06.07.-24.7.2016 Ida Ni, Bridget Allaire, Matti Pellinen, Ville Lehtinen ja Reetta Harmaala

Kulma: Ida Ni, Facing Insecurity

Prologi

”Valkoisessa hangessa loistaa värikkäitä pilkkuja. Punainen muistuttaa paksuudeltaan melkein tuoretta verta. Kusi on sulattanut kiteytyneen veden ympäriltään. Maisema siintää kauas kirkkaana, ja vaikka aurinko ei paistaisi, se häikäisee ja turruttaa värinäön. Kontrastit katoavat hetkeksi ja on vaikea nähdä selvästi. Hangella tahra on silmiinpistävä.

Jalkojeni alla sointi on uusi, ja jos kävelisit täällä paljain jaloin, ne muuttuisivat pian polttavan sinisiksi. Pelkkä huivi ei riitä, sillä kylmä puree ytimeen asti. Mutta ytimessä sykkii aivan toisenlainen mielenmaisema. Miten takoa tämä uusi ja outo hiljaisuus dna-ketjuni jatkoksi?
Ei, ei se ollut tarkoitettu tänne tähän maisemaan. Olla kuin huutomerkki.
Hangella tahra on silmiinpistävä.

Jos vain kerron sinulle mistä olen kotoisin, sinun kulmakarvasi kohoavat kauhistuksesta kaarelle, etkä näe enää minua. Nimeäni et saa oikein kolmannellakaan kerralla, ja seuraavan kerran jos tapaisimme et enää muista kuka olin. Muistat kyllä mistä, mutta kuka Minä olin et tiennyt ensinkään, etkä kysynyt. Sinulle riittivät vain koordinaatit kartalla, ja olit muka lukenut minut.”

Valokuvataideprojekti Facing Insecurity
Omat kokemukseni siirtolaisuudesta saivat minut aloittamaan valokuvaprojektin Facing Insecurity. Asuin useamman vuoden Etelä-Afrikassa.

Siirtolaisuus edustaa minulle paikaltaan siirtymistä, löytämistä, jättämistä, etsimistä ja riskinottoa, mutta ennenkaikkea rohkeutta. Maahanmuuttajan identiteetti rakentuu uudelleen suhteessa toisiin ihmisiin ja uuteen ympäristöönsä. Siirtolaisen koti monentuu, mutta entiset suhteet jäävät elämään. Niiden rinnalle syntyy uusia suhteita ja identiteettejä, jotka takaavat sopeutumisen ja pärjäämisen uudessa ympäristössä.
Nykyaikana yhteydenpito muualla asuviin sukulaisiin ja ystäviin on mahdollista. Tämä helpottaa koti-ikävää ja oman synnyinkulttuurin säilymistä. Kun olen keskustellut projektiin osallistuineiden henkilöiden kanssa he painottavat kulttuurinsa ydintä: perhettä. Perhe jakaa tietoa ja tietämystä seuraaville polville maasta, josta ollaan lähtöisin. Useamman sukupolven päähän kantaa oma kulttuuritausta ja ketju, josta ei ole tarvetta irtautua.

Kenno: Bridget Allaire, The Abyss Of Brids

Maalaukseni ilmaisevat kuinka musiikki ja maalaustaide ovat koskettaneet elämääni. Olen ollut muusikko yli kolmenkymmenen vuoden ajan ja tämä kokemus on jättänyt pysyvän jäljen tapaani ilmaista itseäni maalaamalla.

Näiden teosten inspiraationa on ollut musiikki, erityisesti Olivier Messiaenin ”Aikojen Lopun Kvartetto” ja Matthew Whittallin ”The Return of the Light” (Valon paluu). Aikojen Lopun Kvarteton lähtökohtana on ollut Raamatun ilmestyskirja. Tämän teoksen kolmas osa, ”Abime des Oiseaux” (Lintujen Tuonela) on aina ollut minulle merkittävin ja läheisin. Se esitettiin ensimmäisen kerran toisen maailmansodan aikaisella sotavankileirillä, jossa Messiaen oli vangittuna.

Messiaenin sanoin:

”Ajan loppu, sen surullisuus ja väsymys. Linnut ovat ajan vastakohta; ne ilmaisevat

kaipuutamme valoon, tähtiin, sateenkaariin ja riemullisiin lauluihin.”

 ”The Return of the Light” on hiljattain kantaesitetty teos kuorolle ja orkesterille. Sen esittivät Tapiola Sinfonietta ja Helsingin Kamarikuoro. Se on ohjelmallinen teos, lähtökohtanaan arktisen alueen tutkimusmatkailijan Julius von Payerin teksti, jossa hän kuvaa auringonnousua pitkän valottoman talven jälkeen. Minulla oli ilo olla mukana soittamassa tämän teoksen ensiesityksessä ja koin välittömästi syvää yhteyttä sen sointimaailmaan.

Näiden teosten tavattoman kauneuden lisäksi myös niihin liittyvät käsitteet olivat minulle inspiroivia.

Minulle aika ilmenee valon muutoksena luonnossa. Aika on lahja ihmiskunnalle. Se avaa katkeransuloisesti tietoisuutemme ymmärtämään maailmamme kauneuden ja hetkellisyyden.

Seistessämme syvimmässä pimeydessä kuulemme edelleen lintujen laulun. Ne lupaavat meille auringonnousun.

Kenno: Matti Pellinen, Lakanan alla

Galleria Uudessa Kipinässä (Kymi- näyttelytilassa) on esillä lahtelaisen kuvataiteilijan Matti Pellisen tekemiä ihmisen kokoisia reliefi kipsiveistoksia. Teokset esittävät lakanan verhoamia ihmishahmoja. Lakanoiden alla onkin ollut läsnä oikea ihmiskeho: Pellinen on käyttänyt itseään sekä muutamaa ystäväänsä mallina.

Teosten pääteemana ovat laskokset, joita on kuvattu taidehistoriassa niin maalaus- kuin veistostaiteessa.

Kirnu: Ville Lehtinen ja Reetta Harmaala, maalauksia ja linokaiverruksia

Galleria Uuden Kipinän Kirnussa avautuu keskiviikkona 6.7.2016 Ville Lehtisen ja Reetta Harmaalan yhteisnäyttely joka sisältää öljyvärimaalauksia sekä linokaiverruksia. Lehtinen ja Harmaala ovat valmistuneet kuvataiteilijoiksi Saimaan ammattikorkeakoulusta ja he molemmat asuvat ja työskentelevät Imatralla.

Lehtinen maalaa pääasiassa öljyväreillä mutta hän käyttää toisinaan myös spraymaaleja tehokeinona. Maalausten aiheina ovat usein eläimet ja rakennukset joihin hän yhdistää abstrakteja elementtejä. Häntä kiinnostaa maalatessa esitettävän kohteen yksinkertaistaminen ja se kuinka pitkälle yksityiskohtia voi poistaa jotta se pysyy vielä itselle ja katsojalle mielenkiintoisena.

Harmaala haluaa töillään kertoa tarinoita ja luoda uusia maailmoja. Aiheet tulevat joko valmiista tarinoista ja myyteistä, kuten Kalevalasta tai omista tarinoista. Omiin tarinoihin hän saa aiheita luonnosta, unista, uskomuksista ja kokemuksista. Vaikka hänen töiden pohjana onkin aina jokin valmis tarina, saattaa katsojan tarina olla aivan toinen kuin hänen. Hän toteuttaa työnsä monivärisinä linokaiverruksina ja käyttää mielellään voimakkaita värejä.