
Lana Haga / Kaisa-Maria Laiho / Riikka Rosmar / Eeva-Liisa Puhakka
1.9.2025
3.–21.9.2025
Lana Haga – Tuhat tasoa (A Thousand Plateaus)
Taiteilija Lana Hagan yksityisnäyttely Tuhat tasoa (A Thousand Plateaus) esittelee uusia veistoksia teollisuuden ylijäämämuovista, reliefejä puuvillanarusta ja öljyväristä sekä peili- ja tekstiilii-installaation. Teokset käsittelevät jatkuvaa muodonmuutosta materiaalien, prosessien ja käsitteellisten järjestelmien välillä. Näyttelyyn sisältyy myös ranskalaisen äänitaiteilijan Fayf Abadin kanssa toteutettu ääniteos, joka elävöittää näyttelyn kokonaisuutta ja luo immersiivisen ja meditatiivisen tilan.
Näyttelyn nimi A Thousand Plateaus viittaa Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin samannimiseen teokseen, jossa esitellään käsite rihmasto – rakenne, joka kasvaa moneen suuntaan ilman kiinteää keskusta muodostaen toisiinsa kytkeytyvän verkoston. Tämä ajattelu heijastaa Hagan taiteellista prosessia, jossa hän liikkuu sujuvasti eri medioiden ja materiaalien välillä, omaksuen avoimuuden, muutoksen ja sattumanvaraiset kohtaamiset.
Jokainen teos syntyy prosessissa, jossa materiaalit, ideat ja tekniikat risteävät orgaanisesti. Tämä rihmastomainen rakenne näkyy paitsi teosten synnyssä, myös niiden visuaalisessa kokemuksessa. Näyttelyn nimi viittaa paitsi sen teoreettiseen taustaan, myös fyysisesti läsnä oleviin veistosten uurteisiin, kerrostumiin ja taitoksiin.
Fayf Abadin ääniteos luo meditatiivisen kuuntelutilan, joka resonoi näyttelyn teemojen – muodonmuutoksen ja virtaavuuden – kanssa. Lempeiden taajuuksien, hitaitten tekstuurien, kenttä-äänitysten ja analogisen sekä digitaalisen synteesin kautta ääni muuttuu liikkeessä olevaksi materiaaliksi, joka värähtelee, muuntuu ja on vuorovaikutuksessa tilan, esineiden ja kehon kanssa.
Lana Haga (s.1986) on monialainen taiteilija, joka työskentelee Vaasassa. Hän työskentelee veiston, installaation, reliefin ja tekstin parissa, hyödyntäen usein kulutuksen jälkeisiä ja teollisuuden ylijäämämateriaaleja—kuten muovia, tekstiiliä ja nahkaa—tutkiakseen psykologista, materiaalista ja planetaarista muodonmuutosta. Hänen teoksensa ammentavat usein spekulatiivisista elämänmuodoista, geologisesta ajasta ja henkilökohtaisista säröistä. Vastakohtaiset pinnat—raaka, heijastava, synteettinen—kuvastavat muutoksen, selviytymisen ja uudelleenkokoamisen teemoja ylikulutuksen ja hajoamisen maailmassa.
Merkittäviä näyttelyitä ovat (mm.) yksityisnäyttely Vaasan Taidehallissa (2022), sekä osallistumiset kotimaisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin kuten Royal Academy of Arts (2015) Lontoossa, Pohjanmaan Museossa (2023) Vaasassa sekä Harkko Museo (2025) Raisiossa.
www.lanahaga.com
www.instagram.com/lana_haga_studio
Fayf Abad on ranskalainen äänitaiteilija, elektronisen nykymusiikin tuottaja, taiteellinen johtaja ja musiikin tekijä. Hänen työskentelynsä tutkii ambient-äänimaisemien mahdollisuuksia, erityisesti niiden kautta, miten musiikki ja ääni voivat luoda henkilökohtaisia kokemuksia ja heijastaa suhdetta itseen ja ympäröivään maailmaan.
Näyttelyn toteuttamista tukevat Taiteen edistämiskeskus, Svenska kulturfonden, Konstsamfundet sekä VISEK – Visuaalisen taiteen edistämiskeskus.
Kaisa-Maria Laiho – Muistikukkia
Muistikukkia -näyttelyn maalauksissa tarkastellaan raoista ja nurkista esiin työntyvää luontoa. Ihminen on rakentanut ympärilleen seinät, kitkenyt puutarhansa järjestykseen ja pyrkinyt eriytymään villistä, vapaasta luonnosta. Mutta lopulta luonto työntyy raoista sisään, juurruttaa kasvinsa huoneiden nurkkiin ja muistuttaa läsnäolollaan katkenneesta luontoyhteydestä.
Kaisa-Maria Laihon maalausten aiheet ovat saaneet innoituksensa puutarhoista, soilta ja pohjoisen vaelluksilta. Luonnossa kulkiessaan Laiho taltioi muistiinsa pieniä yksityiskohtia, kuten suopursun mehevän tuoksun, kurjenkanervan herkät piirteet tai rohtoraunioyrtin nuokkuvat kukat. Havainnot kulkevat tunnemuistissa mukana ja palautuvat sieltä maalauksiin.
Maalauksissaan Laiho pohtii luontosuhdetta, ajan olemusta, muiden lajien olemassaolon kauneutta ja kasvien hiljaista voimaa. Näyttelyn maalauksissa kuvitellaan päivä, jolloin luonto valtaa takaisin menettämäänsä tilaa ja yhteiselo ihmisen kanssa muuttuu nykyistä tasavertaisemmaksi. Vaikka huoli luontokadosta on ajassamme voimakkaasti läsnä, pyrkii Laiho maalatessaan käsittelemään myös toivoa ja empaattisen katseen merkitystä muita eliölajeja kohtaan.
Kaisa-Maria Laiho (s.1989) on Karjaalla asuva kuvataiteilija ja kuvittaja. Teoksissaan Laiho käsittelee usein katoavaisuutta, luonnon pyhyyttä ja ihmisenä olemisen syyllisyyttä luontokadon keskellä. Posthumanismi, muistot ja luontokokemukset ohjaavat Laihon taiteellista työskentelyä. Laiho työskentelee pääasiassa öljyväreillä, guasseilla ja piirtimillä. Laiho on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta vuonna 2020.
www.kaisamarialaiho.com
IG: kaisamarialaiho
Riikka Rosmar – Piiloisen maailman asukkaat
Luon kuvallisia näkyjä menneistä tai tulevista maailmoista, joissa ihminen on yhdenvertainen, ei ylivertainen, muiden luontokappaleiden joukossa. Nämä piiloisen maailman asukkaat ovat hiljaisia ja unohdettuja oppaita ja tulkkeja niille, jotka haluavat ottaa niiden tarjoaman viestin vastaan. Teosteni kuvaamat maailmat eivät ole vain pelkkiä unelmien ja toiveiden puutarhoja, vaan niissä on myös tummempia sävyjä.
Tunnen kipua sekä kasvavaa avuttomuutta siitä, ettemme aina muista, halua tai kykene ottamaan vastaan elinympäristössämme näkyviä selviä pahoinvoinnin merkkejä. Onneksi tietoisuus luonnon nykytilasta ja keinoista sen parantamiseksi lisääntyy koko ajan ja piiloisen maailman asukkailla on vielä toivoa.
Kuvaamani tarinat syntyvät ilman luonnostelua suoraan kankaalle. Kangas on minulle miellyttävä materiaali sen pehmeyden sekä herkkyyden takia. Olen kehittänyt tämän maalaustekniikan yhdistämällä piirroksen akvarellimaisen ilmaisun kanssa.
Teosteni materiaalit ovat hyvin pitkälle kierrätystavaraa, koska haluan pitää taiteeni hiilijalanjäljen mahdollisimman pienenä.
Eeva-Liisa Puhakka –
Villi Sininen – Suuret, hiljaiset hahmot
Näyttelyni ”Villi Sininen – Suuret, hiljaiset hahmot” koostuu kierrätysnahkaveistoksista ja videoinstallaatiosta.
Videoinstallaatio toimii prologina vuonna 2026 valmistuvalle kolmiosaiselle videoteossarjalle, joka tutkii metsissä asuvia Latvian sinisiä (alku)lehmiä, skandinaavista mytologiaa maailman luomisesta ja lehmän merkityksestä siinä sekä lehmien uudelleen villiinnyttämistä. Sarjassa käsitellään myös maaseutumaiseman muutosta ja tuotantoeläinten katoamisen vaikutusta koko ympäristöön. Tämän näyttelyn videoinstallaatio luo pohjan ja johdatuksen koko teossarjalle.
Olen työstänyt kierrätetystä nahasta veistoksia: vanhat, elämää nähneet lehmän nahat ovat muuntuneet päiksi seinille ja abstrakteiksi, amorfisiksi muodoiksi tilaan. Olen kerään vanhoja ja kuluneita nahkoja eri puolilta, mutta mukana ovat myös lehmännahka, joka kuului isäni lehmälle yli kolmekymmentä vuotta sitten.
Nämä nahat olivat aikoinaan kiinni lihassa, elämän kantajia. Nyt, myös hieman ristiriitaisin tuntein, olen muovannut niistä veistoksia — pohtien nykykarjataloutta, mutta samalla kantaen muistoa isästäni, hänen elämäntyöstään ja myös siitä tosiasiasta, että olen itse hänen lihaansa ja vertansa.
Eeva-Liisa Puhakka tekee liikkuvia veistoksia, installaatioita sekä ääni- ja hajutaideteoksia. Uusimmissa teoksissaan hän tutkii hajuaistin ongelmia/kieltä/maailmoja, ihmisten ja eläinten keskinäisiä riippuvuuksia, maaseudun väestökatoa sekä biohajoavia materiaaleja. Hän oli Scent Club Berlin -kollektiivin perustajajäsen ja Kouvolan kuvataiteilija vuosina 2020-22. Hän on MUU ry:n, Suomen kuvanveistäjäliiton ja Kouvolan taiteilijaseuran jäsen sekä Kulttuuriyhdistys Antareksen puheenjohtaja (2023-2025).
Lisätietoja taiteilijasta: www.instagram.com/eevaliisapuhakka
Työskentelyä ovat tukenut Taiteen keskustoimikunta.