kun hänen työtehtävänsä salaisessa palvelussa tulee päätökseensä.
31.5.–18.6.2023: Kaiju Haanpää / Valentina Bravo / Tuisku Ojanperä / Kimmo Ylönen
30.5.2023
Iso kala
2022
tekstiilikollaasi
85 x 131 cm
Kaiju Haanpää –
Näkijät
Kaiju Haanpää on Vihdin Huhmarissa asuva tekstiilitaiteilija. Koulutukseltaan hän on taidemaalari ja TaM, jota kangas jo opiskeluaikoina alkoi viedä mukanaan. Haanpää rakentaa tekstiilikollaasinsa silkistä pala palalta, kerros kerrokselta, intuitiivisesti ja vapaasti. Näyttelyssä olevien töiden lähtökohtia ja teemoja ovat luovuus, taiteilijuus ja yksinäisyys. Taiteilija toivoo, että teosten tarinallisuus, tutut kuvasymbolit ja kuvakerronnan runsaus vetoavat sekä katsojan aisteihin että tunteisiin ja houkuttelevat kiireettömään, intiimiin vuoropuheluun teoksen kanssa. ”Toivon myös, että teokseni koetaan kauniiksi ja lisäävät hyvää oloa, sillä mielestäni eräs taiteen merkittävistä tehtävistä on voimistaa, eheyttää ja tarjota mahdollisuus lumoutua.”
Esantiagodechile
yksityiskohta teoksesta
Valentina Bravo
Valentina Bravo is an artist currently specializing in the production of images using oil painting and mixed media techniques. Her artistic approach challenges the conventional perception of oil painting as a noble practice by incorporating unconventional materials such as industrial enamel into her work. By doing so, Bravo presents a unique blend of oil paint and enamel that not only challenges artistic norms but also creates a humorous and thought-provoking depiction of mid-aged men and personal experiences from her own life.
Bravo’s artistic practice revolves around the playful yet provocative representation of men. Through her paintings, she aims to critique societal expectations and norms surrounding masculinity. Her use of humor serves as a tool to subvert social conventions and initiate discussions about cultural phenomena that often remain unexamined in collective consciousness. By embracing elements of caricature, gags, and simplicity, Bravo disrupts formal and art historical conventions, further reinforcing her conceptual explorations in each body of work.
Among the various themes present in Bravo’s imagery, she frequently draws inspiration from Chilean culture, literature, and popular culture. Her artworks serve as a reflection and commentary on these subjects, offering viewers a fresh perspective and inviting them to engage with these aspects of society in new ways.
Valentina Bravo’s work has been displayed, with exhibitions held in Chile, Finland, the United Kingdom, and The Netherlands.
Nimeämätön
2023
70 x 88 cm
Tuisku Ojanperä –
Olen tulessa
(Lista uimapaikoista: Osa 1)
Olen kiinnostunut sumeasta ajatuksesta, jossa yhdistyvät muutos, menetetyt yhteydet niin itseen, ympäristöön kuin muihin, sekä uuden paikan ja muodon löytäminen. Peilaan näitä teemoja kesäisin uintiretkilläni kerättyyn materiaaliin, jossa toistuvat luonnosta lainatut vertauskuvat.
Erityisesti minua kiinnostaa vesi. Se näyttäytyy minulle elementtinä, joka pystyy muuttamaan olomuotoaan esim. Jääksi tai höyryksi ja silti säilyttämään itsessään jonkinlaisen tutun ytimen. Vedessä minua kiehtoo myös siihen yhdistyvät sanat kuten ajelehtiminen, haihtuminen, sulaminen ja kuohuminen.
“Olen tulessa” on ensimmäinen osa laajemmasta “Lista uimapaikoista:” kokonaisuudesta ja se tarkastelee kuohuntaa.
//
Tuisku Ojanperä on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Vuonna 2020 hän valmistui Turun AMK:n Taideakatemian valokuvataiteen koulutusohjelmasta. Ojanperän teoksensa ammentavat autofiktiivisestä materiaalista, kuten teksteistä, valokuvista, videoista ja niiden ääniraidoista. Oleellisessa osassa hänen työskentelyään on materiaalin kerääminen silloin, kun sen käyttötarkoitusta ei vielä tiedetä.
Kuiva
2022
sekatekniikka
Kimmo Ylönen –
Katovuodet
Metsän pohjalta kerätystä, kierrätetystä ja ikkunalaudalla kuivatusta materiaalista ylöspantu näyttelykokonaisuus, joka tarkastelee muuttuvaa luontoa tuttujen ja läheisten lajien kautta.
Suomeksi kutsutulla maapallon alueella erittäin uhanalaisten lintulajien listalta löytyvät muiden muassa terva, törmä-ja räystäspääsky, arkinen varpunen ja saariston asukkaalle erityisen rakas haahka. Toisaalta samalla alueella liikkuu koko joukko lajeja, jotka ovat väärässä paikassa, vaikka Laukon kartanon mailta luontoon levinnyt valkohäntäpeura sitä tuskin itse ymmärtää.
Metsästäjä-keräilijä, maanviljelijä ja teollisuusjohtaja ovat kaikki ihmisiä ja tuppaavat tekemään oman navan näkökulmasta hyödyllisiä, mutta usein valitettavan lyhytnäköisiä ratkaisuja. Ihminen on puuttunut nopeasti hitaisiin prosesseihin. Osaammeko korjata jälkemme vai kaivammeko aina vaan syvemmän kuopan? Kehittyvä teknologia voi tarjota uskomattomia ratkaisuja uskomattoman nopeasti, mutta ratkaisujen tulisi kunnioittaa miljardien vuosien ikäistä maapallojärjestelmää toisiinsa kytkeytyneiden vaikutusketjujen ja aikaperspektiivien palapelinä.
Kimmo Ylönen (syntynyt Ylöjärvellä 1970) valmistui taidemaalariksi Kankaanpään taidekoulusta 1996. Seuraavana keväänä hän muutti Norrskatan saareen Paraisille. Ylönen ryhtyi veistämään puuta. Myöhemmin tulivat mukaan muut luonnon- ja kierrätysmateriaalit neulasista räsymattoihin. Ylönen rakentaa kokonaista metsää ja puista maailmankaikkeutta. Puisen härän taakaksi hän on lastannut pahvijerusalemin.
Matkan varrella tekeminen on ottanut odottamattomiakin muotoja. Ylönen on muun muassa paistanut neljä metriä leveän leivän, muuttanut Turun kaupunkiliikenteen bussin nelipyöräiseksi vatupassiksi ja kävellyt kotiovelta Rovaniemelle taidetta rakentaen.
Utopias Lahti 11.5.–28.5.2023
14.5.2023
The Temporary Bookshelf
Kulma –
The Temporay Bookshelf
Participants:
Bokeh, Bored Wolves, Khaos Publishing, Kontur, LAB institute of design students, Lugemik, Anni-Anett Liik, Krasimir Jovanovič Hyvärinen, Luukas Pollari, Tuulia Kivistö, Ulriika Hyry, Photobooks From Finland, EiM,K!, Rab-Rab Press, UTU Press, Dániel Szalai, TEXST Press, Tutkijaliitto.
!MORE BOOKS/ don’t miss the Seasonal Book Launches too!
Celebrate with us more than 14 new releases: hot off the press
-Bourgeois with a Heart: The Class Suicide of Hjalmar Linder, Rab-rab Press.
-Everything Is a Projection, Sheung Yiu, published by Eriskay Connection.
-Hem, Misa Asanuma, published by Bored Wolves.
-Hardtail Harvest, Sara Dian, published by Bored Wolves.
-Bedhead, Eleonora Marton, published by Bored Wolves.
-Tapetointi, Mikko Lehtonen, published by Bokeh editions.
-Duh nuh huh, Pentti Otto Koskinen, published by Bokeh editions.
-Dies Irae, Ilkka Sariola, published published by Bokeh editions.
-Grey Mélange, Aura Saarikoski, published by Khaos Publishing.
-Saint Blanc, Natalia Kopkina, published by I am not Publishing.
-The weekend shall be warm and sunny, Ulla Kokki.
-Multipöly, Arja Karhumaa and Maarit Mustonen.
-DIM, Tanja Koljonen.
-Elämä ei ole sarja kohtauksia, sitä ei voi leikata niin kuin elokuvaa, Ilmari Pylvänäinen, published by UTU Press.
On Saturday 20th, 18.00->20/22:00
With special food delivery by @k0ira1
!TALKS ABOUT BOOKS/ Panels of discussion
Join us for the 4 panel of discussions related to publishing and its practices:
Saturday 20th of May
13:00-13:30
Rab-Rab Press, ”Bourgeois with a Heart: The Class Suicide of Hjalmar Linder”. – a talk about Rab-Rab Press newest release.
Minna Henriksson and Helen Korpak will be presenting Rab-Rab Press newest release ”Bourgeois with a Heart: The Class Suicide of Hjalmar Linder”.
”Bourgeois With a Heart” is a book about once Finland’s richest person Hjalmar Linder’s text ”Enough with Bloodbaths” written in 1918, opposing the inhuman White Terror after the Civil War.
The book presents an English language translation of ”Enough with Bloodbaths”, along with additions of other literature dating from the same period that mirror the text. In addition, the book is further contextualised by Minna Henriksson, who wrote an introduction and a glossary of terms that resuscitate this forgotten historical moment of class confrontation. Illustrated with paper cuttings, the story of Linder is effectively echoed in the afterword written by Helen Korpak.
The book is designed by Ott Kagovere.
Bourgeois with a Heart: The Class Suicide of Hjalmar Linder, Rab-Rab Press, is part of The Temporary Bookshelf Seasonal Book Launches event.
14:00-14:30
Translating the everyday to the medium of a photobook – a panel of discussion with Sheung Yiu, Sari Soininen, Daniel Szalai
In a panel discussion the artists Sari Soininen, Daniel Szalai and Sheung Yiu will discuss different forms of artistic research in relation to the book form. All of the artists have recently published books together with the Dutch publishing house Eriskay Connection. The talk will touch on themes of translating material to the medium of the photobook and the potential impact of the book form. The talk is moderated by the artistic director of Utopias Lahti Henri Airo.
Daniel Szalai’s work ”Novogen” is also a part of the festivals ”Pako/Getaway” exhibition.
Sunday 21st of May
13:00-13:30
Publishing support – a panel discussion on publishing in Finland
Photobooks From Finland (PBFF) invites guests Paola Jalili (Ei Mainoksia, Kiitos!), Ilmari Pylvänäinen (guest artist) and Ninni West (Photobook Club Helsinki) to discuss the practice of small-scale publishing in Finland, related support structures, opportunities as well as needs for further improving artists’ and cultural workers’ standard of living/working. The discussion is moderated by Tuure Leppänen (PBFF) and will feature a short Q&A session in the end.
14:00-14:30
Anya Tsaruk and Katya Lesiv
“Mother Land” – a talk about Anya Tsaruk’s upcoming photobook “Mother Land”, in collaboration with Katya Lesiv.
Ukrainian artists Anya Tsaruk and Katya Lesiv have worked together on the photobook dummy for Tsaruk’s “Mother Land”’s project. Together they will present the newly finished dummy and discuss the role of the artist book in their practices. The talk is moderated by Henri Airo, the artistic director of Utopias Lahti.
”Mother Land” is part of the festivals ”Pako/Getaway” exhibition.
This event is free of charge.
Photofuss -ryhmä / Photofuss group
Portaali / Portal
Kenno –
Photofuss -ryhmä / Photofuss group
Portaali / Portal
FI
“Yksi ovi aukeaa ja toinen sulkeutuu. Menneen muiston paluu tai kokemus jostain uudesta. Mahdollisuus astua toisiin ulottuvuuksiin väreilee kaikkialla ympärillämme, taivaalla, ilmassa. Nämä portaalit vievät meidät toiseen aikaan, uusiin maailmoihin, menneeseen ja tulevaan.”
“Portaali / Portal” on Suomen Valokuvataiteen museon Photofuss-ryhmän näyttely, jossa tilaan suunniteltu installaatioteos tuo yhteen kymmenen nuoren Suomessa toimivan valokuvaajan viimeaikaisia töitä. Näyttely on tuotettu festivaalin kiertotalousmallia noudattaen ja näyttelyä varten toteutettu teos on vedostettu Lehtisepät-sanomalehtipainon ylijäämäpaperille.
Photofuss-ryhmä on Suomen valokuvataiteen museon nuorten ryhmä, joka kokoontuu noin kahden viikon välein. Ryhmä tarjoaa valokuvataiteesta kiinnostuneille yhteisön ja ohjatun ympäristön projektien toteuttamiseen. Ryhmän vuosittaiseen ohjelmaan kuuluu mm. näyttelyvierailuja, taiteilijatapaamisia, ryhmänäyttelyn suunnittelua sekä sivuprojektina oman valokuvalehden toteutus.
Taiteilijat:
Anastasija Kuzmina, Daryna Taushan, Emilia Rautio, Joona Möttö, Jenni Sundqvist, Karun Verma, Oona Aleksia, Rita Topaloglu, Tuukka Jaromaa, Yu Yue
EN
“𝘖𝘯𝘦 𝘥𝘰𝘰𝘳 𝘰𝘱𝘦𝘯𝘴 𝘢𝘯𝘥 𝘢𝘯𝘰𝘵𝘩𝘦𝘳 𝘰𝘯𝘦 𝘤𝘭𝘰𝘴𝘦𝘴. 𝘙𝘦𝘴𝘶𝘳𝘳𝘦𝘤𝘵𝘪𝘰𝘯 𝘰𝘧 𝘢 𝘮𝘦𝘮𝘰𝘳𝘺 𝘧𝘳𝘰𝘮 𝘵𝘩𝘦 𝘱𝘢𝘴𝘵 𝘰𝘳 𝘯𝘦𝘸𝘦𝘹𝘱𝘦𝘳𝘪𝘦𝘯𝘤𝘦. 𝘐𝘯 𝘵𝘩𝘦 𝘴𝘬𝘺, 𝘪𝘯 𝘵𝘩𝘦 𝘢𝘪𝘳 𝘢𝘯𝘥 𝘦𝘷𝘦𝘳𝘺𝘸𝘩𝘦𝘳𝘦 𝘢𝘳𝘰𝘶𝘯𝘥 𝘶𝘴 𝘵𝘩𝘦 𝘰𝘱𝘱𝘰𝘳𝘵𝘶𝘯𝘪𝘵𝘺 𝘵𝘰 𝘦𝘯𝘵𝘦𝘳 𝘰𝘵𝘩𝘦𝘳𝘥𝘪𝘮𝘦𝘯𝘴𝘪𝘰𝘯𝘴 𝘳𝘪𝘴𝘦𝘴. 𝘛𝘩𝘦𝘴𝘦 𝘱𝘰𝘳𝘵𝘢𝘭𝘴 𝘢𝘳𝘦 𝘩𝘦𝘳𝘦 𝘧𝘰𝘳 𝘶𝘴 𝘵𝘰 𝘦𝘹𝘱𝘦𝘳𝘪𝘦𝘯𝘤𝘦 𝘵𝘪𝘮𝘦 𝘴𝘩𝘪𝘧𝘵𝘴, 𝘯𝘦𝘸 𝘸𝘰𝘳𝘭𝘥𝘴, 𝘱𝘢𝘴𝘵 𝘢𝘯𝘥 𝘵𝘩𝘦𝘧𝘶𝘵𝘶𝘳𝘦.”
“Portaali / Portal” is a group exhibition by The Photofuss group of The Finnish Museum of Photography. The spatial installation piece designed into the exhibition space brings together visual thoughts from 10 young Finland-based artists. The large artwork produced for the exhibition is constructed along the festival’s circular economy model. The main building material for the installation consists of surplus newsprint paper from a local offset printing house.
Photofuss is the Finnish Museum of Photographys in-house collective of young artists. The group was formed to provide rising talents with the opportunity to carry out photo-cultural activities in a collaborative environment. The group meets every two weeks and their yearly curriculum consists of a group exhibition, studio and exhibition visits and producing a photo-magazine project.
Artists:
Anastasija Kuzmina, Daryna Taushan, Emilia Rautio, Joona Möttö, Jenni Sundqvist, Karun Verma, Oona Aleksia, Rita Topaloglu, Tuukka Jaromaa, Yu Yue
Kuvataidelukio Gaudian, Lahden kansanopiston ja
kuvataidekoulu Taikan opiskelijat
Imagined Realities
Kymi –
Kuvataidelukio Gaudian, Lahden kansanopiston ja
kuvataidekoulu Taikan opiskelijat
Imagined Realities
FI
Imagined Realities -näyttelykokonaisuus on rakentunut osana Utopias Lahti 2023 –festivaalin työpajayhteistyötä kolmen lahtelaisen kuvataideoppilaitoksen kanssa: kuvataidelukio Gaudia, Vapaan akatemia ja kuvataidekoulu Taika.
Kokonaisuus kuljettaa kävijän keskelle muutosta. Mitä muutos on? Miltä se näyttää, maistuu tai haisee? Missä muutos näkyy? Ja ketä muutokseen kuuluu? Näyttelyssä esillä olevat teokset ovat syntyneet syanotypia-työpajoissa kevään 2023 aikana.
Syanotypia on 1800-luvulta peräisin oleva valokuvan vedostustekniikka, jossa kemioiden ja UV-valon yhteisvaikutuksella kuva siirtyy valkoviivaisena siniselle taustalle. Keväällä 2023 pidetyissä työpajoissa Gaudian, Vapaa akatemian ja Taikan opiskelijat ovat pohtineet muutosta omassa lähiympäristössään. Kokeellisen vedostusprosessin myötä niin dystooppisten kuin utopististenkin tulkintojen kuvat pyrkivät rakentamään näkymää muutoksesta, sen tämänhetkisestä olemuksesta, tulevasta ja menneestä.
Työpajojen ohjaajina ovat toimineet taidekasvattaja Valtteri Heinonen ja valokuvaaja Josh Cockroft sekä luokkien omat opettajat Eeva Kirilin-Helenius, Taina Laakkonen ja Leena Valtonen. Näyttelyn teokset on vedostettu Painovoima ry:n tuottamalle kiertotalouspaperille ja kokonaisuus on toteutettu Minela Säätiön tuella.
Taiteilijat:
Jesse Hiltunen, Anna Korteniemi, Elisa Korvenoja, Terhi Liukkonen, Sana Ruohola, Martine Lammento, Marks Blagodatskis, Daria Grigorova,
Nella Halmeenmaa, Antto Hartikainen, Nea Harviainen, Venni Helin, Laura Kamotskin, Anniina Karjalainen, Neea Kauppinen, Sofia Kemppainen, Moona Koski, Inka Kyrö, Elina Kyyhkynen, Hartti Könönen, Roosa Laitinen, Teresa Leskinen, Simo Lukkarinen, Sara Mäyrä, Noora Niemelä, Aino Niinistö, Emilia Niskanen, Mikael Niukkanen, Paola Pelkonen, Pirre Ruuskanen, Ellen Salokorpi, Ella Suominen, Venla Suominen, Anni Tella, Aino Veijanen, Liinu Virolainen, Sofia Vironen, Aleksis Voskresenskiy, Emira Zhugri, Helinä Ahonen, Aurelia Enonkoski,
Niklas Hagström, Sofia Hyttinen, Maria Juutilainen, Elli Kaunissalo, Inka Kauppinen, Valtti Kivekäs, Senni Oksanen ja Pipsa Suursalmi.
EN
Imagined Realities –exhibition has been built as a part of the Utopias Lahti 2023 festival’s workshop collaboration with three visual arts schools in Lahti: Visual Art High School Gaudia, Lahti Folk High School Vapaa Akatemia and Visual Arts School Taika.
The exhibition brings the visitor to the centre of change. What is change? How does it look, taste or smell? Where can the change be seen, and who is a part of the change? The works in the exhibition were created in cyanotype workshops during the spring of 2023.
Cyanotype is a photo printing technique from the 19th century, where with the effect of UV light on chemical coated paper, an image is transferred as a white line onto a blue background. In the workshops held in the spring of 2023, the students of Gaudia, Vapaa Akatemia and Taika have considered and discussed about the change happening in their own surroundings and environment. With the experimental printing process, the images of both dystopian and utopian interpretations aim to build a view of change, its current essence, future and past.
The workshops were held by arts educator Valtteri Heinonen and photographer Joshua Cockroft with the classes own teachers Eeva Kirilin-Helenius, Taina Laakkonen and Leena Valtonen. The works in the exhibition have been printed on circular economy paper produced by Painovoima ry and the workshops were supported by Minela Foundation.
Artists:
Jesse Hiltunen, Anna Korteniemi, Elisa Korvenoja, Terhi Liukkonen, Sana Ruohola, Martine Lammento, Marks Blagodatskis, Daria Grigorova,
Nella Halmeenmaa, Antto Hartikainen, Nea Harviainen, Venni Helin, Laura Kamotskin, Anniina Karjalainen, Neea Kauppinen, Sofia Kemppainen, Moona Koski, Inka Kyrö, Elina Kyyhkynen, Hartti Könönen, Roosa Laitinen, Teresa Leskinen, Simo Lukkarinen, Sara Mäyrä, Noora Niemelä, Aino Niinistö, Emilia Niskanen, Mikael Niukkanen, Paola Pelkonen, Pirre Ruuskanen, Ellen Salokorpi, Ella Suominen, Venla Suominen, Anni Tella, Aino Veijanen, Liinu Virolainen, Sofia Vironen, Aleksis Voskresenskiy, Emira Zhugri, Helinä Ahonen, Aurelia Enonkoski, Niklas Hagström, Sofia Hyttinen, Maria Juutilainen, Elli Kaunissalo, Inka Kauppinen, Valtti Kivekäs, Senni Oksanen ja Pipsa Suursalmi.
19.4.–7.5.2023 Heini Matveinen / Espoon Taiteilijakilta ry / Maria Viirros
17.4.2023
817A599
2023
akvarelli paperille
45 x 70 cm
Heini Matveinen –
Reunahuomioita II
Näyttelyssä on maalauksia ja kangasmateriaalista valmistettuja tilallisia teoksia. Akvarellien lähtökohtana ovat luonnon eristämät sähkökaapit, joissa tägikerrostumat käyvät kilpailua huomiosta etualan kasvien ja lumikinosten kanssa. Sähkökaapit osana infrastruktuuria toimivat luonnon ja kulttuurin vuoropuhelun alustana.
Maalaukset ovat yritys dokumentoida reunamille jäävää paikallishistoriaa, jossa rinnastuu pientareiden villi mikroluonto ja ihmisen jättämät merkit. Toisaalta, tallentamisen ele on lähinnä viitteellinen, sillä maalaamisen prosessi kerrostaa näkyväksi lähinnä kuilua todellisuuden ja sen tulkinnan välillä.
Teoksiani luonnehtii tilapäisyys, ajallinen muuntuminen sekä merkkien ja merkitysten kerrostuminen ja tiivistyminen tulkittavuuden äärirajoille. Työskentelyni vaikuttimia ovat satunnaiset löydökset sekä julkisen ja yksityisen rajankäynti.
Heini Matveinen
Rikottu kaava
2023
akryyli paperille
120 x 124 cm
Espoon Taiteilijakilta ry –
Kaava
Onko onnistuneeseen taideteokseen olemassa takuuvarmaa kaavaa tai reseptiä? Millaiset tekijät ohjaavat toimintaamme ja näyttäytyvät ulospäin tietynlaisten kaavojen seuraamisena? Miten paljon meillä on ylipäätään sananvaltaa ja mahdollisuuksia rikkoa omiin toimintatapoihimme vakiintuneita kaavoja ja muotteja? Tapahtuuko kaavan rikkominenkin lopulta aina saman kaavan mukaan?
Taiteellisessa prosessissa kaava voi olla kaksijakoinen. Taiteessa, ehkä myös muussakin ihmisten välillä olevassa, se on sekä tärkeä alusta että mahdollisuus jonkin uuden muodostumiselle. Kaava voi olla ohjenuora, maneeri, tuottaa turvallisuuden tunteen tai toisaalta muodostaa esimerkiksi normeja. Vastakohtana kaavalle voi nähdä kaaoksen. Milloin kaava muuttuu tai menettää tunnistettavuutensa? Onko kaava jotakin, mikä vie eteenpäin vai este kehitykselle?
Näyttely on 16 taiteilijan paperisista teoksista koostuva kokonaisuus. Taiteilijat ovat lähestyneet teemaa käyttämällä lähtökohtana arkista A4-kokoista paperia, mikä korostaa toteutuksessa kaavamaisuutta. Lopputuloksena on lukuisista yksittäisistä teoksista muodostuva yhteis-installaatio.
Näyttelyn taiteilijat:
Sanna Juujärvi-Bremer
Nina Forsman
Maarit Hedman
Pekka Kaikkonen
Krista Kortelainen
Carita Maury
Antti Minkkinen
Raúl Mejía Moreno
Anne Ovaska
Kari Puikkonen
Svetlana Ruoho
Topi Ruotsalainen
Saila Saranpää
Elina Tammiranta-Summa
Andrzej Tarasiuk
Noora Ylipieti
Espoon Taiteilijakilta ry on vuonna 2009 perustettu espoolaisten ammattitaiteilijoiden yhdistys, joka järjestää taidenäyttelyitä, seminaareja sekä muuta kuvataiteeseen liittyvää toimintaa Espoossa sekä Espoon ulkopuolella. Taiteilijakiltaan kuuluu 50 jäsentä.
www.espoontaiteilijakilta.fi www.espoontaiteilijakilta.wordpress.com www.instagram.com/espoontaiteilijakilta/ www.facebook.com/espoontaiteilijakilta
Overload
2021
serigrafia
21 x 33 cm
Maria Viirros –
Teknoaika
Prosessi tässä näyttelyssä esittämilleni töille syttyi siivotessani työhuonettani Oslossa viime talvena, jolloin yritin vältellä paluuta taiteen tekemisen ääreen. Akuutin pandemiakauden jälkeen vanhat rutiinit, ideat ja työskentelytavat tuntuivat nihkeiltä ja pirstaloituneilta arjen muutosten myllerryksessä. Samalla takaraivossa poltteli tuleva vuosi, jonka aikana tarkoitukseni oli matkustaa ja työskennellä ympäri Eurooppaa.
Raivatessani tilaa osuin laatikostoon, jossa säilytin silkkipainoa varten tarvittavia valotuskalvoja, jotka olin säästänyt aiemmista teosprojekteistani. Kalvot toimivat silkkipainossa siirtovälineenä, aihiona, jonka kautta painettava kuva kääntyy työvaiheesta toiseen. Työhuoneen lokerikon kalvoilla oli tallennettuna suuri osa aikaisemman taiteellisen tuotantoni alkumateriaaleista; luonnoksia, arkistovalokuvia Suomen sodista, puhtaan mekaanisia rasterikokeiluja, digitalisoituja röntgenkuvia Oslon yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tietopankista, magneettikuvia Helsingin lastensairaalasta… Sekalainen kokoelma kuvastoa, joka oli ehkä noin kolmen viime vuoden ajan ollut työskentelyni ytimessä.
Selatessani materiaalia, havahduin turhautuneisuuteeni tilannetta kohtaan; sormeni paloivat halusta päästä takaisin painoprosessin ääreen, mutta yhteys siihen, mikä aiemmin oli ollut tärkeää, oli katkennut. Menneisyys, ja vanhojen projektieni sisuskalut olivat irvokkaasti levällään läjässä, jonka olisin kaikkein mieluiten nakannut kierrätyslaatikkoon, pois silmistä. Muistan ajatelleeni, että haluan repiä koko roskan kappaleiksi – ja niin teinkin, tavallaan. Aloin viiltämään kalvoja suikaleiksi skalpelliveitsellä.
Silpomistyöni tultua loppuun, alkuperäisiä kuvia ei voinut enää tunnistaa. Järjestin palaset geometrisiin sommitelmiin, ja valitsin painoväreikseni CMYK-standardin – neljään sävyyn perustuvan paletin, jonka avulla voi painomekaanisen teorian mukaan valmistaa kaikki mahdolliset silmin havaittavat värisävyt. Vedostin kerroksia kerrosten päälle, ja pian muutosprosessista alkoi syntyä jotain uutta ja tunnistamatonta, mutta ennen kaikkea – raikasta. Tämä prosessi on seurannut mukanani läpi vuoden tapahtumien, ja työskentelyni kohti tätä näyttelyä, ja se toistuu kokonaan tai osittain jokaisessa teoksessa.
Taidegrafiikan ominaispiirteisiin kuuluu toisto. Yhdestä kuvasta voi valmistaa useita eri versioita, se voidaan vedostaa uudelleen lähes loputtomiin – vedostamisakti on verrannollinen uuden syntymiseen. Näyttelyäni voikin tarkastella näkökulmasta, jossa taiteellinen ilmaisu perustuu ‘hajota ja hallitse’- taktiikkaan. Tarve sietämättömän arkistoidun mediasisällön muovaamiseen kiertyy uutisahdistukseen, joka ilmiönä koskettaa suurta osaa internet-aikakauden väestöä. Halu kääntää katseensa pois alati kasautuvista globaaleista kriisiotsikoista on inhimillinen, mutta epämiellyttävät aiheet on kuitenkin kohdattava.
Jos kuvailisin näyttelyn teemaa yhdellä sanalla, se olisi ‘toiveikkuus’. Vaikka teosten taustalla häilyy kriisejä, ylisukupolvista surua ja epätietoa maailman poliittisesta tilanteesta, sanoma on kuitenkin yksinkertainen: jokaiseen ongelmaan löytyy ratkaisu, jos sen jakaa ensin pienempiin palasiin.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus sekä Nordic Culture Point.
