4.–22.1.2023 Ordotoksinen kirkko / Noora Isoeskeli / Elisa Sakko / Sirkka Tapio
31.12.2022
Intruusio – Kohde 6509
2021
sekatekniikkaveistos
10 x 20 x 13 cm
Ordotoksinen kirkko –
Intruusio II
INTRUUSIO II on pysähtynyttä hetkeä ilmentävä asetelmallinen installaatio. Ylösalaisen pyramidin kärki hohtaa valoa.
Veistokset sulavat, muotokuvat turmeltuvat.
Vallan symbolit luhistuvat.
ORDOTOKSINEN KIRKKO on anonyymien kuvataiteilijoiden muodostama kollektiivi, jonka kiinnostuksen, tarkastelun ja purkamisen kohteita ovat vallan symbolit, rakennelmat ja mekanismit. Kollektiivi katselee maailmaa okkultismin ja scifin sävyttämien lasien läpi ja hyödyntää työskentelyssään pääasiassa löydettyä ja kierrätettyä materiaalia.
INTRUUSIO II on ordotoksisen kirkon toinen julkinen ilmentymä. Ensimmäinen ilmentymä tapahtui Galleria Rajatilassa Tampereella 2022.
(Past) Present (Future)
2022
kehystetty valokuvavedos
50 x 30 cm
Noora Isoeskeli –
______Worry, Be Happy 2
Näyttelyn nimi ______Worry, Be Happy 2 viittaa lausahdukseen: ”Don’t Worry, Be Happy”, joka on tullut tunnetuksi Robert ”Bobby” McFerrinin samannimisestä kappaleesta. Lauseen uudessa, muokatussa muodossa ”Don’t”-sana on pyyhitty pois ja murehtimisesta on tullut tasavertaista toimintaa onnellisena olemisen rinnalla.
Näyttelyteosten lähtökohtana on kokemus maailmasta tosien ja kuviteltujen tapahtuminen, tarinoiden ja unien kudoksena, jossa oma mielikuvitus ruokkii niin unelmia kuin pelkojakin. Teossarjan taustalla oleva ajatus on siinä kokemuksessa, joka tuntuu leimaavan tätä aikaa, jossa onnellisuuden keskellä on oltava jatkuvasti huolissaan ja huolien keskellä on syytä olla onnellinen. Se on kahden vastakkaiseen suuntaan työntyvän tunteen yhteensovittamaton liitto; kaksoistunne, heiluriliike ja puolelta toiselle kallistuva horisontti. Vaikka silmät eivät näe kauas, voi mielen katse harhailla oletetuissa tulevaisuuksissa ja jo kadotetussa menneisyydessä. Teokset ammentavat sen kaipuusta, mitä ei ole vielä menetetty, mutta joka on mahdollista menettää sekä siinä ilossa, joka on käsillä nyt.
Peilikuva on yksi näyttelyn teemoista. Teosten peilistä heijastuva kuva ei kuitenkaan ole kohteensa ilmi- ja näköiskuva, vaan toisenlainen kuvajainen, joka ilmentää paikkaamme ajassa eri tavalla kuin heijastus kiiltävällä pinnalla. Näyttelyn töiden materiaaleina on käytetty muun muassa pölyä, purukumia, vahaa ja muovia. Pölyn voi ajatella olevan ajan kulumisen tuottamaa materiaa, joka kertyy pinnoille huomaamattomasti kuin jonkinlaisena olemassaolon sivuhuomautuksena. Sen voi kuvitella levittäytyvän kaiken aikaa kaikkialle, hienovaraisesti, mutta ehdottomasti. Pöly näyttää peilin kuvajaisen rinnalla toisenlaisen kuvan, kuin metatiedon tapahtumasta, jota peili ei pysty taltioimaan. Se näyttää olemassaolomme hiukkasin.
Silikonimuotilla valetut vahaveistokset muistuttavat perinteisen valokuvan tallennusmekanismia: kumpikin niistä voi taltoida näköiskuvan kohteestaan. Valokuvassa ja vahaveistoksessa ajan voidaan ajatella jähmettyneen paikoilleen, mutta tätä jähmettymistä edeltävän ja sitä seuraavan liikkeen voimme edelleen kuvitella mielessämme. Valokuvan taltiontihetkeä edeltää ja seuraa kuvaajan ja kuvatun liike, vahan jähmettymistä muodonmuutos ja sula, paikalleen vielä asettumaton aines. Muovisen kukan muutos ajassa on puolestaan silmälle liian hidas taltioitavaksi. Siinä missä sen elollisen esikuvan ilmiasu on jo kohta muuttunut toiseksi, tekokukan visuaalinen muoto säilyy turmeltumattomana ajasta aikaan.
Galleria Uudessa Kipinässä esillä oleva kokonaisuus on ______Worry Be Happy– teossarjan toinen osa. Ensimmäinen osa oli esillä Valokuvagalleria Hippolytessä, Helsingissä kesällä 2022.
Noora Isoeskeli (s. 1982) on turkulainen kuvataiteilija ja valokuvataiteilija. Hän valmistui Taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston valokuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2020 ja hänen töitään on ollut esillä näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Isoeskeli työskentelee pääosin lavastetun valokuvan keinoin ja hänen työskentelynsä taustalla on pohdinta siitä, millainen valta katseella on näkevän ihmisen maailmassa. Hän ajattelee katsomista tapahtumaksi, johon liittyy, miten katsomme. Hänen pyrkimyksenään on teostensa kautta tuoda katse ja katsominen lähemmäs tilaa, jossa näkeminen muuttuu passiivisesta aktiiviseksi teoksi ja itse näkijä aktiiviseksi tulkitsijaksi. Isoeskeli ehdottaa, että maailmasta tekemämme tulkinnat sekä toimintamme on alisteisia sille, kuinka olemme oppineet havainnoimaan omaa paikkaamme siinä yksityisessä ja jaetussa kulttuurissa ja tilassa, jota kutsumme todellisuudeksi.
Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus. Näyttelyn kirjainmuotoilusta on vastannut Jaakko Suomalainen.
A Fix, Attempt IV & V
2022
IV: kangas, lanka 68 x 14 cm
V: kankaat, lanka, 61 x 10 cm
Elisa Sakko –
A Fix
Virheen korjaaminen on kömpelöä, väkivaltaista, määrätietoista, hellää.
Korjaamiseen liittyy katumusta. Korjausyritys peittelee, harhauttaa ja parantelee. Virheen jälkeen totuutta voi venyttää tai virheitä katsoa läpi sormien.
Virheet saattavat toistua jatkumona. Korjaaminen onnistuu tai johtaa johonkin muuhun. Menetettyä voi yrittää korvata ja virheet liukuvat yli sukupolvien.
A Fix on joukko korjausyrityksiä.
Kokonaisuutta työstäessäni mietin korjaamisen ja peittämisen suhdetta. Paikkasin, koristelin ja jäljittelin pintoja. Mietin onttoutta, virheestä jäävää kiusallisuutta, menetystä, häpeää, korjauksen sympaattisuutta, onnistumista, eteenpäin menemistä, unohtamista ja muuttumista. Näyttelyn teokset käsittelevät rakenteita, päätöksiä ja tehtyjä tekoja sekä virheen tulkinnanvaraisuutta ja merkitystä.
Teosten materiaaleina on käytetty mm. erilaisia puun kappaleita, terästä, kankaita, nauloja, lankaa ja mustetta. Tutkimalla kappaleiden suhteita, kitkaa ja jännitteitä olen yrittänyt hahmottaa tilanteita sekä korjaamisen jälkeisiä tunteita ja lopputuloksia, mahdollisia välivaiheita. Kappaleet hakevat toisistaan läheisyyttä ja välilleen ilmaa muodostaen kokonaisuutta.
—
Elisa Sakko (s.1994) on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun AMK:n Taideakatemiasta toukokuussa 2022. Tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Turussa pääosin kuvanveiston ja installaation keinoin. Sakon työskentely pohjautuu vanhojen teosten hajottamiseen, sekä muihin löydettyihin ja saatuihin materiaaleihin, joita hän purkaa ja kasaa. Työskentelyä ohjaa etenkin kiinnostus materiaalin aktiiviseen toimijuuteen.
Puhdas keltainen
2021
sekatekniikka
15 x 24 x 3 cm
photo: Noomi Ljungdell
Sirkka Tapio –
Runoja työhuoneelta
Työhuoneeni läheltä purettiin yrityskiinteistö. Matkalla työhuoneelleni jäin usein katselemaan massiivisia purkutöitä, tuhottavien sekä siirreltävien materiaalien määrää ja sitä järjestelmää, kuinka jokin muuttuu toiseksi; aiempi talo tarinoineen ammottavan tyhjäksi tontiksi, metalliputket rakennustelineiksi, kivi ja vesi betoniksi, työenergia rakennukseksi. Koin siinä suunnattomassa materiaalien ja työn koreografiassa jotain kiehtovaa ja kaunista. Hyvä rakennus on osaavien rakentajien varassa. Ollaan tekniikan, materiaalitietouden ja käsityön perusasioiden äärellä.
Taiteilijana käsittelen, tutkin ja hyödynnän jatkuvasti lukuisia erilaisia materiaaleja ja työvälineitä. Yleensä niiden avulla muotoutuu maalaus tai piirustus. Joskus niitä jää myös käyttämättä, tulee tehtyä mokia ja siivottua roskiin.
Nyt opiskelin niitä toisin: paneuduin materiaalien luonteeseen, niiden synnyttämiin assosiaatioihin ja antauduin myös niillä leikittelyyn. Kooltaan pieni onkin suurta, koristeellinen tai leikkisä saattaa vaikuttaa kuin meditaatio. Virttynyt tiskirätti ylistää keltaista perusväriä tai betonilaatat tiivistävät kaiken oleellisen.
Tähän näyttelyyn olen rakentanut materiaalikoosteita, mitkä nostavat itse materiaalit arvoonsa.
Halusin myös esittää toisenlaisen esteettisen näkökulman. Ylijäämän tai kertaalleen hyljätyn olen nähnyt toisin, kauniisti. Materiaaleista tiivistyi visuaalisia runoja, jotka ovat samanaikaisesti sekä syvästi rauhoittavia että keventäviä. Teoksista tuli mielen liikutuksen amuletteja.
Olen nauttinut suunnattomasti näille materiaalirunoille altistumisesta.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Sirkka Tapio