Anna-Leena Vilhunen / Alex Keyriläinen / Olli-Pekka Merimaa / Kristiina Turtiainen

Anna-Leena Vilhunen –
Kuningattaren siltatyömaa – The Queen’s Bridge Site

Pitkäaikainen kiinnostukseni erilaisia rakennus- ja tietyömaiden työkoneita kohtaan on muodostunut kuningatar-hahmojen rinnalla keskeiseksi osaksi työskentelyäni. Näyttelyn teoksia ja niiden syntytarinoita yhdistää erilaiset kaivamiseen liittyvät teemat. Noin 30 vuotta käyttämälläni, edelleen muuntuvalla fiktiivisellä (Irlannin) kuningatarhahmolla on vihreät silmät ja jättiläismäiset sivunutturat. Hahmoissa on jälkiä enemmän tai vähemmän arkisesta jumalattarien ja kuningatarten taidehistoriasta esimerkiksi Neitsyt Mariaan ja Maria Magdalenaan. Liitän teoksen Kuningatar ja rintalapsi (2026) kuningatar-äidin leveän kellohameen oopperasalin katsomon parvien kaarimuotoon. Lapsi kaivaa äitinsä rintaa ja taputtaa sitä käsillään.

Näyttelyn kaikki teokset ovat öljymaalauksia kankaalle. Maalaan valmistamallani hartsipitoisella maalausnesteellä erilaisia kerroksia. Levitän maalia siveltimillä ja pyyhin pintoja rievulla – ja se on myös kaivamista. Värit ja maalaamisliikkeen jäljet ovat keinojani yhdistää kevyt ja painava. Käytän paljon aikaa maalaamiseen ja siihen liittyvään ajatteluun. Valmiissa teoksessa voi olla vierekkäin paksuja, ohuita, peittäviä, kuultavia, ei-kiiltäviä ja kiiltäviä värejä. En tee siihen kauttaaltaan yhtenäisen kiillon tuovaa lakkamaista loppuvernissausta.

Olen helsinkiläinen kuvataiteilija ja työskentelen pääasiassa maalauksen parissa. Valmistuin Kuvataideakatemian maalauksen laitokselta kuvataiteilijaksi 1990 ja kuvataiteen maisteriksi 2002. Olen pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Teoksiani on valtion, Helsingin kaupungin ja monissa yksityisissä kokoelmissa.

In English:

My long-standing interest in various types of machines on construction and road sites has, alongside my “queen” characters, become a central part of my work. The works in this exhibition and the stories behind their creation are linked by the theme of digging. The fictional (Irish) queen character I’ve been using for about 30 years—and who continues to evolve—has green eyes and gigantic side buns. The figures bear more or less everyday traces from the art history of goddesses and queens, such as the Virgin Mary and Mary Magdalene. In the work The Queen and the Infant (2026), I associate the queen-mother’s wide bell-shaped skirt with the arched form of the balconies in an opera house auditorium. The child buries her face in their mother’s breast and pats it with their hands.

All works in the exhibition are oil paintings on canvas. I paint various layers using a resin-based painting medium I have prepared myself. I apply the paint with brushes and wipe the surfaces with a rag—and that too, is a form of digging. Colors and the traces of my brushstrokes are my means of combining the light and the heavy. I spend a lot of time painting and thinking about it. In a finished work, thick, thin, opaque, translucent, matte, and glossy colors may appear side by side. I do not apply a varnish-like final coat that would create a uniform gloss across the entire surface.

I am a visual artist based in Helsinki and work primarily with painting. I graduated from the Department of Painting at the Academy of Fine Arts as a visual artist in 1990, and earned a Master of Fine Arts degree in 2002. I have held numerous solo exhibitions and participated in group exhibitions in Finland and abroad. My works are included in the collections of the Finnish government, the City of Helsinki and many private collectors.

Alex Keyriläinen –
ANNUS HORRIBILIS

Näyttely kuvaa suomalaista melankoliaa yhden milleniaalin näkökulmasta.

Milleniaalit eli y-sukupolvi tarkoittaa lähteestä riippuen vuosien 1981–1996 välillä syntynyttä sukupolvea. Y-sukupolven avainkokemuksiksi on ehdotettu esimerkiksi internetin käytön yleistymistä, kansainvälistymistä, työelämän epävarmuutta ja huolta maailman tulevaisuudesta. Milleniaalien työelämä koostuu monesti useista erilaisista pätkätöistä. Tutkimusten mukaan milleniaalit ovat työelämässä usein kouluttautuneita, tehokkaita, yrittäjyyshenkisiä, kunnianhimoisia ja taitavia ottamaan teknologian haltuun. Tutkimusnäytön mukaan laiskuudesta heitä ei voi syyttää. Silti milleniaaleja kutsutaan itsekeskeiseksi ja laiskaksi sukupolveksi. Milleniaalit ovat ensimmäinen sukupolvi, jonka edustajat ovat heikommin toimeentulevia kuin vanhempansa.

Y-sukupolvea leimaavat menestymisen paineet. Yhteiskunta ja sosiaalinen ympäristö vaativat sitä. Nuoret aikuiset ovatkin nykyään usein loppuun palaneita ja kärsivät erilaisista mielenterveysongelmista. Voiko ahdistus olla vain luonnollinen seuraus yhteiskunnan asettamista vaatimuksista?

Näyttelyn nimi Annus horribilis on latinaa ja tarkoittaa kauheaa tai onnetonta vuotta. Sillä kuvataan ajanjaksoa, jonka aikana on tapahtunut poikkeuksellisen paljon ikäviä asioita, vastoinkäymisiä tai onnettomuuksia. Teoksissa käsitellään melankoliaa ja uupumusta huumorin kautta. Melankolia mielletään usein harmaaksi, mutta teoksissani harmaa loistaa lähinnä poissaolollaan. Alex Keyriläinen (s. 1991, Kontiolahti) on valmistunut Kuvataiteilijaksi (AMK) Saimaan ammattikorkeakoulusta vuonna 2019 ja Taidemaalariksi Vapaasta taidekoulusta vuonna 2025. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä. Hänen pääasiallinen ilmaisukeinonsa on maalaustaide. Materiaaleina hän käyttää pääasiassa öljy- ja akryylimaaleja. Lisäksi hän yhdistää usein piirtämisen elementtejä maalaukseen. Keskeisiä teemoja hänen teoksissaan on melankolia, yksinäisyyden kokemus ja nostalgia. Hän tutkii ja havainnoi ympäristöään nostamalla sieltä esille arkisia yksityiskohtia sekä ohikiitäviä hetkiä ja tunnetiloja. Keyriläinen on pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa ja osallistunut useisiin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin Suomessa sekä ulkomailla.

Olli-Pekka Merimaa
Keuhkot, keuhkot., 2026
ommeltu kangas
140 x 160 cm

Olli-Pekka Merimaa –
Punainen jalka

Töiden hallitseva väri on punainen. Oletko kokeillut miltä tuntuu vetää punaista viivaa? Tarinan mukaan ihminen luotiin punaisesta väristä ja punainen on ensimmäisiä värejä joita käytettiin maalaamiseen. Punainen koetaan myös suojelevana värinä. Punaisesta on moneksi. Pidän punaisesta, kukapa ei.

Olen tehnyt töitäni kolmella eri tekniikalla. Kankaita ompelemalla, öljypastelleilla piirtämällä ja paperia leikkaamalla. Yhdessä töistä syntyy vaihtelevien tunnelmien kudos joilla toivoakseni on kohottava vaikutus. Olen jatkuvasti läheisessä kosketuksessa materiaalieni kanssa, leikkaan kangasta, ompelen niin että selkä väsyy, välillä ihmettelen. Kaiken kaikkiaan tulen itse töideni materiaaliksi.

Ei ole alkua eikä loppua vain hahmotelmia sieltä täältä. Ehkä ajattelen tekeväni jotain yleispätevää, mutta sellaista ei ole, on vain se hetki kun jotain syntyy, tekeminen. Ristiriitaisuuksia, vastakohtia. Lenteleviä ruumiinosia. Pelkoa joka aiheuttaa rohkeutta. Ovatko äiti ja poika vastakohtia?

Kristiina Turtiainen
Morsian, 2024
guassi paperille
29,7 x 42 cm

Kristiina Turtiainen –
Miniäksi Keski-Pohjanmaalle

Teossarja ”Miniäksi Keski-Pohjanmaalle” kertoo rakkauden mukanaan tuomasta muutoksesta ja oman paikan pohtimisesta. Keski-Pohjanmaalle muutto oli elämäni 30 muutto ja 13 kaupunki. Saavuin Kokkolaan rakkauden kutsumana, mieheni sukujuurille, jotka ovat syvällä rannikkoseudun maaperässä, ruotsin kielessä ja maatilassa. Perille päästyäni sisimmästäni kumpusi kysymyksiä miten olla miniä ja tilan jatkaja sukupolvien vahvassa perinnössä? Miltä näyttäytyy suomenruotsalaisuus ja keskipohjalaisuus minun, juurettoman junan tuoman silmin?

Maalaukset pohjautuvan mieheni sukutilan vanhan päärakennuksen huoneisiin ja esineisiin. Varsinainen maatila on kulkenut sukupolvelta toiselle 1700-luvulta lähtien ja maalauksissani esiintyvä päärakennus rakennettiin nykyiselle paikalleen 1800-luvun lopulla, johon lisättiin toinen kerros vuonna 1905. Vanha rakennus on ollut asumaton ja kylmillään useita kymmeniä vuosia, joten huoneet tarjoavat autenttisen näkymän menneisiin aikoihin ja historian kerrostumiin.

Maalausteni avulla olen yrittänyt löytää yhteyksiä ja tuttuutta itselleni uusista näkymistä. Vanhojen valokuvien kasvoista, paikalleen asettuneista tai unohdetuista esineistä. Huoneissa aistittavissa olevista tunnelmista, muistoista, joiden piiriin olen saanut luvan asettua. Teosten tekeminen on ollut tärkeä prosessi, jonka aikana olen antanut katseen kulkea ja tunnustella, hahmotella eloa nukahtaneisiin huoneisiin. Koettanut saada vastauksia ja varmuutta, maalata maata jalkojeni alle ja luoda syvyyttä, jolle asettua.