Lahden Seta ry / Elina Priha / J. Saari / Sanna Ulvila

Lahden Seta ry – Ette pelota minua piiloon

”Ette pelota minua piiloon” – taidenäyttely Galleria Uudessa Kipinässä ottaa kantaa ja juhlistaa olemassaoloa

Lahden Seta ry järjestää 30.4.–18.5.2025 Galleria Uudessa Kipinässä Lahdessa taidenäyttelyn nimeltä ”Ette pelota minua piiloon”. Näyttely kokoaa yhteen LGBTQ+-taiteilijoita ja liittolaisia, jotka haluavat teostensa kautta ottaa kantaa syrjintää vastaan ja juhlia moninaisuutta. 19 tekijää esittelee vaikuttavia teoksia, joiden tekotapa vaihtelee maalauksista esimerkiksi runouteen, musiikkiin ja animaatioon.

Näyttely on taiteellinen ja poliittinen kannanotto Suomen kiristyvää ilmapiiriä vastaan, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva puhe ja politiikka on muuttunut yhä uhkaavammaksi. ”Ette pelota minua piiloon” on vastaus pelotteluun ja näkymättömäksi tekemiseen – se on äänekäs ja ylpeä muistutus siitä, että olemme olemassa, emmekä aio kadota.

Näyttelyyn ehtii tutustumaan vielä Lahti Pride -viikolla, sillä sitä juhlimme 12-18.5. Priden teema on ”Kulttuurin kaikki värit”.

Yhteistyössä Lahden Seta ry:n kanssa Kino Iiris ja Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva

Elina Priha –
Saaren rajoilla

Elina Priha (s.1987) on Helsingissä asuva monialainen taiteilija, joka on valmistunut taiteen maisteriksi (TaM) Aalto-yliopistosta vuonna 2022.

Työskentelyni on prosessilähtöistä ja paikkasidonnaista; paikan, materiaalin ja tekijän intiimi suhde ja vuorovaikutus ovat pääosassa. Viime vuosina olen viettänyt paljon aikaa sekä tutuilla että vierailla saarilla. Taiteellinen tutkimukseni kietoutuu näiden saarien historian ja ekologian kautta naisten historiaan ja tulkitsen näitä teemoja pääosin tekstiilitaiteen keinoin.

Olen kiinnostunut saarista paikkoina, joilla on fyysisesti selkeät rajat. Toisaalta asia ei ole niin yksinkertainen; Tove Janssonin teoksessa Muumipappa ja meri (1965) Muumipappa kirjoittaa päiväkirjaansa: “Saareen ei ole siltoja eikä sen rannalla aitoja; sieltä ei pääse pois eikä sinne voi jäädä vangiksi.” Saariin liittyy historiallisesti paljon tarinoita, sekä faktaa että fiktiota: joissain saari kuvataan utopistisena paratiisina, joissain dystopiana, joissain taas saari on toiminut vankilana. Yhteistä lienee se, että saari tuntuu hieman irralliselta muusta maailmasta, melkein siltä, ettei ole muita lakeja tai sääntöjä kuin ne, jotka itse luodaan.

Näyttely koostuu erikokoisista kuvakudoksista, tilkkutyötekniikalla toteutetuista tekstiiliteoksista sekä pienistä puuveistoksista. Kuvakudosteni muotokieli kumpuaa perinteisestä suomalaisesta kudontasymboliikasta, karjalaisista kirjontakuvioista ja suomalais-ugrilaisesta mytologiasta, sekoittuen orgaanisiin elementteihin. Tekeminen on yhteistyötä materiaalin kanssa: käytän pääosin kierrätettyjä tekstiilejä ja lankoja, joten lopputulos on aina jonkin verran ennalta määrittelemätön. Ajattelen tekstiilien parissa työskentelyä jonkinlaisena pehmeän aktivismin ja feminismin muotona, jonka ytimessä ovat hitaus ja huolenpito.

Uusin teoskokonaisuus on tulossa esille vuonna 2025 Galleria Uusi Kipinän lisäksi Taattisen tilan galleriaan Naantaliin ja Tampere-majaan Tarttoon, Viroon.

Suomen Kulttuurirahasto on tukenut työskentelyä vuonna 2024.

www.elinapriha.com
IG: @elinapriha

J. Saari
Reset (Nature Morte), 2024
Akryylipleksi, kipsi, ultramariinipigmentit, betoni, kattopelti, rautalanka, muoviverkko, rautatanko, suola

J. Saari –
Reset (Nature Morte)

Installaatio Reset (Nature Morte) on taiteilijan mielikuvittelema näkymä tulevaisuudesta, kun vaaran merkeiltä katseensa pois kääntänyt ihmiskunta on pumpannut ja louhinut maan povesta kaiken hyödynnettävän raaka-materiaalin ja jäljellä on kasa jatkojalostetta ja menetetty maa. Teos on suonsilmäke, johon loppuun muokatun maailman muistuma vajoaa. Se vilpittömästi toivoo, että luonto jaksaisi vielä rakentua aiheuttamamme roskan ylle uudelleen, vaikka oman olemassaolomme edellytykset olisivatkin jo vähäisemmät. Ihmiskunta on läpi historiansa tunnistanut ahneutensa ja varoitellut sen seuraamuksista myytein, uskonnoin ja eettisin ohjein. Miten vauraudessa elävälle länsimaalaiselle voikaan olla niin vaikea tinkiä vähäisessäkään määrin omasta mukavuudestaan, kun elinehtomme on kiistatta jo vajoamaisillaan?

Installaatio rakentuu päijäthämäläisestä metsästä syksyllä 2023 kaadetun hirven vasan jalasta muotitettujen uppoavien valujen ympärille. Ahneutta ja kielletyn houkutusta symboloivat betoniset omenat kannattelevat akryylipleksisiä lammikoita, joiden varjoissa myyttien sfinksit kuiskuttavat varoituksiaan. Teokseen on valittu hiilijalanjäljeltään raskaita ja kierrätykselle vaikeita betonia, kipsiä ja muovia, sekä metallia. Materiaalivalintoja tehdessä taiteilija on jälleen saman kysymyksen äärellä: kuinka tehdä taidetta kun taiteenlaji on perinteisesti käyttänyt ympäristöä kuormittavia materiaaleja? Onko kysymys yhden yksittäisen ja pienen teoksen kohdalla edes relevantti globaalissa skaalassa? Ehkäpä epämukavia kysymyksiä voi tarkastella kulkemalla hetken niitä päin ja katsomalla mitä törmäyksestä jää jäljelle.

Sanna Ulvila
Trying I, 2025
kirjonta, akryyli ja puuväri pellavalle
43 x 32 cm

Sanna Ulvila –
Like 2000

Työskentelen maalauksen alueella ja hyödynnän maalauksen, kollaasin ja tekstiilitaiteen tekniikoita. Poimin teosten aiheita mediasta, mainoksista ja pop-kulttuurista sekä omista valokuvistani ja ympäristöstäni. Työstän näitä montaasimaisesti ja teen uusia tulkintoja, joissa mainoksen, meemin ja unen logiikka kohtaavat. Banaalius, pateettisuus, mahtipontisuus, kitsch ja karnevaalin tematiikka kiehtovat minua.

Koen kitschin ja taiteen suhteen merkitykselliseksi, koska maailmamme tuntuu usein kitschillä kyllästetyltä. Pop-taiteen jalanjäljissä hyödynnän kitschin esteettisiä ominaisuuksia, kuten räikeyttä, banaaliutta ja tietynlaista yksioikoisuutta. Nämä kätkevät taakseen merkityksiä ja sisältöjä, joita haluan teoksissani välittää. Tarkastelen teoksissani ihmisyyttä lempeästi ja kevyen absurdisti.

Karnevaalissa minua kiehtoo vastakkaisuuksien ja ylösalaisin kääntämisen ajatus. Alhaisesta tulee ylevää ja toisinpäin. Karnevaali viittaa myös juhlintaan ennen paastoa, mikä tuo mieleen tämänhetkisen maailmantilanteen ainakin länsimaista katsottuna. Onko kulutusjuhla viimein tulossa päätökseen, ja mitä sen jälkeen? Työlläni haluan kyseenalaistaa vallitsevan arvomaailman karnevalistisen naurun kautta.

Valmistuin Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2021. Viimeksi teoksiani on ollut esillä yhteisnäyttelyssä Anna Korpilinnan ja Anna Pekkalan kanssa Make Your Mark Garage/Galleryssa Helsingissä, yksityisnäyttelyssä Pesula Galleriassa Sipoossa sekä ryhmänäyttelyissä Helsingissä (tm-galleria, Yö Galleria, Galleria Toinen Silmä) ja Berliinissä (Toolbox). Teoksiani on ostettu Valtion Taideteostoimikunnan kokoelmaan Kansallisgalleriaan ja Suomen Taideyhdistyksen teosarpajaisiin sekä yksityiskokoelmiin. Olen Helsingin Taiteilijaseuran, Taidemaalariliiton ja Taideyhdistys Yön jäsen.

Kiitokset Kansan Sivistysrahastolle näyttelyn tukemisesta.