16.11.–4.12.2022 Satu Loukkola, Tiina Salmi & Annukka Visapää / Susanna Selin / Elina Strandberg / Tanskanen & Siipola
13.11.2022
Vaaleaa
2022
viivasyövytys, imageon, akvatinta
60,5 x 53,5 cm
Satu Loukkola, Tiina Salmi & Annukka Visapää –
Mielestä
Satu Loukkola, Tiina Salmi, Annukka Visapää, kolme Lahdessa ja Järvelässä asuvaa taiteilijaa.
Luonto ja mieli nivoutuvat ikiaikaisesti meidän ihmisten olemukseen. Vaikka ihminen on vain yksi eläinlaji maailman lajien joukossa, on ihminen ottanut yliotteen planeetastamme.
Vasta viime aikoina on alettu myös tieteellisen tutkimuksen kautta hyväksyä luonnon kokonaisvaltainen merkitys ja sen energeettinen yhteys sekä vaikutus ihmiseen. Tiedämme vähän, mutta intuitiolla voimme kokea yhteyttä kaiken maa-planeetalla kasvavan, elävän ja olevan kanssa. Etenkin nyt tässä epävakauden maailmantilanteessa, luonnon energia ja sen tasaava voima ihmismielen auttajana korostuu.
Tämä yhteys luontoon ja ihmismieleen on meitä kolmea yhdistävä tekijä ja aina läsnä työskentelyssämme.
she could have split me compeletely in two halves 2
2022
valokuva silisecille
30 x 20 cm
Susanna Selin –
always remember silkiness and water bodies
Susanna Selinin always remember silkiness and water bodies -näyttelykokonaisuudessa kehon muodot ja lihallisuus rinnastuvat luonnon samaistuttaviin muotoihin ja pintoihin rakentaen ajatuksellisia siltoja kuvien välille. Luontoa kosketetaan ja se koskettaa.
Eri tekniikoin toteutettujen valokuvateosten kautta Selin tarkastelee ekokriisin myötä vaikeutuneen luontosuhteemme aiheuttamaa hämmennystä. Se voi saada aikaan tunteen oman elämän kokemisesta absurdina esityksenä. Näyttelyssä häpeän ja rakkauden tuntemukset sulautuvat yhteen suhteessa meitä ympäröivään todellisuuteen. Luonto koetaan teoksessa feminiinisenä ja haavoittuvana tilana. Valokuvasarja on osittain kuubanamerikkalaisen taiteilijan, Ana Mendietan teoksista inspiroitunut jatkuvassa prosessissa oleva kokonaisuus.
Voiko ääni muuttaa valokuvan katsomisen kokemusta? Teoskokonaisuudessa tavoitellaan konnotaatioita kuvien ja äänimaisemien välille muodon esittämisen ja vertauskuvallisuuden kautta.
Susanna Selin on valokuva- ja videotaiteilija, joka työskentelee kotikaupungissaan Helsingissä. Taiteellisessa tutkimuksessaan hän tarkastelee ihmisen ja luonnon välisiä valtasuhteita. Selinin taiteelliset prosessit vuorottelevat rakennetun ja spontaanin kuvan välimaastossa. Erityisinä kiinnostuksen kohteina hänellä on arjen absurdius ja asetelmat ekokriisin myötä vaikeutuneessa luontosuhteessa. Selinin teoksia on ollut aiemmin esillä lukuisissa ryhmänäyttelyissä Suomessa ja hän debytoi kahden yksityisnäyttelyn myötä loppuvuonna 2022 Oulussa ja Lahdessa. Näyttelyä ja taiteilijan työtä ovat tukeneet Taiteen Edistämiskeskus ja Finnfoto.
Lentoharjoituksia
2022
kuivatut ja prässätyt kasvit, valokuvat, metallilanka, japaninpaperi, styrox, valo
30 x 40 x 30 cm
kuvaaja: Jesse Avdeikov
Elina Strandberg –
Heinäteatteri
Heinäteatterin näyttämöillä on esillä elämään kuuluva häilyväisyys: hauraus, rosoisuus ja kauneus. Itse näyttämötkin ovat henkäyksenkevyitä. Materiaaleina on käytetty kuivattuja, herkästi murtuvia kasveja, ohuinta löytämääni japaninpaperia sekä vanhoja kuvia.
Rakennan kuivatuista tai prässätyistä kasveista heinäveistoksia. Ne voivat olla installaatioita, veistoksia tai kollaaseja metsistä ja lähiluonnosta löytämistäni materiaaleista. Heinäteatteri on ollut jatkoa näille heinäveistoksille. Kuivattujen kasvien hauraus sanelee veistosten kokoa, mutta rakentaessani teoksia minua inspiroivat aina valo, ilmavuus ja muoto.
Idea teatterimaisista näyttämöistä syntyi korona-epidemian aikana. Syksyllä luonnossa kävellessäni näin metsiköissä kukintoja, joita ensimmäiset pakkasyöt olivat kurittaneet. Sisukkaat ja pinnistelevät kasvustot, Kauniit ja Rohkeat, toivat mieleeni lockdownin kanssa kipuilevat kaupunkilaiset. Lopulta teosten teemaksi kasvoi tämä elämämme epätäydellisyys ja haavoittuvaisuus sekä juuri näiden asioiden takia, myös sen erityislaatuinen kauneus.
Aloin keräämään ihmisten kertomuksia omista kokemuksistaan korona-ajasta. Tähän tarjoutui tilaisuus kesäkuussa 2021 Olohuone 306,5 festivaalissa Turussa, johon osallistuin performanssilla ja kahdella rakentamallani faunilla. Haastattelimme faunien kanssa turkulaisia siitä miten korona oli vaikuttanut heidän elämäänsä. Joitain näistä keräämistäni tunnelmista päätyi myös heinäteatterin näyttämöille.
Näyttämöissä on ripaus aasialaista varjoteatteria ja hitunen view master -tunnelmaa. Ohueksi maatuneet ja valoa läpäisevät kasvit saavat valaistuina aikaan kolmiulotteisen, maisemallisen tilan heinien teatterille. Hahmot ovat valokuvista ja myöhäissyksyn kukinnoista rakennettuja kollaaseja ja ihmisen sekä luonnon kuvitteellisia hybridejä. Teoksien maailmat toimivat mielikuvituksen herättäjinä katsojalle.
Teosten estetiikkaan sisältyy japanilainen käsite wabi-sabi, jolla viitataan pelkistettyyn, karuun tyyliin joka antaa keskeneräisyydessä ja epätäydellisyydessä piilevän kauneuden nousta esiin.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Elina Strandberg
Kuvanveistäjä
Jonnekin tuntemattomaan
Tanskanen & Siipola –
Jonnekin tuntemattomaan
Näyttelytilassa istuu mustiin pukeutunut hahmo katsellen seinälle heijastettua metsämaisemaa. Aika vaikuttaa pysähtyneen. Jos jää katselemaan, alkaa kuvassa nähdä pientä liikettä.
Teosta katsellaan näyttelytilan ulkopuolelta ikkunasta.
Pasi Siipola ja Tiina Tanskanen ovat Kuopiossa asuvia kuvataiteilijoita. He työskentelevät valokuvan parissa, aikaan ja muistoihin liittyvien teemojen innoittamana.