5.9.-23.9.2018 Tatu Vuorio, Iida Hollmén, Jussi Pirttioja, Fanni Maliniemi, Sanni Saarenpää

Kulma: Tatu Vuorio, Rajapintoja

Raja on konkreettinen käsite: raja maailman ja minun, minun ja maalauksen, maan ja taivaan välillä. Suomen kielessä raja tarkoittaa sitä, mihin jokin konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa. Raja on pyhä, jotain koskematonta, raja on jotakin mitä tulee tarkastella huolella.

Taiteellisessa työskentelyssäni pyrin tutkimaan maalaus- ja veistotaiteen rajapintaa, taiteen keinoin löytämään uusia näkökulmia. Teokseni syntyvät siten rajalle, siihen tilaan, joka avautuu kun olemassaoloni täydentää tyhjyyden. Eksistentiaalinen tapahtuma, jossa kiteytyy olemassaolon merkitys ja rajapinta. Rajapinta, jonka tavoitteena on asettaa ymmärrykseen jotain mitä ei vielä ollut, heijastaa tietoisuuden alueelle jotain tiedostamattomasta.
Maalauksien pohjina käyttämäni läpivärjätty MDF soveltuu työskentelytapaani. Tämä materiaali on mahdollistanut työskentelylleni luontaisen poistamiseen ja lisäämiseen perustuvan veistoksellisen tekotavan.

Tatu Vuorio. Alla pohjantähden, 70x70cm, öljy läpivärjätylle MDF-levylle, 2018

Kenno: Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely

Iida Hollmén

”Vaikka tuulee vastaan -teos kertoo elämäntyönsä Lahden seudun vesiensuojelun parissa tehneen Juha Kedon tarinan. Lahtelainen Keto on toiminut 60-luvulta lähtien Päijät-Hämeessä sijaitsevan Vesijärven ja muiden pienempien järvien kunnostuksen parissa. Hänen toimestaan on perustettu Vesijärvisäätiö ja hän on ollut mukana käynnistämässä monia kansainvälisiä hankkeita sekä aktivoinut muita vesiensuojelun pariin omalla esimerkillään. Vaikka tuulee vastaan on henkilökuva ihmisestä, jolla on päämäärä ja vahva motivaatio vaikuttaa ympäristöasioihin.

Dokumentaarinen teos koostuu Kedon tekstimuotoisista muistoista ja niihin liittyvistä kuvakokonaisuuksista, jotka rakentuvat valokuvista, arkistokuvista, piirroksesta ja äänestä. Galleria Uudessa Kipinässä on esillä osa teoksesta.

Iida Hollmén on valokuvaaja ja ympäristöteknologian insinööri. Hän keskittyy taiteellisessa työskentelyssään ympäristöteemoihin. Vaikka tuulee vastaan on Hollménin lopputyö Lahden Muotoiluinstituutista, joka on toteutettu syksyn 2017 ja kevään 2018 aikana. Teos on henkilökohtainen vastaisku hänen kokemalleen ympäristöahdistukselle. Hollménin mielestä ympäristökysymysten tiedostaminen ei vielä anna ratkaisuja niiden selvittämiseksi, vaan tarvitaan myönteistä ilmapiiriä, joka innostaa toimintaan.”

Iida Hollmén, Automaattinen mittausasema, 2017

 

Christoph Bader

Olen itseoppinut valokuvaaja Saksasta, ja olen asunut yli seitsemän vuotta Suomessa, enimmäkseen Pohjois-Suomessa ja Lapissa. Muutama vuosi sitten innostuin sekä kuvaamaan filmillä että kehittämään kuvia pimiössä. Tämä on ensimmäinen kerta kun esitän valokuviani julkisesti ja olenkin iloinen, että sain mahdollisuuden osallistua tähän näyttelyyn.

Osani näyttelyssä koostuu katukuvista ja kaupunkimaisemista, joita olen kuvannut Lahdessa sekä Hämeessä. Yhdistävänä niissä pidän niiden emotionaalista sisältöä. Käytin erilaisia papereita ja pimiötekniikoita tukemaan ilmaisua.

Christoph Bader, Patsaiden kaupunki, Gelatiini vedos, 2018

Kymi: Jussi Pirttioja

Näyttelykokonaisuus sukeltaa äärimmäisen subjektiiviseen kuvamaailmaan. Lähtökohtana kiinnostus ihmiseen elämän jälkiin puhtaasti visuaalisina ilmiöinä. Materiaali valikoituu sattumanvaraisesten mieltymysten ja oikkujen ohjaamana; mukana on hahmoja ja kohtauksia mm. elokuvista, mainoksista, elämästä ja muistoista. Tavoitteena on luoda itsenäinen ja omavaltainen kuvamaailma, joissa taiteilija voi olla kuin kotonaan, mutta joiden esittämiin tapahtumiin ja tilanteisiin voi ulkopuolinen katsojakin samaistua.

Työssäni korostuu maalauksen itsenäisyys ilmaisumuotona ja omana kielenään, joka ei sataprosenttisesti avaudu helppojen kielellisten ja yksinkertaistavien tulkintojen edessä.

Jussi Pirttioja (s.1988) on valmistunut kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkekoulusta vuonna 2016. Pirttioja asuu ja työskentelee Lappeenrannassa. Hänen teoksiaan on nähty mm. Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla vuonna 2017.

Jussi Pirttioja

Kirnu: Fanni Maliniemi ja Sanni Saarenpää, Kaalimaan syväpää

Kaalimaan syväpää on kahden nuoren taiteilijan rakkaudentunnustus rikkauksille, jotka itsepäisesti ja taianomaisesti versovat esiin köyhyydenkin keskellä. Galleria Uuden Kipinän Kirnussa toisensa kohtaavat Fanni Maliniemen ja Sanni Saarenpään teokset käyvät keskustelua runsaudesta, jota inhimillinen elämämme kaikissa ilmenemismuodoissaan osoittaa. On kysymys näkökulmista jotka muuttavat kaiken uudeksi. Kaalimaan perukoilla maasta nousee aarteita ja syvää viisautta.

Fanni Maliniemen teokset käsittevät köyhyyttä lämmöllä. Cauliflower Jewellery on sarja koruveistoksia, joiden jalokivinä komeilee ylpeästi kaalien runsas sukukunta. Videoteoksessa One Gem Over All laaja yleisö saa tutustua ensimmäistä kertaa kuningatar Elisabeth II:n kruununjalokivikokoelmaan kuuluviin kuninkaallisiin kaalikäätyihin ja perintökaaleihin.”Köyhän paratiisi sijaitsee mikrokosmoksen oven takana. On katsottava tarpeeksi läheltä jotta saa löytää äärettömyyteen yltävän rikkauden”, Maliniemi kertoo.

Sanni Saarenpään tekstiä maalaukseen ja piirustukseen yhdistävissä töissä erilaiset kartat ja kaavakuvat esittävät maailman monin eri tavoin. Ne ovat tulkinta ihmiskunnan ikiaikaisesta tarpeesta löytää elämästä lainalaisuuksia, reittejä ja kaavoja – edes jonkinlainen tuotelupaus.”Kaaoksen saadessa rakennetta on mahdollista kokea turvallista tuttuutta ja nähdä edessään kulkukelpoisia polkuja. Teokseni ovat todellisuusprojektioita tilanteisiin, joissa hätä ei lue lakia tai naapurin ruoho alkaa olla kiistatta vihreämpää”, Saarenpää tulkitsee.

Fanni Maliniemi (s.1989, Helsinki) valmistui kuvataiteilijaksi (AMK) Tampereelta 2014 ja viimeistelee tällä hetkellä animaatio-ohjaajan opintojaan Turun ammattikorkeakoulussa. Sanni Saarenpää (s.1990, Helsinki) valmistui kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2016. Hän elää ja työskentelee Tampereella.

Sanni Saarenpää