Eeva-Marja Saarinen / Johannes Romppanen / Katri-Maria Uusikallio / Julia Masalin & Piiti Blomqvist

Eeva-Marja Saarinen – Muistoja tulevaisuudesta

Oli kevät. Pohdin pysyvyyden oikukasta illuusiota ja joku vieressäni nauroi lentäville keloilleni. Toinen vakavoitui ja lausui huolensa kaiken päättymisestä. Syksy tuli ja jokin päättyikin. Tiesin sen tapahtuvan. Samalla niin moni polku haarautui ja uudet väylät tamppautuivat lehti kerrallaan siennan keltaista maata vasten.

Saunan pesässä tuli tanssi kuin riivattu, enkä saanut katsettani siitä irti. Yritin kyllä. Hetkeä myöhemmin minä tanssin kuin riivattu, eikä joku toinen saanut katsettaan minusta irti. Lieneekö yrittänytkään. Liikennevaloissa vihreät ja punaiset silmät vinkkailivat vuoronperään kutsuvasti ja sitten taas torjuen. Olin kyllästynyt niiden päättämättömyyteen.

Yläkerran ruokapöydässä silmäparit sokaistuivat. Syvänmeren kaloja muistuttavat rekat vyöryivät voimalla toinen toistensa perässä kirkkaiden hahmojen hyppiessä niiden otsista residenssin seinille kuin kilpaa. Tilanne toistui useasti.

Eräänä iltana vaalea muukalainen käveli jonkun takaa olkapäätään sipaisten. Hän muistutti olemassaolostaan – tai ehkä kuitenkin olemattomuudestaan. Tuota seurasi pian vuodenvaihde ja tammikuu, saavuttaen minut kuin salaa. Yöni täyttyivät unista joissa mustiin pukeutuneet sotilaat ohjasivat ihmisiä paikasta toiseen, hotellien sänkypaikoista taisteltiin ja kehot paloivat ilkeästi ritisten punaisissa ja vihertävissä maisemissa. Saavuttivat sitten uutisetkin – nuo lentävät piikkipallon pirulaiset.

Kaunis ja kamala yksinäisyys rakkaimpana seuralaisenani silitti poskeani vuoden, sitten toisenkin. Kirjoitin sormet sauhuten mustaan suorakulmioon. ”Lähetä”. Lähetin, ja tein sen lukemattomia kertoja uudelleen. Lopulta suljin silmäni, ja havahduin. Ystävät. Siinä te olette olleet koko ajan, kulkeneet vierelläni vaikka maailma on uusi ja vieras.

Eeva-Marja Saarinen on valmistunut taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2020. Hän työskentelee enimmäkseen akryylimaalauksen parissa. Saarisen teoksia nähdään tänä vuonna Suomen lisäksi Tukholmassa sekä Brysselissä. Hänen ensimmäinen julkinen teoksensa valmistuu Jyväskylään kesällä 2022. Saarisen teoksia on yksityisten, yritysten sekä kuntien kokoelmissa Suomessa, Saksassa ja Sveitsissä.

Eeva-Marja Saarinen, Majakalle saapuneet, 2020, akryyli kankaalle, 180 x 110 cm

Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely:
Johannes Romppanen – Lilja

Johannes Romppasen valokuvataidekirja Lilja (2019) kertoo valokuvaajan samannimisestä tyttärestä, joka syntyi cp-vammaisena Romppasen perheen kolmanneksi lapseksi. Teoksessaan Romppanen avaa omakohtaisesti lapsiperheen arkea, jossa sairaalakäynnit ovat osa päivittäistä elämää. Käsin sidottu, käsityömäisesti toteutettu ja lahjapaperiin kääritty kirja kehottaa lukijaa avaaman paketin ja sivu sivulta tutustumaan Liljan elämään.

Galleriassa pääsee tutustumaan itse kirjaan ja teeman kuvastoon.

”Lilja” valittiin vuoden 2019 valokuvakirjaksi toukokuussa 2020. Voittajan valitsi Ulla Jokisalo, hän perusteli valintaansa seuraavasti:
”Johannes Romppasen Lilja on monikerroksinen ja tarkkaan ajateltu teoskokonaisuus. Valokuvataidekirjan syvin vaikuttavuus ja koskettavuus on sen äärimmäisessä henkilökohtaisuudessa ja valokuvien inhimillisessä lämmössä. Lilja on Romppasen dokumentaatio vuosista 2013-2018 ja niistä seurannaisvaikutuksista, joita lapsen yllättävä cp- vammaisuuden diagnoosi hänen perheessään aiheutti. Valokuvakertomuksena Lilja on erityinen etenkin Romppasen itsensä ja hänen tyttärensä välisen suhteen kuvauksena, ja heidän yhteisenä näkökulmanaan.”

Jokisalo kiinnitti myös erityishuomiota itse kirjaan taide-esineenä:
”Vaikka valokuvakirjan painopaperi on hyvin ohut ja huokoinen, niin jokaisen valokuvan painojälki on hämmästyttävän korkealaatuinen sekä yksityiskohtien että värien toistossaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta valokuvakirjassa on painosivujen jättäminen rosoreunaisiksi, jolloin katsojan on itse avattava kirjan jokainen aukeama kuvien näkemiseksi. Teoskokonaisuuteen kuuluu myös kuva- ja värimaailmaltaan suloisen aistikas kotelo, johon on reiʼitetty teosnimi Lilja. Päälle päätteeksi valokuvakirjan ja sen kotelon ympärillä on vielä käsin taiteltu ja kaksipuolisesti valokuvin painettu hurmaava käärepaperi.”

Tiedotteeseen on lainattu tekstiä Hippolyten “883 sivua – Vuoden valokuvataidekirja 2019” – ryhmänäyttelyn tiedotteesta. Näyttely esitteli Vuoden valokuvataidekirja 2019 finalistit 3.7.-2.8.2020.

Johannes Romppanen, nimetön

Katri-Maria Huhtakallio – Kesäyössä aika pysähtyy

Työskentelyni pohjautuu vahvasti tarinallisuuteen, omakohtaisiin kokemuksiin ja tunteisiin. Intuitioon perustuva työskentelytapani antaa aiheen muokkautua prosessin edetessä. Teos saa merkityksensä vasta prosessin kautta. Elämän hetkellisyys, ihmisyys ja luonnon monimuotoisuus ovat minulle läheisimpiä aiheita.

Näyttelyn teokset ovat valmistuneet pääasiassa viimeisen vuoden aikana. Teoksiin sisältyy paljon tunteita, jotka tiivistyvät lopulta yhteen ajatukseen ‒ hetkeen, jolloin ajan kulku katoaa ja tärkeää on vain se mitä tapahtuu nyt. Myös hartaasti odotettu kesä sekä meditatiivinen puuhastelu kasvimaalla ovat vaikuttaneet voimakkaasti teosten syntyyn ja näyttelyn aiheeseen.

Työskentely kokemuksena ja kunnioitus materiaalia kohtaan muokkaavat osaltaan teoksen sisältöä. Muovailemalla voin ilmaista sitä, mitä sanoin on vaikea kertoa tai ajatellakaan. Teosteni pääasiallinen materiaali on keramiikka, johon toisinaan yhdistän muita materiaaleja, kuten metallia tai tekstiiliä. Teosten realistiset muodot yhdistyvät surrealistisiin, unenomaisiin aiheisiin, jotka kertovat omaa tarinaansa, henkilökohtaista ja silti universaalia.

Katri-Maria Huhtakallio (s. 1983) on helsinkiläinen kuvanveistäjä. Huhtakallio on valmistunut Taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2017. Hänen teoksiaan on mm. Valtion taideteostoimikunnan sekä Suomen käsityön museon kokoelmissa.

Taiteen edistämiskeskus on tukenut näyttelyä.

Katri-Maria Huhtakallio, Kultasuu II, 2021, lasitettu ja kullattu kivitavara, 20 x 20 x 30 cm

Julia Masalin ja Piiti Blomqvist – Not a girl not yet a woman

Tapasimme Pekka Halosen akatemiassa, kun aloitimme opiskelut samalla luokalla. Meitä on alusta asti yhdistänyt taiteellinen tyyli sekä herkkyys ympäristölle. Kauneuden etsiminen ja sen luominen omaan elinympäristöön on meille molemmille tärkeää. Kauneus antaa turvaa ja inspiraatiota. Käsittelyssä olevat teemat pohjautuvat elämänvaiheeseen jossa olemme; aikuisuuden kynnykseen. Olemme kohdanneet vaiheen myötä uusia tunteita, joita ei voi määritellä etukäteen. Määrittelemisen sijaan tunteet saavat olla olemassa sellaisina kuin ne ovat. Näyttelyn idea syntyi, kun kävimme molemmat läpi samanlaista elämäntilannetta viime kesänä. Olimme yhdessä valmistuneet keväällä ja koulun loputtua tuntui olevansa tyhjän päällä, nämä tunteet huipentuivat eräänlaiseen eksistentiaaliseen kriisiin.

Olemme halunneet näyttelymme Not a girl not yet a woman kautta luoda oman maailman, jonka keskeisessä roolissa on raskaita tunteita ja melankolisuutta kätkettynä esteettisen ja leikkisän pinnan alle. Oman maailman luominen ja siihen uppoutuminen on ollut meille molemmille tuttua sekä ominaista jo lapsuudesta lähtien. Pohdimme tunteita ja identiteettiä tuomalla ne eloon satumaisessa ympäristössä. Vaikeat, abstraktit tunteet tuntuvat helpommilta, kun ne sijoittaa teoksissa oleviin hahmoihin ja tiloihin.

Pohdimme tyttöyttä, millaisia kivoja, mutta toisaalta traumatisoivia asioita siihen on liittynyt. Se, että pitää kauneutta tärkeänä ja saa inspiraatiota tyttömäisiksi mielletyistä asioista on aiheuttanut häpeän tunteita. Tyttöys ja tyttömäiset piirteet ovat yhteiskunnassamme väheksyttyjä ja jopa välteltäviä ominaisuuksia. On ollut voimauttavaa tuoda räiskyvästi esille tyttömäisyys iloisten värien ja leikkisyyden kautta.

Olemme toteuttaneet useat teoksista yhdessä työskennellen vaihdellen kummankin kodeissa, tämä näkyy teoksissa tilallisuutena. Lohtua saa konkreettisesta ympäröivästä maailmasta: huoneen katosta roikkuvasta lampusta, räikeästä matosta lattialla ja koriste- esineistä ikkunalaudalla, vastaavanlaisia asioita olemme kodeissamme piirtäneet. Materiaalit, joilla teokset on toteutettu ovat myös tärkeässä roolissa. Pastelliliiduilla ja savella työskenteleminen on tuntunut lohdullisen konkreettiselta.

Haluamme antaa katsojalle mahdollisuuden samaistua ja tuntea kauneuden tuomaa lohtua luomassamme maailmassa.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus sekä Svenska Kulturstiftelsen.

Piiti Blomqvist, Loss of innocence, 2021, pastelliliitu paperille, 47,5 x 63 cm