27.7.-14.8.2016 Päivi Allonen, Kari Pyykönen, Marko Ikävalko, Riikka Jokiaho

Kulma: Päivi Allonen, Valtapeli

Vantaalainen kuvataiteilija Päivi Allonen tutkii kuvataiteessaan ryhmien sisäistä vallankäyttöä sekä yksilön tarvetta ryhmäytymiseen. Häntä kiinnostaa yhteiskunnallinen liikehdintä, käsitteellisyys ja ajankuva. Sosiaalipsykologiassa on tutkittu laajalti ryhmäpaineen vaikutusta. Enemmistö taipuu auktoriteetin ja joukon edessä jopa omia arvojaan vastaan. Itsenäisesti toimivat ovat poikkeusyksilöitä.

Yhteistoiminnalla voidaan tehokkaasti sulkea toisia yksilöitä tai ryhmiä ulkopuolelle. Vallankäytön yhtenä piirteenä onkin liittoutumien luominen ja vain tiettyjen ihmisten kutsuminen mukaan niihin. Myös yksi tehokkaimmista kiusaamisen muodoista on joukosta poissulkeminen tai sillä uhkailu.

Päivi Allosen Valtapeli -näyttelyssä vallalla pelataan niin yritysmaailman ja poliittisten päättäjien keskuudessa, kuin ystävyys- ja parisuhteessakin.  Erityisen ajankohtaiseksi teeman nostaa tämän hetkinen yhteiskunnallinen tilanne Euroopassa. Hetki sitten oli hyvin lähellä, että Itävaltaan olisi valittu ensimmäisenä EU:ssa äärioikeistolaisen presidentti.

Kenno: Kari Pyykönen, Metanoia

Täytettyäni 49 vuotta elämäni muuttui. Keski-iän eksistentiaalisen kriisin aiheuttama
stressi toi mukanaan unettomuuden – minulle, joka olin aina nukkunut kuin tukki.
Ihmettelen muuten, että 50-vuotiasta sanotaan keski-ikäiseksi, vaikka suomalaisen miehen
odotettavissa oleva elinikä on pohjoismaiden lyhin, noin 77,5 vuotta. Levon katkonaisuus
sai aikaan sen, että muistin uneni aamulla herättyäni. Tätä tapahtui aiemmin vain harvoin,
jos koskaan. Aamuöisin tiedostumattomasta alkoi työntyä sellaisia freskoja tajuntaani, että
pyörrytti. Ymmärsin, että ilmiö liittyi elämäntilanteeseeni ja että se pitäisi hyödyntää
jotenkin.
Metanoia on psykologinen termi, jonka alkuperä on kreikankielessä (metá – tuolla puolen ja
noeō – ymmärrys, mieli). Sana tarkoittaa perustavaa laatua olevaa muutosta ihmisen
persoonassa ja psyykessä, joka liitetään usein keski-iän kriisiin tai psyyken murtumiseen1.
Psykiatri Carl Gustav Jungin mukaan termi kuvaa myös mielen itseparantavaa prosessia ja
sisältää siten positiivisia konnotaatioita. Metanoia voi tarkoittaa henkilön psyyken
heilahdusta persoonasta kohti varjoa. Varjo on toinen jungilainen käsite, joka tarkoittaa
persoonallisuuden tiedostumatonta osaa, jossa tiedostava ego ei tunnista itseään. Varjo
sisältää negaation, koska tiedostumattomaan suljetaan itsestä puolia, jotka ovat
epämiellyttäviä. Varjo on Jungin mukaan intuitiivinen ja irrationaalinen ja sen sisältämä
negaatio reflektoituu helposti ulkopuolisiin, joissa nähdään ominaisuuksia, joista ei itsessä
pidetä2.
Stuart Hall kirjoittaa artikkelissaan ”Looking and subjectivity”, että näkeminen ja
katsominen ovat kulttuurisesti rakentuneita toimintoja, ne koostuvat diskursseista ja
representaatioiden malleista, jotka käyttävät visuaalista kieltä sitomaan merkityksiä
paikoilleen. Kuva on merkki, kuten kirjain tai sana. Kuvien vaikutukset eivät kuitenkaan
synny ainoastaan sanallisesti, vaan myös tiedostumattomalla psyykkisellä ja symbolisella
tasolla. Tässä suhteessa kuvat eroavat kielellisistä merkeistä. Kuvat vaikuttavat nopeasti ja
välittömästi, vaikka niiden ilmimerkitys saattaa jäädä hämäräksi tai epämääräiseksi. Kuvat
sisältävätkin sivumerkityksiä paljon laajemmalta symboliselta ja arkaaiselta alueelta kuin
rationaalisen ajattelun kenttä. Psykoanalyysistä vaikuttuneet tutkijat ja tekijät ovatkin
kiinnostuneita kuvien subjektiivisista, psyykkisistä ja tiedostumattomista vaikutuksista,
sekä katsomistapahtuman vaikutuksesta subjektin muodostumiseen.

Kari Pyykönen on valokuvataiteilija, kouluttaja ja tutkija. Hän on opettanut valokuvausta mm. Aalto-yliopiston Taiteidenja suunnittelun korkeakoulussa, Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa ja Lahden ammattikorkeakoulun
Muotoiluinstituutissa. Pyykönen tekee muotokuvaan liittyvää väitöstutkimusta Aalto-yliopiston Median laitoksella. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.

Kymi: Marko Ikävalko, Perpetual Motion

Näyttely koostuu Ikävalkon taideopintojen aikana tekemistä kivilitografioista. Teokset ovat visuaaliselta ilmeeltään monokromaattisia ja hyvin yksityiskohtaisia. Piirustuksissa pääosassa ovat viivan sijaan pinnat ja kontrastit.

Näyttelyn teokset ammentavat teemallisesti ihmismielestä sekä luonnosta, varsinkin liikkuvasta vedestä. Mukana on kuitenkin myös vahvasti surrealistisia sekä abstrakteja elementtejä. Näyttelyn nimi Perpetual Motion – Ikuinen Liike – viittaa yhtälailla ajatusten loppumattomaan virtaan kuin myös luonnollisten vesimassojen jatkuvaan liikkeeseen. Visuaalisesti teokset ovat sisäisen maailman ja ulkoisen todellisuuden kohtaamisia; yrityksiä kuvata asioita jotka ovat
olemassa käsitetasolla. Näyttelyn kuvat ovat metaforia ajatuksen juoksusta, alitajunnasta ja erilaisista mielentiloista.

Ikävalko valmistui Saimaan Ammattikorkeakoulusta vuoden 2015 lopulla.
Taidegrafiikan lisäksi hän tekee piirustuksia. Ikävalkon töitä on ollut esillä mm.
Etelä-Karjalan alueella, Ruotsissa, Ranskassa sekä Yhdysvalloissa.

Kirnu: Riikka Jokiaho, Kehdossa yön

Riikka Jokiaho on tehnyt taidetta monipuolisesti, muun muassa performansseja, installaatioita ja videoita. Viimeiset seitsemän vuotta hän on pelkästään maalannut.

Riikka Jokiahon maalaukset ovat sisäisiä kuvia, joiden muoto- ja värimaailmaan havainnot myös todellisista ilmiöistä luonnossa ja ympäristössä päätyvät. Maalaaminen itsessään on maalausten varsinainen aihe. Jokiaho käsittää maalauksen enemmänkin prosesseina ja tekona, tapahtumana, kuin esineenä tai jotakin esittävänä. Maalausten värimaailmassa tapahtui muutos 2015, läheisen kuolema toi maalauksiin tummat sävyt itsestään, hakematta. Näiden uusimpien maalausten väri ja muotomaailma on intuitiivinen ja alitajuinen, ikään kuin ne olisi poimittu unesta, jossa unennäkijä muistaa unen elementit, mutta ei täysin ymmärrä näkemäänsä.

Kirnussa esillä olevat työt ovat kaikki öljyvärimaalauksia kankaalle.

Riikka Jokiaho on alkuaan eteläsavolainen kuvataiteilija. Hän asuu ja työskentelee Lapissa Kolarissa.