20.05.- 07.06.2015 Jenny Suhonen, Paula Humberg, Pekka Homanen, Seppo Alanissi

Kulma: Jenny Suhonen, Still life

Näyttelyn nimi ”Still life”, asetelma (vanh. suom. hiljaiselo), viittaa ajan pysäyttämiseen, pysähtymiseen ja jonkin tietyn tilanteen/ajan tallentamiseen. Näyttely koostuu vuosina 2012-2015 toteutetuista teoksista. Tutkin näyttelyssä esitettyjen teosten kautta erilaisia itsensä kohtaamisen muotoja, ihmistä ja ihmisten välisiä suhteita – sekä muistamista. Ihmisfiguurin sijaan kuvaan maalauksissani tiloja, jotka voi kokea ihmisen sisäisenä maisemana, ihmisten välisenä tilana, tai tilana, josta ihminen on poistunut. Liitän tiloihin fragmentteja läsnäolosta käyttämällä mm. ruumiinosia ja esineistöä, jolloin jäljelle jää idea ihmisestä, joka on kadottanut yksilölliset piirteensä ja miltei jäänyt oman symboliikkansa vangiksi.

Maalausten paikkoihin ja esineisiin liittyy usein tapahtuma tai tarina, joka on ainoastaan taiteilijantiedossa: tapahtuma ja/tai kertomus on läsnä aavistettavana viittauksena kertomatta jätetystä.Maalauksessa esitetyn tilan tehtävänä on välittää tunne tapahtuman merkityksestä, ja tässä tapahtumassa katsojan henkilökohtainen kokemus tilasta muodostuu maalauksen merkitykseksi.
:::
Jenny Suhonen on helsinkiläinen kuvataiteilija (Vapaa Taidekoulu 2012). Hän toimii sekä taidemaalarina että performanssitaiteilijana. Suhonen käsittelee taiteessaan ihmisyyden eri muotoja ja olemuksia tavoitteenaan purkaa se osiin. Häntä viehättää visuaalinen hitaus, kerroksellisuus ja toisto. Suhonen haluaa pysäyttää ja antaa aikaa: luoda tunnelmia, joihin katsoja voi samaistua ja peilata itseään. Häntä kiinnostaa kuinka paljon on tarpeeksi, jotta kuva piirtyy ihmisen eteen ja sisään.

Kenno: Paula Humberg, Vegetation Zone

“Vegetation Zone” –valokuvasarjan aiheena ovat kasvitieteellisten puutarhojen kasvihuoneet Suomessa ja ulkomailla. Kasvihuoneet ovat periaatteessa hyvin avoimia lasirakennelmia, mutta huurtuessaan ja tahriintuessaan ikkunaruudut vääristävät näkymän ja eristävät sisälläolijat ulkomaailmasta – tämä sisä- ja ulkotilan välinen jännite on minusta erityisen kiinnostava. Valitsin kuvausvälineeksi puisen neulanreikäkameran, joka korostaa puutarhojen omalaatuista ja jopa outoa tunnelmaa.

Kymi: Pekka Homanen, maalauksia

”Teos-sarja sai alkunsa 11.9.2001 tapahtumista New Yorkissa.
Reaaliajassa saimme katsoa vähitellen laajenevaa katastrofia joka ei ole vieläkään kunnolla selvinnyt. Sen lonkerot hipovat myös meidän lintukotoa. Tämä potku takalistoon on ainakin jollain tasolla jokaisen tekemäni työn lähtökohta.
Maalaukset esittävät tapahtuman kevyesti lievän huumorin kera.
Itse Manhattan näkymänä on töissäni jokin ..”epä manhattan”.. viite tapahtuneeseen. Yksi yhteen maisemakuvia ne eivät ole.
Yhdistämällä esittävää ja abstraktia kuvakäsitystä haluan myös viitata kulissien takaiseen toimintaan sekä siihen kaikkeen mitä tämä absurdi ja hyvin abstrakti tapahtuma on saanut aikaan. Yrittämällä ymmärtää sitä ymmärtää yhä vähemmän.
Hyvässä taiteessa on myös tuo samainen funktio. Ja niinhän sen pitää ollakin. Ajatus lähtee lentoon ja mielikuvat heräävät. Mikään tulkinta ei ole oikea.”

Kirnu: Seppo Alanissi, Kuinka se sieltä kasvoi

”Kuinka se sieltä kasvoi”-teossarja koostuu kymmenestä grafiikan menetelmin toteutetusta pienoisdioraamasta/valolaatikosta. Teosten lähtökohtana ovat toimineet taiteilijan omat muistot lapsuuden metsäkokemuksista. Sarja on kuitenkin laajentunut myös tarkastelemaan muuntunutta kansallista luontosuhdetta ja käsitystä siitä luonnon mystifioinnin kautta.