Mia Seppälä / Senni Koskenvesa / Atte Sakari Penttinen / Maria Laakkonen ja Johanna Tarkiainen

Mia Seppälä –
Suojaverkko – Protective Mesh

Näyttelyni lähtökohta on rakennusten kunnostuksen ja restauroinnin yhteydessä käytettävä väliaikainen suojaverkko. Kuvasin rakennustyömaita eri puolilla Espanjaa ja kiinnitin huomiota siihen, miten verkko muuttaa rakennuksen luettavuutta. Se ei peitä julkisivua kokonaan, mutta estää yhtenäisen näkymän muodostumisen. Rakennus hahmottuu sen läpi katkonaisesti.

Väliaikainen suojaverkko suojaa rakennusta ja sen ympäristöä, mutta samalla se jää näkyviin ja peittää rakennusta osittain. Vaikka se on tarkoitettu väliaikaiseksi, se voi olla paikallaan vuosia ja tulla osaksi rakennuksen tai kaupunkitilan ilmettä.

Rakennustyömaita kuvatessani kiinnostuin myös siitä, mitä verkkojen ja aitojen pinnoille kertyy: mainoksia, merkintöjä, graffiteja ja iskulauseita. Näyttelyn videoteoksessa näkyvä baskinkielinen lause ”etxebizitza ez da negozioa” (“asuminen ei ole bisnestä”) viittaa asumiseen ja kaupunkitilan muutokseen liittyviin keskusteluihin. Nämä kysymykset eivät kuitenkaan ole teosten varsinainen aihe, vaan osa sitä ympäristöä, jossa kuvat ovat syntyneet.

Suoja ja verkko muodostavat näyttelyn keskeisen parin. Suoja eristää ja ehkäisee vaurioilta. Verkko puolestaan hengittää ja pyydystää yhtä aikaa. Se rajaa sulkematta, päästää läpi ja ottaa kiinni. Se peittää, jättää osan näkyviin ja muuttaa tapaa, jolla ympäristö hahmottuu.

Näyttelyn teokset rakentuvat samalla tavalla kuin niiden kuva-aiheet näyttäytyvät: kerroksittain ja osittain peittyneinä. Maalatut, painetut ja kudotut pinnat muodostavat päällekkäisiä kerroksia, joissa osa näkyy ja osa peittyy toisten pintojen alle. Samaa pintaa on muokattu useaan kertaan. Pigmenttiä on poistettu, jälkiä on tehty uudelleen ja työvaiheet ovat jääneet osaksi teosta.

Näyttely koostuu seinälle ripustetuista teoksista sekä tilateoksesta, jossa yhdistyvät kuvakudoskollaasi, teräs ja video. Suojaverkko toimii näyttelyssä sekä konkreettisena lähtökohtana että tapana ajatella kuvaa: pintana, joka samanaikaisesti peittää, paljastaa ja pitää eri kerrokset näkyvissä.

Senni Koskenvesa –
Carnem vale

Senni Koskenvesan näyttely Carnem vale käsittelee eläintuotantoa värikkäiden öljymaalausten kautta. Maalaukset on toteutettu kankaalle sekä muotoon sahatuille vanereille. Teokset lähestyvät aihetta huumorin, leikin ja absurdiuden keinoin dokumentaarisen tai synkän kuvaston sijaan.

Eläintuotantoa kuvataan kulttuurissamme usein idyllisenä, harmittomana ja luonnollisena, vaikka tuotannon todellisuus on jotain paljon karumpaa ja monimutkaisempaa. Moni mieltää ruoantuotannon edelleen menneiden vuosikymmenten pienimuotoisten maatilojen kautta, vaikka nykyinen eläintuotanto perustuu pitkälti suuriin koneellistettuihin ja äärimmäiseen tehokkuuteen perustuviin järjestelmiin. Teoksissa tätä siloteltua ja osin nostalgista kuvastoa venytetään ja liioitellaan.

Näyttelyn nimi Carnem vale viittaa karnevaaleihin ja latinankieliseen ilmaisuun ”hyvästi liha”. Nimi yhdistää näyttelyn huvipuistomaisen estetiikan ja sen taustalla kulkevat kysymykset suhteestamme eläimiin, ruokaan sekä eläinperäisen ruoan kulutuksen rakenteisiin.

Senni Koskenvesa (s. 1997) on maalauksen parissa työskentelevä kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Lappeenrannassa. Hän maalaa öljyllä kankaalle, muotoon sahatulle vanerille sekä kolmiulotteisille levypohjille. Koskenvesa valmistui kuvataiteilijaksi LAB-ammattikorkeakoulusta vuonna 2024. Galleria Uuden Kipinän näyttelyn jälkeen Carnem vale- näyttelysarja on esillä pienimuotoisesti myös Helsingin Vapaakaupungin Eteisgalleriassa lokakuussa 2026.

Atte Sakari Penttinen –
Ystävät

Puiden takaa löytyvät, nurkissa lymyävät, pensaikossa ilakoivat. Ystävät ovat halunneet tulla näkyviksi kätteni kautta. Osaa niistä ujostutti, osa taas oli kuin elementissään. Minne katsoa, miten asetella kasvot. Mallina vain hetken, nyt jossakin toisessa muodossa. Tänään läsnä täälläkin.

Näyttelyssä esillä olevat teokset ovat syntyneet vuosien 2023–2025 välillä.

Atte Sakari Penttinen
Nimetön, 2024
pronssi
72 x 53 x 31 mm

Maria Laakkonen ja Johanna Tarkiainen
Still-kuva teoksesta Pause, 2025–26

Maria Laakkonen ja Johanna Tarkiainen –
Fast forward

Fast forward on otteita elämästä pienen lapsen kanssa. Arki menee välillä pikakelauksella, toisinaan hidastuksella ja joskus se tuntuu täysin pysähtyvän. Näyttelyn nimi viittaa arjen hektisyyteen mutta myös lapsen kehityksen yllättäviin harppauksiin.

Näyttelyyn on taiteellisin menetelmin taltioitu välähdyksiä myös lapsen mielen kehittymisestä: Niissä ollaan siinä vaiheessa, kun tietoinen toiminta alkaa herätä. Lapsi alkaa hahmottaa suhdettaan itseensä ja toisiin ihmisiin sekä esinepysyvyyteen, eli siihen, että jokin on olemassa vaikka se ei olisi välittömästi havaittavissa. Samalla toimintaan tulee tavoitteita, jotka ovat vaikuttavat toisinaan rationaalisilta ja toisinaan irrationaalisilta, kun aikuinen tekee niistä tulkintojaan. Teokset näyttävät ja hetkittäin myös kyseenalaistavat samalla myös omaa tapaamme havainnoida maailmaa ja sen lainalaisuuksia säännöillä, jotka opimme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa.

Teoksia luotaessa on otettu huomioon, miten lapsen voi ottaa mukaan taiteellisiin prosesseihin hänelle mielekkäillä tavoilla. Niissä tekijyyden rajat ovat hämäriä, koska lapsi ei ole tietoinen taiteellisen toiminnan lainalaisuuksista, mikä on ehtona näille teoksille. Siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa itse hahmottaa toiminnan performatiivisen tai esittävyyteen pyrkivän luonteen, näiden teosten luomisen aika on ohi. Silloin hän tuottaa itsenäisesti ja tietoisesti omia teoksiaan, kun taas näyttelyssä on esillä fragmentteja sellaisesta mielen, ympäristön ja toiminnan suhteesta, jossa toiminnan intentiot hakevat vielä paikkaansa leikin, uuden oppimisen ja aiemman tiedon uudelleenprosessoinnin keinoin.