1.–19.9.2021 Niklas Ingelius / Olavi Ryyppö / Lahden Taidegraafikot / Ulla Sinkkonen & Leena Heikkilä

Toteutan maalauksiin tilallisia pintoja, jotka muodostuvat kerros kerrokselta siten, että yhdessä teoksessa saattaa olla kymmenenkin maalattua läpimenoa. Olen kiinnostunut erilaisista värijärjestelmistä, maalin materiaalisuudesta ja kuvioiden muodostumisesta lukuisten toistuvien ohuiden kerrosten avulla.

Näyttelyn nimi Garden in Motion tulee ranskalaisen puutarha-arkkitehdin Gilles Cleméntin teoriasta Le Jardin en mouvement, liikkeessä oleva puutarha. Clement määrittää puutarhan olevan yhdistelmä maisemaa ja ympäristöä. Maisema on henkilökohtaisen katseen alainen ja sen rajoittama kokonaisuus, kun taas ympäristö on luonnon omista mekanismeista koostuva orgaanisten prosessien rihmasto, josta maisema myös rakentuu. Puutarha koostuu näistä molemmista: siinä on sekä katseen alainen maisema, että luonnon prosessien funktionaalisuus. Puutarha on siis maisemasta rajattu alue, jossa kasvaa valikoima kasveja. Clémentin teoriassa, jos jokin kasvi alkaa levitä ja vallata elintilaa muilta puutarhan kasveilta, sen annetaan tapahtua. Hänen puutarhansa on jatkuvasti muutoksessa, liikkeessä, sekä sidoksissa ympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja luonnon omiin prosesseihin.

Galleria Uuden Kipinän Kulmassa esillä olevat maalaukset olen toteuttanut pitkäkestoisen työstön kautta. Luonnehdin itseäni tässä suhteessa prosessimaalariksi. Pidän siitä, että kuvat muodostuvat hitaasti useista läpikuultavista ja päällekkäin ja limittäin maalattavista öljyvärikerroksista, jotka ovat syntyneet maalin työstön ja maalaamiseen käytetyn ajan myötä. Nämä maalatut kerrokset ovat vuorovaikutuksessa aiemmin maalattuihin tasoihin, joka saa kuvassa aikaan liikettä. Maalauksen kaava on useimmissa töissä ennalta suunniteltu ja teoksia on samanaikaisesti työn alla useita. Maalaamani aiheet voivat liittyä väriin, muotoon, tasojen suuntaan tai edellisten erilaisiin yhdistelmiin. Vaikka työskentelymetodit ovat tässä suhteessa selkeät, maalattava kuva elää prosessin edetessä ja lopputulos on aina jotakin ennakoimatonta. Tässä suhteessa maalaukset tuovat mieleen Gilles Clémentin puutarhan. Ne ovat ympäristöstä rajattuja kappaleita, johon olen työstänyt oman puutarhan väreissä ja siveltimenvedoissa.

Maalauksissa esiintyvät rakenteet, viiva ja väri, eivät seuraa odotettua mekaanista logiikkaa vaan ovat eleiltään pohjimmiltaan orgaanisia. Minua kiinnostaa ajatus siitä, että maalaus on samanaikaisesti sekä pinta, että elävä tilallinen kokemus. Geometrisina näyttäytyvät linjat eivät kulje suoraan, vaan ne seuraavat käden ja kehon tekemiä liikkeitä. Orgaanisella jäljellä, on yhteys myös teoksissa esiintyvään optiseen vaikutelmaan. Maalaamisen tapahtuman tuottama epäsäännöllinen liike on verrattavissa esimerkiksi dazzle-camouflage kuvioinnissa sekä autostereogrammi-kuvissa esiintyviin optisiin ilmiöihin. Maalauksissa tapahtuva optinen liike toimii eri tasoissa ja kerroksissa vaihtelevuuden sekä muotojen toistamisen kautta. Systemaattisen liikkeen epätasaisuus on päällisin puolin hienovaraista ja loppujen lopuksi melko huomaamatonta. Maalauksen useat kerrokset yhdenmukaistavat pintaa, mutta todellisuudessa yksikään kohta ei ole toisen kanssa samanlainen.

– Niklas Ingelius (s. 1992, asuu Helsingissä) valmistui Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi 2020 ja Lahden AMK:n taideinstituutista kuvataiteilijaksi 2016. Ingelius on osallistunut yhteisnäyttelyihin 2013 alkaen, 2021 hänellä on 2022 HAM-galleriaan Helsinkiin. Ingeliuksen teoksia on mm. Valtion, Kiasman ja HUS:in kokoeilmissa.

Työskentelyä ovat tukeneet Taiteen Edistämiskeskus ja Suomen Taideyhdistys.

https://niklasingelius.com/

Lahden taidemuseo on 1970-luvun lopulla toiminut Lahden taidehallissa, Vesijärvenkatu 11:ssä. Museossa työskenteli tuolloin apulaisvahtimestarina Olavi Ryyppö.

Ryyppö oli kotoisin Karjalasta, sota toi hänet Lahteen. Vuonna 1946 hän meni mukaan Lahden Taideyhdistyksen piirustusiltoihin. Ensimmäiset varsinaiset taideopetukset grafiikasta hän sai Vihtori Ahposelta. Lahteen muuttanut graafikko Tapani Lemminkäinen perehdytti Ryypön mezzotintatekniikkaan. Tekniikassa Ryyppöä viehätti sen käsityömäisyys, siinä sai tehdä kaiken alusta loppuun. Hän jäi vapaaksi taiteilijaksi vuonna 1957 ja näin ollen hän valmisti grafiikan työnsä museotyön ohessa lähinnä öisin.

Hän luopui 1960-luvulla kokonaan hapollisten tekniikoiden käytöstä ja keskittyi mezzotintaan, missä syövytystä ei tarvita. Tässä näyttelyssä on etupäässä esillä juuri taiteilijan mezzotintateoksia. Hänen prässinsä leveys oli 34 cm, mikä selittää teosten pienen koon. Näyttelyssä esillä oleva Ryypön viimeinen työ on vuodelta 1987.

Lahden Taidegraafikoiden 40-vuotisjuhla jatkuu Uuden Kipinän KYMI-tilassa. Yhteistyötä on vuosien varrella tehty suomalaisten ja kansainvälisten grafiikan yhdistysten kanssa. Tärkeä ajanjakso on 1995–2014, jona aikana pieni yhdistys järjesti kansainvälistä pienoisgrafiikan triennaalia, joka tunnetaan nimellä Miniprint Finland. Suosiosta kertoo se, että esimerkiksi vuonna 2001 näyttelyihin saapui tuhansia grafiikanlehtiä 800 taiteilijalta. Itse asiassa Lahdessa on ollut vahva grafiikan perinne jo vuodesta 1950 lähtien. Möysässä toimi pieni kellaripaja, josta moni lahjakas graafikko ammensi oppinsa, kuten esimerkiksi Hilkka Silvekoski ja Olavi Ryyppöä opettanut Tapani ”Lito-Lemminkäinen”. Lahden taidemuseo oli tärkeä tuki ja grafiikka toi näkyvyyttä myös Lahden kaupungille.

Lahden Taidegraafikot ry kehittää jatkuvasti uusia yhteistyömuotoja saadakseen taidegrafiikan äänen kuuluviin.

KYMIn tilassa on esillä osa Jyväskylän Ratamossa esillä olleessa Parasta juhlaa -näyttelystä. Näyttelyssä on esillä Juhlasalkkujen töitä. Grafiikkaa on mahdollista hankkia omalle tai työpaikan seinälle. Kukin Juhlasalkku sisältää neljä työtä. Kehystetyt työt salkkuineen maksaa 1200 € ja kehystämättömät 700 €. Työt ovat nähtävissä Pajalla. Teoksista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä ltg@lahdentaidegraafikot.fi tai soittaa Leena Hannula 040 727 8453.

SYKSYN 2021 LUENNOT:
10.9. klo 16:30 (Kirjasto) Museopedagogi Tuija Vertainen ”Ruusuja elämänköynnöksessä” – Hugo Simbergin grafiikan maalausten kuvien aiheita

10.9. klo 17:30 (Kirjasto) FT Leena Hannula ”Myytit ja allegoriat kuvien takana” – tutustumme grafiikan vertauskuviin renessanssista 1900-luvulle

8.10. klo 17 (*Paja, 5.krs) YTT Markku Koski ” Taidegrafiikka postmodernismina”
– miten taidegrafiikka säilyttää ja käyttää uudella tavalla hyväkseen vanhaa teknologiaa.

22.10. klo 16 (*Paja, 5.krs)Graafikko Maija Albrecht ”Kuivaneula – pintaa syvemmälle”

Suomen Taidegraafikot ry:n tulevista luentojen aikataulu ilmoitetaan myöhemmin. *Pajan osoite: Sammonkatu 8

Teoksen idean alkulähde on Italian renessanssiajan naistaiteilijan työtila, studiolo. Se oli yksityinen ja henkilökohtainen huone, jota käytettiin mietiskelyyn ja taiteen tekemiseen. Hiljainen tila sytytti ajatuksen ja luovuuden kipinän.

Ulla Sinkkonen ja Leena Heikkilä ovat rakentaneet Galleria Uuden Kipinän Kirnuun studioloa symbolisoivan kolmiulotteisen tilan, johon liittyy musiikki ja valaistus. Se asettuu vuoropuheluun näyttelytilan tekstiiliteoksissa olevien naiskuvien kanssa, ja tarjoaa katsojalle aistien kautta koetun kokonaisvaltaisen elämyksen.

Tekijät haluavat installaation kuvastavan menneiden aikakausien naistaiteilijoiden työskentelyolosuhteita ja inspiraation lähteitä. Samalla he pyrkivät herättämään kysymyksen siitä, millaisissa aineellisissa ja henkisissä olosuhteissa nykyajan taiteilijat työskentelevät, ja mikä on heidän ammattinsa oikeutus. Miten saavuttaa taiteellisen ajattelun ja työnteon edellyttämä hiljainen mielentila melun ja hektisyyden keskellä? Voivatko menneiden vuosisatojen naistaiteilijat tarjota meille vastauksen?

Näyttelyn tunnelma syntyy studiolon yksityiskohdista: sen muodosta, tekstiilitaiteesta, väreistä, materiaaleista, musiikista ja valoista. Tekstiiliteosten mosaiikkimaisten naisfiguurien ja studiolon äänimaiseman toivottu yhteisvaikutus on rauhoittuminen, hiljentyminen ja omien ajatusten kuuleminen.

Ulla Sinkkonen, tekstiiliteokset

Ulla Sinkkonen työskentelee pääasiallisesti tekstiilitaiteelle tyypillisten materiaalien parissa. Materiaalit, joilla on jo menneisyys, kokevat uuden mahdollisuuden teoksissa, jotka voivat sisältää huumoria tai kannanoton. Työskentelyssä tekniikka ei ole itseisarvo vaan väline, jolla saavutetaan toivottu lopputulos. Myös tekemisen fyysisyys on olennaista ja nautittavaa.

Kymintie 1, Lahti • ti-pe 12-18, la-su 12-16 • www.galleriauusikipina.fi • kauno@galleriauusikipina.fi • 044-3224665

Näyttelyn tekstiiliteosten juuret ovat 1500-luvun italialaisessa mosaiikki- ja maalaustaiteessa. Tarkoitus on vangita kankaalle menneiden vuosisatojen taiteellinen ilmaisu nykytekniikoin.

Tekniikkana on käytetty itse kehitettyä työtapaa, jossa teollisesti valmistettu muuntokuitu syövytetään luonnonmateriaalista valmistetulle kankaalle. Näin syntyy mosaiikkimainen pinta halutuin värein. Muita käytettyjä tekniikoita ovat foliopainanta ja kirjonta.

Naisfiguurit jatkavat aiemmin tekemieni naisteosten teemaa, joissa olen käyttänyt Matti Sinkkosen elävän mallin luonnoksia. Ihon peittävät, mosaiikkitekniikalla tehdyt kukkaköynnöstatuoinnit ovat naisten yksilöllinen väline esittää itseään. Ne kuvastavat kiinnostustani tatuointiin nykyajan muoti-ilmiönä.

Leena Heikkilä, ääninauha

Musiikista ja luonnonäänistä koottu äänimaisema on suunniteltu studiolon intiimiin tilaan, ja se kuvastaa taiteilijan luovien ajatusten syntyä ja kehittymistä. Hiljaisessa, jatkuvassa ääninauhassa sävelteokset ja luonnonäänet soivat päällekkäisinä tasoina, joissa on toisiinsa liittyvä sisäinen rytmi. Nauhalla kuullaan pääasiassa renessanssin ja barokin ajan italialaisten säveltäjien musiikkia sekä ajalle tyypillisiä soittimia. Äänimaiseman tunnelmat yhdistyvät tekstiiliteosten kuviomaailman jatkuvuuteen sekä naisfiguurien henkilökohtaiseen, mystiseen hienovaraisuuteen.

Ulla Sinkkonen – tekstiilitaiteilija finnishdesigners.fi/portfolio/ulla.sinkkonen instagram.com/ulla.sinkkonen/ ulla.sinkkonen@gmail.com

Leena Heikkilä, musiikin tohtori lheikkila@kymp.net