12.7.-30.7.2017 Hillevi Vähälä-Aranko, Minna Rissanen, Helena Tuura, Maija Toropainen

Kulma: Hillevi Vähälä-Aranko, Avoimet ovet -maalauksia

Avoimet ovet on sarja maalauksia jotka johdattavat värin kautta aikaan, paikkaan ja erilaisiin tunnelmiin. Etsin kiintopisteitä läheltä ja kaukaa ja rajaan tilan usein suorakaiteeseen kuin ikkunaan. Tilan hahmottamista tavoittelen erilaisilla etäisyyksillä, viivat liikkuvat useimmiten horisontaalisesti ja kertovat valosta, hämärästä ja pimeydestä.

Maali levittyy kankaalle välillä tarkkarajaisena toisinaan pehmeästi, se kertoo ollaanko lähellä vai kaukana ja millaisessa värimaailmassa. Leikin viivan ja pinnan suhteilla, valolla ja varjolla.

Väri on vienyt minut paikkoihin ja aikoihin. Maalauksen teko on hidas ja monivaiheinen prosessi, paljon etsintää ja valintoja.  Aloitin runsas vuosi sitten maalaamalla sisätiloja ja nyt olen työstänyt ikkunoita jotka tuntuvat aukenevan yhä uudestaan. Tavoite on välittää katsojalle jotain kokemisen hetkiä.

Hillevi Vähälä-Aranko (synt.1961 Tuusulassa, asuu ja työskentelee Helsingissä) valmistui Kuvataideakatemiasta 1988. Teoksia on ollut useissa yhteis- ja ryhmänäyttelyissä. Edellinen yksityisnäyttely oli Galleria Pirkko-Liisa Topelius Helsingissä 2015 ja ryhmänäyttely Galleria Rantakasarmi Suomenlinna 2016. Teoksia on Helsingin kaupungin taidemuseon, Oulun taidemuseon ja Vantaan ja Espoon kaupungin kokoelmissa.

Kenno: Minna Rissanen, Herbario Mystique, valokuvia

Päivittäiset luontokontaktit ovat merkittävässä osassa arkeani. Kävelyretket lähiluonnossa, pellon pientareilla, puutiheiköissä ja metsiköissä tarjoavat mielen ravintoa ja visuaalista mannaa.  Luonnossa samoilu tuttuja reittejä kierrellen tai päämäärätön harhailu ja hortoilu virittävät aistit leikkiin ja ihmettelyyn. Toisinaan luonnon kokemiseen ja kokemuksellisuuteen riittää pelkkä kotipihan valloitus. Herbario Mystique -sarja on syntynyt lähiluonnossa oleilemalla, hitaasti kulkien ja ympäristöä havainnoiden. Sen tarkoituksena on nostaa arkipäiväisestä ja rutiininomaisesta ns. piiloutuvasta paikasta esille esteettisiä ihmeitä ja mielikuvituksen mystifioimia tuntemuksia ja osoittaa, että tottumukseen pohjautuva tuttu paikka ei ole tyhjä ja virikkeetön. Kuvasto toteuttaa imaginatiivistä ympäristökatsontaa, jossa luonnon ymmärtäminen luonnontieteellisen taustatiedon kautta on toissijaista. Keskeistä on tiedostamattomaan tunkeutuva, mysteerien ja mielikuvituksen subjektiivinen maasto.

Villiyrttien ja kasvien keräilyn sijaan olen taltioinut kasveja puhelimeni digitaaliseen kansioon muistiksi retkistä ja materiaaliksi myöhempää kuvallista muokkaamista varten. Peliteollisuuden synnyttämien hahmojen bongailun ja saalistuksen ohella haluan kuvastoni kautta kannustaa katsojia kuvittelukävelyille kotimaastoonsa kotikutoisen faktan ja fiktion tuottamiseen. Aina välineenä ei tarvitse olla järeä ja päivitetty kuvauskalusto, vaan kuvia voi luoda helposti taskuun mahtuvalla mobiililla tai pokkarilla. Vuonna 2016–17 valmistunut Herbario Mystique -pigmenttivedosten sarja on intiimi ylistys kukkiville, kuihtuville ja kuolleille kasveille sekä luonnon mysteerille.

Minna Rissanen (s.1966, Sippola) on jaalalainen kuvataiteilija. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden ammattikorkeakoulun Taideinstituutista ja suorittanut kuvataiteen ylemmän korkeakoulututkinnon Saimaan ammattikorkeakoulussa. Valokuvaan pohjautuvissa teoksissa Rissanen tutkii maiseman ja luonnon kokemuksellisuutta luonnossa oleilun ja samoilun kautta. Hänen tuotantoa on ollut esillä useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä. Rissanen on valokuvataiteilijoiden liiton jäsen.

Kymi: Helena Tuura, Selfie ja muita kuvia

Kuvataiteilija Helena Tuura haluaa tehdä ihmisen, myös itsensä, näkyväksi.  Hänen inspiraationsa lähteenä on aina ihminen, mieli ja sielu. Kuvataiteilijan oman elämän kokemukset vyöryvät voimakkaina kuvina teoksiin. Tärkein sanapari on tunne ja totuus: tunteiden on oltava hänelle totta.

– Koen olevani vähän teatraalisesti ilmaistuna valonnäyttäjä. Tuon päivänvaloon vaikeimmatkin tunteeni. Paras palaute minulle on se, että katsoja aidosti pysähtyy teokseni äärelle. Minä haluan tulla nähdyksi ja hyväksytyksi kuvieni kautta. Kuvani kertovat sen mihin sanani eivät riitä. Teokseni ovat hyvin omakuvallisia. Ne ovat elämäni sarjakuvaa.

Maalattuaan pitkään akryylillä, Tuuran teoksiin on tullut viime aikoina vahvasti mukaan viiva ja piirtäminen. Viiva on alkanut viedä. Näyttelyssä olevat teokset ovat syntyneet vuonna 2015, tekniikkana rasvaliitu, grafiittikynä, akryyli ja muste.

Kirnu: Maija Toropainen, Vieri, maalauksia

Ajattelen väreillä. Työni ovat abstrakteja öljyvärimaalauksia. Vaikka niistä voi löytää horisontin, ne eivät ole ainoastaan maisemamaalauksia. Pohdin yhteiskunnallisia ja historiallisia ilmiöitä.

Samanaikaisuus, erilaisuus, sivullisuus

Näyttelyn nimi Vieri tarkoittaa lähellä olemista ja rinnakkaisuutta. Se voi olla myös kehotus liikkeeseen.

Näyttelyn maalauksia tehdessäni mietin samanaikaisuutta ja erilaisuutta filosofi Yrjö Kallisen ja kirjailija Marcel Proustin kautta.  Ajatellessani Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjasarjaa yhtenä lähtökohtana näyttelylle, mielessäni oli menneisyyteen liittyvä tarkka havainnointi, huolista vapaa viileä sivullisuus. Proustia viisitoista vuotta nuorempi Kallinen taas toimii, näin ajan takaa huomioituna, aivan toisin. Hän hyppää mukaan toimintaan unohtaen ulkopuoliset ja sivustakatsojat. Kallinen on vakaumuksen mies jonka toimintaa ohjaa syvä humanismi.

Näyttelyn teemana on ajan jatkuvuus ja katoavuus. Miten saada kiinni nyt-hetkestä, menettämättä yhteyttä menneeseen ja rohkeaa luottamusta tulevaan.

– Maija Toropainen (s. 1956) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hänen edellinen yksityisnäyttelynsä The Party oli Galerie Pleikussa, Berliinissä 2016. Syksyllä 2015 Maija Toropaisella oli Galleria Rantakasarmissa Haalean punainen linnoitus -niminen näyttely.  Hän on pitänyt lukuisia näyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin ennen ja jälkeen valmistumisensa kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemiasta 2012. Hänen julkinen teoksensa Työn maisema, Sörnäinen, 2014, on Työväenliikkeen kirjastossa Helsingissä.