Sini-Meri Hedberg / Aliisa Hietikko & Tiiu Hyyryläinen / Salla Kemppi & Viivi Osmonen / Anniina Salo

Sini-Meri Hedberg – Kuilu

Sini-Meri Hedbergin maalauksissa kuljetaan vaihtelevissa vuoristomaisemissa. Tunnelmat peilautuvat vahvasti taivaalle; pilvien muoto, koko ja värit vihjaavat mielenmaiseman tuntoja.

Hedberg on jo pitkään inspiroitunut maisemamaalauksen historiasta ja ollut kiinnostunut maiseman muotojen vertauskuvallisuudesta ihmisen sisäiseen maailmaan, elämän vaiheisiin tai nykyhetkessä tapahtuviin mullistuksiin: ”Laakso voidaan nähdä myrskyjen välissä olevana tyynenä taukona tai olotilana kiipeämisen ja laskeutumisen välissä. Rotkot ja kuilut ovat elämän äkillisiä notkahduksia, hetkiä, jolloin pysähdytään merkityksellisten asioiden äärelle. Tiivistyykö oleellinen kuilun partaalla? Koemmeko reunalla tyhjyyden läsnäolon vai merkitysten painon?” 

Näyttely on osa jatkumoa, jossa Hedberg etsii maisemamaalaukselleen uusia ulottuvuuksia. Aiempi maalaaminen on muuttunut pelkistetymmäksi ja värien välinen kontrasti on kasvanut. 

Näyttelyä ovat tukeneet Turun Kaupunki ja Turun Taideyhdistys.

Sini-Meri Hedberg valmistui kuvataiteilijaksi vuonna 2004 Turun Taideakatemiasta, jonka jälkeen hän on pitänyt kolmisenkymmentä yksityisnäyttelyä ja osallistunut laajasti yhteisnäyttelyihin. Hedberg maalaa pääsääntöisesti akryyli- ja öljyvärein kankaalle. Hedberg on mm. Taidemaalariliiton, Turun Taiteilijaseuran sekä Rettigin kuvataiteilijat ry:n jäsen. Hedbergillä on teoksia Valtion / Ulkoministeriön, Turun kaupungin ja Rovaniemen kaupungin taidekokoelmissa.

Aliisa Hietikko & Tiiu Hyyryläinen – Katve, aava

Aliisa Hietikon ja Tiiu Hyyryläisen yhteisnäyttely käsittelee kulttuuristen vaikutteiden luomia sävyjä yksilön kokemusmaailmassa. Taiteellisessa työssään Hietikko ja Hyyryläinen ovat kiinnostuneita katseesta ja tavoista, joilla ihminen havainnoi ympäristöään.

Teoskokonaisuudessaan Siirtyminen kohti horisonttia Hietikko tarkastelee ihmisen tapaa jäsentää ympäristöään kuvallisin esityksin. Hietikko on kiinnostunut merestä, ylevän maiseman kokemuksesta sekä käsitteen kulttuurisista ilmentymistä. Eri puolille tilaa levittäytyvät valokuvavedokset ja kuvaotteet esittävät joukon kuvaelmia, joiden lävitse maisemaa ja vesistöjä analysoidaan. Yhdistämällä muun muassa tieteellisistä seminaareista ja harrastelehdistä kerättyä materiaalia itse kuvaamiinsa valokuviin, Hietikko nostaa pinnalle kysymyksiä valokuvan ja maiseman omistajuudesta.

Metsän reunalla portti -teoskokonaisuudessa Hyyryläinen tarkastelee millaisia merkityksiä kansanperinne voi kantaa nykyisyydessä. Valokuvapohjaisissa teoksissa toisenlaisiin katsomisen tapoihin asettuminen avaa uusia näkymiä siihen, kuinka sekä yksilöllinen että kollektiivinen kokemuspohja värittävät tulkintoja ympäristöstä. Hyyryläinen on kiinnostunut sellaisesta olemisen tavasta, missä maailmaan limittyy epälineaarinen toiseus, jossa ihminen ei ole hallitseva tai tärkein toimija.
Hietikko ja Hyyryläinen opiskelevat LAB Muotoiluinstituutissa valokuvauksen osastolla. Näyttelyn teokset ovat syntyneet osana taiteilijoiden opinnäytetyöprosessia.

Salla Kemppi
yksityiskohta teoksesta
Ajan kyyneleet, 2024
lasihelmet, lanka, tekstiili, vanu

Viivi Osmonen
yksityiskohta teoksesta
Rönsyilijä, 2024
kangas, vanu, puu

Salla Kemppi & Viivi Osmonen – Pesiytyjä

Painautuvat mukavasti jotakin vasten
kietoutuvat toisiinsa
elävät rinnakkain

Pesiytyjä sisältää ajatuksia hoivasta, hitaudesta ja herkkyydestä. Näyttely koostuu Salla Kempin ja Viivi Osmosen tekstiili-ja lasihelmiveistoksista, joissa on käytetty perinteisiä käsityötekniikoita: käsin ompelua, makrameeta ja virkkausta. Aikaavievien tekniikoiden kautta taiteilijat pohtivat yhteiskunnan tehokkuusvaatimuksia ja laajentavat ne kysymyksiin ihmisenä olemisesta. Pehmeiden materiaalien kanssa työskentely tuntuu tekijälleen lohdulliselta ja veistoksen kanssa vietetty aika luo vahvan tunnesiteen tekijän ja teoksen välille.

Salla Kemppi (s.1993) on Turussa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija ja kuvanveistäjä. Kemppi hyödyntää teoksissaan perinteisiä käsityötekniikoita – makrameeta, virkkausta ja käsin ompelua – lähtökohtana tutkia näiden menetelmien mahdollisuuksia ja laajentaa niiden käyttöä kuvanveistossa. Sisällöllisesti teokset pohtivat ajallisuuden ja inhimillisyyden kysymyksiä.

Viivi Osmonen (s. 2000) työskentelee maalauksen ja tekstiiliveistosten parissa. Siinä missä ulkoilmamaalaukset syntyvät ohikiitävissä hetkissä, tekstiiliveistokset muotoutuvat hitaasti käsin ommellen. Sekä maalaukset että veistokset saavat kasvaa vapaasti ennalta-arvaamattomiin suuntiin.

Taiteilijat ovat valmistuneet Turun Taideakatemiasta keväällä 2024.

Anniina Salo 
Metamorphosis, 2024 
Puupoltettu keramiikka, Kainuun kaoliini 
58 x 48 x 8 cm 

Anniina Salo – Leporidae

Veistokseni kertovat enemmän tekijästään kuin jäniksistä. Ne ovat muoto, jonka valitsin, koska minulla on vahvoja jäniksiin liittyviä lapsuusmuistoja. Vuosien varrella muistoni ovat määritelleet ison osan tavasta, jolla näen itseni ihmisenä. Määritelmien vuodattaminen keramiikkaan on mahdollistanut niille konkreettisen ulospääsyn. Teoksissa kehollisen ulkoasun saavat myös muut mieltä painavat aiheet, keventäen taakkaa painavan saven muodossa.

Jäniseläimet ovat esiintyneet tarinoissa eri kulttuureissa vuosituhansien ajan, niin pehmeinä ja suloisina, kuin viekkaina, sitkeinä ja elinvoiman sekä tuhon ruumiillistumina. Leporidae-sarjan teoksissa esiintyvät niin staattisuus kuin dynaamisuus, sekä elon ja kuolon ikiaikainen sykli. Minulle tärkeä teema on liike, loppumaton luonnon periksiantamaton jatkumo, joka lohduttaa minua syvästi. Ilmaisuni aiheen, jäniksen, fyysinen olomuoto saa minut hukkumaan sen herkkiin yksityiskohtiin kerta toisensa jälkeen.

Teeman lisäksi myös materiaali on hyvin keskeinen osa työssäni. Savi on ollut lohdullinen ystäväni teini-iästä saakka. Käytän teoksissa monia eri savilaatuja ja pinnoitan ne hyvin yksinkertaisin menetelmin. Mielestäni savi on itsessään hyvin kaunista ja puhuttelevaa, enkä halua peittää sitä liikaa. Suosin työssäni kuvanveistollisia menetelmiä, saadakseni taltioitua liikettä keraamisen työstämisen säännöistä välittämättä. Työtapa mahdollistaa asentojen muutokset myös vielä aivan prosessin loppupäässä. Pyrin jatkuvasti olemaan enemmän aktiivisena osana keramiikan valmistamisen prosessia, niin materiaalien tekemisen kuin polttotekniikoidenkin osalta. Osa näyttelyni teoksista on poltettu puupolttoisessa keramiikkauunissa. Kyseisiä teoksia koristaa uunissa lasitteeksi sulanut lentotuhka ja osaa myös Kainuusta kesällä omin käsin kaivettu kaoliini.

Anniina Salo (s.1990) on Kouvolassa syntynyt ja työskentelevä keramiikkataiteilija ja -opettaja. Salo on työstänyt jänisaiheista Leporidae-teossarjaansa vuodesta 2018 saakka ja tämä on sarjan kolmas yksityisnäyttely. Teokset ovat osallistuneet myös useampaan ryhmänäyttelyyn vuosien varrella.