19.5.–6.6.2021 Jukka Rusanen / Anu Perkkiö / Kaarina Kuusisto-Lukkari / Kaisu Häkkänen

Jukka Rusanen – Intiimi

Näyttely kertoo asioiden välisistä suhteista. Siitä kuinka erilaiset nimittäjät vaikuttavat toisiinsa. Näyttelyn lähtökohtana on klassinen maalaustaide; sen rytmi, aiheet, materiaalisuus. Olen lähestynyt näitä nimittäjiä perinteisen maalaamisen, kollaasin ja kankaankudonnan keinoin. Näillä tavoin pyrin välittämään kokemuksen, joka syntyy erilaisten materiaalien ja tapojen vuorovaikutuksesta. Voitaisiin sanoa, että kyseessä on purettu kuva. Se mitä koen katsoessani klassisen maalauksen ideaalia esimerkkiä. Tässä näyttelyssä tämä kuvitteellinen lähtökuva on ollut ranskalainen rokokoomaalaus. Niissä esiintyvä lihallisuus, aistikkuus, materiaalisuus, turhamaisuus, kauneus ja raadollisuus.

Näyttelyssä on esillä teos jonka olen kutonut käsin kangaspuissa. Tämän tekniikan opiskelin Lahdessa Kankurin Ilon kudontakeskuksessa. Tässä kahdeksan metrisessä drapediassa yhdistyy klassinen ihanne ja perinteinen, jopa arkinen, materiaalisuus ja käsityötraditio. On mielenkiintoista kuinka jokin hyvin paikallinen ja ikiaikainen yhdistyy ajatuksesta ylevään ja jopa henkiseen muotoon.

Näyttely on jatkumoa keväällä 2020 pitämälleni Luonnos -näyttelylle Helsinki Contemporary galleriassa. Tässä intiimimmässä kokonaisuudessa on samoja nimittäjiä uudelleen tulkittuna. Alku -tekstiiliteos on molemmissa näyttelyissä ollut ajatuksen rankana.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Anu Perkkiö / Tuhansien kivikkojen lävitse

[‒ ‒] minut minä kannan, uneksivan lapsen

huuhdon rantakivikkoa vasten kuin rievun kunnes minusta ei jää mitään jäljelle
kuin minuuden kaiku
ja minä, joka elän

Älkää kertoko enää jälkikäteen
mitä olisi pitänyt tehdä toisin, mitä itse ette olisi kuitenkaan tehneet
sillä olen onnellinen ja vapaa
vaikka tuhansien kivikkojen lävitse

Miten voisin tietää, mihin minua sattuu
ellen katsoisi kipua kohti ja tuntisi?
Vuodet vierivät ja jokaisella synnyn uudelleen minä olen ihminen, ihmeen veroinen

enkä kukaan enkä ketään enää koskaan

Tämän maailman lävitse vain ihmeen kaupalla selviää selkiää jokainen ihme

‒ katkelma Utu Kehrääjän runosta Uneksiva lapsi

Anu Perkkiö (s.1993) on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemiasta keväällä 2021. Viimeaikaisissa töissä valon ja varjon leikki on ollut tärkeässä osassa maalausprosessia kuin myös teemallisesti. Teoksissa esiintyy usein hahmoja ja paikkoja, joiden ulkoiset yksityiskohdat ovat piilotettu tai häivytetty pois jättäen tilaa abstraktiolle ja vapaalle assosiaatiolle. Perkkiö rakentaa akryyli- ja öljyväri maalauksiaan akvarellimaisen kerroksellisesti, jolloin valokohdat hohkaavat maalikerrosten läpi. Teosten unimainen tunnelma ohjaa kiinnittämään huomion samaistumiskohtiin, ristiriitoihin ja sisäiseen puheeseen.

Kaarina Kuusisto-Lukkari / Loputon leikki

Peruslevottomana sieluna innostun aina uusista ja monenlaisista materiaaleista ja tekniikoista joilla toteuttaa taideteoksiani. Yksi asia on kulkenut läpi vuosikymmenten mukanani ja se on ”omalla kielelläni” ilmaan piirtäminen. Viiva ja sen irrottaminen paperilta on haaste jota olen alitajuisesti tehnyt jo pitkään. Olen käyttänyt aiemmissa teoksissani erilaisia jäykkiä lankoja ja kaapeleita, rauta-, teräs- ja kuparilankoja ja muovilla päällystettyjä johtoja. Tarkoitus on ollut saada viiva pysymään ilmassa, siis muodostamaan piirrettyjä veistoksia. Siksipä 3D -kynä ja siinä käytettävä PLA-muovinauha joilla toteutan uusinta installaatiotani, Loputon leikki, on luonnollinen jatkumo tähän työhön.

Taiteeni on nyt leikkiä jota leikin uudella välineellä. 3D-kynä ja PLA filamentit ovat minulle antoisa ja mielenkiintoinen taiteen tekemisen tekniikka. 3D-kynällä on varmaankin painolastinaan askartelutekniikan maine mutta itselleni se on osoittautunut erittäin mielenkiintoiseksi tekniikaksi. Teosten keveys, värikkyys, ilmavuus ja ilmaan piirrettävyys tuovat teoksille aivan uusia ulottuvuuksia.

Olen kainuulainen kuvataiteilija. Kotini ja työhuoneeni, Kuusiston KorpiKalleria, sijaitsee Sotkamon Paakissa vanhalla kansakoululla. Teen taidettani hyvin erilaisista materiaaleista. Valikoimaani kuuluu akvarellit, akryylimaalaus, keramiikka, 3d-kynä, romutaide, ympäristötaide ja varmaan vielä ennätän oppia jotain muutakin.

Taideteosten aiheita löydän ympäristöstäni, omasta mielikuvituksestani ja ajankohtaisista asioista. Olen pitänyt näyttelyitä vuodesta1997 alkaen aktiivisesti ympäri Suomea.

Opetan keramiikkaa ja kuvanveistoa ym. alaan liittyviä aineita Kainuun kansalaisopistoissa.

Sotkamossa 30.3.2021

Kaisu Häkkänen / Metsän ääri

Teossarja tutkii tavallista lähiluontoa ja sen yksityiskohtia. Sarja on kuvattu neulanreikäkameralla ja teosten viimeistelyssä on mehiläisvahalla ja valolla on vahva asema.

Luonnosta on tullut elämystehdas. Hakiessamme luontokokemuksia valikoimme henkeäsalpaavat näköalapaikat ja luontomuistomerkit kuluttaen ne nopeasti loppuun. Vietämme aikaa luonnossa jonottaen ja kompastellen edellä kulkevan kantapäille. Luontoaiheiset lifestyle-ohjelmat ovat nostaneet esiin metsiin kätkeytyvät aarteet ja sosiaalinen media on vaikuttanut siihen, miten me näiden aarteiden äärellä käyttäydytään. Suoja-aidatkaan eivät pidättele, koska kuva on otettava sieltä, mistä saadaan paras.

Teossarja Metsän ääri on tehty omassa lähimetsässä hakkuuaukkojen välissä. Maisema ei vedä vertoja kansallispuistoille, mutta luonnolla on kerrottavaa meille muillakin kuin visuaalisesti häikäisevillä ominaisuuksillaan.

Käytän kuvaamisen neulanreikäkameraa, jolla kuvattaessa valotusaika on aina pitkä.Tavallisella kameralla valottaminen tapahtuu sekunnin sadasosissa, neulanreikäkameralla valotetaan minuuteista tunteihin. Pitkästä valotusajasta johtuen neulanreikäkamera esittää eräänlaisen optisen tiedostamattoman, koska pitkä valotusaika tuo näkymän esiin sellaisella tavalla tapahtumattomana, jota ihmisen oma aikakäsitys ei hahmota. Kuviin tulee häivähdys metsässä piilevistä voimista ja sen ikiaikaisesta olemassaolosta.

Teossarjan kuvat on käsitelty mehiläisvahaseoksella. Vaha on suoja, mitta siitä tulee myös kiinnostava osa teosta. Vahattu kuva on läpikuultava ha takaa tuleva valo tuo kokonaisuuteen vahvan kolmiulotteisuuden tunnun. Olen rakentanut kuville syvät kehykset, joiden sisään olen asentanut kullekin kuvalle sopivan valon.