11.–29.8.2021 Veera Nykänen / VTRY:n kutsunäyttely: Juuso Noronkoski / Sanna Kärkkäinen / Marje Viitala
8.8.2021
Veera Nykänen – Puutarha ja Myrsky
Työni ovat tussipiirustuksia paperille. Alussa on tunne, sitten näky (jota ei voi suoraan katsoa tai se katoaa) ja lopulta piirustus. Työt syntyvät hitaasti, luonnostelematta. Teoksissani voi kokea kaksi tilaa: hyvin lähellä ja hyvin kaukana. Piirustuksissa mustat varjot suojaavat kirkkaalta valolta.
Tällä hetkellä teokseni käsittelevät hajoamista ja kokoamista sekä pyrkimystä luoda järjestystä keskelle muutosta. Piirrokset kuvaavat kuviteltuja luonnon paikkoja, joissa näkyy hidas ajan kulku, ja tuntuu katsojan läsnäolo.
– Veera Nykänen –
Nykäsen valkoiselle paperille toteutetut piirustukset kuvaavat avaria tiloja, jotka noudattavat omia lainalaisuuksiaan. Kuvia kannattelee unenomainen painovoima. Piirustusten maailma vaikuttaa ensisilmäykseltä tunnistettavalta, luonnonelementtejä ja rauniokaupunkeja vailla ihmisiä. Läheltä tarkastellessa musta tussiviiva kuitenkin alkaa johdattaa kohti hahmotonta, pisteeseen, josta on vaikea päästä pois.
– Saara Kanerva Tamminen, taiteilija, kuraattori –
Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely: Juuso Noronkoski – Winter Garden
Juuso Noronkosken näyttely, Winter Garden, koostuu fotogravyyreistä, videoinstallaatiosta sekä tekstikatkelmasta.
Näyttelyn kuvat sijoittuvat paikkaan, jota ei enää ole. Kuvat huoneesta osoittavat itsensä taakse; ovisilmästä paistava aurinko tai ikkunasta näkyvä tunnistamaton maisema rajaavat kuvan ulkopuolelle maailman, jonka olemassaolo on muuttunut epävarmaksi ja määrittelemättömäksi.
Teosten taustalla vaikuttaa kysymys: kuinka valokuvallinen ilmaisu asettuu nykyhetkeen, jossa eurooppalaisen kulttuurin vanhat rajat horjuvat ja identiteetin rakentaminen niin historiankirjoituksen kuin nykyaikaisen tiedonvälityskoneiston varaan tuntuu hetki hetkeltä vaikeammalta?
Valokuvan, Winter Garden (2019) ikkuna sijoittuu kuolleen kirjailijan kotiin. Kuvan rakennus tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa, mutta se jälleenrakennettiin pian sodan jälkeen kansallisen identiteetin kannattelemiseksi. Julkisivun lisäksi myös talon sisustus palautettiin entiselleen. Huoneet, aulat ja portaat– jopa vanhojen lattialautojen narina – jäljennettiin yksityiskohtaisen tarkasti. Siksi tämän kotimuseona toimivien rakennuksen olemuksessa on jotain virtuaalista. Ikään kuin vanhat valokuvat ja piirrokset, joiden avulla talo jälleenrakennettiin, olisi taloa todellisempi.
Mediateoreetikko Vilém Flusserin (1920 – 1991) ajatusta mukaillen, kuvien alkuperäinen tarkoitus oli toimia välikappaleina ihmisen ja maailman välillä. Kuvien merkitys on näin ollen niiden kyvyssä jäsentää maailmaa ja omaa suhdettamme siihen. Kuvat, joiden kautta aiemmin on jäsennetty kulttuuria ja rakennettu identiteettiä ovat kuitenkin jo Flusserin aikana muuttuneet “hallusinaatioksi”. Kuvat eivät enää toimi välittäjinä vaan ne luovat oman upottavan todellisuutensa, jossa lähtökohtana ollut maailma unohtuu kuvallisten kerrosten sedimentteihin. Miten siis tehdä kuvia tämän muutoksen jälkeen jättämässä ajassa?
Näyttelyn nimi, Winter Garden, viittaa talvipuutarhaan, joita eurooppalainen aatelisto alunperin rakennutti trooppisten kasvien säilyttämiseen kylmien talvikuukausien ajaksi. Talvipuutarhat toimivat aateliston asumistilan jatkeina. Ne loivat samalla tila-ajallisen illuusion ihmisen kontrollista: ulkopuoli kasvoi sisälle ja kesä kukoisti keskellä talvea. Saman nimisessä teoksessa, Winter Garden (2021), videoprojektori on asetettu ihmisen paikalle talvipuutarhaa esittävään lasivitriiniin. Videokuva lumisateesta projisoituu lasipalatsin seinään. Liikkuva kuva muodostaa ikkunan, jonka näkymää protagonisti projisoi itse, jättäen hänet samalla oman hallusinaationsa vangiksi.
–
Juuso Noronkoski (s. 1983, Helsinki) on Helsingissä asuva ja toimiva kuvataiteilija, joka on valmistunut valokuvataiteen maisteriohjelmasta Aalto-yliopistosta vuonna 2015. Noronkoski on pitänyt yksityisnäyttelyitä, Suomessa, Saksassa ja Japanissa. Viime vuosina hänen töitään on ollut esillä muun muassa Davidbehning galerie’ssa Düsseldorfissa, Gallery Taik Personsilla Berliinissä sekä galleria Sinnessä ja Galerie Anhavalla Helsingissä.
Sanna Kärkkäinen – Vaiheet
Näyttely koostuu töistä, joissa käsitellään uupumuksen vaiheita. Käsittelen töissäni omakohtaista prosessia kamppailussa uupumuksen kanssa. Joskus ihminen saattaa antaa liiaksi kaikkensa, puristaa itsestään kaiken tahdolla, voimalla ja väkisin, kunnes kaikki yrittäminen ja tekeminen vain loppuu, ihminen uupuu. Välissä voi olla aika, jolloin ulos et tule mitään, niin kävi myös itselleni. Töideni haaleat värit kuvaavat kaikkea sitä mitä on jäljellä, annettavana. Ne ovat hailakoita ja kulkevat pinnalla veden mukana. Teokset eivät ole synkkiä, vaan niistä loistaa hento vahvuus, kuitenkin värien tuntiessa rajansa. Osassa teoksista näkyy hetkellisiä voimakkaammaan väri purskahduksia. Tämä kuvaa, että jaksamisessa tulee voimaantumisen hetkiä, parantuminen on voinut alkaa. Teoksissa on myös toivoa, kaiken keskelle mahtuu myös ilon hetkiä. Toivon töiden luovan kosketuspintaa erityisesti heille jotka uupumisen ovat kokeneet tai jotka kamppailevat sen kanssa ja tietenkin kaikille kävijöille, jotka kokevat työt omalta pohjaltaan, omin silmin ja mielin. Uskoisin että kaikilla meillä on joskus heikkoja, henkisen väsymyksen hetkiä elämämme aikana.
Marje Viitala – Olevaisen tuolla puolen
Pyrin herkkyyteen, johonkin joka on meidän mielemme ulkopuolella poissa arjesta ja kuitenkin taustalla hyvin läsnä.
Sinisessä pehmeässä valossa annan kuvamaailmani hahmojen kertoa omaa tarinaansa. Luonto luo omia hiljaisia verkkojaan, antaen valon heijastaa tunteita. Taide saa muotonsa elämästä ja ajatukset kiteytyvät näkymättömästä näkyväksi. Uni- ja valvemaailma sekoittuvat filosofian ja runon kaltaiseksi.
Tekniikkana käytän 1500-luvulla kehitettyä syvä- ja 1300-luvulla kehitettyä kohopainografiikkaa: etsausta ja puupiirrostekniikkaa. Toisinaan kokeilen muitakin materiaaleja. Se irrottaa työskentelyä tutummista askeleista, ja herättää aina jotain uutta tukien vanhaa. On välillä mentävä kauemmaksi, jotta pääsee takaisin lähelle.
Metalligrafiikassani yksi kantavia teemoja on valo pimeydessä. Valo voi olla joko konkreettista tai henkistä. Etsaukset piirrän suoraan laatalle luonnostelematta; teen teokset flow -ajatuksella, annan kuvalle tilaa hengittää ja ajatusten viedä. On tärkeää, että alitajunta puhuu vapaasti. Työstän valmista aihiota monotypiamaisin keinoin ja haen siihen valopisteitä, tooneja. Työ elää jokaisen vaiheen kautta lopulliseen muotoonsa.
Linokaiverruksissa minua kiehtoo vahva voimakas kerronta, muotokieli. Valo kaipaa aina varjon tullakseen esiin. Kuvat ovat surrealistista kerrontaa, missä leikillisyydellä on osansa.
Taide on matka sieluun, jonka perimmäinen tarkoitus on saada mielikuvat visuaaliseen muotoon tekniikasta riippumatta.
Marje Viitala on kolmannen polven kuvataiteilija ja taidegraafikko. Viitala on syntynyt Sastamalassa ja työskentelee nykyisin Tampereella. Taidekoulutuksen hän on saanut Kankaanpään taidekoulussa, graafisella linjalla.
Näyttelyihin Viitala on osallistunut niin Suomessa kuin ulkomailla, mm. Portugalissa, Bulgariassa ja Japanissa. Viitalan teoksia on mm. Tampereen taidemuseon, Sastamalan kaupungin ja Nokian kaupungin kokoelmissa.
Viitala on jäsenenä Suomen Taidegraafikot ry:ssä, Suomen puupiirtäjissä, Tampereen taiteilijaseurassa sekä taiteilijayhteisö Avarataide ry:ssä. Hän toimii myös luottamustehtävissä eri järjestöissä.
Sivut: https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/marje-viitala
Instagram: https://www.instagram.com/marje.viitala/
