Heinonen & Lohko / Cockroft / Korkiakangas / Taiga & Eklund
3.6.2024
5.-23.6.2024
Mika Heinonen
Kuoppaista Kyytiä, 2022
esinekooste, pronssi
64 x 55 x 22 cm
Kari Lohko
Pilotka ja haarapääsky, 2017
akryyli
90 x 57 cm
Mika Heinonen & Kari Lohko
– Kahdelta
Mika Heinonen:
Tästä näyttelystä ja taiteestani
Näyttely on jatkoa yhteisprojekteillemme, jotka saivat alkunsa 1995 Lahdessa. Taustalla on pitkä ja lämmin työtoveruus Lahden Muotoiluinsituutin taideosaston lehtoreina. Olemme toteuttaneet näyttelyitä Lahteen, Lappeenrantaan, Helsinkiin, Tampereelle, Poriin, Jyväskylään ja Valkeakoskelle ensin Tarja Lanun ja Matti Happosen kanssa, sitten vain Matti Happosen kanssa ja nyt taas kahdestaan. Kahden taiteilijan duo oli esillä ensimmäistä kertaa Berliinissä 2001. Tämä on tällä kokoonpanolla kolmas kerta.
Oma osuuteni toimii 70-vuotisjuhlanäyttelynä. Taiteeni tuntuu olevan jonkinlaisessa murroksessa. Aikaisempi, käsitteellisyyteen ja filosofiaan kurkottanut, jonkinlaista leikkimielistä kirkkautta tavoitellut tekeminen ei tunnu enää oikein vastaavan omaan kokemukseeni tästä päivästä ja todellisuudesta. Elämme keskellä kulttuurista kaaosta, jatkuvuuden ja ennustettavuuden teemat tuntuvat lähes absurdeilta. Maailma on pahemman kerran sekaisin. Yleismaailmallista sekasortoa on kiitettävästi tukenut oman terveyteni haavoittuvuus. Eläköidyttyäni Muotoiluinstituutin taideosastolta 2018 sain vuoden sisään Parkinson diagnoosin. Ja juuri kun olin alkanut oppia elämään sen kanssa, minusta löytyi eturauhassyöpä. Tautihistoria ja sen arvaamattomuus ovat vaikuttaneet elämääni syvästi. Osa teoksistani käsittelee mm. valokuvanegatiivien kautta muistia ja unohdusta, elämän haurautta. Yksi veistos on omistettu omituiselle sattumalle. Olen syntynyt saman päivänä, jolloin Yhdysvallat teki varusteluhistoriansa suurimman vetypommikokeen Marshall-saarilla. Melkoinen synttärilahja!
Uudet veistokseni ovat lainanneet jotain surrealismilta, tai ehkä vielä enemmän dadasta. Aloin tavoitella jonkinlaista orgaanista sattumaa liittämällä työhuoneelle ja varastoon kertyneitä vanhoja tavaroita yhteen. Kollaasityötä. Ilman sen syvempiä assosiaatioita tai intertekstuaalisia viittauksia katsoin, miten nämä kirppareilta ja muista nurkista löytyneet tavarat ikään kuin halusivat kuulua yhteen. Samaa sattumanvaraisuutta maailma on täynnään. Joskus tuntuu, ettei siinä juuri muuta olekaan. Kohtalonleikki, ilman sen isompaa merkitystä. Tottakai omassa tavassani aistia säilyy paljon aikaisemmin opittua, edelleen olen esimerkiksi kiinnostunut teoksen tunnelmasta, hulluttelusta huolimatta. Mutta jokin minulle uusi ja tuore pyrkii niissä selvästi esiin. Ovatko ne luonnoksia runoiksi, raakileita? Elan vitalin omakuva, karhea ja vielä jäsentymätön, outo, luokseen kutsuva. Nämä teokset voivat toivoakseni antaa sysäyksiä ja herättää hilpeyttä, samaan aikaan. Tai pelkoa. Luulen itse, että näissä opettelen katsomaan elämän kaoottista ydintä häpeämättömämmin kuin ennen. Iholla tuntuu tuore henkäys jostain itsellenikin uudelta, se on hyvä tunne juuri 70 vuotta täyttäneelle.
Avajaiset 4.6. klo 18–20. Lämpimästi tervetuloa!
Mika Heinonen 040 5397977 / mika.heinonen54@gmail.com
Kari Lohko:
TAITEELLINEN TYÖ TEKONA
Mielikuvat asuvat aivoissa
Tieto asuu mielikuvissa.
Ajattelu edellyttää mielikuvia.
Minäkin olen kuva.
Minä olen osa suurempaa kuvaa.
Katson, havaitsen ja havahdun.
Syntyy idea ja intentio, joka saavuttaa muodon.
En voi ajatella ellen havaitse ja havahdu.
Ajattelen taidetta itsessäni, en itseäni taiteessa.
Olen teoksieni ensimmäinen vastaanottaja.
Maalaaminen on mieleni kuvien visuaalista tulkintaa.
Joshua Cockroft
Aleksi, 2024
hopeagelatiinivalokuva
Joshua Cockroft – If Light Gives Us Knowledge, Bacteria Give Us Memories
Valokuvataiteilija Joshua Cockroftin uusi projekti juhlii Lahden konservatoriota.
Lahden Galleria Uusi Kipinässä aukeaa 4.6.2024 valokuvataiteilija Joshua Cockroftin näyttely Konservatorio: kenraaliharjoitus, joka esittelee viime syksynä alkaneen valokuvaprojektin satoa. Näyttelyssä nähdään pysäyttäviä muotokuvia Lahden konservatorion nuorista opiskelijoista, jotka ovat valinneet klassisen musiikin harrastuksekseen tai jopa ammatikseen. Samalla valokuvat kutsuvat katsojan tutustumaan musiikkiopiston arkeen, jossa ilmoitustaululla myydään soittimia ja etsitään bändikavereita, ja jossa esitysiltana Felix Krohn -salissa laitetaan parhaat päälle ja kaikki peliin. Näyttelyn avajaisissa 4.6. kuullaan musiikkiesityksiä Konservatorion opiskelijoilta.
Cockroft kiinnostui Lahden konservatoriosta musiikkitalon ainutlaatuisen historian takia: Konservatorion juuret ovat Viipurissa, josta silloinen Musiikkiopisto joutui lähtemään evakkoon talvisodan kynnyksellä 1939. Musiikkiopiston mukana Lahteen tulivat myös koulun opettajat ja opiston maineikas pedagogia, ja musiikki iskostui syvälle kaupunkiin. Sittemmin Lahden Konservatoriosta ovat aloittaneet musiikkiopintonsa mm. oopperalaulaja Lilli Paasikivi, kapellimestari Jukka-Pekka Saraste ja poptähti Diandra Flores, ja tänä päivänä Concis on yksi yhä harvalukuisimmiksi käyvistä ammattikorkeakouluista, joissa voi opiskella muusikon ammattiin.
Cockroft on työskennellyt pitkään erilaisten yhteisöjen ja ryhmien parissa, ja hän haluaa tutustua eri instituutioihin ja ihmisiin, joista ne rakentuvat. Cockroft onkin aikaisemmin syventynyt mm. suomalaiseen hautauskulttuuriin ja sen parissa työskenteleviin ammattiryhmiin, dokumentoinut suomalaisten koulujen täytettyjen eläinten kokoelmia ja viettänyt aikaa fiftari-piireissä. Juuri ihmiset vetivät taiteilijaa myös Concikseen, ja Cockroft oli kiinnostunut tallentamaan kuviin musiikkia opiskelevat lapset ja nuoret:
– Tajusin, että itselläni on tiettyjä ennakkokäsityksiä liittyen klassiseen musiikkiin ja halusin tutkia valokuvataiteen kautta sitä, minkälaisia klasaria opiskelevat nuoret oikeasti ovat – he omistautuvat vahvasti soittimen taidokkaalle hallinnalle, mutta samalla he ovat tavallisia nuoria, joilla saattaa olla bändipaita ja maiharit, Cockroft kertoo.
Cockroftille oli myös tärkeää tallentaa tämän päivän Lahden konservatorion tarina valokuviin. Konservatorio on kulttuurihistoriallisesti tärkeä ja ainutlaatuinen instituutio, joka on kohdannut monia vaikeuksia mutta on yhä voimissaan. Cockroft on kuvannut koko projektin käyttäen laakafilmikameraa, jolloin yhden kuvan ottaminen on hidas ja harkittu prosessi, jonka lopputuloksena syntyy ajattomia, arvokkaita ja yleviä kuvia tästä lahtelaisesta musiikkikasvatuksen helmestä.
Joshua Cockroft (s.1989) on Halifaxista, Iso-Britanniasta lähtöisin oleva valokuvaaja ja opettaja, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän opiskeli analogista valokuvausta University of Sunderlandissa (2010) ja on valmistunut valokuvaajaksi Lahden Muotoiluinstituutista (2022). Cockroft hyödyntää valokuvausta välineenä, joka mahdollistaa ympäristön tutkimisen ja joka usein tarjoaa pääsyn yhteiskunnan vähemmän nähtyihin nurkkiin. Hänen tarkoituksenaan on tehdä näkyväksi tutun ympäristömme piiloon jääviä tai näkymättömiä asioita ja tutkia suhdettamme niihin. Joshua Cockroft – Konservatorio: kenraaliharjoitus on nähtävissä Galleria Uusi Kipinässä 5.6.–23.6.2024. Näyttelyn avajaiset ovat 4.6.2024 klo 18–20, ja avajaisissa kuullaan esityksiä Konservatorion opiskelijoilta.
Lisätiedot: Joshua Cockroft, joshua.m.cockroft@gmail.com, puh. 045 1461 333
Anja Korkiakangas
Lähikuva teoksesta ”Läpileikkuu”, 2024
virkkaus, kirjonta
Anja Korkiakangas –
Takapihan avara luonto
Olen taiteessani työstänyt usein ihmisen ja luonnon suhdetta ja siihen liittyviä valta-asetelmia. Tällä kertaa halusinkin kääntää näkökulman luonnosta henkilökohtaisemmaksi ja pohtia uuden kotiseudun muutosta itsessäni ja omissa mielikuvissani.
Muutin Lahteen taajaman ulkopuolelle ja näin kehäkolmosen kasvattina koen asuvani nyt maalla. (Te jotka oikeasti asutte maalla, saatte nyt nauraa tälle väitteelleni.) Vietän yhtäkkiä paljon enemmän aikaa pihalla, ihan vain ihmetellen. Naapurissa asuu hirviä ja korppeja, kettupariskunta käveli pihan viertä pitkin syödessäni iltapalaa. Yöllä on oikeasti pimeää ja valosaasteen sijasta näkyy tähtiä.
Ja mitä kaikkea siellä pimeässä mahtaakaan asua? Mikä tuo ääni kuusien takana oli? Voiko tätä kasvia syödä? Onko tuo ötökkä vaaraksi itävälle salaatille? Mitä lintu huutaa? Muun muassa tämänkaltaisia ajatuksia pyöri päässäni teoksia tehdessäni. Ja pyörii edelleen.
Maailman tilanne vaivaa ja ahdistaa minua välillä liikaa, välillä vähän vähemmän ja tunnen usein, etten voi tehdä asioille mitään. Jotain, mihin voin kuitenkin vaikuttaa on kuluttaminen. Huomasin kuinka helposti hukkatekstiiliä löytää/kertyy/voi ostaa ja kuinka loputtomat mahdollisuudet sillä on tarjottavana. Suurin osa töitteni materiaaleista on jollain tavoin kierrätetty ja tukee näin arvojani.
Olen levoton tekijä, enkä käytä ohjeita tai kaavoja. Teokset tulevat ulos sellaisina kuin tulevat, toiset rosoisimpana kuin toiset. Tekstiili antaa mielestäni paljon anteeksi ja paljon pystyy purkamaan jos jokin ei miellytä. Toisaalta ”virheet” tekevät teoksesta vain persoonallisemman.
Korkiakangas asuu ja työskentelee Lahdessa. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi (AMK) Kankaanpäästä vuonna 2022 ja kierrätystekstiilin lisäksi työskentelee veiston eri menetelmin sekä maalaa.
Li Taiga & Rickard Eklund
Kohtaus lyhytelokuvasta Mammutti, 2023
animaatio, hiilipiirros, proosaruno
Li Taiga & Rickard Eklund – Mammutti
Teoksesta
Mammutti on kuvataiteilija Li Taigan ja suomenruotsalaisen lauluntekijän, säveltäjän ja runoilijan Rickard Eklundin tuottama viiden minuutin runollinen taide-elokuva. Mammutti syntyi kesällä 2023 taiteilijoiden tiiviin kommunikaation tuloksena. Tämän pohjalta Eklund kirjoitti proosarunollisen tekstin, josta Li Taiga teki visuaalisen tulkinnan animaation keinoin. Hän toteutti animaatiota varten noin 1500 käsin piirrettyä erillistä hiilipiirustusta. Tuloksena oli pohdiskeleva taide-elokuva, jossa sanat ja kuvat kietoutuvat hienovaraiseen äänimaisemaan. Teoksen minäpuhuja etsii paikkaansa maailmassa ja pohtii olemassaolon absurdiutta. Lapsuuden muistot Pohjanmaan maaseudulta palautuvat minäpuhujan mieleen hänen etsiessään vastauksia.
Taiteilijasta
Li Taiga on Pohjanmaalla varttunut suomenruotsalainen kuvataiteilija ja kulttuurialan moniosaaja. Taiteellisessa prosessissaan hän tutkiskelee sisäistä ja ulkoista maailmaa sekä inhimillisyyden periaatteita. Taigan teosten ytimessä on usein monologi ja dialogi luonnossa ja luonnon kanssa, ja hän pyrkii taiteessaan kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä työskentelytapoja. Hän työskentelee laajasti eri tekniikoiden, kuten installaatioiden, kuvanveiston, elokuvan, äänen ja piirtämisen parissa. Monissa teoksissaan hän antaa visuaalisten elementtien ja runouden kietoutua yhteen. Taiga on erityisen kiinnostunut monitieteisistä projekteista, käsitteellisistä ideoista ja dadasta.
Viime vuosina Taiga on pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa, Norjassa ja Virossa sekä osallistunut ja järjestänyt ryhmänäyttelyitä ja festivaaleja ympäri Suomea. Hän on työskennellyt kulttuurialalla Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Saamenmaalla, Italiassa, Ranskassa ja Baltian maissa, sekä freelance-taiteilijana että useissa instituutioissa ja yhdistyksissä. Kuvataiteen lisäksi hän työskentelee myös freelance-kirjailijana, valokuvaajana ja kouluttajana. Nykyään hän asuu Guovdageaidnussa Saamenmaalla (Pohjois-Norja) ja osallistuu aktiivisesti paikalliseen taide-elämään.
Teksti on alun perin kirjoitettu ruotsiksi ja sen on kääntänyt suomeksi Eli Kaunisvesi.