7.-25.9. Anna Tahkola, Eeva Kirilin-Helenius, Kirsi Karppinen, Mia Rantavaara

Kulma: Anna Tahkola, Kuilu

Kuvataiteilija Anna Tahkolan (s. 1983) näyttely Kuilu esittää näkymiä maailman reunalta. Kuilu on maalauksissa kuvainnollinen ja konkreettinen: se on meri, joka erottaa ja uhkaa, raja ihmisten ja kulttuurien välillä. Se on kysymys olemassa olon mahdollisuudesta ja mahdottomuudesta ihmisen ympärillä ja pään sisällä. Kuilu on maailman potentiaali loppua ja elämän velvollisuus kuolla. Se piirtyy auki kauniiseen maisemaan ja toisen kasvoihin. Se repeää tajuntaan kärsimyksen, väkivallan ja tuhon todellisuudessa. Kuilu on railo jatkuvuuden illuusiossa.

Näyttely esittää Tahkolan uusia maalauksia. Maalaussarja sai kimmokkeensa viime vuosien Välimeren veneturmista ja niihin liittyneestä inhimillisestä kauhun ja empatian kokemuksesta. Maailma on jatkanut horjumistaan tragediasta toiseen. Huoli ja voimattomuus kärsimyksen ja poliittisten voimalinjojen edessä tulee ulos turhautuneina jälkinä kankaalle.

Kuilu –näyttely Galleria Uusi Kipinässä Lahdessa on Anna Tahkolan kahdestoista yksityisnäyttely. Tahkola valmistui kuvataiteilijaksi Aalto-yliopiston kuvataiteen maisteriohjelmasta 2015. Hänen töitään on ollut nähtävillä myös monissa yhteisnäyttelyissä museoissa ja gallerioissa Suomessa, Berliinissä, Pietarissa, Tukholmassa, Tallinnassa ja Lissabonissa. Tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Mathildedalissa, Salossa.

Kenno: Eeva Kirilin-Helenius, Kasvikartasto

Taidegraafikko Eeva Kirilin-Helenius (s.1965) yhdistää uniikkia ja sarjaa
yhdistelmätekniikalla. Kasvikartasto-näyttelyn kuvasto pohjautuu 1800-luvun lopullapainettuun oppikirjaan (Luonnonopillinen kuvasto, 1081 kuvaa koulun ja kodin tarpeiksi (A.J.MELA – J.A.PALMEN, 1880) ja avaruuden tarkkailuun.

Galleria Uuden Kipinän näyttelyssä on esillä vuosina 2014-16 valmistuneita uusimpia sekatekniikkateoksia sekä grafiikkaa. Graaffisissa teoksissa tekniikkana on akvatinta,serigrafia, polymeerigravyyri, kopiografikka ja kuvansiirto useampina vedostuskerroksina. Sekateknisissä teoksissa yhdistyvät akryylimaalaus, esinekoosteet ja chine collee-tekniikka eri materiaaleille.

Teoksien tematiikka on liikkunut vuosia biologisen maailmankuvan tarkastelussa. Teokset käyvät edelleenkin vuoropuhelua luonnontapahtumien kiertokulussa, tutkien sen ympärillä tapahtuvaa luonnollista ja välttämätöntä muutosprosessia.

Kymi: Kirsi Karppinen, Maalauksia unesta ja hallinnasta

Nukkuminen ja unien näkeminen on kivaa. Niillä on jotain yhteistä maalaamisen kanssa. Välillä ahdistaa ja välillä siitä nauttii. Aina on tarina. Eikä kumpaakaan voi oikeasti hallita. Jotkut kuulemma voi ohjailla uniaan, tai siis, itseään unessa. Mä en voi. Mun unissa menen vaan autopilotilla ja ikäänkuin ratsastan jonkun roolin sisällä. Mä en voi hallita mun unia, mutta jos satun heräämään niin voin nukahtaa uudelleen ja jatkaa kesken jääneen unen ”katselemista”. Tai siis, ei se tietystikään ole oikeasti se sama uni. Se on vaan illuusio siitä vähäisestä hallinnasta. 

                                                                  –Kirsi Karppinen, ote päiväkirjasta 15.6.2016

Kirsi Karppinen pohtii öljyvärimaalauksissaan unennäkemisen ja maalaamisen välistä suhdetta. Karppinen on rakentanut runsaalla symboliikalla ladatut teoksensa kontrolloidusti ja harkiten vastapainona maalausprosessin aikana ilmeneville ennakoimattomille oivalluksille. Maalaus voi olla illuusio hallinnasta ja pyrkimys jäsentää sisäistä maailmaa. Viittaukset uniin ilmenevät teosten aihemaailmassa. Tilanteita rikkovat pienet absurdit elementit siirtävät teokset arkitodellisuuden tuolle puolelle.

Kirnu: Mia Rantavaara, Tallenteita

Tallenteita videoteos esittelee neljä henkilöä luoden heistä jokaisesta liikkuvan muotokuvan. Videoissa henkilö esitellään kaunistelematta, juuri sellaisena kuin hän on. Toisin kuin perinteisissä muotokuvissa, Tallenteita teoksessa tuodaan esille ihmisen pienet yksityiskohdat, kuten epäonnistunut itserusketus tai mustelmat ja painaumat iholla. Videokuva koostuu lähikuvista, piirtäen katsojalle teoksessa esiintyvien henkilöiden ääriviivoja.

Tallenteita on jatkuva sarja muotokuvia, jonka tarkoituksena on tutustua ihmiseen pelkkää ulkomuotoa syvemmin.

Mia Rantavaara on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän toimii tällä hetkellä pääosin videotaiteen parissa.

Näyttelyä tukee: Taiteen edistämiskeskus, Pirkanmaan taidetoimikunta