29.12.2021–16.1.2022 Noora Kaunisto / Lahden Taidelainaamo / Mirva Niskanen / Enni Vekkeli

Murmuration on englanninkielinen sana, jolla kuvataan lintujen, esimerkiksi kottaraisten, liikehdintää suurena parvena. Parvessa yksittäiset linnut vuorovaikuttavat keskenään, lintujen tapaan nopeasti ympäristön tapahtumia havaiten ja niihin älykkäästi reagoiden. Toisaalta suoraan suomennettuna murmur tarkoittaa mutinaa tai kohinaa. Siis ääntä tai ilmiötä, josta saa kiinni hieman, mutta jonka sisältöön ei pääse täysin käsiksi.

Näyttelyn öljyvärimaalaukset ja piirrokset tavoittelevat tunnelmia ja tapahtumia, joita on vaikea nimetä, mutta jotka resonoivat tiettyjen, ehkä ruumiillisten tai syvälle juurtuneiden tuntujen kanssa. Teosten pehmeät, sisältä käsin muotoutuneilta tai kasvaneilta näyttävät hahmot ja elementit pyörivät rajaavammissa ja tiukemmissa rakenteissa, ehkä törmäilevätkin niihin. Osa maalausten hahmoista ja olemuksista pyrkii itsepäisesti pakenemaan hallintaa, nimeämistä tai määrittelyä. Tai ehkä ennemminkin tunnustelemaan hahmottamisen, muistin ja määrittelyn rajoja sekä leikkimään niiden kanssa.

Maalauksessa ovat materiaalisesti läsnä tekijänsä liikkeet työstöprosessin ajalta. Kaikki niistä eivät ole näkyvissä – osa piileksii kerroksissa ylempien alla. Maalaus on esine, joka kantaa tekijänsä käyttämää aikaa, hänen kehonsa liikkeitä ja hermoratojensa toimintaa. Maalaus on siis jonkinlainen ajan ja liikkeen kiteytymä, sillä on kesto. Ajan hahmottamisen ongelmat ovat olleet yksi teosten lähtökohdista. Osa teoksissa näkyvistä tapahtumista on hidasta kasvua tai muotoutumista, osa jotakin hetkellistä. Erilaiset ajankulut ja ulottuvuudet saavat teoksissa lomittua tai käydä ristiin keskenään ja huokoisina vuotaa toisiinsa, samoin kuin erilaiset olemassaolon muodot ja tavat saavat teemoina ja kuvina puhkaista itsensä esiin tutumpien rakenteiden lomasta.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Lainaamonäyttely esittelee loppuvuonna 2021 lainaamoon tuotuja teoksia. Nähtävillä on monenlaisia tekniikoita: maalausta, grafiikkaa, piirustusta, sekatekniikkaa ja veistoksia.

Näyttelyn taiteilijat ovat Roy Aurinko, Anni Henriksson, Katja Härkki, Timo Jakola, Terhi Kaakinen, Sanna Kärkkäinen, Sami Leutola, Sirpa Pyykkö, Janika Salonen ja Jouni Salonen.

Lahden Taidelainaamoa hoitaa Lahden Taiteilijaseura ry. Lainaamosta voi lainata tai ostaa päijäthämäläisten ammattikuvataiteilijoiden teoksia korotonta kuukausimaksua vastaan. Teokset saa heti mukaansa. Taidelainaamo välittää Lahden Taiteilijaseuraan, Lahden Taidegraafikoihin ja Lahden valokuvataide ry:n kuuluvien taiteilijoiden teoksia.

Lainaamon koko valikoima on nähtävissä Galleria Uuden Kipinän yhteydessä sijaitsevan lainaamon tiloissa sekä nettisivuilla osoitteessa www.lahdentaidelainaamo.fi

Mirva Niskanen on Tampereelle muuttanut, Vihdistä kotoisin oleva kuvataiteilija, joka ilmaisee itseään pääosassa abstraktein maalauksin. Näyttelyn – ”Vahingon iloa” teokset ovat syntyneet eräänlaisessa välitilassa kahden muun tiedostetumman prosessin ohella. Teokset eivät ole vaatineet erityisiä ponnisteluja syntyessään, vaan ne ovat ennemmin syntyneet kuin itsestään, ne ovat onnistuneita vahinkoja. Maalaukset ovat sekatekniikalla toteutettuja ja materiaaleina on käytetty mm. spraymaalia, kierrätyspitsejä, kuula- ja värikyniä.

”Ensimmäinen prosesseista, jonka ansiosta nämäkin teokset saivat alkunsa kertoi kotiutumisesta, juurtumisesta, mummoistani, kauniista sisustukseen liittyvistä asioista ja lapsuuden muistoista. Koti-aiheisten teosten työstäminen liittyi aikaan, jota elämme. Ihmiset viettävät aiempaa enemmän aikaa kotona. Seuraavaksi siirryin taiteellani tutkimaan ympäristöä, jossa elän. Urbaania katukuvaa kaikkine vuosien ja ihmisten jättämine jälkineen.

Olen yhdistänyt teoksiini lapsuusmuistojen maalaismummolaa ja kaupunkikuvaa. Nättiä, vanhaa ja uudempaa urbaania, karuksikin miellettyä, mutta yhtälailla kaunista estetiikkaa. Työt ovat lähtöisin onnellisista vahingoista ja niiden työstäminen on ollut hauskaa.Teokset ovat muistutus siitä, ettei taiteen tarvitse olla vakavaa. Se voi olla leikkiä, sattumaa, kauniita asioita, liimaa ja aikaa. ”

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus

”Ennen kuin astut satimeen
kerään pois pimeän hiekkalinnut
tuuli rapistelee paperikuuta
miten sekin meitä vie.”

Enni Vekkelin näyttely Galleria Uuden Kipinän Kirnussa rakentuu 16 mm:n filmiteoksesta, valokuvasta, veistoksista ja piirustuksesta. Näyttelyn nimi voisi olla Paperikuu ja muuta maasta poimittua tai se voisi olla Paperikuu ja muuta maassa poltettua.

Filmiteos Paperikuu on syntynyt kokeilemalla, ensimmäistä kertaa, syntymäpäivälahjaksi saatua Bolex-kameraa. Se on käyttöönottoharjoitus, päiväkirjallisia huomioita, päivien fragmentteja. Filmikuvat rakentavat asetelman, jonka pinnalle valo ja varjo voivat asettua, jonka liikkeessä ja rinnastuksissa tarkkailla aikaa. Filmille on tallennettu verkot, jotka nostetaan vedestä, näkymättömistä ja vedenpinta, joka rikotaan kävelemällä pitkin hiekkapohjaa. Sitten pääsy rajapinnalle lakkaa: on lahoava vene, jolla kerran on ylitetty järvenselkä, ovat naulaan nostetut luistimet, jotka liukuivat jääkantta pitkin. Lasihuoneen raja on printti yksittäisestä filmifreimistä. Hämärässä roikkuvat luistimet rinnastuvat höytyvään, joka on kuin jäätä. Sinertävä repeämä on syntynyt filmin kalvopinnan rikkoutuessa.

Näyttelyn keramiikkateokset on poltettu maakuopassa. Polton energialähteenä ovat tällä kertaa olleet käytöstä poistetun ja puretun puumajan laudat. Maakuoppapoltto on tekniikkana sattumanvarainen, muodot saattavat lohkeilla ja särkyä. Työskentely jatkuu palasia yhteen sovittaen, mutta myös säröjä sallien. Näyttelyn sidosaine onkin ehkä juuri teosten fragmentaarisuus ja toisaalta uskollisuus paikalle: filmin kuvaaminen, keramiikan polttaminen ja pronssiin valettujen puunkappaleiden kerääminen on tapahtunut erään järven rannalla, 130 kilometriä Helsingistä koilliseen.

Enni Vekkeli (s.1983, Heinola) on Saimaan Ammattikorkeakoulusta valmistunut kuvataiteilija, joka työskentelee useimmiten liikkuvan kuvan ja kuvanveiston parissa.

Vekkelin työskentelyä on tukenut Etelä-Savon Kulttuurirahasto