27.01.- 14.02.2016 Laura Lappi, Anu Miettinen, Emmi Sinkkonen, Outimaija Hakala

Kulma:Laura Lappi, Window of Perception

Window of Perception valokuvasarja on yksi viimeisimmästä teoksistani ja Galleria Uuden Kipinän näyttely on kyseisen sarjan ensimmäinen näyttely. Kesällä 2015 kuvasin seitsemän tyhjillään olevaa ja hylättyä taloa Kopsuolla, Asikkalassa. Jo muutaman kilometrin säteellä on kymmeniä hylättyjä taloja, usein aivan villiintyneen luonnon keskellä. Vielä 10 vuotta sitten lähes jokaisessa projektiini nyt kuvaamassa talossa asuttiin. Useat taloista ovat maalaistaloja, joissa myös viljeltiin ja pidettiin kotieläimiä. Nyt kotiseutuni maalaismaisema koostuu toinen toisensa jälkeen tyhjillään olevista, hiljalleen raunioituvista taloista ja metsittyneistä pihoista ja pelloista.

Talot on kuvattu pimeällä ja valaistu ulkoapäin, jolloin talojen visuaalinen ilme on muuttunut täysin uudeksi ja odottamattomaksi. Teossarja käsittele ihmisen suhdetta tilaan ja paikkaan; niiden merkitystä ja historiallisia muistoja, rappeutumista ja raunioitumista ja joko tahallista tai tahatonta tuhoamista.

Taiteessani olen kiinnostunut tutkimaan, miten havaitsemme ja koemme visuaalisiatiloja ja ympäristöjä. Tarkkailen ja tutkin fyysisen ympäristön rakennetta ja sen vaikutusta ihmismieleen: miten havainnoimme erilaisia tiloja ja minkälaisia psyykkisiä kokemuksia siihen liittyy.Olen kiinnostunut luomaan hämmennystä, epävarmuutta, odottamattomia tilanteita ja mysteriaa muuttamalla tilan muotoa ja katsojan näkökulmaa. Töissäni tunteilla, kuten yksinäisyydellä ja kaipauksella, on usein keskeinen sija.

Lähestyn aiemmin mainittuja teemoja työskentelemällä installaation, kuvanveiston ja valokuvauksen parissa. Valolla on suuri merkitys teoksissani; tutkin, miten valo toimii tilassa ja yhdistettynä eri materiaaleihin.

Näyttelyyn tulevat teokset on toteutettu osana Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen maakuntarahaston puolen vuoden työskentelyapurahakautta vuonna 2015.
Asun ja työskentelen New Yorkissa ja Asikkalassa.

Kenno: Anu Miettinen, PILVILINNOJA, Unelma-haastatteluja, Kokoelmat I-III

Lainaus Vartiosaaressa tehdystä haastattelusta: Unelma-haastattelut, Kokoelma I: ”Realistisia unelmia voi unelmoida silleen hyvillä mielin, että niistä voisi joskus tulla totta. Niistä myös jollain tavalla uskaltaa unelmoida. Ja sitten on taas niitä unelmia, joista tietää että ne eivät tule koskaan toteutumaan. Ne ovat sellaisia päiväperhomaisia unelmia ja on kiva että niitäkin on olemassa, koska se aika kun ei ole mitään unelmia, se on kuin olisi jossain kuolemassa.”

Unelma-teos koostuu dokumentaarisista videohaastatteluista sekä mustavalkokuvista ja teksteistä.

Unelma-haastatteluissa pohditaan suhdetta unelmiin. Haastatellut kertovat muustakin kuin pilvilinnoista: unelmien toteutumisesta ja mutta myös kovasta työstä, arjesta, pettymyksistä ja unelmista luopumisesta. Vuonna 2014 ja 2015 olen haastatellut Suomessa, Ruotsissa ja Berliinissä asuvia ja vuonna 2015 haastattelujeni pääpainona ovat olleet maahanmuuttajanaiset. Teoksen taustana on lähestyä eri väestöryhmiä ja saada aikaan vuorovaikutusta arkipiirin ulkopuolella unelmista keskustelemalla. Uskon, että yksilöiden tapaaminen ja näiden kokemusten jakaminen luo ymmärrystä ja luottamusta eri kulttuurien ja kokemusten välille; ja tämän koen erityisen tärkeäksi näinä levottomina aikoina, jolloin erilaisuus voi olla epäilyttävää. Tavoitteeni on myös tuoda esille ja ääntä sellaisten ihmisten elämää, joidenka kohtalot ja arki saattavat usein jäädä pimentoon. Projekti on aloitettu vuonna 2013 ja jatkuu vuoteen 2017.

Lahdessa oleva Anu Miettisen näyttely on Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely.

Unelma-pilottihanke esitettiin Berliinissä ja Porvoossa vuonna 2014. Lahdessa esitettävä kokonaisuus ensiesitettiin MUU Galleriassa, Helsingissä ja sittemmin myös Poriginal Galleriassa, Porissa vuonna 2015. MUU gallerian näyttelyn yhteydessä julkaistiin myös katalogi.

Kokonaisuuden tekemistä ovat tukeneet 2015: Konstsamfundet, Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto ja Visek.

Helsinkiläinen kuvataiteilija Anu Miettinen (s. 1975) valmistui taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta 1998 ja kuvataiteilija AMK:ksi Lahden Taideinstituutista keväällä 2013. Miettinen on monialainen taiteilija käyttäen välineinään liikkuvaa ja still-kuvaa, ympäristötaidetta, performanssia, installaatiota ja piirustusta. Miettisen teoksien punaisena lankana vuorottelevat niin ihminen kuin maisema ja ympäristö.

Miettinen on pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 1997 ja osallistunut aktiivisesti yhteisnäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla kuten Mupis Valenciassa, Pereuchet Pietarissa, Landscape Metropolis G11:sta Berliinissä ja Kasvokkain Kuntsin modernin taiteen museossa ja Kiasmassa. Miettisen teoksia on muun muassa Swanljung Kokoelmassa, Kuntsin modernin taiteen museon kokoelmassa, Tuulensuun taidekokoelmassa ja lukuisissa yksityiskokoelmissa. Vuosina 2015- 2017 Miettinen toimii Uudenmaan ympäristötaiteen läänintaiteilijana Taiteen edistämiskeskuksessa. Näyttely on tehty yhteistyössä MUU- gallerian kanssa.

Kenno: Emmi Sinkkonen, Varjossa ja valossa

Kuvataiteilijaksi vuonna 2013 valmistunut Sinkkonen asuu ja työskentelee Lappeenrannassa. Nyt avautuvassa näyttelyssä on esillä linokaiverrusta, monotypiaa sekä puupiirrosta yhdistelevää grafiikkaa.

Töiden lähtökohtana taiteilija on käyttänyt omaa suhdettaan luonnon näkemiseen ja kokemiseen. Hän ei pyri realistiseen esitystapaan, vaan antaa mielenmaiseman ja todellisen havainnon sekoittua toisiinsa.

”Tärkeää töissäni on väri: miten sen kautta voi luoda tilaa ja antaa vaikutelman tietystä hetkestä ja muodosta. Myös eräänlaiset rajapaikat ja vastakohtaiset väripinnat kiehtovat minua niissä piilevän jännitteen vuoksi. Horisontissa maa ja taivas kohtaavat, varjolla ja valolla on oma värinsä. Luonnon tarkkailijana olen taivaanrannan tuijottaja, joka näkee maiseman merkityksiä ja merkillisyyksiä täynnä olevana aiheena.”

Kirnu: Outimaija Hakala, KODIT

Näyttelyn perustana on ystävän lausahdus ”koti on sydämessä ja sydän on kehossa” sekä äidin neuvo kiintyä ihmisiin seinien sijaan. Olen vaihtelevien syiden takia joutunut elämäni aikana muuttamaan lähes vuosittain. Lyhyistä asuinjaksoista huolimatta olen aina kiintynyt seiniin ja samalla kaivannut pysyvää kotia. Muistinvaraisesti painolaatalle kaiverretut pohjapiirrokset muodostavat vedoksiin muuttojen määrästä kielivän abstraktin kuvion. Materiaalista kotia kuvaavien puupiirrosten rinnalla on teoksia, joissa koti merkitsee ihmisiä. Teoksissa on läheisiltä saamiani elämänohjeita: isoäiti jäsentää elämää tapahtumarikkaina 30-vuotisjaksoina ja äiti opastaa, ettei monikerroksisessa maailmassa kannata juuttua liiaksi murehtimaan yhden kerroksen kokoisia huolia.

Olen turkulainen pääasiassa maalauksen ja grafiikan parissa työskentelevä kuvataiteilija. Viime vuonna teokseni kiertyivät muistamisen ja unohtamisen ajatusten ympärille. Niiden avulla historia rakentuu henkilökohtaiseksi. Minua ja teoksiani muokkaa se, mitä pystyn muistamaan, haluan muistaa ja mitä vastaavasti olen unohtanut.