Pauliina Heinänen / Henna Nuutinen / Heidi Anniina Mattila / Suvi Härkönen

Pauliina Heinänen – Uoma

Uoma on kohta, josta jokin on kulkenut niin, että liikkeestä on jäänyt painauma. Se on uurros, jossa materiaa on aiemmin ollut, mutta nyt koverrettu pois. Uoma rajautuu ulos ympäröivästä, syntyy ja syvenee vähitellen. Läsnä on liike, aika ja sattuma.

Näyttelyni Uoma koostuu kaiverruksista pigmenttiprinteille. Teokset syntyvät halusta kurkottaa kuvaa kohti, niihin säilöttyihin muistoihin. Olen valokuvannut rantakallioita vuosina 2017–2021 Porvoon saaristossa ja Helsingin Marjaniemessä: paikoissa, joissa koen erityistä kuuluvuutta. 

Kaiverran mustavalkoisten valokuvien pintaa terävällä, metallisella raapekynällä ja käyn vuoropuhelua kuvien ja luonnon kanssa. Pigmenttiprintin pinta taipuu tekoni myötä, ja teokset muuttuvat uniikeiksi yhdistelmiksi valokuvaa ja kaiverrusta. 

Käteni johdattaa sellaisen kuvan alueelle, jonne pelkällä katseella, valokuvalla, ei ole mahdollista päästä. Uomassa kysyn, miten käden kaivertama kuva eroaa valokuvasta. Missä kohtaa kaksi erillistä kuvaa solmiutuvat yhteen, missä ne eroavat?

Näyttelyssä on valokuvien lisäksi esillä luonnonkiviä, joiden pintaa olen kaivertanut kuten kuvia. Näyttelyn teokset syntyvät kädenjälkeni ja alkuperäisen materiaalin yhdistelmästä. Kokonaisuus kutsuu tuon kynnyksen äärelle, kahden maailman leikkauspisteeseen, Uomaan.

Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.

Henna Nuutinen – Suruvaippa

Suruvaippa on ensimmäinen yksityisnäyttelyni. Valmistun kesäkuussa taiteen maisteriksi ja hiljattain valmistuneen opinnäytetyöni aikana olen löytänyt tämänhetkisen suuntani keramiikkataiteen parissa. Abstraktit veistokset ovat intuitiivisen tekemisen tulos. Annan materiaalin kuljettaa muotoa ja näyttää suuntaa. Veistoksissa toistuu orgaaninen muotokieli. Työt voisivatkin olla jonkinlainen ylistys luonnolle. Olen rakentanut veistokset hyvin ohuella seinämällä, mikä tuo kovaksi keramiikaksi poltetulle savelle yllättävän hauraan puolen, jota on mahdotonta havaita vain teoksia katselemalla. Työt ovat nyt olemassa ja keramiikka voi kestää elämää tuhansia vuosia, mutta kuitenkin katoavaisuus ja hauraus on läsnä. Samanlainen hauraus kannattelee vahvalta ja voimakkaalta vaikuttavaa luontoa – sen jokainen osa on tärkeä.

Videoteos ”Väki” syntyi minua kiehtovasta animistisesta ajatuksesta, että kaikella ympärillämme, kuten puilla, järvillä ja eläimillä on sielu. Luontoa ja sen elämää tulisi kohdella kunnioittavasti, etteivät henget suuttuisi. Valitettavasti tätä ajatusta ei enää nykypäivän ihmisillä ole. Me emme pyydä anteeksi eineshyllyn kanankoivelta, että se täyttää vatsamme. Hävitämme metsät ja roskaamme järvet ja meret häpeilemättä. Kaikki tämä siitäkin huolimatta, että meillä on kyky eettiseen ajatteluun ja tiedostamme toimemme varsin hyvin. Lopulta olemme kuitenkin kovin pieniä, emmekä voi mitään sille, että luonto ottaa aina paikkansa. Se pärjää ilman meitä, mutta me emme pärjää ilman sitä.

Heidi Mattila – Mixtape

Näyttely koostuu koronavuoden aikana syntyneistä maalauksista. Vietin paljon aikaa yksin työhuoneella, tarkkailin ja yritin jäsennellä maailmaa, etsiä kadonnutta yhteyttä. Maalausprosessiin vaikutti työhuoneella kuuntelemani musiikki, josta tuli sosiaalisen elämän korvike ja lohdun tuoja yksinäisen pandemia-ajan kuluessa. Musiikin sävelet veivät minut hetkeksi pois vieraaksi muuttuneesta, pysähtyneestä pandemiatodellisuudesta. Musiikki vaikuttaa kehollisella tasolla, samoin kuin toisten ihmisten tapaaminen.

Kuuntelemani musiikki sai aikaan nostalgian eri aikaan ja paikkaan, kuten 1970-luvun New Yorkin rämiseville klubeille, 80-luvun Californiaan ja 2010-luvun Tampereelle. Sävelten luoma tunnelma tuli näkyväksi maalauksissani. Samoin, kuin kuuntelemilleni tallenteille on tarttunut soittajan käden osuminen kitaran kieliin juuri oikeassa kulmassa, tarttuu maalauksen pintaan käteni liike juuri sillä hetkellä. Maalaus on jälki ohikiitävästä hetkestä. Löysin kuuntelemieni kappaleiden lyriikoista myös nimet maalauksilleni.

Mixtapet olivat aikana ennen suoratoistopalveluiden läpimurtoa itse nauhoitettuja kasetteja tai kotona poltettuja CD:tä, joihon oli koottu sekalainen valikoima hyviä kappaleita. Usein mixtapeja tehtiin suurella hartaudella ja niitä annettiin lahjaksi lähimmille ystäville, joiden haluttiin kuulevan juuri tietyt, itselle tärkeät biisit. Samalla ajatuksella olen valinnut teokset tähän näyttelyyn.

Teoksissani vuorottelevat paksut, tekstuuriset maalikerrokset ja ohuet, läpikuultavat pinnat. Maali ei ole aina levitetty hallitusti siveltimellä, vaan se voi olla ennemminkin jälki kankaalla, painettu, raaputettu tai levinnyt. Maalauksissani on kyse siitä, mitä niissä tapahtuu – jännitteitä, kontrasteja ja muotojen ja värien suhdetta toisiinsa. Maalaaminen on minulle hetkeen keskittymistä ja kaaoksen järjestelyä.

Heidi Anniina Mattila (s.1983) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee maalauksen ja installaation parissa. Mattila on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun AMK:n Taideakatemiasta vuonna 2008.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Lisätietoja: www.heidianniinamattila.com, heidi.mattila@gmail.com

Suvi Härkönen – Depth

Suvi Härkösen näyttely Depth Galleria Uuden Kipinän Kirnu-tilassa johdattelee visuaaliselle matkalle läpi samettisten laskosten.

Härkönen käyttää veistoksellisissa objekteissaan erilaisia kankaan laskostamisen ja muotoilun tekniikoita. Teosten pääasiallisina materiaaleina ovat sametti, puu, kumi ja metalli. Teokset ovat abstrakteja, mutta ne herättävät assosiaatioita sekä luonnonelementeistä että ruumiillisuudesta. Sametti materiaalina yhdistyy fantasiaan, odotukseen ja haltioitumiseen, yltäkylläiseen glamouriin, elokuvan ja teatterin hehkuviin esirippuihin, taianomaisiin tiloihin. Hohtavan pinnan alla avautuu kuitenkin toinen maailma, käänteinen kuva ja glamourin yöpuoli, jossa taika hajoaa tyhjyyteen. Väistämättä muodostuvissa varjoissa katse vajoaa syvemmälle – sametin laskoksin piirtyvät kuvat ja näkymät johdattavat pois hetkestä, horisontin taakse ja ihon alle, menneisiin maisemiin.

Suvi Härkönen on kuvanveistäjä ja installaatiotaiteilija, joka asuu ja työskentelee Porvoossa. Hän on opiskellut kuvataiteilijaksi Lahden Ammattikorkeakoulun Taideinstituutissa ja taiteen maisteriksi Aalto-yliopistossa. Härkösen teoksia on ollut esillä muun muassa Galleria Hippolytessä, Galleria Sculptorissa ja Galleria Huudossa Helsingissä, Porvoon Taidehallissa, GalleriaKONEessa Hämeenlinnassa sekä Galleria Mältinrannassa ja Kulttuuritalo Laikussa Tampereella.

Näyttelyä on tukenut Svenska kulturfonden.