6.4.- 24.4.2016 Tuovi Eskola, Kaisa Rautaheimo, Mia Lehtinen, Merja Ranki

Kulma: Tuovi Eskola, Mielikuvieni Marrakesh,toinen näytös

Maalatessani kuvittelen ja kuvitan paikkoja, joissa en ole todellisuudessa koskaan käynyt. Tähän näyttelyyn olen valikoinut mukaan erityisesti Marokkoon liittyviä maalauksiani. Marokossa minua viehättävät häikäilemättömät värit, runsaus, koristeellisuus ja ornamentiikka.

Teosten kuva-aines on kollaasikudelmaa useasta eri lähteestä: lehdistä ja internetistä, tuntemattomien lomakuvista, unissani tekemistäni kaukomatkoista sekä tapahtumia, rakennuksia ja hetkiä kotikaupunkini Helsingin kaduilta. Maalauksissani nykyajan kuvavirta sekoittuu henkilökohtaisiin kokemuksiini ja muistoihini.

Paloista koostuvat maalaukseni mahdollistavat sen, että voin yhden raamin sisällä hajottaa aikaa, tilaa ja perspektiiviä. Kuvaan rakennusten sisä- ja ulkotiloja sekä erilaisia valo- ja säätiloja samanaikaisesti.

Samaistun teoksillani Henri Matisseen ja aikalaisiin, jotka matkasivat ympäri maailmaa ja maalasivat eksoottisia kuvia vieraiden kulttuureiden innoittamina. Itse matkustan orientalismin perässä internetin virtaan, Itä-Helsinkiin tai Kallion etnisiin ruokakauppoihin.

Kenno: Kaisa Rautaheimo, Pojat, Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely

Nuoret miehet etsivät elämälleen suuntaa Pojat-näyttelyssä

”Olis kiva herätä aamulla niin, että tietäis mitä tekis ja olis innostunut siitä. Haluisin että
asiat muuttuis, mutten osaa tehdä mitään sen eteen, kun en oo varma mistään. On mulla
visioita, mutta tuntuu, että ne pysyy pään sisällä. Sitä on vaan niin vitun
aikaansaamaton. Haluisin olla normaali. Sitä kävis koulua, niin kuin muutkin ihmiset.
Sitä kävis baarissa. Harrastais, nauttis perusasioista, ei tekis pienistä asioista isoja. Olis
silleen rento, eikä ahdistunut ja masentunut. Tajuun että oon risteyksessä. Tajuun että
oon jo tän ikäinen. Mut mulla ei oo mitään, ei koulutusta, ei töitä – pitäis päättää mihin
suuntaan lähteä. Sitä ihmettelee, miks muille kaikki on ollut aina jotenkin
yksinkertaisempaa. Kyl mä kuitenkin luotan siihen, että kaikki järjestyy, että kaikki
menee omalla painollaan. Ei oo muuta vaihtoehtoa.”

Valokuvaaja Kaisa Rautaheimo on kuvannut kahden vuoden ajan 20–30-vuotiaita
hyvinvointiyhteiskunnan laidalla eläviä miehiä, joiden elämä on enemmän tai vähemmän
vaiheessa. Osalla on jäänyt koulut kesken, toiset eivät ole niitä ikinä aloittaneetkaan.
Työelämä tuntuu vaikealta. He toivovat kovasti löytävänsä jotain merkityksellistä, mutta
eivät oikein tiedä mistä ja mitä etsiä, ja minkä takia.

Pojat-näyttelyssä dokumentaariset valokuvat nuorten miesten elämästä yhdistyvät
teksteihin, jotka on kirjoittanut toimittaja Ann-Mari Huhtanen. Tekstit ovat syntyneet
Huhtasen tekemien poikien haastattelujen pohjalta.
Nuoret toimettomat miehet ovat usein toistuva aihe valtamediassa. Epämääräiset
huppupäät näyttäytyvät lehtien sivuilla yhteiskunnallisena ongelmana. Rautaheimo halusi
nähdä huppujen sisään. Hän halusi kuulla nuorten miesten äänen ja nähdä, minkälaista
heidän arkensa on. Rautaheimo istui kymmeniä tunteja nuorten miesten sohvilla ja
keskusteli. Hän kulki mukana ja kuvasi.
”Mietimme useaan kertaan, miten pienestä voi olla kiinni, mihin ja millaisiksi päädymme,
ja kuinka pienikin oma oivallus voi auttaa löytämään suunnan. Jokaisen pojan tarina on
omanlaisensa, ja heidän elämäntilanteensa muuttuivat moneen kertaan kahden vuoden
aikana. Välillä oltiin töissä tai koulussa, välillä taas muissa maailmoissa”, Rautaheimo ja
Huhtanen kertovat.

”Dokumenttiprojekti sai alkunsa halusta ymmärtää, mitä syrjäytyneisyys tarkoittaa.
Matkan varrella tajusimme, kuinka leimaava, yksipuolinen ja ylhäältä päin määritelty
käsite on. Lopulta projektista kasvoi tutkielma ulkopuolisuuden ja irrallisuuden tunteesta,
oman paikan ja elämän mielekkyyden löytämisestä sekä hyväksynnän, rakkauden ja
itsensä etsimisestä. Kokemuksista, joita yllättävän moni meistä lopulta jakaa ja joihin
moni pystyy samaistumaan.”

Tästä linkintä pääset lukemaan näyttelyyn liittyvän Pojat-tekstin: http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/images/stories/2016/Projekti/kaisarautaheimo_pojat_a4.pdf

Kaisa Rautaheimo työskentelee Helsingin Sanomien valokuvaajana. Työn ohella hän
työstää laajoja dokumenttiprojekteja. Rautaheimo on opiskellut valokuvausta ja
kuvajournalismia Lahden Muotoiluinstituutissa ja Aalto-yliopiston taiteiden ja
suunnittelun korkeakoulussa.
Ann-Mari Huhtanen on helsinkiläinen vapaa toimittaja. Hän on työskennellyt muun
muassa Helsingin Sanomissa ja Ylioppilaslehdessä ja erikoistunut pitkiin reportaaseihin
ja henkilöjuttuihin. Huhtanen on opiskellut journalismia Jyväskylän yliopistossa ja
Aalto-yliopiston Taideteollisessa

Kymi: Mia Lehtinen, Maalauksia

Valmistuin Vapaasta taidekoulusta 2003. Aloitin pitkäjaksoisemman maalaus- prosessin 2014. Väri on lähtökohtana maalauksissani. Mielessäni on väri, joka kiinnostaa minua ja sen ympärille syntyy maalaus. Toivon, että maalaukseni puhuttelevat ilman sanoja ja jokainen löytää niistä itselleen tärkeitä asioita.

Kirnu: Merja Ranki, Keho, Kuolema ja nauru…

”Kuolema tuli käymään ensi kertaa pahan taudin kanssa, olin kovin nuori eikä paljon naurattanut. Kävi sitten pahus uudestaan ja uudestaan ja vielä vaan uudestaan. Oli rankkaa. Naurattamaan pääsi kuitenkin, elämästä, välillä. Ja täällä minä yhä olen ja nauran kun kerran pystyn.” kertoo Merja Ranki teostensa teemasta.

Esillä on sarja tarinallisia henkilökuvia, ihmisen kokoisia, keraamisia veistoksia. Taiteilijan fyysisen kehon keraaminen kopio on tapahtumien paikka, jossa kuviteltu aines sekoittuu elettyyn todellisuuteen. Kehon elämä piirtyy leikkimielisesti mytologisen kuolemattomuuden ja inhimillisen huumorin kautta. Innoitteena on ollut mm. muotokuva kuningatar Nefertitistä.

Monipuolisesti eri materiaaleihin perehtyneen taiteilijan veistoksista, installaatioista ja videoteoksista koostuvia näyttelyitä on ollut esillä taidemuseoissa eri puolilla Suomea ja Eurooppaa vuodesta 1998 lähtien. Taiteilijan ilmaisulle on ominaista tarinallisuus sekä toden ja kuvitteellisen aineksen yhdistäminen. Hän on toteuttanut julkisia teoksia ja yhteisötaidehankkeita Helsinkiin, Espooseen, Tuusulaan, Järvenpäähän ja parhaillaan Vantaalle sekä edistää aktiivisesti taiteilijayhteisöjen toimintaa.