2.-20.8.2017 Antti Juhani Ahonen, Janette Holmström, Rajataide ry, Sofia Pyykkö

Kulma: Antti Juhani Ahonen, Sisäisen kuningaskunnan luhistuminen

Itseeni ei vetoa viimeistelty jälki, tämän vuoksi olen jättänyt teokset niin kutsutusti raaoiksi. Kun idea välittyy, teos on tekijän kohdalta valmis.

Teokset sivuavat hieman ekspressiivistä ilmaisua, vaikka ideoiden syntymiselle on jätetty silti runsaasti tilaa. Emotionaalinen lataus ei siten ole niin voimakas kuin mitä se on ollut taiteilijan aikaisemmassa tuotannossa. Eli näiden teosten psykologinen ulottuvuus on ainakin taiteilijan omasta mielestä rikkaampaa. Näyttelyn teokset kuvaavat taiteilijan haurautta ja heikkoutta omakohtaisten totuuksien edessä. Kun sisimpään matkataan, vanhan minän kuoleminen uuden sellaisen tieltä voi olla prosessin vääjäämätön lopputulema.

Teoksissa käsitellään valhetta ja sen alla olevaa räjähdysherkkää patoutunutta yksinjäämisen tunnetta. On myös teos, jossa taiteilija pohtii pirstoutuneen mielen jälkeen löytynyttä tasapainoa. Yhdessä teoksessa viitataan kysymykseen, että onko sisimmän tuhoutuminen voitto jostakin sellaisesta, mitä voidaan pahuudeksi kutsua.

Teokset ovat ehkä vain yhden ihmisen näkemyksiä mielen syövereistä, mutta sitä kautta ne kuvaavat yhteisen todellisuutemme yhden rakentajan vaikutusta siinä.

Kyseessä on kolme veistosta, jotka kaikki ovat valmistuneet vuonna 2017.

Kenno: Janette Holmström, Other

Urbaanin ympäristön muistomerkkejä

Galleria Uusi Kipinässä on esillä teoskokonaisuus Other, jossa tutkin maisemaa sekä luonnon ja ihmisen välistä suhdetta.

Sarjaa varten olen valokuvannut urbaania ympäristöä, etsien sieltä merkkejä luonnosta ja pohtien luonnon määritelmää. Rakennusten sekaan on jätetty tai kasvatettu yksittäisiä puita, kuin muistomerkkejä. Ympäristössään nämä luonnolliset asiat näyttävät lähes absurdeilta. Toisinaan kasvit sulautuvat rakennelmiin, eikä ole varmaa kumpi yrittää matkia kumpaa. Tällaisessa ympäristössä vuoropuhelu rakennusten ja luonnon välillä on kiehtovaa ja toisinaan jopa huvittavaa, mutta viime kädessä myös surullista.

 Kymi: Rajataide ry, Sparkling Selfie

Rajataide ry:n 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi yhdistyksen aktiivit Karoliina Huuskonen, Emmi Kallio, Sanna Maria Paananen, Anna Pekkala ja Elsa Trzaska kääntävät katseen omaan napaansa ja esittelevät ajan hengessä säkenöiviä selfieitä.

Karoliina Huuskonen: Minun sanani (2017), yksikanavainen videoteos, äänetön
Olen elämäni aikana kirjoittanut päiväkirjaa yhden kirjan verran. En koskaan ajatellut, että sillä olisi suurta merkitystä minulle, mutta vuosienkin jälkeen tunnen nuo sanat pistävänä ihollani.

Emmi Kallio: Omakuvia (2017), akryyliväri mdf-levylle
Omakuvien sarja on saanut innoituksensa Helene Schjerfbeckin omakuvista. Ajallisen kaaren sijaan teokset muodostavat epätäydellisen ja pirstaleisen kuvan erilaisista olomuodoista.

Sanna Maria Paananen: Look At Me, sarjasta Suuria tunteita ja toiveita (netissä) (2016), sekatek-niikka
Omakuva on viime vuosikymmenenä yleistynyt räjähdysmäisesti. Se on muuttunut taiteilijoiden työkalusta selfieksi, joita voi ottaa jokainen vähintään kännykkäkameran omistava. Nykyään omakuva ei ole vain ilmaisua, vaan myös arkipäiväistä kommunikaatiota ja huomion johdattelua – se voi olla sekä tervehdys että markkinointikeino.

Anna Pekkala: Sharkie (2017), tekstiiliveistos
Yli 75 miljoonaa haita tapetaan vuosittain muun muassa haineväkeiton takia. Pyydystettävät hait ovat usein niin pieniä, etteivät ole saavuttaneet sukukypsyyttä. Tällä on valtava vaikutus merien ekosysteemiin, koska hait ovat ravintoketjun huipulla. Pitäisikö yhden selfien sijaan miettiä esimerkiksi tätä?

Elsa Trzaska: Cover (2010), akryyli levylle
Seitsemän vuotta sitten maalattu teos ”Cover” (2010) on nykyisin videon parissa työskentelevän kuvataiteilijan eräänlainen omakuva ja ajankuva. Kultakehykset tuovat maalaukseen ja aiheeseen tietynlaisen prameilevan lisänsä.

Rajataide ry on vuonna 1996 perustettu nuorten taiteilijoiden yhdistys, joka ylläpitää Galleria Rajatilan näyttelytoimintaa, Laitapuoti-kirjakauppaa ja Raja-asemaa, järjestää taiteilijoiden vertaiskoulutuksia, toimii kansainvälisesti ja osallistuu erilaisiin projektihankkeisiin, esimerkiksi taidemessuilla. Yhdistyksen tarkoituksena on parantaa kuvataiteilijoiden työskentelyn edellytyksiä sekä lisätä nykytaiteen näkyvyyttä.

Kirnu: Sofia Pyykkö, Uneliiat Möykyt avaruudessa

Tarina epäkäytännöllisistä muodoista, niiden liikkeestä ja pysähtymisestä. Nämä muodot ovat olemassa vain olemisen vuoksi, vailla päämäärää tai tarkoitusta. Ne ovat kevyitä ja raskaita, turhia ja tarpeellisia samaan aikaan. Ne luovat sotkua ja järjestäytyvät taas uudelleen. Herkkinä muutokselle ne liukuvat tilassa ja poukkoi-levat mihin sattuu. Epäkäytännölliset muodot ovat epäkäytännöllisiä. Ne eivät jousta, mutta muuttavat muotoaan toimien magneetteina ja lamppuina samanai-kaisesti.

Voiko muodoista kertoa tarinaa? Olen kiinnostunut absurdeista sanaleikeistä, pel-kistetyistä geometrisistä pinnoista sekä energian virtauksesta. Tutkin työskente-lyssäni kaaosta, hajoamista, purkautumista sekä asioiden kääntämistä päälaelleen. Työskentelyni muistuttaa palikoilla leikkimistä. Asettelen muotoja rinnakkain ja tarkkailen kuinka ne kommunikoivat keskenään. Pyrin löytämään kielen, joka viestii keveyttä sekä leikkisää huumoria.

Olen Helsingissä asuva ja työskentelevä taiteilija. Valmistuin Aalto yliopiston vaa-tesuunnittelun osastolta ja tämä on ensimmäinen yksityisnäyttelyni piirustusten parissa. Teen abstrakteja piirustuksia paperille, käyttäen ensisijaisina materiaa-leinani puuvärejä, lyijykynää, akryylimaalia sekä mustetta.