22.9.–10.10.2021 Niina Villanueva / Johanna Immeli / Amy Gelera & Dominik Fleischmann / Hannele Heino

”Sitten kun olet siirtynyt rajan taakse, otsallani aukeaa kultainen lootuksen kukka, katselen sitä unen rajalla. Mikä on totta ja mikä kuviteltua, minne ihminen katoaa? voitteko kuoria minulle lootuksen hedelmän? Sanotaan, että sen kultaista lihaa syömällä voi hetken katsoa molempiin maailmoihin rajan toiselle puolelle ja silti seistä turvallisesti jalat tällä puolen rajaa. Jäljelle on jäänyt vain muistoesineitä ja suhteeni niihin muuttuu päivä päivältä.Kasvit ottavat valtaa huoneesta, kivettyneet suruvihkot ovat jämähtäneet maljakoihin täällä rajasiirtolapuutarhassa.

Työskentelen öljyvärimaalauksen sekä keramiikan tekniikoilla. Maalauksen materiaalinen taso näyttelee tärkeää osaa työskentelyssäni, tempera ja öljymaalauksen perinteiset menetelmät kiehtovat minua tekemisessä.Veistokseni ovat ikäänkuin kolmiulotteisia maalauksia, niiden muodot saavat syntyä intuitiivisesti ja käden jälki saa näkyä, lasittaessani annan lasitteen kerrostua ja lomittua, tai raavin esiin pintaa ja väriä alemmista kerroksista, aivan kuten maalatessa. Tapani lasittaa on kerroksellinen ja saattaa vaatia useitakin polttoja, kuin maalatessani tutkin sen olemusta kerros kerrokselta. Teoksieni taidehistorialliset viittaukset ovat tulkinnanvaraisia, ne lomittuvat henkilökohtaiseen. Minua kiehtoo esineiden merkitys jonkinlaisina muistojen rakentajina, kuinka tavaroiden ja esineiden arvo muuttuu ja vaihtelee, suhteessa siihen mitä niiden ympärillä on tapahtunut tai kenelle ne ovat kuuluneet, niiden animistinen olemus suhteessa ihmisiin.

Niina Villanueva s. 1984 on valmistunut keväällä 2021 Turun Taideakatemiasta, hänen teoksiaan on ollut esillä mm. Helsingin Taidehallissa Nuoret näyttelyssä, Turun Taidehallissa, Galleria Rajatilassa Tampereella, Porin P-galleriassa, seuraava yksityisnäyttely rakentuu Haa Galleriaan Helsingin Suomenlinnaan marraskuussa 2021.

Esillä ovat teokseni ovat keramiikkaveistoksia ja -veistoskokonaisuuksia, jotka ovat syntyneet muutaman viime vuoden aikana. Luomisprosessissa minua innostavat savimateriaali ja käsin rakentaminen. Työskentelyäni vie eteenpäin halu tutkia käden ja materiaalin yhteistyötä – jättää oma jälkeni saveen, ja savella.

Teosteni teemat nousevat luonnon monimuotoisuudesta. Tutkin ja luon keramiikan keinoin muotoja, tekstuureita ja pintoja: teen löytöjä. Keramiikan tekemisen prosessi, erilaiset savimassat ja lasitteet luovat teoksille oman olemuksensa. Veistokseni ovat abstrakteja tulkintoja, joista voi kuitenkin löytää viitteitä luonnosta. Työskentelyssäni ja teoksissani on läsnä leikkisyys ja löytämisen ilo.

Through the intersection of both of their practices and bodily and mental positions, Amy and Dominik discuss about decolonization practices through a visual dialogue. Nourished by their current conditions and experiences on Earth combined with their personal contrasting backgrounds. The dialogue unravels within a net of digital media, questions of global colonial powers and relationship between Europe and Latin America.

Amy Gelera (she/they) is a Graphic Designer and illustrator originally from Guatemala City, based in Helsinki. Throughout her academic life, she has studied in various parts of Europe and is currently studying Visual Communication Design (MA) at Aalto University. Her independent visual practice revolves around social dialogues concerning discrimination and decolonization– protest, irony, and humour are key elements of her critical approach. She is currently writing her MA thesis, The Cyber West Manifested in the Corporeal Rest, which explores the visual colonization phenomenon of fluctuating stock images between the cyberspace and the physical world outside of the West. The thesis studies how this anomaly primarily appears as another postcolonial consequence derived from centuries of ethnic shaming and western glorification. However, it stems also from the fluid transnational nature of the colonized cyberworld and its relationship with the physical world.

Dominik Fleischmann (he/him) is a lens-based visual artist who grew up in a small village in Germany and studied photography in Berlin. He is now based in Helsinki after living in different animal sanctuaries across the globe while searching for happy endings on this journey of suffering in the relationship of humans and nature. Dominik draws inspiration from ecofeminism, poetry and social- and environmental activism. His photography projects lead him to several visits in Central America – travels that made him question the representative qualities of photography and his own role in the portraits of countries seen through a western lens. Dominik’s work deals with ethics, care and empathy through work that combines a documentary approach with conceptual elements and a lyrical narrative.

Amy and Dominik met in Finland during their studies at Aalto University, School of Arts, Design and Architecture. Hegemoia Saliva is the first exhibition collaboration of the two artists. Their visual dialogue premieres at Galleria Uusi Kipinä in Lahti on Tuesday, 21. September. The exhibition will be on view from 22. September to 10. October 2021 (Tuesday – Friday 12-18, Saturday and Sunday 12-16).

Amy’s and Dominik’s work and this exhibition have been kindly supported by Arts Promotion Centre Finland (Taike).

Paloja matkan varrelta

Oman elämänsä muistipeliä ihminen jäsentää aikaan ja paikkaan liittyvien muistojen, sekä erilaisten kiinnekohtien avulla. Osa muistoista on painunut unohduksiin ja niistä on vain hatarat mielikuvat, jos niitäkään. Miten tärkeitä muistikuvat ovat ja miten unohtaminen vaikuttaa minäkuvaan?

Teoskokonaisuus koostuu sarjasta grafiikanvedoksia, joita tehdessä olen pyöritellyt useita kymmeniä grafiikanlaattoja. Laatat ovat lojuneet jotkut pitkäänkin työhuoneen laatikoissa ja saattaneet jäädä koevedoksen asteelle. Osa laatoista on erilaisia valokuvapohjaisia muistoja matkoilta. Loput laatat ovat pinta ja pohjustekokeiluita eri materiaaleilla perustuen johonkin tiettyyn mielikuvaan. Vanhimmat palat saattavat olla myös osia pilkotuista vedoslaatoista.

Pelasin laatanpaloilla palapeliä. Vääntelin, muistelin, yhdistelin ja sovittelin. Kääntelin auki mielikuvia ja kokeilin uusia yhdistelmiä. Sekoitin mennyttä ja nykyisyyttä ja mieleeni palautui hetkiä, joista palat muistuttivat. Muistin seikkoja ja asioita, joita en edes muistanut unohtaneeni. Jokaiseen laattaan liittyy merkityksiä, muistikuvia ajasta ja elämästäni, mutta nyt muistini jäsenteli niitä uudella tavalla. Jokaisella vedostuskerralla muisto ilmeni erilaisena ja uudenlaisena, kun mukaan tarttui aina uusia elementtejä.

Rakennan rakennelmia, kuvituksia, samaan aikaan yksinkertaisia ja työstettyjä. Koen omakseni mielikuviini ja muistoihini perustuvan tarinankerronnan ja erilaisten tarinallisten vivahteiden käsittelyn. Työskentelyn kautta tavoittelen yhdestä muistikuvasta syntyviä uusia ja erilaisia variaatioita ja tarinallisia sisältöjä. Kuvia tehdessä menneet muistot, muistikuvat ja nykyisyys kietoutuvat, mennyt ja tämä hetki kohtaavat ja muodostuu jälleen uusi tarina.

Työt ovat sekoitus erilaisia perinteisiä ja uudempia syväpainografiikan piirros, syövytys, valotus ja vedostus menetelmiä. Töissä merkintä E.V. tarkoittaa Edition Variable, eli sarjan jokainen vedos on hieman erilainen ja uniikki. Yhdessä sarjassa värit vaihtelevat, vedostuslaattojen kokoonpano ja käyttö voi olla hieman erilainen ja toisistaan poikkeava. Joissakin kokonaisuuksissa saattaa olla kuusikin laattaa yhdistettynä ja mahdollisesti vielä useampi värivedostuskerta prässin läpi riippuen siitä mikä on ollut mielikuvani ja mihin olen pyrkinyt. Vastaan on tullut yllätyksiä ja joidenkin palojen kohdalla olen joutunut pyörittelemään laattaa useampaan kertaan, jotta oikeat ydinparit ovat löytyneet ja kuva mielessäni auennut.

Vedostusprosessiin liittyy yllätyksellisyys, sillä tekemistä ohjaa kerroksellisuus, ja kuvallinen kerronta, joka polveilee ja rönsyilee tunnelmasta toiseen. Saatan jumittua johonkin tunnelmaan tai kohtaan jossain vedoksessa ja palaan siihen uudelleen vasta seuraavalla viikolla, kuukauden päästä tai teen useita variaatioita hakien lopullista mielikuvaa juuri sille kyseiselle kuvan tarinalle.

Näyttelyni nimi muistipalapeli viittaa sekä käyttämiini sisältöihin, että tekniikkaan; muistin ja muistamisen sirpaleisuuteen, pala sieltä, toinen täältä. Elämämme tarinat koostuvat useista palapelin paloista, aivan kuten yksittäisten tapahtumien muistot. Teknisesti teokseni koostuvat aikaisemmin tekemieni laattojen tai laatanosien painojäljistä ja niiden erilaisista uusista yhdistelmistä ja variaatioista. Jatkossa mukaan tulee uudempiakin laattoja. Tutkijoiden mukaan, muisti ei ole kopiokone vaan tarinankertoja. Jokainen vedos onkin omanlainen tarina, ja grafiikalle tyypillinen sarjallisuus on muuttunut erilaisiksi variaatioiksi samoin, kuin muistikin muuttaa muotoaan jokaisella muistelukerralla.

Työt ovat sekoitus perinteisiä ja uudempia syväpainografiikan piirros-, syövytys-, valotus- ja vedostusmenetelmiä. Töissä merkintä E.V. tarkoittaa Edition Variable, eli sarjan jokainen vedos on hieman erilainen ja uniikki.

Olen Vantaalla asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Valmistuin Taideteollisesta korkeakoulusta ja olen syventynyt laajasti taidegrafiikan erimenetelmiin. Toimin taideopettajana lasten, nuorten ja aikuisten parissa. Oma taiteellinen työskentelyni kattaa laajasti kuvataiteen eri osa-alueita ja kuulun taidemaalariliittoon.

Teokseni ovat käsin rakennettuja keramiikkaveistoksia, installaatioita, kuivapastellimaalauksia, syväpainografiikkaa, kerroksittain vedostettuja puupiirroksia tai monen menetelmän yhdistelmiä. Joskus tietty materiaali tai tekniikka jo olemassaolollaan saa aikaan prosessin, joka pyydystää itseensä sisällön ja kumppanin tosielämästä.

Työt ovat sisäisen elämäni, sekä sen ulkoisten heijastusten kuvia ja sanoja. Työskentelen niillä menetelmillä ja materiaaleilla, jotka parhaiten sillä hetkellä omalla kohdallani tuntuvat toimivan. Teosteni teemat ja aiheet pohjautuvat tavallisesti elämän moniin kysymyksiin ja tapahtumiin. Samalla pohdin läsnäoloa, vuorovaikutusta, mielentiloja, kokemista ja näkemistä. Työskentelyssäni on kyse elämän kokemuksellisuuden näkyväksi saattamisesta ja se on pitkälle myös oman ajattelun ja itseymmärryksen lisäämisen väline. Luotan tekemisen aikana prosessimaiseen löytymiseen, visuaaliseen ajatteluun ja töiden hiljalleen rakentumiseen.