8.–26.3.2023 Lumi Saarikoski / Jasmine Färling / Aulis Harmaala / Silja Uuttula
5.3.2023
Sarastus
2022
akryyli ja öljy kankaalle
60 x 90 x 4 cm
Lumi Saarikoski –
Yhteys
Lumi Saarikosken Yhteys -kokonaisuuden lähtökohtana ovat havainnot valon ja värien muutoksista luonnossa, ajatukset katoavaisuudesta ja ihmisen luontoyhteyden etsimisestä.
Saarikoski rakentaa maalauksiaan kerros kerrokselta. Alimpien kerrosten kätköissä on viitteitä ihmistoiminnan voimistamien ympäristökriisien näkymistä: ilmastonmuutoksesta, luontokadosta sekä luonnonvarojen ylikulutuksesta. Elämä on haurasta. Päällimmäisissä kerroksissa vallalla ovat valo, liike ja luonnosta löytyvät punokset, pinnat ja rakenteet. Ehkä työt tarjoavat ikkunan satumaisiin paikkoihin, jotka myös muistuttavat tästä tutusta maailmasta.
Yhteys -kokonaisuus on yritys tavoittaa jotain siitä voimasta, kauneudesta ja rauhasta, jota Saarikoski on itse luonnosta löytänyt.
Lumi Saarikoski (s. 1983) on helsinkiläinen kuvataiteilija ja kuvataideopettaja. Lumin haaveissa on löytää aikaa tehdä myös kuvituksia (satu)kirjoihin ja pyörittää pientä majataloa puutarhoineen puolisonsa kanssa. Samainen keidas tarjoaisi loppuelämän kodin rescue-eläimille ja ehkä joskus myös taidekursseja halukkaille. Sitä odotellessa iloa löytyy ainakin Helsingin keskuspuistosta, joskus jopa räntäsateessa.
Kummakivi
2021
pigmettivedos, tammikehys
fine art pigment print, oak frame
20 x 24 cm
2/8
Jasmine Färling –
Nothing is true, everything is possible
Vuonna 1992 suomalaisen median valtasivat tarinat leijonasta piileskelemässä Ruokolahden metsissä. Kolme vuosikymmentä myöhemmin ei edelleenkään tiedetä onko legenda totta. Nothing is true, everything is possible (2020-) on tutkimusmatka leijonan jalanjälkiin. Se kietoo yhteen arkistomateriaalia, graafisia painomenetelmiä sekä uutisotsikoita leikkisän installaation kautta. Fakta ja fiktio on asetettu rinnakkain, ei huijatakseen, vaan kannustaakseen uuteen määritelmään maailmasta, jossa on olemassa vain yksi jaettu todellisuus.
Tämänhetkisen taiteellisen tutkimukseni keskiössä on valokuvan aseman kyseenalaistaminen luotettavana todistusaineistona. Visuaalisten tutkimusteni lähtökohtana ovat toimineet uutiset, joita ei ole voitu vahvistaa perättömiksi muttei myöskään tosiksi. Olen kiinnostunut ihmiskunnan luontaisesta uteliaisuudesta mytologioita kohtaan ja taipumuksesta hyväksyä tarinat totuutena. Se saattaa olla perustana valeuutisten nousulle nykyisellä ‘totuuden jälkeisellä’ aikakaudella.
Teoksissani limittyvät kolme eri aikakerrosta: 1900-luvun alun arkistomateriaali, uutismateriaali Ruokolahdelta vuodelta 1992 sekä nykyvalokuvat omista vierailuistani alueelle. Yhdistämällä eri ajanjaksoja toisiinsa, luon uudenlaisia narratiiveja ja yhteyksiä, kyseenalaistaen kuvien alkuperäisiä tarkoituksia ja konteksteja. Tutkin valeuutisten ja poliittisen polarisaation saturoimaa maailmaa valokuvan kautta. Projekti pohtii todellisen ja kuvitellun suhdetta toisiinsa ja mitä kaikki tämä voi merkitä valokuvan tulevaisuudelle.
Jasmine Färling (s. 1991) on kuvataiteilija ja dokumentaarinen valokuvaaja Helsingistä. Färling opiskelee valokuvataiteen maisteriohjelmassa Aalto-yliopistossa ja on valmistunut Swansea College of Art yliopistosta Iso-Britanniasta vuonna 2018. Valokuvan materiaalisuus ja näyttelyt ovat olennainen osa hänen työskentelyprosessiaan. Färlingin töitä on ollut esillä ympäri Eurooppaa, muun muassa Somerset Housessa & Copeland Galleryssa Lontoossa, Elysium Galleryssa & Glynn Vivian Art Galleryssa Swanseassa sekä Reine Victoriassa St. Moritzissa, Sveitsissä. Yksityisnäyttely Nothing is true, everything is possible on esillä 2023 muun muassa Galleria Uusi Kipinässä Lahdessa sekä Kulttuuritalo Laikussa Tampereella.
Kukkia kuolleen kissan haudalle
2023
installaatio, puu, kissankakka, kuivakukat
100 x 30 x 40 cm
Aulis Harmaala –
Kukkia kuolleen kissan haudalle
Teokseni sisältää öljymaalauksia, piirrostarinan ja puuveistos-installaation. Kissat ovat teoksissa sivustakatsojia ja päähenkilöitä. Maalauksissa kissahahmot todistavat inhimillistä elämää ja sen ristiriitoja. Piirrosten rinnalle kirjoitin tarinoita omasta elämästäni ja maailman muutoksista. Installaatiossa on shamanistinen olento kaapissa ja lasipullo. Pullossa on kakkakikkare. Lapsuudessani kissat kakkivat luontoon. Viime vuosina puhdistin kissanvessan muovipusseissa roskiin. Muuttosiivouksessa löytynyt kuiva pökäle muistuttaa yhteisestä elämästä.
Ihmiseläimellä on tarve sovitella muita eläimiä ihmisen tarinoihin ja rooleihin. Muinaisessa animistisessa maailmankuvassa eläimissä ja kasveissa uskottiin olevan henkiolentoja, jotka valvovat maailman tapahtumia. Kun julkaisin kissamaalauksia instagramissa, some hukutti minut kissavideoihin. Niissä eläimet ovat viihdettä tuottavia tuotantoeläimiä. Kissa ei halua pukeutua joulupukiksi ja matkustaa moottoripyörällä. Se ei halua miljoonaa katsojaa.
Kissatauluja maalatessa huomasin, että olen unohtanut jotain. Ymmärsin, että kissoja rakastetaan, mutta niitä myös vihataan. Lemmikki on ihmisen tunteiden välikappale, korvaushoitoa parisuhteille, puuttuvalle perheelle ja pahan maailman kolauksille. Mutta omistava rakkaus on sokea ja tyhmä. Se kieltäytyy pohtimasta omia tekoja ja asenteita kriittisesti. Ihmisen luoman kissamarkkinatalouden seuraava oire voi olla suuri kissasalaliittoteoria.
Lopputyöni Kankaanpään taidekoulussa 1994 kertoi Musti-koirasta ja lapsuuden lopusta. Vuonna 2010 keräsimme puolisoni kanssa kissanviiksiä parisuhteestamme kertovaan installaatioon ja 2016 rakensin perhosen siipiä yli 50-vuotiaille rumille miehille. Esitin omia kokemuksiani koiran, kissan ja perhosen kautta. Tämäkin teos on henkilökohtaisella tavalla poliittinen katsaus maailman menoon. Se kertoo enemmän meistä ihmisistä. Lopuksi haluan muistuttaa, että minäkin myyn kissamaalauksia.
Kuvataiteilija Aulis Harmaala asuu Espoossa. Hän on syntynyt vuonna 1966. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto yliopistosta vuonna 2011. Harmaalan teokset ovat viime vuosina olleet öljymaalauksia ja installaatioita. Näyttelyiden teemoissa on usein henkilökohtaiseen elämään liittyviä kokemuksia ja yhteiskunnallisia asioita.
Höyryää elävä maa
2022
öljy kankaalle
55 x 60 cm
Silja Uuttula –
Jotain outoa siinä kesässä oli
Jotain outoa siinä kesässä oli kun
isä näki pellossa käärmeen
ja samana iltana naakka lensi keittiöön ikkunat säpissä.
Taivaan isä ei kato hyvällä
kun katottiin enteitä numeroista, tuulesta ja eläinten jäljistä.
Matalapaine ja savua kahdessa kerroksessa. Hormista putoavat siivet, luut ja markkinasormus.
Nurkkia kiertävät neljä liljaa ja kahdet kädet.
Vatvon asioita – niitä, joita olisi voinut tapahtua, tai joita pelkään tai toivon tapahtuneen. Harmittomalta näyttävässä voi piillä vaara. Olen koukussa paikoista ja tiloista nouseviin affekteihin, epämiellyttäviinkin. Nauru kuuluu jostain kaukaa, äänessä tumma väri. Joku unohti lukita oven, astun sisään. Julia Kristevan mukaan melankolian ja kielen suhde on problemaattinen – kun puhe katoaa, tulee taiteesta melankolian puhetta. Melankolia ei ole passiivisuutta tai suremista, vaan valinnan ulottumattomissa oleva pohjavire.
Silja Uuttula (s. 1988) on valmistunut taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta 2022. Uuttula on opiskellut myös kulttuurintutkimusta Itä-Suomen yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2015. Uuttula maalaa pääosin öljyväreillä, minkä lisäksi hän piirtää sekä kirjoittaa. Uuttulan figuratiivisia maalauksia voi lähestyä eräänlaisina pieninä, avoimina novelleina. Tällä hetkellä Uuttula on erityisen kiinnostunut tilallisista sekä ruumiillisista periferioista ja syrjäisen tematiikasta.
Näyttelyä ovat tukeneet Vantaan kaupunki sekä Paulon säätiö.