24.5.-11.6.2017 Anna Ellmén, Essu Koskinen, Sari Nikola, Magdaleena Jakkila

Kulma: Anna Ellmén, Marras

Anna Ellménin (s. 1981) veistoksista koostuva näyttely on nimeltään Marras. Suomalaisessa kansanuskossa sana ”marras” tarkoittaa huonoa, kuolemaan viittaavaa ennettä. Villieläimen liian tuttavallinen käytös ja ilmaantuminen ihmisen ympäristöön on tyypillisesti käsitetty martaaksi. Teoksissaan Ellmén tarkastelee tätä ajatusta myös käänteisesti: pyrkiessään hallitsemaan luontoa ihminen merkitsee usein huonoa ennettä eläimille ja niiden elinympäristölle. Ajatusta martaista voi lähestyä myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Käsitys martaista perustuu ajatukseen rajojen selkeydestä ja pysyvyydestä, mikä toimii usein myös vallankäytön oikeutuksena. Rajan ylitys, marras, voisikin tässä tapauksessa merkitä huonoa ennettä luutuneille valta-asetelmille.

Näyttelyn keskeisiä teemoja ovat ihmisen ja luonnon välinen suhde sekä valta. Ellmén tarkastelee kautta aikojen ihmisiä askarruttaneita kysymyksiä vallan olemuksesta, kuten esimerkiksi vallankäytön oikeudenmukaisuutta. Hän käsittelee teoksissaan valtaan liittyviä kysymyksiä sekä yhteiskuntafilosofisesta näkökulmasta että myyttisellä tasolla. Teosten lähtökohtina ovat olleet myyttien sekä kansanperinteen toimijat ja tapahtumat, joista teokset pyrkivät kertomaan uuden sivujuonteen. Teoksissaan Ellmén kytkee myyttisen tason nykypäivään ihmisen läheisyydessä elävien eläinten kuvaamisen kautta sekä käyttämällä materiaalina romua, löydettyjä esineitä ja eläinten osia. Ellménin työskentelyssä ominaista onkin juuri erilaisten materiaalien yhdistäminen. Hänen teoksensa perustuvat usein romun ja pronssin liittoon.

Anna Ellmén on Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta vuonna 2014 valmistunut kuvanveistäjä, joka asuu ja työskentelee Turussa. Ellmén käsittelee teoksissaan usein yhteiskuntaa, valtaa sekä ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Hänen teostensa lähtökohdat nousevat kirjallisuudesta, tarinoista ja myyttisistä maailmoista. Ellmén on myös opiskellut Turun yliopistossa kulttuurihistoriaa ja valmistunut filosofian maisteriksi vuonna 2014.

Kenno: Essu Koskinen, Shine

Koskisen vahvat ja mystiset maalaukset koskettavat ja asettuvat ajan ulkopuolelle. Satujen ja tarinoiden kautta ne käsittelevät niitä kokemuksen alueita, joiden sanallistaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta.

Essu Koskinen (1972) on espoolainen taidemaalari, jonka teosten äärellä kokee jonkin suuremman läsnäolon. Koskinen maalaa luontoa, satuja, myyttejä ja hahmoja, jotka paikoitellen hukkuvat värien pyörteeseen. Maalaukset haastavat katsojan kohtaamaan asioita arkiymmärryksen ulkopuolelta. Ne kertovat tarinoita, mutta jättävät tulkinnanvaraa. Teosten tummasävyisyys ei ole synkkyyttä, vaan pikemminkin syvyyttä, jonka heijastuksissa voi nähdä olemisen koko spektrin. Läsnä on uhka ja toivo, sekä lopullisuus. Rajallisuuden käsittäminen ja esittäminen saa tunnistamaan hetkessä olemisen arvon ja nostaa esiin kokemuksen pyhästä. Samalla maalaukset ovat armollisia. Niiden ei tarvitse olla täydellisiä, vaan niiden maalaustavan suvereeniudessa ristiriidat, virheet ja pienet häiriöt todistavat epätäydellisyyden arvokkuutta.

Uskallus ja antautuminen teokselle sekä taiteelle ohjaavat Koskisen tekemistä. Tekoprosessi, jota Koskinen kuvailee “kamppailuksi egon ja maalauksen välillä” päätyy parhaassa tapauksessa maalauksen voittoon, “mutta maalaukselle on annettava hyvä vastus”. Maalaukset asettuvat johonkin tämän ajan ulkopuolelle. Koskisen taide käsittelee niitä kokemuksen alueita, joiden sanallistaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Vapaus käsitteistä on myös siveltimen vapautta sekä vapautta käsitellä aiheita, jotka ovat aina olleet olemassa mutta jäävät usein jokapäiväisessä elämässä pimentoon eikä niille ole itsestään selvää muotoa. Maailma maalauksissa eikä niiden ulkopuolella ei ole yksinkertainen, mutta se on kiehtova ja palkitseva.

Anna Jensen
Kuraattori, kriitikko, tohtorikoulutettava tutkija Aalto –yliopistossa

Kymi: Sari Nikola, Käsitteellistä

Olen perheellinen kuvanveistäjä, Sari Nikola, asun Siuntiossa. Kuulun useisiin taideyhdistyksiin ja Kuvastoon ja paikalliseen taiteilijaseuraan (Länsi-Uudenmaan taiteilijaseura, LUTS).

Käsitteellistä on interaktiivinen veistosinstallaatioNäyttely koostuu 30 eri käsimerkistä, jotka ovat uniikkikopioita omasta oikeasta kädestäni ja ne on pelkistetty veistoksiksi. Materiaalina on kipsi. Veistokset ovat kiinnitetty mustiin kiekkomaisiin jalustoihin ja niitä seinillä ja tasolla.

Ideana on, että yleisö osallistuu näyttelyyn antamalla teoksille nimet. Ne voivat olla vain yksi sana tai kokonainen lause. Vastaukset annetaan anonyymisti, mutta hieman muita taustatietoja tarvitaan, sillä tutkin kuinka erilaiset tekijät kuten vaikka ikä tai kulttuuri vaikuttaa vastauksiin.

Alunperin olen suunnitellut näyttelyn juuri tänne Lahteen ja kyseiseen galleriaan ja tilaan. Kaksi vuotta sitten oli kokeiluluontoinen näyttely Helsingissä, Kaapelitehtaalla, galleria Aapelissa. Galleria sijaitsee kellaritasossa ja valvoin itse sen näyttelyn, jotta sain palautteet tuoreeltaan. Minulle taiteen tekemisessä vuorovaikutus on tärkeä elementti. No, selvisi, että katsojia joutui hieman houkuttelemaan, mutta paneuduttuaan vastauksiinsa he olivat innostuneita ja sanoivat kokeneensa jotain uutta ja mielenkiintoista. Palkintona vastaajille halutessaan oli lupa katsoa minun vastaukset ja myös muidenkin vastauksia annoin selailla ja se oli osalle selvästikin tärkeää, että olivatko he antaneet ”oikeat” vastaukset, vaikkei sellaisia ole tässä näyttelyssä eikä muulloinkaan taiteen katsomisessa.

Nyt odotan innolla, minkälaisen vastaanoton näyttely saa. Luonnonvalo on tärkeä yleensäkin, mutta erityisesti sitä jäin kaipaamaan edellisessä näyttelyssä.

Tervetuloa tutustumaan! Suosittelen varaamaan noin 10 minuuttia siihen, että tekee nimeämistehtävän samalla.

Kirnu: Magdaleena Jakkila, Laura

Magdaleena Jakkilan (s. 1991) kolmikanavainen elokuva Laura esitetään projisoituna Galleria Uuden Kipinän Kirnussa. Laura on taiteilijan esikoisohjaus ja samalla Lahden Taideinstituutista valmistuneen Jakkilan kolmas yksityisnäyttely.

Elokuva kuvittaa kahden ihmisen rakastavia, mutta ajoittain toistuvan vaikeita tunteita toisiaan kohtaan.

Elina ei tiedä miten korjata suunta, johon yhteinen elämä Lauran kanssa on vuosien saatossa alkanut valua. Kumpikin tietää sisimmässään kaiken olevan täydellistä juuri näin, mutta todellisuus näyttäytyy varsin karuna tukahduttaen sisältäpäin. Nöyryytyksen, vihan, kaipuun ja yksinäisyyden tunteet varjostavat parisuhdetta, mutta silti he ovat valinneet kasvaa yhdessä.

Aurinko laskee ja päivä päättyy, mutta jossain muualla se tarkoittaa uutta alkua. Voimakkaissa unissaan Elina käsittelee päivän tapahtumia ja suhdettaan Lauraan. Tilanteet toistuvat kerta toisensa jälkeen, mutta jokin pitää kaikkea yhdessä. Yksi asia on kuitenkin selvä: he kuuluvat toisilleen.

Elokuva on kuvattu osittain residenssissä Los Angelesissa ja taiteilijan kotipaikkakunnalla Lahdessa.

Elokuvan toteutusta on tukenut Kauno ry.

Käsikirjoitus, ohjaus ja editointi     Magdaleena Jakkila
Elina                                   Oona Koivu / Ricky Rhodes
Laura                                  Krista Mentula / Darla MacDonald
Kuvaus                               Magdaleena Jakkila ja Hilmalyydia Nuolivaara
Musiikki                             Topi Juntunen ja Hilmalyydia Nuolivaara
Äänitys                               Lila Vainikka