20.11.-8.12.2019 Ville Kirjanen ja Laura Pietiläinen, Noora Lehtovuori, Mari Lampinen

Ville Kirjanen ja Laura Pietiläinen – MEMENTO CARNE

Ville Kirjanen ja Laura Pietiläinen saapuvat hartaudella ruumiillisen kauhun äärelle. Keholliset neuroosit etääntyvät purkkapopin katkuisen värimaailman ja pelkistetyn estetiikan kautta lähes abstrakteiksi muodoiksi, kodittomiksi ja tunnistamattomiksi massoiksi. Teoskokonaisuus järjestäytyy humoristiseksi aladobikakkujen kokoelmaksi joka näyttäytyy bodyhorroria uhkuvana antropologisena kokoelmana, vieraan ja tuntemattoman lihallisuuden pyhättönä.

Installaatio koostuu maalauksista ja keramiikkaveistoksista. Laura Pietiläisen öljyvärimaalausten teemat pyörivät kuvitteellisten tai aitoa mukailevien sisäelinten, kasvainten ja kudosten ympärillä. Nämä kirurgisella tarkkuudella tarkasteltavaksi irroitetut kasvaimet paljastavat konkreettisen sisäisen kauneuden ja tuntemattoman uhan.

Ville Kirjasen keramiikkaveistokset kuvaavat fantastisia elimiä tai organismeja jotka ovat aloittaneet oman itsenäisen elämänsä. Ne ovat irtautuneet vapaaksi ruumiista, jonka suojissa ovat mahdollisesti saaneet alkunsa. Kirjasen veistokset ja Pietiläisen maalaukset luovat yhdessä kokonaisuuden joka on samalla groteski ja kaunis, tunnistettavissa ja tuntematon.

Noora Lehtovuori – Life is Dangerous

OLISI JOPA SUOTAVAA TYLSISTYÄ, JOSKUS

Life is Dangerous–näyttely tarkastelee kriittisesti tylsyyden olemusta tai jossain määrin jopa sen poissaoloa nyky–yhteiskunnassa. Aihe on noussut tarpeesta kohdata enemmistön etuoikeutettu asema hyvinvointivaltiossa ja samalla pohtia ihmisen luontaista kaipuuta vaaraan ja jännitykseen. Nykypäivänä ihmiset pitävät tiukasti kiinni älypuhelimistaan, jotka

tarjoavat jatkuvalla syötteellä tietoa ja viihdykettä. Näin kenenkään ei tarvitse kokea tylsyyttä. Ihmiset tuntuvat karttavan ja pelkäävän tylsyyttä kuin ruttoa, vaikka pysähtyneisyys ja tyhjyys voivat tarjota tilaa eksistentiaalisille kysymyksille, arvoille sekä pohjaa luovuudelle.

Galleria Uusi Kipinässä koettava näyttely on syntynyt yhteistyössä taiteilija Noora Lehtovuoren sekä näyttelyn arkkitehtuurista vastaavien Maija Joensuun ja Laura Sunin kanssa. Lahteen saapuva näyttely oli ensimmäisen kerran esillä Ruotsissa, Göteborgissa. Noora Lehtovuori oli helmikuussa 2018 Islannissa SIM-taideresidenssissä, missä suurin osa hänen töistään on syntynyt.

Näyttely koostuu kahdeksasta valokuvasta, kahdesta ready–made-veistoksesta sekä video– ja ääniteoksesta. Teokset on tehty yhteistyössä eri taiteilijoiden kanssa: Dooee Jeong (valokuvissa), Tobias M. Draeger (videolla), Minh Ngoc Nguyen (valokuvissa), Seunghee Park (valokuvissa). Valokuvissa mallien kasvot on peitetty. Näin taiteilija on halunnut painottaa kehollisuutta, joka tuntuu olevan välillä kadoksissa digitaalisella aikakaudella. Näyttely muuntuu tilan ja paikan mukaan.

Suomen näyttelykierros on alkanut Kouvolasta. Vuonna 2014 Kouvola valittiin Suomen tylsimmäksi kaupungiksi Helsingin Sanomien Tylsyys-äänestyksessä. Oli suuri kunnia aloittaa kierros sieltä ja nyt lopettaa se Lahteen, joka on tekijöiden syntymäkaupunki ja missä he ovat viettäneet nuoruutensa.

Lisää tietoa näyttelystä:
exhibitionlifeisdangerous2019.com
Instagram: @exhibition_life_is_dangerous

Mari Lampinen – Science is the new religion

Tutkin kuvan kaksiulotteisen pinnan ja sen visuaalisen syvyysvaikutelman muodostusta ja anatomiaa. Rakennan ja rikon eri tasoja, luoden ristiriitoja niiden välille. Visuaaliset elementit luon valokuvaamistani still-life asetelmista, jotka muistuttavat jälkikäteen digitaalisesti muokatuilta valokuvilta, mutta eivät ole sitä. Etäännytän kuvattavan objektin alkuperästään ja esitän sen jonain muuna kuin mitä se lähtökohtaisesti on. Kuvaustavoillani tutkin valokuvan voimakasta dokumentaarista statusta, sekä miten paljon kuvan visuaaliseen arvoon vaikuttaa, jos se näyttää jälkikäsitellyltä (kuitenkaan olematta sitä).

Teoksillani pyrin esittämään ympäröivän maailman moninaisuuden ja aistiemme, olettamustemme ja ennakkoluulojemme rajoittuneisuuden. Olen pitkään ollut kiinnostunut eläin- ja kasvitieteestä sekä lokeroinnista. Se, miksi kasvit kiinnostavat minua ja minkä takia käytän niitä taiteessani juuri nyt, johtuu niitä koskevan tietoisuuden kasvusta. Kasvien tutkimus on alkanut hiljalleen ottaa merkittäviä harppauksia tieteellisellä saralla.

Lihansyönnin ympäristöhaitoista maapallolle on puhuttu pitkään ja nyt markkinoilla lisääntyykin lihaa korvaavia ja niitä muistuttavia kasvisvaihtoehtoja. Pohdin kasvien ja lihan visuaalisten elementtien yhtäläisyyksiä osoittaessani, herääkö jossain vaiheessa kasvissyönnin lisääntyessä keskustelua esim. kasvien kasvatusolosuhteiden luonnonmukaisuudesta ja eettisyydestä, jos käy ilmi, että ne ovatkin huomattavasti moninaisempia aistimaan ja ehkä jopa tuntemaan kuin olemme aiemmin tienneet.