25.7.-12.8.2018 Mikko Lyytinen, Kari Tuisku, Tero Kontinen, Anni Saijonkivi

Kulma: Mikko Lyytinen, Kylmä Peili

Lahtelainen kuvataiteilija Mikko Lyytinen palaa Galleria Uuteen Kipinään kuudennella yksityisnäyttelyllään Kylmä Peili. Näyttelyn suurikokoisissa maalauksissa yksinkertaisen, mutta intensiivisten värikokemuksen pohjalle rakentuu mytologinen kuvio itsetarkastelun välineeksi. Teosten taustalla on pohdiskelua suhteesta itseen ja toiseen; monimutkaisia tunteita ja tarina joka ei halua tulla sanoin kerrotuksi. Maalauksissa pieni pala elämänkokemusta pelkistyy siveltimen vedoista ja roiskaisuista pinnaksi, johon katsoja heijastaa oman todellisuutensa ja kenties nähdä siinä jotain merkitysellistä.

Mikko Lyytinen, Queen of Mirrors, 2018

Kenno: Kari Tuisku, Icon & Le Musee Petit

Kari Tuisku elää ja työskentelee etelässä Lahdessa ja pohjoisessa syntymäkylässään Songassa. Hän on Lapin taiteilijaseuran perustajajäsen ja nykyisin seuran kunniajäsen. Olen myös Lahden taiteilijaseuran jäsen. Viime aikojen pääteos on Surun Olemus-sarja joka on yhtä aikaa usean itsenäisen työn (9kpl) muodostama kokonaisuus ja yksi teos. Teoskokonaisuus Kuinka opin lukemaan pimeässä vuodelta 2015 on toteutettu samalla periaatteella.

Ja sitten herkistelyä:
Taiteilijaa pyydettiin kirjoittamaan kymmenen lausetta itsestään ja teoksistaan
valitettavasti hän keksi vain kahdeksan
joista hän mietittyään jätti yhden pois
hän on toteuttanut teoksia monilla eri tekniikoilla
päätyen alkuaikojen puu-ja metallilaatoista
muovailuvahaan ja betoniin
hänellä on pyrkimys tiivistämiseen
usein tuloksena on ollut typistäminen
sirkutusta

Kari Tuisku, Surun Olemus – Rakkaus

Kymi: Tero Kontinen, Katkelmia

Näyttelyssä on esillä teoksia, jotka ovat varsin tuoreita, tehty vuoden 2018 aikana. Näyttely on osa tänävuonna toteuttamastani sarjasta, jonka ensimmäinen osa oli maaliskuussa Berliinissä, toinen osa nyt Lahdessa ja kolmas osa tulee olemaan myöhemmin syksyllä Helsingissä galleria Huudossa. Teen päivittäin piirustuksia ja maalauksia, spontaanisti ja useimmiten paperille. Leikkaan papereista kappaleita ja kokoan ne uudestaan osaksi suurempaa kokonaisuutta. Kokoamisvaiheessa piirustusten osat alkavat muodostaa moniulotteista tilaa, erilaiset kontrastit kohtaavat. Abstrakteja väripintoja, laveeraamalla tehtyjä häivytyksiä. En tavoittele piirustuksissa esittävää kuvaa, graafinen viiva saattaa kuitenkin antaa vihjeen figuratiivisuudesta. Erilaiset väripinnat voivat antaa vihjeen tilasta tai maisemasta. Sarjakuvamaiset elementit taas viittaavat mahdolliseen tarinaan. Katsojan tulkinta on aina yksilöllistä, ei ole yhtään suurta ja oikeaa tapaa katsoa kuvia, on annettava mahdollisuuksia monille tulkinnoille.

Tero Kontinen, Joka suuntaan, 2018

Kirnu: Anni Saijonkivi, Idolum

Videot muodostavat tunnelmallisen kokonaisuuden hämärään galleriatilaan. Mustaa taustaa vasten leijuvat kasvien muodot ajelehtivat tilassa kuin irtonaisina. Luonto säksättää, kuiskailee ja laulaa galleriassa yhtäaikaa villinä ja urbaanina. Toiselle videot voivat olla levollisia kuin käynti kasvitieteellisessä puutarhassa, siinä missä toinen löytää niistä levottomuutta ja vierauden tunteet kaiken alta. Kulttuuriimme kuuluu pitää ja hoitaa huonekasveja, vaikka ikkunan takana kasvaisi metsä. Mistä luonto alkaa, mihin ihmisen tekemä kulttuuri loppuu, onko tällä pohdinnalla väliä, vai vajoammeko Idolumin äärellä vai eskapistiseen hypnoosiin?

Anni Saijonkivi, Still-kuva videoteoksesta Idolum, 2017