Jarmo Koponen / Olivia Viitakangas & Ilmari Pylvänäinen / Lila Vainikka / Lotta-Lucia Laine

Jarmo Koponen – Puupiirroksia

Etsin taiteesta haasteita ja yllätyksiä. Ne ovat olleet lähtökohta myös tämän näyttelyehdotuksen suurikokoisten töiden tekoon. Siirtyminen pienistä puupiirroksista suuriin on vaatinut työprosessin uudelleen ajattelua. Puupiirroksen monet tekovaiheet ja ekspressiivinen tapani kaivertaa puuta taas takaavat, että täsmällistä lopputulosta on aina mahdoton ennustaa.

Tämä yllätyselementti on pitänyt yllä kiinnostukseni grafiikan menetelmiin. Samalla olen siirtynyt tekemään vedoksia, jotka usein poikkeavat toisistaan perinteisistä grafiikan tavoista poiketen. Jokainen versio on oma työnsä. Painopiste ei ole yrittää kontrolloida lopputulosta, vaan antaa materiaalien ja teko prosessin jättää jälkensä lopullisiin vedoksiin. Maalauksen yhdistäminen teoksiin on luonteva jatke tälle kehitykselle.

Vaikka olen kuvannut näissä töissä ihmisiä lähipiiristäni muotokuvan omaisesti, olen kiinnostunut ihmiskasvojen esittämisestä yleisesti puupiirroksen keinoin. Teoksen edistyessä painopiste siirtyy näköisyydestä mahdollisimman monipuolisen painojäljen luomiseen. Suuri koko runsaine yksityiskohtineen avaa mahdollisuuksia eri etäisyyksiltä teosten joko figuratiiviseen tai abstraktiin tulkintaan.

Olivia Viitakangas ja Ilmari Pylvänäinen – Voikkari

Lahden Valokuvataide ry:n vuoden ensimmäinen kutsunäyttely on Ilmari Pylvänäisen ja Olivia Viitakankaan yhteisnäyttely Voikkari.

Pylvänäinen työskentelee valokuvan, taidegrafiikan, pienjulkaisujen sekä kuvanveiston parissa. Hän tutkii töissään taide-esineen käsitystä, olemusta ja sen muuntumista. Viitakankaan ilmaisussa yhdistyvät ympäristöstä valittujen esineiden käyttäminen, digitaalinen työskentely ja maalauksen keinot. Molemmat taiteilijat ovat valmistuneet LAB Muotoiluinstituutin valokuvauksen osastolta, ja opiskelevat nyt Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

Lila Vainikka
Hug, 2023
öljy kankaalle
100 x 100cm

Lila Vainikka – Jälkikuva

Jälkikuva on viides yksityisnäyttelyni. Näyttely koostuu öljymaalauksista. Työskentelyäni ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus sekä Paulon Säätiö.

Lähestyn jälkikuvaa sekä visuaalisena yllykkeenä, että uudelleen käsittelyn metaforana. Jälkikuva muodostuu, kun katsoo kohti voimakasta visuaalista ärsykettä. Kun sitten kääntää katseen toisaalle, välkkyy silmissä jälkikuva. Jälkikuva ei ole toisinto tai kopio, vaan muuntunut versio nähdystä. Jälkikuvan tematiikassa on yhtäläisyyksiä muistoon. Muisto muodostuu tapahtumasta, jossa on jotain merkityksellistä, kaikki asiat eivät jää muistoiksi. Muistot eivät kuitenkaan ole siisti arkisto. Aivot käsittelevät muistoja poistaen niistä osia ja muovaten niitä, aika vaikuttaa sekä muistoihin, että myös jälkikuvan muodostumiseen. Olen halunnut tehdä maalauksia, jotka avautuvat hitaasti, kun niille antaa aikaa. Katsoessa maalausta, jossa ei ole tarkkoja rajoja väripintojen välillä, voi maalaus alkaa muuttaa muotoaan.

Ihmeellinen valo hehkuu, väreilee, vetää puoleensa. Valo hoivaa, lämmittää ja tuo esiin. Valo kuin syli. Valo on läsnä.

Jukka Suhonen
YMehuhetki, 2023
akryyli kankaalle
20 x 20 cm

Lotta-Lucia Laine – Lupaus kesästä

Lupaus kesästä – näyttely koostuu 100:sta 20 x 20 cm kokoisesta akryylimaalauksesta, jotka ovat päiväkirjamaisia pohdintoja ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta, ihmissuhteista ja niiden merkityksestä, ilon surun ja rakkauden tunteesta. Teema on henkilökohtainen ja tarkastelee melankoliaan taipuvia näkökulmia. Se kertoo muun muassa mielenterveys- ja päihdeongelmista, unettomuudesta, sitoutumiskammosta, sydänsuruista sekä yksinäisyydestä. Kaihon rinnalla voi nähdä myös otteita parantavista hetkistä luonnossa läheisten ihmisten kanssa. Kuvat kertovat myös ikäkriisistä ja ulkopuolelta satelevista kommenteista, kuinka ikäiseni naisen tulisi ottaa vastuuta eikä elää elämäänsä kuten minä sitä elän. Ne ovat kaikuja lapsettomuuden ja tulevaisuuden pelosta. Onko kunnianhimo ja itsenäisyys viesti vastuuttomuudesta? Olenko hulttio? Kaikesta huolimatta taas mennään kohti uutta kevättä.

Lotta-Lucia Laine valmistui kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemista keväällä 2020. Hän työskentelee pääsääntöisesti suurikokoisten akryylimaalausten parissa, joissa abstrakti ja figuratiivinen ilmaisu yhdistyvät. Teosten teemana on pitkään ollut eläinten oikeudet sekä niiden asema ihmisen hallinnan alla. Oman koiran hankkimisen myötä Laine alkoi tarkastelemaan teoksissaan lemmikin erityisasemaa muihin eläimiin nähden. Myöhemmin mukaan tulivat omakuva, arjen ja lähipiirin kuvaus.