4.-22.11.2020 Rinta-Mänty & Tarnanen, Fabritius, Hyttinen, Honkajuuri

Hanna Rinta-Mänty & Niilo Tarnanen – Suon ääni

Suon ääni kertoo ajan kulumisesta, hiljaisuudesta ja paikallaan olosta. Äänimaisemasta, lankamaalauksista ja esineistä koostuvalle installaatiolle antavat äänensä kuvataiteilija (Rinta-Mänty), muusikko (Tarnanen) ja suo Lopella. Vaihdamme kokemuksia ilmastoahdistuksestamme sekä surustamme luonnon ja sen myötä ihmisen tärveltymisestä. Ääni avaa väylän muistojen kerroksiin ja suon syli lohduttaa menetyksen tullen.

Hanna Rinta-Mänty, Suo Lopella, 2018, valokuva

Carine Fabritius – Floating Kitchen

Floating Kitchen -näyttelyn teoksissa tuon esille naisen elämän eri puolia ja elämäntilanteita. Vuonna 2019 aloittamani valokuvasarja nukkekodeista on saanut kimmokkeen installaatiotaiteen kautta. Ajattelen nukkekotia pienoismallina ja lavasteena, jossa voin toteuttaa tilallisia ajatuksiani. Nukkekodin muuntelusta ja muokkauksesta huolimatta nukkekodin tunnistettavuus ja muovisuus ei kuvissani katoa minnekään.

Näyttelyn nimikkoteoksessa Floating Kitchen nainen seisoo sammaloituneen retrokeittiön edessä. Lattialle on pudonnut lankapuhelin. Nainen on moderni nykyaikainen nainen, mutta kuvassa hän on muuttunut läpinäkyväksi. Yrittääkö hän irrottautua perinteisistä naisen rooleista? Kuinka helppoa rooleista ja odotuksista irrottautuminen todellisuudessa on?
Valokuvissa nukkekoti on kodinomainen symbolinen tila, joka toimii näyttämönä tunteille ja naisen elämän erilaisille kokemuksille. Lapsena nukkekodin leikkimaailmassa oltiin syvällä sisällä ja siellä tapahtui monenlaisia erilaisia ja jännittäviäkin asioita. Teoksissani nukkekodit esitetään aikuisen näkökulmasta aikuisille samanlaisessa todellisuuden ja mielikuvituksen rajapinnassa kuin lapsena leikit koettiin.

Carine Fabritius (s. 1978) on Helsingissä asuva kuvataiteilija ja valokuvaaja, jonka taiteessa yhdistyvät voimakkaat värit, kontrastit ja tarinallisuus. Fabritius työskentelee eri tekniikoita käyttäen installaatiotaiteen, valokuvauksen, tekstiilitöiden, liikkuvan kuvan ja uusien teknologioiden välillä. Fabritius on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2017.

Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Kotisivu: carinefabritius.fi
Instagram: @carine.fabritius

Carine Fabritius, Our Nature, 2020, valokuva, 56 x 84 cm

Annamaari Hyttinen – How strange to think we once were lovers

How strange to think we once were lovers– näyttely kertoo tilanteista kun tajuaa, että jokin on muuttunut, menetetty tai poissa. Näyttelyn maalaukset ovat kuin salakuvia näistä tilanteista, arkoja ja henkilökohtaisia kuvia joita ei ole tarkoitettu muiden silmille. Minua kiinnostaa usein nimenomaan se mikä on taustalla tai tietoisesti peitelty. Kiinnostavinta on kuitenkin kun todellisuus tulee hetkeksi näkyviin, kuin mikroilmeen paljastama sekunnin murto-osan mittainen välähdys todellisista tunteista. Näyttelyn maalauksissa yhdistyvät tilallisuus ja kohtaamiset niin ihmisten ja eläinten kuin pehmeyden ja kammottavuuden välillä. 

Annamaari Hyttinen on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, joka opiskelee Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. How strange to think we once were lovers on hänen neljäs yksityisnäyttelynsä.

Annamaari Hyttinen, This life don’t suit me anymore, 2020, akryyli kankaalle, 110cm x 110cm

Anni Honkajuuri – Ajattelun rajoilla

Honkajuuren pellavapaperiposliiniset veistokset ovat tutkielmia ajatusten rakentumisesta ja niiden rajoista. Ohuet, hauraat, läpikuultavat rakennelmat kertovat tarinoita myös tunteista. Teosten tekemisessä luovalla prosessilla on ollut vahva jalansija, jokainen teos on syntynyt ilman suunnitelmia luottaen posliiniin, aikaan, omiin käsiin ja näistä syntyneeseen vapauteen luoda jotakin uutta. Kuten ajattelummekin, se usein kulkee täysin omia ennalta tutkimattomia reittejään.

Anni Honkajuuri, Ryöpsähtelevä, 2020, käsinrakennus, pellavapaperiposliini
kuva: Tuomas Järvelä