4.–22.5.2022 Raija Marttinen / Inka Hannula / Marja Jalonen / Rubuzak

Tekemisen prosessi, maalaamisen tapahtuma on tärkeintä, sille antautuminen. Toiston ja sattuman yhteinen lumo, käden liike ja rytmi. Löytämisen hetki. Miten kauan kättä ja mieltä kiinnostaa maalata samaa toistuvaa kuviota, kuin meditatiivista mantraa. Minkä liikkeen ja muodon se vaatii vastaparikseen, miten pitkälle viedyn. Tavoitanko, näenkö sen pienen, hienovaraisen hetken, jolloin maalaus on eniten vain itsensä. Rohkenenko mennä sinne asti, vai kompuroinko kömpelösti sen ylitse eksyksiin. Aina yhtä ihana ja haastava matka – ja nyt jäivät jäljelle nämä.

Tuon Lahteen uusimmat maalaukseni, jotka sisältävät paljon surua, hyvin ristiriitaisiakin tunteita ja silkkaa kuolemanpelkoa. Niiden syntyprosessi on ollut itsellenikin hämmentävän tarinallinen. Tavallisesti nimeän vain kokonaiset sarjat yhteisellä nimellä, nyt jokaiselle teokselle tuli selkeästi omansa jo varhaisessa vaiheessa. Hyvin henkilökohtaisista tarinoista, elämän saranakohtien liikahduksista uskon löytäneeni myös yhteisesti jaettavia ja koskettavia asioita. Toivon, että katsojalle välittyy myös maalausten sisältämä rauha ja lempeä lohtu.

Olen maalauksen, performanssin ja mediataiteen parissa työskentelevä taiteilija. Rakastan värejä, absurdeja tarinoita, japanilaisia animaatioita, slaavilaisia kansansatuja ja irlantilaista steppitanssia. Inspiroidun luonnosta, taidenäyttelyistä ja musiikista.

Näyttelyssäni Upeat ja uteliaat on esillä akryyli- ja vahamaalauksia, joiden sekä esittävissä että toisinaan abstrakteissa maisemissa ja tiloissa oleskelee erilaisia selvästi toisilleen sukua olevia otuksia. Teoksissa on kuvattuna jonkinlaista rinnakkaistodellisuutta, jossa aika etenee samaa tahtia kuin meidänkin ajassamme, mutta kuitenkin omalla reitillään. Otukset kuljeskevat, hengailevat, tutkivat ympäristöään ja kommunikoivat keskenään.

Maalausten tiloissa ja maisemissa kaikki on mahdollista; tilanne voi olla yhtä aikaa surrealistinen, abstrakti, naivistinen tai absurdi, mutta kuitenkin ja ehkä myös siksi, jollain tavalla hyvinkin tuttu.

Työskentelytapani on intuitiivinen ja improvisoiva, en suunnittele teoksia etukäteen. Taiteen tekemisessä mielestäni kiinnostavinta on prosessi. Matka lähtöpisteestä valmiiseen teokseen ja kaikki mitä sen aikana tapahtuu; yllättävät juonenkäänteet, sattumat, virheet, vahingot ja muut uusia oivalluksia ja ratkaisuja vaativat asiat. Paras prosessi on yllätyksellinen seikkailu, jossa pölytetään maneereja ja hypellään epämukavuusalueilla.

Olen ollut kuvataiteilija yli 30 vuotta ja tehnyt yli 600 työtä: öljymaalauksia, akvarelleja, sekatekniikkaa. Olen pitänyt lähes 40 yksityisnäyttelyä, joista kaksi Tukholmassa ja yksi Tartossa.
Tampere-talon näyttelyyn liittyi teoksistani tehty visualisointi Tampereen Filharmonian kolmeen konserttiin – Vivaldin Neljä vuodenaikaa.

Olen osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin, mm. vuonna 2007 Chemnitzissä Saksassa tamperelaistaiteilijoiden ryhmässä sekä 2008 Sisäänhengitys -näyttelyyn Haiharan taidekeskuksessa. Yhteisnäyttelyitä on lähes 20, mm. kutsunäyttely Maila Talvio -salongissa vuonna 2002, kansainvälinen uuden akvarellin biennale Fuldassa Saksassa 1999 sekä Nordströmin ja Raittilan juryttämä näyttely Greifswaldissa DDR:ssä 1982.

Töitäni on julkisissa kokoelmissa Suomessa sekä yksityishenkilöillä Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Chilessä ja Belgiassa.

Opetin 15 vuotta öljyväri- ja akvarellimaalausta kansalaisopistoissa ja kuvataidekouluissa. Olen ollut Taidemaalariliiton ja Suomen Taitelijaseuran jäsen vuodesta 2009, Lahden Taitelijaseuran jäsen vuodesta 1986 ja Tampereen Taiteilijaseuran jäsen vuodesta 1999.

Värin tutkiminen on ollut keskeistä työssäni koko urani ajan ja maalatessani pyrin tilaan, jossa ovi piilotajuntaan on auki. Avaimia tähän on minulle antanut C. G. Jungin ajattelu ja buddhalainen filosofia. Työprosessini edetessä on eläytymisen vastapainona kontrolloitu tekeminen – tarkka harkinta ja kuvapinnan erittely.

Nykyään maalauksiani voi luonnehtia puoliabstrakteiksi. Aihe niissä on vielä tunnistettavissa, mutta pelkistetyssä muodossa. Aiheeni ammennan omasta elämästäni, luonnosta, saduista ja myyteistä. Pyrin muuntamaan henkilökohtaisen kokemukseni puhuttelevaksi säilyttäen intiimin tunnun. Haluan kuvata inhimillisiä perustunteita värin, muodon ja kuvapinnan avulla. Töitteni suuri koko on keino nostaa väri ja pinta esiin ja puhutella katsojaa suoraan ja välittömästi.

Marja Jalonen

RUBUZAK JA SININEN HYYTELÖ

Taidekollektiivi Rubuzak tekee mediainstallaation, joka muuntaa Galleria Uusi Kipinän Kirnu- tilan kokeilevan taiteen laboratorioksi. Korppoon saaressa AARK-residenssissä alkunsa saaneet teokset on toteutettu metodityöskentelyllä, jossa rajoitteiksi asetettiin sininen väri ja läpäisevyys.

Rubuzak työskenteli valon sekä verkkomaisten ja läpikuultavien asioiden kanssa residenssissä Korppoossa. Tekniikoina käytettiin esimerkiksi syanotypiaa, batiikkivärjäystä ja materiaaleina muun muassa kasveja ja elintarvikkeita. Itämeren aalloissa kuvatulla videolla hyllyy sinisellä limonadilla värjätty hyytelökakku.

Rubuzakin työskentely tapahtuu hajanaisina, mutta intensiivisinä jaksoina taiteilijoiden omien taiteellisten prosessien taukotiloina. Rubuzak työskentelee kokeellisesti, materiaalilähtöisesti ja paikkasidonnaisesti. Kirnu-tilaan installoitava teos ottaa lopullisen muotonsa paikan päällä ilman tarkkaa suunnitelmaa.

Rubuzakin ydinkaksikko Appe Leppänen ja Salla Sillgren ovat työskennelleet yhdessä vuodesta 2017 lähtien, ja välillä teosten toteuttamiseen osallistuu lisäksi kutsuttuja yhteistyökumppaneita. Turun AMK:n Taideakatemiasta vuonna 2020 valmistunut työpari sai lopputyöstään stipendin Korppoossa sijaitsevaan AARK-residenssiin.