4.-22.7.2018. Tehonrakentajat, Athanasía Aarniosuo, Sinimaria Ikonen, Marika Halonen

Kulma: Tehonrakentajat, Valvontaa ja jonotusta

Luoko valvonta yhä tehokkaampaa yhteiskuntaa?
Tehonrakentajat tuovat Galleria Uuden Kipinän Kulmaan oman versionsa tehokkaasta valvonnasta. Teoksillaan kahdeksanhenkinen taitelijaryhmä haastaa näyttelyn katsojia tarkastelemaan tarkkailijoita. Voiko valvontaa olla koskaan liikaa?

Valvonta on yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeä osa. Se on välttämätöntä toimivuuden, rehellisyyden, tuottavuuden ja turvallisuuden takaamiseksi. Ilman valvontaa ihminen olisi eläin, joka toimii vaistojensa varassa, manipuloiden muilta viekkaasti itselleen kaiken hyödyn. Valvonta on ainut keino pitää tasa-arvoisesta yhteiskunnasta kiinni. Vain epärehellinen ihminen pelkää valvontaa. Jos kansalaisella ei ole mitään salattavaa, miksi häntä häiritsisi tarkkailu?

Tehonrakentajat poistavat teoksillaan lorvailun yhteiskunnasta kokonaan. Valvomalla paras!

Tehonrakentajat on vuonna 2012 perustettu kahdeksanhenkinen taiteilijaryhmä, joka elää ja hengittää Tehokkuuden sanomaa. Tehonrakentajat on tunnettu kriittisen humoristisesta otteestaan käsitellä yhteiskuntamme tehokkuus ajatuksia. Tehonrakentajat taiteilijaryhmään kuuluvat: Miska Allonen, Heidi Hemmilä, Matti Hyvönen, Laura Impola, Jussi Jääskeläinen, Laura Laukkanen, Fanni Maliniemi ja Ismo Torvinen.

Tehonrakentajat, Valvontaa ja jonotusta

Kenno: Athanasía Aarniosuo, THE BIG SHIP

Minua kiinnostavat narratiivit, kuvallinen kerronta, toisto, kuvasarjat ja sarjakuvat. Olen kiinnostunut eri tavoista, joilla kuvasarjoissa tuodaan esille kerronnallisuutta ja esitetään ajan kulua. Pohdin jatkuvasti tarinan ja kuvien suhdetta – miten kuvien ja tekstin rytmitys muokkaavat kertomusta. Työskentelyssäni tutkin narratiivisuutta ja
sarjallisuutta kokeellisesti ja eri menetelmin. Tarkastelen sitä, miten yhden tarinan voi paloitella ja koota uudestaan erilaisilla jännittävillä tavoilla.

Olen aina asunut lähellä vettä. Synnyin Rautjärvellä ja vietin elämäni ensimmäiset vuodet Lappeenrannassa Saimaan rannalla. Myöhemmin olen asunut Ateenassa, Aberdeenissä ja Helsingissä, jotka kaikki ovat merellisiä kaupunkeja. Olen myös viettänyt paljon aikaa jokikaupungeissa Glasgow’ssa ja Lontoossa.

Olen kiinnostunut ihmisen ja veden suhteesta ja laivoista. Vettä pitkin pääsee helposti muualle. Voi uida pois tai rakentaa lautan. Vesi ei ole sidottu yhteen paikkaan. Minua kiehtoo, miten vesi on inspiroinut ihmisiä ennen vanhaan, jolloin merta kunnioitettiin. Merten tulevaisuus huolettaa minua nykyisessä ekologisessa kriisissä. Käytän töissäni lyriikoita ja runojen pätkiä – muiden tekemää, vedestä inspiroituvaa taidetta. Töissäni esiintyy paljon populaarikulttuuriviittauksia. Omilla töilläni vastaan aiempaan keskusteluun.

Meren tematiikkaan liittyy myös kaipuu kuten kappaleessa ”My Bonnie Is Over the Ocean”. Perinteisesti vesi on inspiroinut unelmoimaan kaukaisista maista ja paremmasta elämästä. ”Aavan meren tuolla puolen jossakin on
maa.” Minua kiehtoo ajatus siitä, että 2000 vuotta sitten Ateenassa on pohdittu samoja aiheita. Meren kaipuu on pysyvää. Romantisoin myös esimerkiksi nuorten poikien lähtöä merimiehiksi, kohti parempaa elämää.

Galleria Uuden Kipinän näyttelyn taustalla vaikuttaa Brian Enon kappale ”The Ship”.

Athanasía Aarniosuo (s. 1981) on vantaalainen taidegraafikko, taidehistorioitsija ja kuraattori. Aarniosuo on opiskellut Helsingin yliopistossa taidehistoriaa ja Aberdeenin Gray´s School of Artissa taidegrafiikkaa. Hän syntyi Lappeenrannassa ja on asunut muun muassa Kreikassa, Suomessa ja Skotlannissa. Aarniosuon töissä toistuva teema on kerronnallisuus. Teokset ovat tyypillisesti värikkäitä kuvasarjoja. Aarniosuo on työskennellyt taideresidensseissä Skotlannissa, Kanadassa, Suomessa, Liettuassa ja Kreikassa. Hän on osallistunut useaan ryhmänäyttelyyn, joita ovat muun muassa MUU ry:n ”Suoraan seinään”, Kappatos-gallerian ”Rooms2010” Ateenassa ja ”9th Lessedra World Art Print Annual 2010” Bulgarian Sofiassa. Aarniosuolla on ollut yksityisnäyttelyitä Suomessa, Kreikassa, Skotlannissa, Kanadassa ja Virossa.

Athanasia Aarníosuo, The Ship Song

Kymi: Sinimaria Ikonen, Maalauksia

Teokset käsittelevät​ ​keinotekoista​ ​lihaa,​ ​tämänhetkistä​ ​lihatuotantoa​ ​sekä​ ​kaipuutani​ ​aikaan,​ ​jolloin​ ​kana maistui​ ​hyvältä.

Sinimaria Ikonen, Dreaming of artificial chicken, maalaus

Kirnu: Marika Halonen, Vastavaikutus

Teoksen (6.12.2017) nimi voisi olla ”Koditonna kotimaassa”. Mikä on se kotimaa,
isänmaa, äidinmaa, missä suuri määrä ihmisiä elää ilman kotia ja riittävää toimeentuloa? Miksi minun tulisi arvostaa tätä ”kotimaata” erityisellä tavalla, sen lippua, vaakunaa, rajoja, lainsäädäntöä, poliisia, hallitusta? Taiteilijana kommentoin näkemääni ja kokemaani valmistamalla teoksia, joita esitetään julkisesti gallerioissa. Tämä on panokseni yhteiseksi hyväksi. Tämäkö on panokseni yhteiseksi hyväksi? Se mitä teen, on kuitenkin vain kuvallista reagointia siihen mitä yhteiskunnassamme ja maailmassamme tapahtuu. Yhtälailla voin reagoida kirjoittamalla somepäivityksen yön hämärässä kupin läikähtäessä lopullisesti nurin.
Vastavaikutus on 1. Jotakin vaikutusta vastaan kohdistuva vaikutus, reaktio. 2.
Vastaus ärsykkeeseen. Reagointi on juuri se, mitä me kaikki teemme, yksityisesti tai yleisesti. Välillä enemmän, toisinaan vähemmän nololla tavalla.

Reagoin, siis olen olemassa.

Marika Halonen, 6.12.2017