15.6.–3.7.2022 Miska Mio / Taika Oja / Liina Aalto-Setälä / Sampo Laaksonen


Miska Mio, Rakkauslaulu II, 2021, kuivapastelli paperille, 90 x 150 cm

Miska Mio – Linjoiltaan puhdas ja hyväntuoksuinen

Miska Mion Linjoiltaan puhdas ja hyväntuoksuinen on eri tekniikoin toteutetuista piirustuksista koostuva taidenäyttely.

Teosten keskiössä on marginalisoitu keho sekä pyrkimys kuvata toiseutta uudella tavalla. Luonteeltaan näyttely on henkilökohtainen ja normikriittinen.

”Normit tuottavat väistämättä ulkopuolen, joka merkityksellistyy vain suhteessa normiin eli sen kautta, mitä se ei ole. Se on marginaali, eräänlaista ylijäämää. Kokemus marginalisoiduksi tulemisesta, toiseudesta, on usein häpeää synnyttävä kokemus ulkopuolisuudesta.

Pyrkimykseni on kuvata sitä toiseutta tavalla, joka jättää tilaa herkkyydelle ja kauneudelle. Teoksissani esiintyvä keho ei ole täynnä traumaa tai hämmästelyn aihe. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kuvata samankaltaisuutta, sillä sen korostaminen on omiaan tekemään toiseuden kokemuksesta näkymättömämpää.”


Taika Oja, sarjasta Jotainhan meidän maailmassa on vialla, 2021, mustesuihkutuloste, 60 x 45 cm

Taika Oja – Jotainhan meidän maailmassa on vialla

Jotainhan meidän maailmassa on vialla tutkii ja hahmottelee uupumusta ilmiönä, pohtii sen ilmenemismuotoja ja aiheuttajia taiteellisen prosessin kautta. Lopullinen teos on muotoutunut käsittelemään milleniaalien uupumusta. Rajaukseen on vaikuttanut vahvasti taiteilijan oma kokemus uupumuksesta sekä ongelman yleisyys. Uupumus on ongelma, joka liittyy nyky- yhteiskunnan vaatimuksiin, mutta myös läheisiin ihmissuhteisiin, muihin ihmisiin omassa lähiympäristössä sekä lapsuuden kasvuympäristöön.

Teos on kehitetty pitkälti uupuneilta kerättyjen muistilappujen pohjalta. Uupuneilla esiintyy elinvoiman vähenemisen lisäksi häiriöitä muistin toiminnassa sekä huomio-ja keskittyimiskyvyssä.

“Koska oma muistini ja keskittymiskykyni heikkeni uupumuksen myötä aloin kirjoittaa pienimmätkin asiat ylös muistilapuille. Näitä lappuja alkoi sitten kertyä työpöydälle ja kalenterin väliin hillittömiä määriä. Elämästä itsessään tuli ikään kuin loputon suorituslista. Olen kerännyt lappuja sekä itseltäni, että muutamalta muulta uupumuksesta kärsivältä henkilöiltä, joiden tiedän kirjoittaneen asioita ylös juuri samasta syystä kuin itse tein.”

Monitaiteinen kokonaisuus sisältää valokuvia, stop motion -videon, letterpress-tekniikalla tehtyjä runoja, novellin, joka esitetään zine-muodossa sekä alkuperäisiä muistilappuja ja valokuvan seinälle heijastetuista muistilapuista. Moninäkökulmainen teos toimii uupumus-ilmiön kokoajana, jossa esimerkiksi novelli käsittelee uupumusta henkilökohtaisesta näkökulmasta, kun taas stop motion -video viittaa enemmän työelämään yleisesti.

Taika Oja (s. 1992) on kuvataiteilija ja freelance-valokuvaaja, joka valmistuu taiteen maisteriksi valokuvataiteen koulutusohjelmasta Aalto-yliopistosta 2022. Taika Ojan taiteellinen praktiikka liittyy vaikeasti sanallistettavien tunteiden käsittelyyn. Pääsääntöisesti Oja käsittelee teoksissaan erilaisten, elämäänsä merkittävästi vaikuttavien, kokemusten synnyttämiä tunteita. Aiheet saavat useimmiten alkunsa läheltä, omasta tai läheisten elämästä.

www.taikaoja.com

Näyttelyä on tukenut Finnfoto – Suomen valokuvajärjestöt ry.


Liina Aalto-Setälä, Viestejä kuoren alta 2, 2022, metalligrafiikka (kuivaneula), 10 x 14,5 cm

Liina Aalto-Setälä – Kuoriainen, Sieni

Sateen ääni. Tuulen ääni. Nurmen ääni, kun sitä sivelee.
Mullan ääni, kun siihen kaivautuu. Hyttynen. Heinäsirkka. Toukan rapina. Tuhannen vuoden ajanjakso, jossa asetutaan niitylle.

Käy levolle. Katso sateeseen, ja sade käy sinuksi. Tuuli on matkannut tänne maailman toiselta puolelta. Se puhaltaa sinut matalaksi, ropina huuhtoo sinut olemattomaksi. 

Tällä kedolla maailma on vielä täysi.
Koi tekee paidastasi pitsiä.

Allasi makaa liero, sen lävitse kulkee koko maailma. Teette koloa toisillenne maan sisään, niin kuin tähtikirjaaja kaivertaa sienelle pesää nilaan. Päästät juuresi valloilleen, ja koskettelet mykorritsojen helliä anturoita.
Olet auringon kehräämän seitin koteloima kerä.

Odotathan, kunnes jäkälä on kirnunnut kiven ja aine virrannut lävitsesi
ei mene enää kauan
sienijuuri morsettaa kaukaisesta ikimetsästä.

Mutta täällä puut eivät enää kasva naavaa
ja vaikka sanoo rakastavansa kaikkea
voi silti vihata hyönteistä.

Itikat laskeutuvat korvanipukkasi taakse, ranteesi pulssipisteelle, varpaittesi väleihin
se mikä sinussa oli 
kohoaa nyt inisten latvojen yläpuolelle
ja voit katsoa niittyä ylhäältä ja alhaalta samanaikaisesti

Kuuntele, kaskas laulaa
kun pieni hyttynen tekee hedelmää
ja valmuska raunioissa nostaa lakkiaan

Tämän planeetan pinnalla olet pieni ja olet suuri.
kun sinun nesteesi maailman nesteeksi käy
autuus, kuulumisen tunne

itikka laskee munansa veteen.

Liina Aalto-Setälä (s.1990) on taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta 2019 valmistunut kuvataiteilija. Hänen teoksiaan on ollut esillä ryhmänäyttelyissä eri puolilla Suomea sekä yksityisnäyttelyssä Turussa vuonna 2021. Lisäksi hän on tehnyt taidejulkaisuja yksin ja osana Kosminen-kollektiivia.

Aalto-Setälä on yksi Helsingissä toimivan Kosminen-taidetilaa ylläpitäneen kollektiivin perustajajäsenistä. Sen lisäksi hän kuratoi luontoon sijoittuvia ryhmätaidenäyttelyitä kattonimikkeellä Tainaronin galleriaKuoriainen, Sieni on Aalto-Setälän toinen yksityisnäyttely.

* Nimi viittaa Leena Krohnin Tainaron-romaaniin. (1985: Tainaron. Helsinki: Wsoy)

Näyttelyä on työstetty Mustarinda-residenssissä ja sitä on tukenut Taiteen Edistämiskeskus.
Tekstien editointi: Juho Hoikka.
Kiitos Nora Aalto-Setälä.

www.aaltosetala.com


Sampo Laaksonen, Vihreä paita, 2021, akryyli, hiili ja kollaasi kankaalle, 53 x 41 cm

Sampo Laaksonen – Sininen verho

Sininen verho on harhaa, lumetta, jonka avulla voit eristää itsesi ulkopuolisesta maailmasta. Sininen verho tekee harmaastakin päivästä sinisen. Todellisuus alkaa paljastua vasta, kun avaat verhon tai lähdet ulos.

Koronan myötä eristäytymisestä on tullut valtavirtaa. Ukrainan sota ei ole vähentänyt ihmisten halua rakentaa yhä korkeampia muureja omien valtakuntiensa ympärille. Toisaalta, pandemian ja sodan uhan vähentäessä suurten asutuskeskusten vetovoimaa, luonnossa liikkumisen suosio on kasvussa.

Tämä näyttely kertoo ihmisen haparoivista pyrkimyksistä raottaa verhoa, olla yhteydessä ympäristöönsä. Toisaalta, se kertoo myös tuhoon tuomituista yrityksistä irtautua siitä, sillä onhan jonkinlaisen yhteyden säilyttäminen elinehtomme. Teosten sisältöön on vaikuttanut myös korona-aikana lisääntynyt yksinäisyys. Maalaukset on tehty pääasiassa akryyli- ja kollaasitekniikoilla.

– Sampo Laaksonen

Sampo Laaksonen (s. 1981) on Lahdessa syntynyt ja Jyväskylässä kasvanut taidemaalari, joka on valmistunut kuvataiteilijaksi (AMK) Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2008 ja taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston visuaalisen kulttuurin maisteriohjelmasta vuonna 2015. Nykyään hän asuu Vantaalla ja työskentelee Helsingin Roihupellossa. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä nähtiin Galleria Huudossa, Helsingissä keväällä 2019. Tämä on Laaksosen toinen yksityisnäyttely.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Lisätietoja:
www.sampolaaksonen.com
Instagram: @sampolaaksonen_art
Facebook: @sampolaaksonenart