14.3.- 8.4.2018 Raija Jokinen, Juha Welling, Sirpa Lappalainen

Kulma: Raija Jokinen, Tavallista

Kaikkea yritetään hehkuttaa äärimmilleen, mutta siitä huolimatta elämä on kuitenkin aika tavallista ja arkipäiväistä. Jopa itsestään selvää, turvallistakin, vaikka muutos on vauhdikasta ja monesti ennakoimatonta.
Teoksissani kuvaan tätä arkisuutta ja tilanteita, tunteita, jotka nousevat pintaan tavallisuudesta. Olen etsinyt visuaalisia assosiaatioita erilaisille tilanteille, joita ei yleensä tule pohtineeksi niiden yhdentekevyyden ja tavallisuuden takia. Toivon teosteni avaavan ja mahdollistavan erilaisia näkökulmia, vaikkapa reitin jonnekin tavallisuuteen unohtuneeseen. Lähtöpisteeseen. Siihen tuttuun.

Työtapaani voi verrata maalaamiseen ja piirtämiseen, mutta ”maalina” on arkinen pellavakuitu. Piirustuksenomaista viivaa muodostaa kuidun lisäksi ommel. Työtavalla ja materiaaleilla voi sanoa olevan yhteyksiä myös paperinvalmistukseen, muovailuun ja tekstiileihin.

Raija Jokinen, Takkuja 1, 2017 (58 x 99 cm)

Kenno ja Kymi: Juha Welling, Näkökulmia

Mitä tarkoittaa näkökulma? Voiko näkökulmaa halutessaan valita tai vaihtaa? Jos näkökulmia on useita, miten ne vaikuttavat toisiinsa? Mitä hyötyä on useista näkökulmista? Onko näkökulma asenne?

”Wikisanakirja näkökulma
se mistä suunnasta asiaa lähestytään tai ikään kuin kenen silmin asia nähdään”

Näyttelyssä on esillä Juha Wellingin erilaisilla sekatekniikoilla rakentamia teoksia. Työt ovat maalauksia, reliefejä ja veistosinstallaatioita. Päämateriaalina öljyvärien ohella toimii puu. Teoksissa kohtaavat usein yksinkertainen ja monimuotoinen rakenne. Töitä voikin tarkastella eräänlaisina rakennekuvina muuttuvista järjestelmistä. Samalla teokset leikittelevät näkökulmalla ja toimivat havaintotutkielmina näkemisestä. Toisin näkemällä on mahdollista ymmärtää jotain, joka oli aiemmin tuntematonta.

Juha Welling, Hiljaisten historia, öljy kankaalle, 150/150cm, 2017

Kirnu: Sirpa Lappalainen, Tuollapuolen

Uuden Kipinän näyttelyn maalausten kantavana ajatuksena on ollut se mitä olen ja olen ollut taiteilijalaadultani lähes 35 vuoden ajan. Maalaan, tavoittelen jotain pyhää, joka on tuolla puolen.

Luonto, erilaiset tilat, joissa valojen ja varjojen leikki muodostelmineen täyttävät tämän tehtävän. Ne koskettavat sieluani maalatakseni niitä aina uudelleen. Kaipuun maisemia ja tiloja maalaan.

-Sirpa Lappalainen, Tila 1, 2018, akryyli, 50 x 40 cm