17.8.–4.9.2022 Lahden Taidegraafikot ry:n kutsunäyttely: Marjatta Hanhijoki / Mikko Kallavuo / Jan Jämsén / Marika Hyvärinen
14.8.2022
Lahden Taidegraafikot ry:n kutsunäyttely:
Marjatta Hanhijoki – Silminnähden 2. – Synbarligen 2. – Visibly so 2.
Näyttely on jatkoa saman nimiselle näyttelylle Helsingin Taidehallissa 13.11.2021-2.1.2022. Näyttelyn nimessä nro 2. viittaa siihen.
Kolmas saman niminen näyttely on tulossa kesällä 2023 Oulun Taidemuseoon, silloin nro lopussa on tietenkin 3.
Teoksissa on kooste eli retrospektiivi tuotannostani n 50 vuoden ajalta.
Teosten aihepiirit vaihtelevat asetelmista interiööreihin, ihmisistä eläimiin, yksityiskohdista yleiseen. Malleista on tullut ystäviäni ja ystäväni ovat olleet malleinani.
Työskentelen akvarellin, piirustuksen, grafiikan, valokuvan menetelmin ja työhuoneeni ovat paitsi mallien kotona myös työhuoneillani Helsingissä, Komin kylässä Ylöjärven kaupungissa ja Hailuodossa.
Matka työhuoneelta toiseen on kuin puhdas suihku sekä silmilleni että mielelleni.
Helsingissä 15.5.2022 Marjatta Hanhijoki
www.marjattahanhijoki.net
Mikko Kallavuo – Kvartsipölyä tuulessa
Mikko Kallavuon Kvartsipölyä tuulessa -näyttely koostuu valokuvista, yhdestä videoteoksesta ja yhdestä maalauksesta. Aiemmin enemmän maalarina tunnetun tekijän tuotannossa valokuva ja video ovat alkaneet näytellä merkittävämpää roolia.
-Olen aina pitänyt valokuvaamisesta ja videokuvaamisesta, asioiden dokumentoinnista. Kamera on kulkenut mukanani pitkään, jo ennen taidekouluakin. Ja pitkään meni niin, että valokuva toimi lähinnä maalaukseni ensimmäisenä luonnoksena. Vuonna 2021 valokuvistani alkoi kuitenkin tulla enemmän omia itsenäisiä teoksiaan. Syy oli hyvin käytännönläheinen. Tähän mennessä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta jokainen muraalini on tuhoutunut rakennuksen mukana. Jos muraalin haluaa hetken aikaa nähdä, täytyy viivana juosta paikan päälle, koska hetken päästä sitä ei enää ole olemassa. Ja koska jokaisella muraalitaiteesta kiinnostuneella ei ole mahdollisuutta viivana juosta joka paikkaan, tulin siihen tulokseen että alan dokumentoimaan sekä teoksiani että omaa työskentelyäni, esittämään valokuvina sekä tuhoutuvia rakennuksia että muraaleitani.
Mikko Kallavuo on kiinnostunut erilaisten rakennusten historiasta, siitä keitä ihmisiä rakennuksissa on aikanaan asunut tai työskennellyt. Kallavuon teoksissa kuvat resonoivat menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Esillä on muun muassa Sahanpurua tuulessa – teos, jossa tekijä on valokuvannut itsensä maalaamassa teosta joka esittää osittain pelastunutta rakennusta. Kyseinen maalaus on toteutettu nyt jo tuhoutuneen Imatran Sulattimon vanhan paloaseman porraskäytävän seinään. Samoja portaita pitkin pelastustyöntekijät ovat aikanaan kulkeneet pelastamaan ihmisiä ja rakennuksia. Teoksessa Vuoksen ylitys Vuoksi ylitetään Mansikkakosken ratasillan kautta nykyaikaisella autolla, mutta sekin kuva resonoi tekijän mielessä eri aikakausia.
-Mansikkakosken ratasilta on todella hieno. Sitä katsellessani en osaa olla miettimättä keitä he olivat jotka sotaa paetessaan ylittivät Vuoksen juuri siitä kohdasta? Mistä he olivat tulleet ja minne he olivat matkalla? Minne he jäivät asumaan?
Etelä-Karjalan paikallishistoria esittäytyy myös näyttelyn dokumentaarisessa videoteoksessa Viimeinen juhla Krimillä. Se kertoo paitsi Imatran Taidekeskus Krimin viimeisistä hetkistä keväällä 2018, myös kyseisten rakennusten historiasta. Videoteoksen toteutuksessa Kallavuo on saanut apua Imatran kaupunginmuseolta sekä paikallishistorioitsija Veikko Puskalta. Mukana näyttelyssä on myös yksi Taidekeskus Krimin sisäänkäyntiä esittävä originaali maalaus.
Taiteen edistämiskeskus on tukenut Mikko Kallavuon työskentelyä sekä näyttelyn järjestämistä.
Jan Jämsén – Loputtoman toiston fraktaalimaailmat
Olen Jan Jämsén, eräänlainen Fraktaalimuotoilija, yhdistän poikkitaiteellisesti matematiikkaa ja taidetta. Taiteeni tutkii äärettömyyttä, ne ovat kuin portaaleja luonnon matematiikan toistoon. Teokset ovat geometrian huipentumia, yksityiskohdissa toistuu kokonaisuus yhä pienemmissä tai suuremmissa skaaloissa.
Inspiraationi lähde on luonto ja sen kautta toistan maailmaa fraktaalitaiteen avulla. Fraktaalit eivät noudata euklidisen geometrian sääntöjä ja siksi ne voivat tuoda odottamattomia näkökulmia olemassa oleviin asioihin ja eri mittakaavojen erikoisuuksiin.
Loputtoman toiston fraktaalimaailmat esittelevät luontopolun tavallisia löytöjä hämähäkin verkosta sinisiin puron pyörteisiin ja tiheän metsän välistä kajastaviin auringon säteisiin.
www.toisto.fi
Marika Hyvärinen – Silmät jotka ensimmäisenä avattiin
Näyttelyn nimi on lainaus Emanuele Coccian kirjasta Kasvien elämä, jonka on suomentanut Jussi Palmusaari. Siinä kasvit ovat ”silmät jotka ensimmäisenä avattiin”.
Näyttelyn polttopisteessä ovat erilaiset painaumat ja painautumiset elävänä, maatuvana ja uudestisyntyvänä runoutena. Esineet, sienet, kasvit, ihmiset ja puut painautuvat teoksissa toisiaan vasten, runoutuvat ja kirjoittautuvat toisiinsa.
Maatuvaa -sarja muodostuu taiteilijan itsensä tekemille papereille koostetuista painaumista, ruosteesta, omatekoisista sienimusteista sekä kuolleina löydetyistä hyönteisistä. Äänityössä kimalaiset painautuvat oopiumunikkoon ja käyskentelevät sen terälehdillä.
Teokset ovat maatuvia ja ne päätyvät ennen pitkää istutettaviksi tai kylvettäviksi eri paikkoihin. Niistä kasvaa maahan painautuneina, alustaansa kirjoittautuvina pieniä niittyjä, tiiviitä geologisia kirjoituksia. Näyttelyssä osa töistä kylvetään performanssin aikana multaan ja niiden itämistä seurataan.
Siemenpaperit sisältävät muinaistulokkaita sekä alkuperäisiä kasveja (rantakukka, puna-apila, ruiskaunokki, puna-ailakki, pietaryrtti, mäkitervakko, purtojuuri, käenkukka, metsäkurjenpolvi, ruusuruoho, päivänkakkara sekä suojaheinät).
Marika Hyvärinen on Sibelius-Akatemiasta 2015 musiikin maisteriksi valmistunut ääni- ja säveltaiteilija. Hyvärinen on kiinnostunut musiikin kerrostumien pöyhimisestä ja väärinkäyttämisestä sekä hauraiden ja katoavien äänien työstämisestä eri medioita hyödyntämällä.
Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus sekä Vantaan kaupunki.