Ajankohtaista

Lahden Seta ry – Ette pelota minua piiloon

”Ette pelota minua piiloon” – taidenäyttely Galleria Uudessa Kipinässä ottaa kantaa ja juhlistaa olemassaoloa

Lahden Seta ry järjestää 30.4.–18.5.2025 Galleria Uudessa Kipinässä Lahdessa taidenäyttelyn nimeltä ”Ette pelota minua piiloon”. Näyttely kokoaa yhteen LGBTQ+-taiteilijoita ja liittolaisia, jotka haluavat teostensa kautta ottaa kantaa syrjintää vastaan ja juhlia moninaisuutta. 19 tekijää esittelee vaikuttavia teoksia, joiden tekotapa vaihtelee maalauksista esimerkiksi runouteen, musiikkiin ja animaatioon.

Näyttely on taiteellinen ja poliittinen kannanotto Suomen kiristyvää ilmapiiriä vastaan, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva puhe ja politiikka on muuttunut yhä uhkaavammaksi. ”Ette pelota minua piiloon” on vastaus pelotteluun ja näkymättömäksi tekemiseen – se on äänekäs ja ylpeä muistutus siitä, että olemme olemassa, emmekä aio kadota.

Näyttelyyn ehtii tutustumaan vielä Lahti Pride -viikolla, sillä sitä juhlimme 12-18.5. Priden teema on ”Kulttuurin kaikki värit”.

Yhteistyössä Lahden Seta ry:n kanssa Kino Iiris ja Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva

Elina Priha –
Saaren rajoilla

Elina Priha (s.1987) on Helsingissä asuva monialainen taiteilija, joka on valmistunut taiteen maisteriksi (TaM) Aalto-yliopistosta vuonna 2022.

Työskentelyni on prosessilähtöistä ja paikkasidonnaista; paikan, materiaalin ja tekijän intiimi suhde ja vuorovaikutus ovat pääosassa. Viime vuosina olen viettänyt paljon aikaa sekä tutuilla että vierailla saarilla. Taiteellinen tutkimukseni kietoutuu näiden saarien historian ja ekologian kautta naisten historiaan ja tulkitsen näitä teemoja pääosin tekstiilitaiteen keinoin.

Olen kiinnostunut saarista paikkoina, joilla on fyysisesti selkeät rajat. Toisaalta asia ei ole niin yksinkertainen; Tove Janssonin teoksessa Muumipappa ja meri (1965) Muumipappa kirjoittaa päiväkirjaansa: “Saareen ei ole siltoja eikä sen rannalla aitoja; sieltä ei pääse pois eikä sinne voi jäädä vangiksi.” Saariin liittyy historiallisesti paljon tarinoita, sekä faktaa että fiktiota: joissain saari kuvataan utopistisena paratiisina, joissain dystopiana, joissain taas saari on toiminut vankilana. Yhteistä lienee se, että saari tuntuu hieman irralliselta muusta maailmasta, melkein siltä, ettei ole muita lakeja tai sääntöjä kuin ne, jotka itse luodaan.

Näyttely koostuu erikokoisista kuvakudoksista, tilkkutyötekniikalla toteutetuista tekstiiliteoksista sekä pienistä puuveistoksista. Kuvakudosteni muotokieli kumpuaa perinteisestä suomalaisesta kudontasymboliikasta, karjalaisista kirjontakuvioista ja suomalais-ugrilaisesta mytologiasta, sekoittuen orgaanisiin elementteihin. Tekeminen on yhteistyötä materiaalin kanssa: käytän pääosin kierrätettyjä tekstiilejä ja lankoja, joten lopputulos on aina jonkin verran ennalta määrittelemätön. Ajattelen tekstiilien parissa työskentelyä jonkinlaisena pehmeän aktivismin ja feminismin muotona, jonka ytimessä ovat hitaus ja huolenpito.

Uusin teoskokonaisuus on tulossa esille vuonna 2025 Galleria Uusi Kipinän lisäksi Taattisen tilan galleriaan Naantaliin ja Tampere-majaan Tarttoon, Viroon.

Suomen Kulttuurirahasto on tukenut työskentelyä vuonna 2024.

www.elinapriha.com
IG: @elinapriha

J. Saari
Reset (Nature Morte), 2024
Akryylipleksi, kipsi, ultramariinipigmentit, betoni, kattopelti, rautalanka, muoviverkko, rautatanko, suola

J. Saari –
Reset (Nature Morte)

Installaatio Reset (Nature Morte) on taiteilijan mielikuvittelema näkymä tulevaisuudesta, kun vaaran merkeiltä katseensa pois kääntänyt ihmiskunta on pumpannut ja louhinut maan povesta kaiken hyödynnettävän raaka-materiaalin ja jäljellä on kasa jatkojalostetta ja menetetty maa. Teos on suonsilmäke, johon loppuun muokatun maailman muistuma vajoaa. Se vilpittömästi toivoo, että luonto jaksaisi vielä rakentua aiheuttamamme roskan ylle uudelleen, vaikka oman olemassaolomme edellytykset olisivatkin jo vähäisemmät. Ihmiskunta on läpi historiansa tunnistanut ahneutensa ja varoitellut sen seuraamuksista myytein, uskonnoin ja eettisin ohjein. Miten vauraudessa elävälle länsimaalaiselle voikaan olla niin vaikea tinkiä vähäisessäkään määrin omasta mukavuudestaan, kun elinehtomme on kiistatta jo vajoamaisillaan?

Installaatio rakentuu päijäthämäläisestä metsästä syksyllä 2023 kaadetun hirven vasan jalasta muotitettujen uppoavien valujen ympärille. Ahneutta ja kielletyn houkutusta symboloivat betoniset omenat kannattelevat akryylipleksisiä lammikoita, joiden varjoissa myyttien sfinksit kuiskuttavat varoituksiaan. Teokseen on valittu hiilijalanjäljeltään raskaita ja kierrätykselle vaikeita betonia, kipsiä ja muovia, sekä metallia. Materiaalivalintoja tehdessä taiteilija on jälleen saman kysymyksen äärellä: kuinka tehdä taidetta kun taiteenlaji on perinteisesti käyttänyt ympäristöä kuormittavia materiaaleja? Onko kysymys yhden yksittäisen ja pienen teoksen kohdalla edes relevantti globaalissa skaalassa? Ehkäpä epämukavia kysymyksiä voi tarkastella kulkemalla hetken niitä päin ja katsomalla mitä törmäyksestä jää jäljelle.

Sanna Ulvila
Trying I, 2025
kirjonta, akryyli ja puuväri pellavalle
43 x 32 cm

Sanna Ulvila –
Like 2000

Työskentelen maalauksen alueella ja hyödynnän maalauksen, kollaasin ja tekstiilitaiteen tekniikoita. Poimin teosten aiheita mediasta, mainoksista ja pop-kulttuurista sekä omista valokuvistani ja ympäristöstäni. Työstän näitä montaasimaisesti ja teen uusia tulkintoja, joissa mainoksen, meemin ja unen logiikka kohtaavat. Banaalius, pateettisuus, mahtipontisuus, kitsch ja karnevaalin tematiikka kiehtovat minua.

Koen kitschin ja taiteen suhteen merkitykselliseksi, koska maailmamme tuntuu usein kitschillä kyllästetyltä. Pop-taiteen jalanjäljissä hyödynnän kitschin esteettisiä ominaisuuksia, kuten räikeyttä, banaaliutta ja tietynlaista yksioikoisuutta. Nämä kätkevät taakseen merkityksiä ja sisältöjä, joita haluan teoksissani välittää. Tarkastelen teoksissani ihmisyyttä lempeästi ja kevyen absurdisti.

Karnevaalissa minua kiehtoo vastakkaisuuksien ja ylösalaisin kääntämisen ajatus. Alhaisesta tulee ylevää ja toisinpäin. Karnevaali viittaa myös juhlintaan ennen paastoa, mikä tuo mieleen tämänhetkisen maailmantilanteen ainakin länsimaista katsottuna. Onko kulutusjuhla viimein tulossa päätökseen, ja mitä sen jälkeen? Työlläni haluan kyseenalaistaa vallitsevan arvomaailman karnevalistisen naurun kautta.

Valmistuin Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2021. Viimeksi teoksiani on ollut esillä yhteisnäyttelyssä Anna Korpilinnan ja Anna Pekkalan kanssa Make Your Mark Garage/Galleryssa Helsingissä, yksityisnäyttelyssä Pesula Galleriassa Sipoossa sekä ryhmänäyttelyissä Helsingissä (tm-galleria, Yö Galleria, Galleria Toinen Silmä) ja Berliinissä (Toolbox). Teoksiani on ostettu Valtion Taideteostoimikunnan kokoelmaan Kansallisgalleriaan ja Suomen Taideyhdistyksen teosarpajaisiin sekä yksityiskokoelmiin. Olen Helsingin Taiteilijaseuran, Taidemaalariliiton ja Taideyhdistys Yön jäsen.

Kiitokset Kansan Sivistysrahastolle näyttelyn tukemisesta.

Matti Närekangas – Hei vaan, liukas metsä ja palava tie!

Hei vaan, liukas metsä ja palava tie!
Kaukana siintää kuun loiste, ja toisella puolella kerrostaloa käsi pitelee poikki mennyttä taikasauvaa.
Tavanomaisesta poiketen en pyri lausumaan sanoja siinä järjestyksessä kuin niiden kuuluisi asettua vuosikymmenten painosta.
Tapausta tutkimaan ovat saapuneet uima-altaan huoltohenkilökunta sekä brunssin keittiömestari Sinikka.
Tahdosta riippumatto sekä astianpesukone, joka viimein mahtui.

Rapujuhlissa graalin maljan nostaa rohkein ja katoaa ilman hyvästejä.
Taskupuutarha pysyy taskussa ilman sen suurempia ongelmia.
Tavallaan on lohdullista, että viimein löysimme käpyjen seasta muurahaisten hukkaaman neulan
Emme vain tiedä mihin sen voi palauttaa – eikä sillä liene väliä.

Hei vaan, liukas metsä ja palava tie!
Piirrätkö kolikon läpi paperin, miettimättä saksien paikkaa?
Hei vaan, liukas metsä ja palava tie!
Muikkuja perunamuusilla taas auringonlaskussa – hyvää!
Hei vaan, liukas metsä ja palava tie!
Pehmeät silmät avautuvat vielä kerran.

Matti Närekangas (s. 1983) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiassa öljyvärimaalauksen parissa. Hänen teoksensa liikkuvat alitajunnan ja havainnon rajapinnassa, yhdistäen surrealistisia, abstrakteja ja esittäviä elementtejä. Närekangas valmistui Kuvataideakatemian maalauksen osastolta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2024 ja on pitänyt näyttelyitä vuodesta 2018 lähtien.

http://www.naerekangas.com
IG: @matti_naerekangas  

Ilkka Kärkkäinen –
Under Pressure

Ilkka Kärkkäinen yhdistää taidegrafiikan töissään vanhaa, käytöstä poistettua kirjapainojen välineistöä, kohopainoa ja polymeerilaatta -tekniikkaa. Kärkkäisen työskentelymetodi on paitsi hidas niin myös kokeellinen; usein lopullinen teos on testiversioiden, yrityksen ja erehdyksen kautta syntynyt. Sekä vedoskoneet, välineistö ja usein paperitkin ovat kaikki kierrätettyä; vuosien saatossa kotimaasta ja ulkomailta hankittua.

Ilkan töissä näkyy graafisen muotoilijan tausta, sekä konstruktivismin perintö. Vuosien saatossa hänen ilmaisunsa on yksinkertaistunut ja teosten koot ovat kasvaneet. Kärkkäisen työt ottavat hiljaisesti kantaa elettyyn elämään ja ympäröivään maailmaan, jättäen ei-esittävinä teoksina tulkinnan katsojille.

Ilkka Kärkkäinen on yksi Suomen tunnetuimmista ja palkituimmista graafisista muotoilijoista. Hän on myös so_helsinki kollektiivin toinen perustajajäsen.

https://www.instagram.com/so_helsinki/

Työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus

Tiina Wallius
Mustikkasilmä, 2023
keraaminen reliefi
23 x 18 x 4,5 cm

Tiina Wallius –
Oma Maa

Tiina Wallius ( s.1961 ) on Porvoossa asuva ja työskentelevä keramiikka- ja kuvataiteilija. Luonnossa kulkeminen, sienestys, marjastus ja matkustelu ovat hänelle vahvoja inspiraation lähteitä. Teoksissa välittyy myös leikki ja huumori lapsuuden muistojen kautta. Tarinaa ihmisistä ja elämästä. Hän valmistui Kuopion käsi- ja taideteollisuus akatemiasta keramiikka-alan artenomiksi 1992. Valmistumisen jälkeen hän opiskeli maalausta, piirustusta ja elävän mallin piirustusta Taideteollisessa korkeakoulussa kolmen vuoden ajan.

Wallius muotoilee savesta käsin rakentamalla keraamisia uniikkiveistoksia, reliefejä sekä installaatioita. Käytössä on kivitavarasavet mustasta vaaleampaan ruskeaan sekä usein myös posliinisavi. Veikeys, leikki, luonto, ilo, ja huumori ovat hänen mielikuvituksellisissa teoksissaan vahvasti läsnä. Realistisemmissa teoksissa on usein lähtökohtana muistot ja leikit lapsuuden ajoilta, luontokokemukset ja kulttuurimme arvokkaat perinnöt. Galleria Uuden Kipinän kantavana teemana on  taiteilijan omakohtaiset muistot ja kokemukset omasta kotimaasta jotka näkyvät persoonallisen ilmaisun kautta. Tilassa avautuu maailma suomalaisena olemisen ilosta, onnesta ja kauneudesta, keramiikka veistosten sekä reliefien muodossa. 

  Avantouinti ja kävely luonnossa ovat hänelle mieluisia harrastuksia sekä uusiin paikkoihin tutustuminen ympäri maailman. 

” Näyttelyni teokset ovat syntyneet rakkaudesta kotimaahan, sen luontoon, vuodenaikoihin, muistoihin eletyn elämän kautta ”

https://www.tiinawallius.com
https://www.instagram.com/tiinawallius/

Nadja Koshevenko
Aamuauringonnousu, 2025
Animaatio guasseilla paperille
Grafian apurahalla toteutettu teos

Nadja Koshevenko –
Punainen

Huhtikuussa avautuvassa näyttelyssä on animaatioita, animaatiolooppeja ja kuvituksia, joissa yhdistyvät unenomaiset maailmat, käsityöläisyys ja symboliikka. Näyttelyssä nähdään kolme pidempää animaatiota sekä lyhyempiä animaatiolooppeja. Kaikki teokset on toteutettu perinteisellä frame-by-frame-tekniikalla, jokainen kuva käsin piirtäen. Lisäksi esillä on animaatioiden yksittäisiä frameja, joiden kautta voi tutustua perinteisen animaation luomisprosessiin.

Näyttelyn tuorein teos, Aamuauringonnousu, saa täällä ensi-iltansa. Maaliskuussa 2025 valmistunut animaatio käsittelee feminiinistä ja maskuliinista symboliikkaa sekä dualistista maailmankuvaa. Runsas ja värikäs teos kuvastaa myös kevään aikaa – kasvua, uusiutumista ja energian palautumista.

Toinen animaatio, Sade (2024), on toteutettu käsin valmistetuilla musteilla, jotka on luotu luonnon pigmenteistä. Musteiden valmistuksessa on käytetty mm. suomumustesientä, punavyöseitikkiä, limanuljaskaa, erilaisia kasveja sekä muita luonnon orgaanisia elementtejä. Teos on tarina hahmosta, joka myrskyn jälkeen palaa alkupisteeseen ja löytää mielenrauhan.

Kasvoton (2022) animaatioteos kuvaa naishahmoa, joka on jäänyt kahden maailman – toispuoleisen ja oikean – välille. Tämä guasseilla toteutettu teos jatkaa näyttelyn unenomaista tematiikkaa.

Näyttelyn nimi, Punainen, viittaa sekä taiteilijan tämänhetkiseen sisäiseen tunteeseen että yhteen hänen lempiväreistään. Punainen väri toistuu teoksissa laajassa sävyspektrissä – intensiivisenä, kirkkaana purkkipunaisena sekä syvänä luonnonpunaisena, jota on valmistettu muun muuassa veri- ja verihelttaseitikeistä.

Kaisla Kuurama – Kaukaa kantautuva hämärä

Käsittelen soolonäyttelyssäni Kaukaa kantautuva hämärä psyykettä ja pysähtyneitä traumamuistoja, joita tarkastelen vuosien tuoman etäisyyden päästä tarinallisena, omakohtaisena kokemuksena. Lapsuusmuistojen synkissä maisemissa aika on pysähtynyt, ja lapsen tilalla kuvassa on nyt aikuinen.

Perheväkivalta jää tavallisesti kotien seinien taakse piiloon ja tunnistamattomiin. Tämä häivytetty ja hävetty hiljaisuus lisää yksin jäävien ahdinkoa sekä näiden ilmiöiden pitkäkantoisia, aikuisuuteen ulottuvia vaikutuksia. Näyttelyn teokset syntyvät siitä, mistä ei ole mahdollista puhua sanoin, ja maalausten hienovarainen monitulkintaisuus antaa tilaa vaitonaisille tunteille. Teoskokonaisuudessa pimeys ja keinovalot saavat yhtä tärkeän roolin kuin niiden keskellä olevat yksinäiset hahmot.

Maalaukseni ovat figuratiivisia, ja työskentelyssäni korostuu toisteisuus ja hitaus: työskentelen öljymaalia ohuesti kerrostaen, useita kymmeniä versioita ja luonnoksia luoden, ja kuva-aiheeni ovat lähes jumiutuneina liikkumattomiksi. Teoskokonaisuuteen sisältyy hienovaraista symboliikkaa, väkivallan ja vallan häivähdyksiä, sekä elementtejä joilla ne kytkeytyvät aikaan ja paikkaan ja yhdistävät henkilökohtaiset tunnekokemukset tuttuihin suomalaisiin maisemiin. Katsojalla on tilaa vuoroin kokea ja peilata omia tunteitaan, vuoroin asettua joko ulkopuolisen todistajan tai sivustakatsojan rooliin.

Kaiken keskellä on uhmakas elinvoima, joka kantaa läpi koko näyttelyn.

Kaisla Kuurama (s.1992, Lahti) on tamperelainen tuore kuvataiteilija ja kuvataidekasvattaja. Hän työskentelee ja vaikuttaa Tampereen taide- ja kulttuurikentällä aktiivisesti mm. Onkiniemi ateljeen puheenjohtajana ja Taidetila Teen perustajana. Kaukaa kantautuva hämärä on hänen ensimmäinen soolonäyttelynsä. Se on ollut esillä myös Tampereella, joulukuussa 2024.

Marlena Luukkonen –
From Wounds to Wings – Journey of Healing

Näyttelyn teokset kuvaavat paranemisprosessia kronologisessa järjestyksessä traagisen tapahtuman lähtöhetkistä täyteen toipumisen pisteeseen.
Luukkonen tuo aihetta esiin positiivisuuden ja voimaantumisen näkökulmasta. Hän pohtii sitä miten vahvan arven kanssa identiteetti muuttaa muotoaan ja kuinka hyväksyä se. Arvet kertovat tarinaa elämästä ja kokemuksista, mutta ennen kaikkea selviytymisestä. Joten arpi voi olla myös kaunis asia. Japanissa, jos esimerkiksi ruukku menee rikki niin, sitä ei aina heitetä pois, vaan sen palaset paikataan yhteen kullalla. Silloin ruukku ei ole enää kuin muut samanlaiset ruukut vaan täysin uniikki kappale. Rikkinäisestä voi tulla eheä, ja jollain tapaa parempikin kuin alkuperäinen.
Näyttelyn inspiraatio pohjautuu Luukkosen omiin kokemuksiin. Hän selvisi vakavasta auto- onnettomuudesta vuonna 2022. Näyttelyyn hän haluaa sisältää myös omia ajatuksiaan prosessista ja jakaa tarinaansa auttaakseen muita.

Marlena Luukkonen (s. 1988) on Kuopiossa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija ja taidemaalari. Hän on valmistunut Lahden Muotoilu- ja Taideinstituutista aktiivisesti mukana näyttelytoiminnassa sekä järjestäjänä että näytteilleasettajana eri puolilla Suomea.

Luukkonen käyttää työssään suvereenisti öljy- ja akryylivärejä. Myös sekatekniikka, piirustus, vesiväritekniikka sekä taidekorujen valmistus ovat luonnollinen osa hänen ilmaisuaan. Hänen töidensä aihemaailma liikkuu vahvasti esittävästä täysin abstraktiin. Useimmiten Luukkosen maalaukset ovat kuitenkin yhdistelmä näitä kahta. Hän kokee erittäin kiinnostavaksi maalin eri mahdollisuudet ja pyrkii sen puitteissa mahdollisimman laajaan ilmaisuun ilman rajoitteita. Hänen tyylinsä tunnetaan ihmisaiheista, joihin luonto usein vahvasti liittyy. Luonnon kuvaaminen on vain korostunut vuosien myötä ja siitä voi nähdä viitteitä lähes kaikissa Luukkosen töissä. Hän pohtii näiden suuntausten kautta teemoja sisäisestä kasvusta, muutoksesta ja voimaantumisesta.

Marlena Luukkonen pohtii tekemistään näin:

”Taiteessani korostuu herkkyys ja työstän paljon omia kokemuksia elämän varrelta. Matka sisimpään heijastuu kuvina kankaalle. Kauneuden luominen on lähtökohtani taiteen tekemiselle. Isoja tekijöitä töissäni ovat tunteen/tunnelman luominen, värien vetovoima, kauniin elämyksen jakaminen tekijän ja katsojan välillä.
Elämyksen kokemisen aikana tapahtuu taianomaista puhdistumista, joka avaa sydäntä. Tuntee olevansa yhteydessä ja vähemmän erillinen muista, se kokemus yhdistää sidettämme lujemmin toisiimme ja maailmaan. Taiteen on mielestäni tarkoitus koskettaa. Vaikka maalauksen aihe olisikin joskus raskas niin toivon yleisilmeen jäävän positiivisen puolelle. Maalaus ei ole arvoitus, joka katsojan tulisi ratkaista. Tärkeintä on sen herättämät ajatukset ja siitä välittyvä tunnelma.”

Riikka Kontio
Suojautuva, 2025
akryyli kankaalle

Riikka Kontio –
Taas saa hävetä

Kuvataidenäyttely suomalaisen taiteilijan häpeästä

Taas saa hävetä -kuvataidenäyttelyssä on esillä häpeää käsitteleviä tuoreita maalauksia sekä installaatioita, jotka ovat syntyneet suomalaisille kuvataiteilijoille tehdyn häpeäkokemuksia kartoittavan kyselyn tuloksien pohjalta. Kontio lähetti kyselyn kuvataidejärjestöjen kautta ammattitaiteilijoille maaliskuussa 2023 ja sai 336 vastausta. 

Yli 85 % vastanneista oli hävennyt itseään taiteilijan ammatissa. Häpeä liittyi useimmiten esillä olemiseen, osaamiseen, teoksiin ja apurahoihin. Myös itse ammatinvalinta ja köyhyys tuottivat ammattikunnassa häpeän tuntemuksia. 

Taiteilijan häpeää lisää, se että ammatti koetaan vaikeasti ymmärrettäväksi, sen merkitystä ja tarpeellisuutta kyseenalaistetaan toistuvasti. Taiteilijaa syytetään yhteiskunnan loiseksi, vaikka usein kuvataiteilija on se, joka järjestää yleisölle ilmaista kulttuuritarjontaa oman taloudellisen hyvinvointinsa kustannuksella.

Näyttelyssä vierailijan on mahdollista jakaa oma häpeää tuottanut kokemus. Häpeän pahin vihollinen on avoimuus. Jakaminen vähentää häpeän valtaa. 

Riikka Kontio on oululainen kuvataiteilija. Hänen praktiikassaan korostuu materian merkitys. Hän maalaa, kokoaa esinekoosteita, installaatioita ja työskentelee yhteisöjen kanssa.  

Lisää aiheesta löydät osoitteista
https://taiteilijanhäpeä.fi
https://riikkakontio.fi

Verna Kovanen
Punos / Bound, 2025
risografia tuloste, puinen laatikkokehys
38 x 38 cm printti, 60 x 60 kehystettynä

Verna Kovanen –
Punos

Helsinkiläisen valokuvataiteilijan Verna Kovasen Punos-teossarja on esillä Galleria Uudessa Kipinässä 19.3.–6.4.2025. Esillä oleva kokonaisuus käsittelee elämän haurautta ja ylisukupolvista jatkumoa. Valokuvista ja grafiikan vedoksista koostuva teossarja on syntynyt vuosien saatossa, kun taiteilija on käsitellyt isänsä hidasta kuolemaa ja perheen sisäistä roolijakoa. Kun Kovanen oli vielä teini-ikäinen, isä sairastui työikäisen muistisairauteen, ja ainoana lapsena hänestä tuli isänsä nuori hoivaaja. Verna Kovanen paneutuu aiheeseen taiteessaan nyt ensimmäistä kertaa.

Isän poismenoa käsitellessä taiteilija yllättyi, kun vaikeista yhteisistä kokemuksista huolimatta päällimmäisenä mieleen jäi rakkaus. Raskaat vuodet isän sairauden kanssa olivatkin vahvistaneet yhteenkuuluvuutta. Oman roolin merkitys osana perhettä ja suvun jatkumoa tuli konkreettiseksi. ”Punos –teossarjani käsittelee jaksamista ja mahdollisuutta romahtaa, sekä toisen kohtaamista, lähimmäisen rakkautta ja siitä syntyvää sidettä, joka kannattelee meitä vaikeina aikoina, vaikka joskus hyvin ohuin langoin.” Kovanen pohtii.

Elämän mitta, muisti ja perhesiteet muodostuivat Punos-sarjan ydinteemoiksi. Taiteilijana Kovanen toimii kuin keräilijä. Kuvat muodostavat kokoelmia taiteilijaa puhuttelevista näkymistä. ”Monesti kuvat syntyvät niin, että ne ikään kuin pyytävät minulta tulevansa ikuistetuiksi. Kuvatessa kohtaan aina jonkun puolen itsestäni.” Kovanen avaa työskentelyään. Osassa teoksia taiteilija käyttää materiaalinaan perheen valokuva-albumeista löytyneitä kuvia. Sukupolvien tapa ja halu tallentaa yhteenkuuluvuutta kuviin inspiroi Kovasta. Epävarmuudessa elämisen taito on taiteilijalle jatkuva oppimisprosessi. Yhteenkuuluvuuden tunnetta tarvitaan aina epävarmoista ajoista ylipääsemiseen.

Näyttelyn kuratointi on toteutettu taiteilijan ja taidehistorioitsija (FM) Emma Valjakan yhteistyönä.
“Teokset pohtivat ihmissuhteiden kompleksisuutta, niiden herkkyyttä mutta myös niistä kumpuavaa voimaa. Vaikka Kovasen taide syntyy henkilökohtaisista kokemuksista, teemat ovat universaaleja ja heijastelevat elämää kokonaisvaltaisesti.” Emma Valjakka kiteyttää.

Verna Kovanen (s. 1989) valmistui 2012 Lahden muotoiluinstituutista valokuvauksen pääaineesta, ja taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2020. Hän työskentelee linssipohjaisesti, hyödyntäen myös grafiikan menetelmiä. Kovanen tunnetaan parhaiten valokuvakirjoistaan Broken Holiday Album (2022) ja Näkymättömät – tositarinoita lasten mielikuvitusystävistä (2016). Broken Holiday Album kirja palkittiin Kauneimmat kirjat 2022 kilpailussa. Kovasen taidetta on esitetty yksityis- ja ryhmänäyttelyissä kotimaassa ja kansainvälisesti, esimerkiksi UFNA International Triennial of Art and Science –näyttelyssä Liettuassa syksyllä 2024. Taiteilijan teoksia löytyy muun muassa Valtion, HUS:in ja Porin kaupungin taidekokoelmista, sekä lukuisista yksityisistä kokoelmista.