17.3.–3.4.2021 Anssi Hanhela / Jemiina Halonen / Virpi Kanto / Marja Haapakangas & Maria Laitila

Anssi Hanhela – Päiväkirjani

Sukujuureni ovat vahvasti Haukiputaalta Pohjois-Pohjanmaalta, jonne palasin eri puolilla Suomea vietettyjen vuosien jälkeen. Taiteilijaurani alkoi 1980-luvulla ekspressiivisinä maisemamaalauksina. Ympyrä sulkeutui vuosituhannen vaihteessa, kun palasin konstruktivististen jumalkuvien ja minimalistisen seksuaalisuutta käsittelevin piilokuvien jälleen maalaamaan värikkäitä maalauksia. miehen elämä on olemassaolon kamppailua todellisuuden ja omien herkkien tunteiden välillä. Miehen elämä on eksistentialistista hätää siitä, mikä muistiin piirtyneistä jäljistä on todellisuutta, mikä yksinäisyydestä johtuvan haaveilun ja voimakkaiden tunteiden värittämää. Kaikki kuitenkin on yhtä totta, vaikka ymmärränkin, että ympäröivä maailma hahmottuu vahvasti itseni kautta.

Päiväkirjani on tarinoita, kohtauksia elämästä, jotka visualisoituvat värikkäinä ekspressiivisinä kuvina miehen seksuaalisuudesta, himosta, naisen ihanuudesta, ahdistavuudesta sekä kumppanuudesta. Jos miehen elämä on keskeisessä roolissa töissäni, niin on nainenkin. Huumorini on mustaa ja sarkastista, mutta tämä ilkikurisuus ei ole tarkoitettu kuoleman vakavaksi, vaan se on pääsytie aina uuteen.

Jemiina Halonen – Ragnarök

Tutut maisemat näyttäytyvät synkkinä ja sumuisina, kauniinakin. Voisi sanoa rauhoittavina, jos ei tuntisi niiden ahdistavaa painoa, kuulisi henkien pahantahtoista kuisketta puiden takaa.

Aikaa ei ole. On yksi pysähtynyt hetki, joka seuraavassa hetkessä on menneisyyttä ja tulevaisuus nykyisyyttä. Tässä on hetki ennen kaiken alkua, ennen ensimmäistäkään ajatusta, ja kaiken loppu, jumalten tuho. Tuhka laskeutuu ja punainen aurinko nousee.

Näyttelyn teokset on pääasiassa tehty musteella ja hiilijauheella kankaalle. Tekniikassa kiehtoo hiljentymisen ja harkinnan sekä sattumanvaraisuuden yhdistelmä. Lopullisen tuloksen voi nähdä vasta kun kangas on täysin kuivunut, mutta päätökset on työskennellessä tehtävä nopeasti. Se vaatii paitsi luottamusta omaan taitoon myös heittäytymistä sattuman varaan.

Jemiina Halonen (s. 1988) on kuvataiteilija, joka viettää liian vähän aikaa metsässä ja liikaa aikaa oman päänsä sisällä. Hänen hartain toiveensa on, että maailmanloppu tulee ennen seuraavaa deadlinea. Halonen valmistui Satakunnan Ammattikorkeakoulusta vuonna 2013 ja asuu tällä hetkellä Loviisassa. Hän työskentelee pääasiassa piirros- ja sekatekniikoiden ja taidegrafiikan parissa, viime aikoina mukaan on tullut myös keramiikkaa.

Työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Jemiina Halonen, Sacred Somber and Dark I, 2020, hiili ja muste kankaalle

Virpi Kanto – PERHE ja MUITA

Jälkeenpäin ne elävät omaa elämäänsä. Sitä ennen niiden kanssa on vietetty kuukausia, usean kanssa yhtä aikaa. Hylätty hyllylle, nostettu taas esille ja jatkettu. Lopulta meistä tulee tuttuja. Hetkeksi. Viimeinen yhteinen juhlallisuus on olla näyttelyssä. Siellä aseteltuna omaan rauhaansa ne luovat ympärilleen oman tunnelmansa. Sen jälkeen ne jatkavat matkaansa tai vain muuttuvat pikkuhiljaa vieraammiksi, vaikka istuvat tai seisovat työhuoneella, meditoivat omaa elämäänsä.

Tuon näyttelyyn pääasiassa reliefejä seinälle. Pääteos on Perhe.

Muovailen teokset savesta, otan kipsimuotin ja valan betoniin. Tätä tekniikkaa olen käyttänyt yli 30 vuotta.

Julkisiin teoksiin betoni sopii hyvin esim. Lahden Matkakeskuksen pyörätunnelin ”Kun lähdin he nukkuivat”, Kotkan Isopuiston veistos ”Elämäntanssi”.

Työskentelen ja asun Orimattilan Sammalistossa yhdessä mieheni kuvanveistäjä Tapani Kokon ja perheen kanssa. Kierrämme kesäisin Suomea Taidevankkuri Linnuntienä, joka on yhdistetty näyttely ja taideperformanssi. Esitystä on mahdollista tilata tapahtumiin.

www.virpikanto.fi
youtube: Taidevankkuri Linnuntie

Virpi Kanto, nimetön, 2020, betoni, 60 x 23 x 9 cm,
kuva: Ilkka Halso

Marja Haapakangas & Maria Laitila – Luonnonontila – The Shape of Nature

Luonnontila – The Shape of Nature on useista videoteoksista koostuva installaatio, joka luo tilaa nykytanssin, videotaiteen, äänitaiteen ja luonnon väliselle keholliselle vuorovaikutukselle. Se on kahden taiteilijan vaellus, kulku luonnossa etsien paikkoja, jotka pysäyttävät vaikuttavuudellaan ja antavat tilaa kohdata sisäinen ja ulkoinen maailma. Se etsii ja löytää uusia menetelmiä olla läsnä ja dialogissa tanssijan, kuvaajan, kameran ja luonnon kanssa. Se on luonnon puheenvuoro.

Galleria Uusi Kipinän näyttelyn teokset on kuvattu kevättalven valossa, Pohjois-Pohjanmaalla Martimon sydänmailla sekä Venäjällä Kostamuksen luonnonpuistossa, jossa olimme Art Karelian taiteilijaresidenssissä maaliskuussa 2020. Erämaassa koimme omanlaisen eristyksissä olemisen, jonka aistimme kokonaisvaltaisena rauhana. Näyttelyyn valitut tanssivideot pyrkivät keskustelemaan suon, metsän ja puiden olemuksen kanssa. Ne kertovat luonnon ja ihmisen matkasta, kiertokulusta ja yhteydestä, sekä toisaalta ihmisen toiminnasta ja sen jättämistä jäljistä.

Videoteokset keskustelevat eri seinille installoitujen näkymien kautta. Luonnon näyttämö voi olla ikiaikainen kelometsä, suo tai hakkuuaukea. Installaatioon on tuotu mukaan puumateriaalia eri muodoissa. Yksi tanssivideoista on koettavissa lisätyn todellisuuden kautta, suoraan puunkannon pinnalta, omaan puhelimeen ladatun AR-sovelluksen (Artivive) avulla. Näyttely tarjoaa tilan rauhoittumiselle sekä ottaa huomioon moniaistillisen kokemuksen. Teoksilla pyrimme ruokkimaan ajattelua uusista näkökulmista, olemalla tasa-arvoisessa positiossa luonnon ja ympäristön kanssa. Osallistumme keskusteluun luonnon monimuotoisuudesta ja posthumanismista.

Galleria Uusi Kipinässä koettavien tanssivideoiden äänimaisemat ovat luoneet tunnustusta saaneet äänitaiteilijat Laura Naukkarinen (Lau Nau) ja Tatu Rönkkö, joille luonto on merkittävä inspiraation lähde sekä konkreettisesti äänimateriaalien sammio.

Tähän mennessä Luonnontila – The Shape of Nature -projektimme teoksia on nähty Kansainvälisen tanssin päivän 2020 ohjelmistossa sekä Turun Tehdas Teatterin Poikkeus-Tila-Taide 2020 -ohjelmistossa. Yksi projektin teoksista valittiin myös kansainvälisen Art Ii biennaalin tapahtumaan kesäksi 2020. Galleria Uusi Kipinässä nähtävä teos Kelo esitetään toukokuussa 2021 osana kansainvälisen Frequenz Festival in Kiel -ohjelmistoa. Luonnontila – The Shape of Nature -teoskokonaisuus on saanut tukea Taiteen edistämiskeskukselta 2021.

Luonnontila on tanssi- ja esitystaiteilija Maria Laitilan (KM) sekä video- ja kuvataiteilija Marja Haapakankaan (TaM) yhteinen tanssivideoprojekti, joka sai alkunsa vuonna 2018. Laitilan vahvuuksia ovat vahva näyttämöllinen preesens, intuitio ja liikkeellinen improvisaatio. Hän toimii taiteen kentällä erityisesti esitys- ja kuvataiteen välimaastoissa. Haapakankaalle kuvaaminen on hetken vaikutelmien maalaamista sekä autenttisen liikkeen välittämistä liikkuvaan kuvaan. Tanssia kuvatessa hänelle olennaista on kinesteettisen empatian välittyminen. Yhteistä näille kahdelle taiteilijalle on ilmaista taiteessaan ihmisen vuorovaikutteista suhdetta luontoon, itseensä sekä toiseen ihmiseen. 

Videoiden yhteiskesto n. 25min

http://marjahaapakangas.blogspot.com/
Instagram: marialaitila

Marja Haapakangas ja Maria Laitila, stillkuva videoteoksesta Kai puu, 2021, Martimo