17.8.- 4.9.2016 Jukka Suhonen, Marja Mali, Anniina Vainionpää, Lila Vainikka

Kulma: Jukka Suhonen, Ihmisillä ei ole siipiä- people have no fucking wings

Olen Joensuulainen 53v. kuvataiteilija. Opiskelin taidetta kolme vuotta vuosina 1985- 88 Kankaanpään taidekoulussa, jonka jälkeen siirryin takaisin kotipaikkakunnalleni taidemaalarin koulutuksen saaneena. Taiteilijan työn ohella olen toiminut myös tuntiopettajana Joensuussa Pekkalan Lasten- ja Nuorten kuvataidekoulussa sekä Joensuun seudun kansalaisopistossa vuoteen 2008 saakka. Saman vuonna aloitin virkatyön Joensuun taidemuseossa, jossa toimin edelleen.

Olen tehnyt taidetta monin eri tekniikoin vuosien varrella. Taidekoulun jälkeen hylkäsin maalaamisen muutamaksi vuodeksi. Kolmiulotteinen ilmaisu ja käsillä rakentelu erilaisin materiaalein kiinnostivat maalaamista enemmän. Kunnes sitten 1990-luvun puolessa välin palasin takaisin maalaamaan saadessani idean, jota mielestäni ei voinut muuten kuin kaksiulotteisena maalauksena toteuttaa. Syntyi moniosainen maalaussarja nimeltään ”Kuvia yhteiskuntaruumiista”, jossa lopulta oli 22kpl öljyvärein maalattuja teoksia.

Kuitenkin erilaisten tekniikoiden ja kokeilujen rinnalla on ollut aina piirtäminen eli viivan vetäminen. Yksinkertaista mutta aina niin ihmeenkaltaista piirroksen onnistuessa. Olenkin joskus todennut olevani ennen muuta piirtäjä kuin maalari tai veistäjä. Myös uusimmissa maalauksissani värien sekä muotojen ohella
kokonaisvaikutelmaa ja jännitettä kuvapinnalla ovat luomassa viivat.

Yksityisnäyttelyni Kauno ry:n ylläpitämässä Galleria Uuden Kipinän Kulma- tilassa on installaation omainen kokonaisuus, joka koostuu aiemmin maalatuista akryylimaalauksista, tussipiirroksista sekä veistoksen kaltaisista rakennelmista. Ripustusvaiheessa olen myös maalannut suoraan seinään nopeita tajunnanvirran tuottamia mielleyhtymiä.

Armas Hurstia lainatakseni teosteni teemat liikkuvat ihmisen kärsimyksessä, ihmissuhteissa, sodassa ja kuolemassa. Tämän lisäksi viime vuosien uutisten sisältämä viesti äärioikeiston ja jopa fasismin noususta Eurooppalaisessa todellisuudessa taas lähes salonkikelpoiseksi huolestuttaa, unohtamatta muidenkaan äärijärjestöjen epäinhimillistä toimintaa usein viattomia ihmisiä kohtaan.

Kenno: Marja Mali, Mielleyhtymiä

Olen edellisissä näyttelyissäni pohtinut asioita, jotka ovat osaltaan olleet vaikuttamassa oman minäkuvani kehittymiseen. Niitä ovat olleet mm. perimä, syntymäni kotimaisemat, asuinympäristöt yms.

Tässä näyttelyssä lähestyn samaa teemaa erilaisten mielikuvien pohjalta. Kadulla kulkiessani saattaa ohikulkevan henkilön tuoksu herättää etäisen muistikuvan joskus muinoin tapaamastani henkilöstä.  Tuoksu yhdistää minut omaan menneisyyteeni. Myös katsellessani ihmisiä, miehiä tai naisia, saatan pohtia heidän elämäänsä vaikuttavia henkilöitä. Joku kantaa huolta leskeksi jääneestä äidistään, joku on ylpeä tyttärestään, ”pikku prinsessasta” ja jollakin saattaa elämän arkea häiritä perheeseen kuulumattomat henkilöt. Näyttelyn töihini olen yhdistänyt nämä kaksi mielleyhtymää.

Kymi: Anniina Vainionpää, Salaisuus

” Me tanssimme piiritanssia ja oletamme,
mutta salaisuus istuu keskellä ja tietää ”

                                            Robert Frost

Kudoin salaisuuksista verkon. Tahdoin pyydystää totuuden mutta totuus muuntuikin tarinoiksi. Syntyykö totuus tarinoista? Totuuksia lienee yhtä monta kuin tulkitsijaa.

Teokset ovat grafiikkaa vuosilta 2015- 2016.
Olen 37-vuotias Riihimäkeläinen kuvataiteilija ja taidegraafikko. Työskentelen Turengissa Harvialan kartanon entisessä autotallirakennuksessa. Olen tehnyt pääasiassa puupiirroksia ja monotypioita vuodesta 2004. Käytän puupiirroksissani yleensä reduktio- eli poistomenetelmää ja teen pieniä sarjoja, joiden vedokset ovat usein keskenään erilaisia.

Taidegrafiikassa minua kiehtoo se, että teos valmistuu lukuisten eri vaiheiden kautta laatalta paperille tai muulle pinnalle. Painaminen eli värin litistyminen, leviäminen ja imeytyminen sekä työn kääntyminen peilikuvaksi ovat työskentelyni keskiössä kiinnostavien värisommitelmien lisäksi. Vedostan työni käsin hiertämällä ja se on minulle sekä työvaihe vedossarjan tekoprosessissa että tärkeä keino taivuttaa väri ja kaiverrusjälki tahtooni.

Kirnu: Lila Vainikka, Maalauksia

Maalauksia – on Lahden Taideinstituutista 2015 valmistuneen kuvataiteilija Lila Vainikan ensimmäinen yksityisnäyttely. Näyttelyssä on esillä viimeisimpiä öljyvärimaalauksia. Teosten koot vaihtelevat 20 x 20 cm ja 190 x 190 cm välillä.

Opiskeluaikana työskentelin enimmäkseen piirtäen ja käytin paljon viivaa myös maalatessani. Valmistumisvuonna koin tarpeelliseksi lähestyä kuvan tekemistä täysin vastakkaisesta suunnasta ja luovuin viivasta. Vähitellen aloin karsia esittäviä elementtejä ja häivyttää viivaa tai sitä mitä siitä oli jäljellä. Halusin häivyttää myös pintoja erottavat rajat.

Esillä olevissa teoksissa olennaista ovat valo ja pimeys, jotka sykkivät ikään kuin sumun takaa, toinen vetäen syvemmälle ja toinen tullen katsojaa kohti. Pyrin luomaan eräänlaisen aineettoman tilan, jossa katsojalle tarjoutuu mahdollisuus puhtaaseen läsnäoloon maalauksen äärellä.