29.04.- 17.05.2015. Virva Kanerva & Janika Salonen, Heikki Humberg, Paula Myllymäki, Kukka Pitkänen

Kulma: Virva Kanerva & Janika Salonen, 21. vuosisadan biotieteet

Kanerva ja Salonen käsittelevät samaa teemaa eri kulmista. Kumpikin kuvaa erikoista maailmaa, toinen kaukaa ja toinen läheltä tarkasteltuna. Näyttelyn nimessä esiintyvä biotiede toimii yhdistävänä tekijänä näissä tarinallisissa kokonaisuuksissa. Biotieteen aloihin viitataan eri tasoissa molempien teoksissa. Viittaukset saattavat näkyä yksityiskohdissa, kokonaisuuksissa tai löytyä ajatusketjujen takaa.

Virva Kanervan veistokset ovat lapsenkokoisia inhimillisiä eläimiä jotka ovat keskittyneitä tärkeisiin tehtäviin. Kanerva käyttää eläinhahmoja käsitellessään ihmisenä olemista ja ympäröivää maailmaa. Eläimeen on helppo samaistua. Eläin voi olla neutraali ihmistä määrittävistä symboleista mutta silti kuvata ihmisen kokemia tunteita ja asioita. Eläimeen voi samaistua omista lähtökohdistaan riippumatta. Ehkäpä juuri tämän takia on kirjoitettu niin paljon eläintarinoita ja ihmismäiset eläimet ovat lasten kuvaston perustyyppejä.

Janika Salosen tähän näyttelyyn tekemät teokset ovat värikkäitä taidegrafiikan vedoksia, joissa muutamat selkeät muodot näyttelevät pääosaa. Näennäisen abstraktit teokset kertovat kuitenkin tarinan. Salonen projisoi teosten elottomiin, geometrisiin muotoihin inhimillisiä piirteitä. Nämä muodot tekevät ja toimivat itsenäisinä niille asetetussa ympäristössä. Teossarjassa esiintyvä orgaaninen muoto puolestaan jättäytyy etäiseksi ja staattisiksi.

 Kenno: Heikki Humberg, Human Nature

Heikki Humbergin näyttely Human Nature koostuu 100 x 125 cm kokoisista valokuvista, jotka kuvastavat nyky-yhteiskunnan ja luonnon ristiriitaa. Teokset ovat kaksoisvalotuksia Euroopan eri luonnontieteellisten museoiden kokoelmista siirrettynä urbaaniin ympäristöön. Hain teoksiini uutta lähestymistapaa käyttämällä luonnontieteellisten museoiden dioraamoja ja siirtämällä niiden rakennettuja eläinsommitelmia kaksoisvalotuksen avulla niille epätavallisiin ympäristöihin, kuten parkkihalleihin ja rautatieasemille.

Kymi: Paula Myllymäli, Suunnitelmia eläimeksi kasvamisesta

Näyttelyssä taiteilija pohtii ihmiskunnan mahdollisuutta ja tahtoa muuttua eläimeksi – palata luontoon.
Teoksiin yhdistyy myös taiteilijan omat lapsuuden haaveet eläimeksi muuttumisesta. Eläin edusti Myllymälle jo lapsena jotain puhdasta ja viatonta, kun taas ihminen näyttäytyi tuhoavana ja moraalittomana voimana. Teoksissa pohditaankin, voimmeko vielä palata eläimiksi, voimmeko olla vielä osa luontoa? Voiko ihminen enää koskaan elää harmoniassa luonnon kanssa?

Materiaalinaan taiteilija käyttää nukkeja ja pehmoeläimiä ja luo niistä teoksia, joissa yhdistyy sekä ihmisen, että eläinten osat. Nuket ovat osaksi eläimiä, osaksi ihmisiä, ne ovat käymässä läpi muutosta.

Kirnu: Kukka Pitkänen, Pysyy- putoaa

Pitkänen työskentelee enimmäkseen grafiikan tekniikoiden parissa, mutta Lahdessa nähtävissä töissä grafiikasta näkyy lähinnä viitteitä ja painopiste töissä on erilaisissa piirustus- ja maalaustekniikoissa.

Näyttelyssä nähdään viisiosainen teossarja ”Joka hetki putoaa”, joka käsittelee hetkellisyyttä ja muuttuvuutta putoavien esineiden muodossa. Pitkänen näyttää meille arkipäivästä tutut esineet toisenlaisessa muodossa; sellaisina, kuin ne näyttäytyvät vain sekunnin murto-osan ajan pudotessaan. Keskittyminen mahdollisimman lyhytkestoiseen hetkeen kiehtoo Pitkästä. Teossarja käsittelee myös ihmisen halua hallita ympäristöään ja ympäröiviä esineitä ja ilmiöitä.
Toinen näyttelyssä esillä oleva teossarja on nimeltään ”Amuletit”. Siinä Pitkänen pohtii hetkellisyyden sijaan pysyvyyttä; sitä, mikä on erilaisten onnenesineiden merkitys ihmisille tänä päivänä. Onko niitä, ja minkälaisia? Haetaanko niistä turvaa, vahvistetaanko kuvaa itsestä ja omasta historiasta kantamalla muistoja sisältäviä esineitä mukana? Ovatko ne aina esineitä? Kannetaanko niitä mukana, vai ovatko ne jotain paikoillaan pysyvää? Näiden kysymysten pohjalta on syntynyt sarja kuulakärkikynäpiirustuksina toteutettuja teoksia.