31.1.-18.2.2018 Outi Aho, Esa Ylijaasko, Sanna Lappalainen, Minna Kähkönen

Kulma: Outi Aho, Rakennettu maisema

Maisema syntyy siinä hetkessä kun havainnoimme sen. Se on kaikkialla ja kaikille. Varsinkin rakennettu kulttuurimaisema kertoo elämästämme, elintavoistamme ja niiden muutoksista. Miksi rakennettu maisema on sellainen kuin se on? Millaisia merkkejä jätämme maisemaan?

Outi Ahon näyttelyssä on esillä teoksia joissa kuvataan ihmisen työn tuloksena syntyneitä tiloja ja paikkoja ilman ihmisen läsnäoloa. Teokset ovat suurikokoisia monokromaattisia piirroksia, jotka ovat syntyneet hitaasti ja rauhassa keskittymällä piirtämisen prosessiin. Näin omakohtaisesti koetut tunteet maisemasta välittyvät käden piirtämänä jälkenä paperille. Digitaalisen jäljentämisen aikakaudella piirtäminen ilmaisuvälineenä on tietoinen valinta, tapa tuoda esille ainutkertaisuutta ja aitoutta.

Tampereella työskentelevä kuvataiteilija Outi Aho (s.1965) on valmistunut Turun Taideakatemiasta 2015 ja Taideteollisesta Korkeakoulusta (nyk. osa Aalto-yliopistoa) 2010. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä Tampereella ja osallistunut lukuisiin ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin. Aho on Suomen Taidegraafikoiden, Taidemaalariliiton (kj.)  ja Tampereen Taiteilijaseuran jäsen.

Outi Aho, Aleksi 5, mustekynäpiirros, 2018

Kenno: Esa Ylijaasko, November Is A Beginning, Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely

In November 2013, a Syrian Kurdish refugee community found a new home a thousand miles from the horrors of the civil war.

They settled into ruined houses, abandoned by original inhabitants years ago, in the historical Ottoman district around the Süleymaniye Mosque atop the Istanbul’s Third Hill. Once, this neighbourhood was a perfect place to live. Today, it’s abandoned and in ruins. New inhabitants have settled—Syrian refugees.

With limited language skills and missing official refugee documents, it’s hard, almost impossible, to apply for work. Men spend days hanging around, drinking tea, watching TV and smoking cigarettes. Woman do laundry, cook and take care of the youngest children while older kids play or beg on the streets. As they speak only Kurdish, they can’t attend to a Turkish school.

Kindhearted locals bring food and clothes to refugees, helping them to survive. But life stands still. A TV in the corner of a small room and calls from relatives left still in Syria, tell a hopeless story of the war.

Esa spent four years documenting the life of a Syrian refugee community in Süleymaniye neighbourhood in Istanbul, Turkey in 2013-2017. One story of refugees has become to the end and new journey ahead on Spring 2017 when government of Turkey cleared Syrian refugees out of the Süleymaniye neighbourhood. Syrians exiles out of the city to find new home to settle. ’November is a beginning’ is the first chapter of world’s biggest refugee crisis.

Ylijaasko’s work has been photographed on black and white superior instant film. Through the use of negative he creates distinct pictures from the dirt and scratches of environment. Touch of Syrians shows their identity and rain drops give a feeling of weather on the pictures.

—

Valokuvaaja Esa Ylijaasko (1989) on kotoisin pienestä kylästä Keminmaalta. Valmistuttuaan Jyväskylän ammattiopistosta hän alkoi työskennellä usealle sanomalehdelle sekä Suomessa että Chilessä.

Ylijaasko on henkilökohtaisessa dokumentaarisessa projektissaan syventynyt Syyrian sisällissodan uhrien elämään. Hänen kuviaan on julkaissut mm. The New York Times, VICE, Suomen Kuvalehti ja Huvudstadsbladet. 2012 Esa Ylijaasko voitti Magnum Showcase:n, 2012 Gomma Grant:n ja 2017 Carina Appel Award:n. Ylisjaasko asuu tällä hetkellä Suomessa

Esa Ylijaasko, NOVEMBER IS A BEGINNING

Kymi: Sanna Lappalainen, Hiljaisuuden koskettama -ommeltuja kuvia

Pyrin löytämään kaupungeista jatkuvan hälyn keskeltä niiden ohuen hiljaisuuden, ihmisen rakentaman ajattoman tunnelman. Tavoitteena on oman tunneperäisen kokemuksen muuntaminen kuvaksi, joka kertoo myös omasta voimakkaasta yksinolon tarpeesta.

Tekstiiliteosteni lähtökohdat löytyvät niin Helsingistä kuin Lahdestakin. Kun yksittäisen oven irrottaa yhteydestään vilkkaan kadun varrelta, muotoutuu siitä hiljaisuutta ja pysähtyneisyyttä henkivä teos, tunnelma saattaa olla lähes melankolinen. Voimakkaasti korostettu valon ja varjon vastakkaisuus osassa teoksia lisää autiota tunnelmaa, samalla niihin syntyy tietynlaista syvyyttä.

Ovilla on edelleen vahva symbolinen merkityksensä, itselleni ne merkitsevät elämässä eteen tulevia uusia mahdollisuuksia. Niinhän sitä sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Toistettu fraasi, joka kuitenkin on aivan totta.

Kuvaan itse kohteet, joita käytän lähtökohtana teoksilleni. En pyri noudattamaan valokuvamaisen tarkasti aihetta, vaan muokkaan sitä piirtäessäni luonnosta, josta teen kaavat. Värjään lähes kaikki kankaat itse sekoittaen värijauheita teelusikan avulla, joten useimmat värisävyt ovat uniikkeja. Liitän kangaspalat pohjakankaaseen applikoimalla, sen jälkeen käytän ommelta kuin piirtäjä kynää. Ompeleita on päällekkäin, rinnakkain, lomittain, ommeltuina langoilla, joiden sävyerot ovat joskus hiuksenhienot.

Käytössäni on lähes 40 vuotta vanha ateljeeompelukone, josta löytyy vain siksak ja suora ommel. Vanhalla koneella syntyy kunnollinen tekemisen meininki, jokainen ommel on itse ohjattu kuin ommellen piirretty.

Sanna Lappalainen, Ennen kuin hetki unohtuisi, 40 x 40 cm, tekstiili, ompelu, 2016

Kirnu: Minna Kähkönen, Ihmisen jälkiä, maalauksia

Maalaan kaupunkimaisemia ilman ihmisiä. Etsin siitä syntyvää outoa tunnelmaa, se kiinnostaa minua. Maalauksien pysähtynyt maailma on kuin näyttämö; jotain odotetaan tapahtuvaksi tai jotain on jo tapahtunut. Itse tapahtumalla ei ole merkitystä vaan aika on pysähtynyt hetkeen ennen tai jälkeen sen.

Minulle maailman kuvitteleminen ilman ihmistä on loputtomasti kiehtova ajatusleikki. Ihmisen jättämät jäljet ovat kaikkialla näkyvissä, mutta niiden aiheuttaja on poissa; hetkellisesti tai kokonaan.

Tavallisten kaupunkien rumankaunis arkkitehtuuri ja maisemat kiinnostavat minua. Ne ovat arjen kulissi, mutta toinen vuorokaudenaika tai pelkkä auringonsäde oikeassa paikassa voivat saada ne näyttäytymään uudenlaisina.

Minna Kähkönen (s. 1980) on lahtelainen kuvataiteilija. Hän on valmistunut Satakunnan ammattikorkeakoulusta Kankaanpäästä vuonna 2005 ja on suorittanut kuvataiteilijan erikoistumisopinnot Lahden Taideinstituutissa 2008- 2009. Oman taiteellisen työskentelynsä ohella hän on osallistunut Lahden Taiteilijaseuran järjestötoimintaan rahastonhoitajana ja hallituksen jäsenenä. Hän on Taidemaalariliiton kokelasjäsen.

Minna Kähkönen, Koivikko, 90x60cm, öljykankaalle, 2017