1.–19.12.2021 Maija Käyhkö & Juulia Terho / VTRY:n kutsunäyttely: Marko Hämäläinen / Marjo Yli-Antola / Leena Räsänen
28.11.2021
Maija Käyhkö & Juulia Terho – Huoneet kojeet merkit
Maija Käyhkön ja Juulia Terhon yhteisnäyttelyssä Huoneet kojeet merkit tarkastellaan esineiden, tilojen ja ihmisen välistä vuorovaikutusta. Taiteilijat ovat pohtineet materiaalilähtöisissä työprosesseissaan, millaista kommunikaatiota ihmisen ja ympäristön toisilleen välittämät komennot, pyynnöt ja järjestämisyritykset rakentavat. Käyhkö ja Terho ovat työskennelleet aiheen parissa erilaisin tulokulmin ja välinein. Variaatio teosten materiaaleissa ja mittasuhteissa herkistää katsojaa havainnoimaan, kuinka meitä ympäröivä materia muovaa olemisen tapaamme.
Maija Käyhkön veistossarja Components koostuu modulaarisista veistoksista. Käyhkö on valmistanut puusta ja betonista useita pelkistettyjä elementtejä, jotka seuraavat tarkasti määriteltyjä muotoja ja mittasuhteita. Osat on mitoitettu sopimaan yhteen useilla mahdollisilla tavoilla – jokainen veistos on yksi kokoonpano monista mahdollisista. Lopputulos on veistosten sarja, jonka yhdenmukainen muotokieli luo vaikutelman järjestelmästä tai koneistosta. Käytännölliset ja koruttomat rakennusmateriaalit yhdistyvät tyyliteltyyn muotoon sekä kuvanveiston perinteisiin.
Juulia Terho sulauttaa installaatiossaan Jälkihuone kielen ja aineen tilalliseksi kokonaisuudeksi. Terhon silkkiin maalaamissa runoissa käsitellään tiloja, jotka tihkuvat osaksi materiaalista ihmistä. Runoissa kuvataan kokemusta erilaisista näkökulmista. Huomio kiinnittyy materian ja tilan aktiivisuuteen, oli kyse sitten kontrollista luokkahuoneessa tai kodin sotkun vaikutuksista runon puhujan kehoon. Huoneen kaltainen installaatio voi antaa kokijalle intiimin ja turvallisen oloisen ympäristön tai tuottaa ahtauden kokemusta. Runojen sijainnit houkuttelevat kokijaa erilaisiin asentoihin ja liikkeeseen.
Huoneet kojeet merkit on Käyhkön ja Terhon ensimmäinen yhteisnäyttely.
Näyttelyä ovat tukeneet Koneen Säätiö, Paulon Säätiö, Taideyliopiston Kuvataideakatemia ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.
Maija Käyhkö (s. 1992) on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvanveistäjä. Käyhkön praktiikassa laaja valikoima materiaaleja ja tekniikoita yhdistyy pelkistetyn abstraktiin ilmaisuun. Havainto, toiminnallisuus ja kommunikaatio ovat toistuvia teemoja hänen työssään. Hän pyrkii luomaan teossarjoja, joiden osat noudattavat havaittavaa logiikkaa, kuitenkin sisältäen jotakin outoa tai leikkisää. Käyhkö on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemiasta vuonna 2017 ja suorittaa parhaillaan kuvataiteen maisterin tutkintoa Kuvataideakatemian kuvanveiston koulutusohjelmassa.
Juulia Terho (s.1991) on monialainen taiteilija, jonka työvälineitä ovat kirjoittaminen, kuvataide ja esitys. Hän käsit- telee teoksissaan usein ihmisen suhdetta aineelliseen ympäristöönsä, sen synnyttämää kontrollia ja toisaalta mahdollisuutta leikkiin. Terho on yhdistänyt runoa ja kuvataidetta aiemmin muun muassa yhdessä Milja-Maaria Terhon kanssa toteuttamassaan runovideoperformanssissa Venyvät huoneet (2019). Terho on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemiasta vuonna 2017 ja opiskelee tällä hetkellä Teatterikorkeakoulussa dramaturgiaa ja näytelmän kirjoittamista. Käsin työskentelyssä Terhoa vetää puoleensa materian ehdoille myöntyminen, hitaus ja virhe.
Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely: Marko Hämäläinen – 54 askelta äärettömyyteen
”Sumu tulee. Valkoinen hyinen seinä nousee Jäämereltä, täyttää huurullaan laaksot ja rinteet. Kettu mutkittelee yksinäisenä tunturikoivikossa. Etsii sopulia tai riekkoa. Pian se suuntaa tunturiin ja häviää äärettömään. Viiden toista metrin päästä ystävääni ei enää näy. Yöllä näen unen, jossa hanget sulavat jalkojeni alla, muuttuvat puroiksi, purot joiksi, joet mereksi.”
Taiteilija Marko Hämäläisen uusin näyttely 54 askelta äärettömyyteen vaeltelee mietiskellen dokumentarismin ja surrealismin rajoilla. Välillä arktiset talvimaisemat muuttuvat uneksi. Kaikesta kauniista huolimatta vaeltajaa painaa raskas taakka.
Marko Hämäläinen on vaelteleva taiteilija ja valokuvataiteen läänintaiteilija (Taike), joka omassa tuotannossaan on keskittynyt viime vuodet talveen, lumeen ja arktiseen maisemaan. Hämäläinen vetää Kenen luonto? -toiminta-alustaa, joka etsii luonnon valokuvaamisesta uudenlaisia työkaluja kestävän kehityksen ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseen. Taiteilijana häntä kiinnostaa taiteen, tieteen, luonnon ja erilaisten yhteisöjen kohtaamisalueet sekä erilaiset joutomaat ja ryteiköt. Hämäläiseltä on juuri ilmestynyt esikoiskirja Hiljaisuus liikkuu tuulessa.
Marjo Yli-Antola – Olipa kerran ja muita maalauksia
Luonnon elementeistä kumpuavat maalaukset ovat unenomaisia tulkintoja tunteista, olemisesta ja hetkistä elämässä. Toisinaan maalaukset ovat keino pysähtyä ja rauhoittua, kaipuuta seesteisyyteen.
Ihmisen kokemus luonnossa ja suhde luontoon, sekä luontoelementit itsessään ovat olleet maalausten kantavana pohjana. Etsimme luonnosta rauhaa, yhteyttä, kauneutta, pysähtymistä ja läsnäoloa. Samalla se tarjoaa toisille fyysisyyttä ja toisille aineettomuutta. Metaforia ja symboliikkaa. Kaikkea löytyy pimeydestä valoon ja syntymästä kuolemaan.
Luonnon monimuotoisuuden häviämisen myötä eläinlajien lisäksi myös kasvilajien kohdalla puhutaan meneillään olevasta voimakkaasta sukupuuttoaallosta. Suuri osa kasvilajien modernista sukupuutosta on ihmisen aiheuttamaa ja luonnollinen lajien häviäminen on tähän verrattuna vähäistä ja hidasta.
”Olipa kerran” teoksissa moderniin sukupuuttoon kuolleet kasvit löytyvät yhdistettyinä pittoreskiin ja romanttis-henkiseenkiin maalaukseen. Teokset muotoutuivat muistoiksi, muotokuviksi ja esiinnostoiksi. Maalaukset vaikuttavat ensinäkemältään sereenisiltä, mutta lähemmin tarkasteltuna herättävät pohdiskelemaan tämänhetkisen luonnon tilannetta ja toimiamme luonnon suhteen. Kauneutta, seesteisyyttä, mutta tarkemmin katsoen peruuttamattomasti menetettyjä kasvilajeja.
Toinen teossarja käsittelee luonnon elementtejä tulkiten ihmisyyttä ja olemista. Kevyesti ja lähes luonnosmaisesti, jättäen tilaa hengitykselle. Rauhoittumista etsien.
Marjo Yli-Antola on turkulainen kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiassa maalaustaiteen parissa, tekniikkana öljymaalaus ja pastellimaalaus. Vastapainona omalle työskentelylle toimii ajoittaiset projektit yhteisötaiteen, ympäristötaiteen ja installaatioiden parissa näitä eri tavoin yhdistellen.
Kiitos työskentelyn tuesta Taiteen edistämiskeskukselle.
Leena Räsänen – Jotain kummaa
Näyttely koostuu sekatekniikkamaalauksista, joissa käytän öljyä, akryyliä, akvarellia ja värikynää erimuotoisille pohjille.
Teoksissa pohdin abstraktein elementein ihmismieltä ja sen kummallisuutta: kun ajatukset harhailevat epäloogisesti yhdestä toiseen, keskustelut näyttäytyvät väreinä ja rytmeinä, muisti valikoi kummallisia yksityiskohtia ja välillä mielen valtaa haikeus, johon ei ymmärrä syytä. Miltähän mielen sisäinen vilinä mahtaa näyttää?
Pohjina toimivat kierrätetyt puukappaleet. Löytämieni pohjien ominaisuudet antavat teoksille alkusysäyksen, ja sattumallakin on vaikutusta teosten lähtökohtiin. Maalaus alkaa rakentua jo mielessä, kun näen sopivan pohjan roskalavalla tai kirppiksellä. Hyödynnän pohjien muotoja, uurteita, kuvioita ja epätäydellisyyksiä ottaen niitä mukaan maalauksen elementeiksi. Uusi maailmaa rakentuu vanhan päälle.
Leena Räsänen (s. 1991 Kuopiossa) on taidemaalari, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui Vapaasta Taidekoulusta 2015. Hän on Helsingin Taiteilijaseuran jäsen ja Taidemaalariliiton kokelasjäsen. Hänellä on ollut näyttelyitä eri puolilla Suomea ja Berliinissä, viimeisimpänä Galleria Uusikuvassa Kotkassa keväällä 2021.
